Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:04"]
Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.
[/quote]
Olen kymmenennellä viikolla. Harrastukseni jäi useampi viikko sitten. Olo on liian huono ja heikko. Väsymys ja pahoinvointi estää tehokkaasti kaiken normaalin toiminnan. En kaipaa sympatiaasi, en tosin jaksa sääliä myöskään sitä, että tällainen on sinulle niin tabu, että pitää provoksi huudella, kun toista ahdistaa se "ihana raskaus" toisin kuin omassa kokemusmaailmassasi.
Mielenterveysongelmia minulla ei ole, joten kyökkipsykologiaasi ja aborttineuvojasi ei ehkä kannata julistaa täällä sen enempää. Olen normasli aikuinen nainen, jolla on elämässä asiat olleet tähän saakka hyvinkin mallillaan. Koulutus, työ, parisuhde, harrastukset, sosiaalinen elämä jne. Vasta raskauden myötä olen alkanut ahistumaan. En yleisesti, vaan tästä raskaudesta. Olen pahoillani jos heikoimmille sen ääneen sanominen on liikaa.
270
[/quote]
Tuota noin, miksi sanot heikommiksi muita kuin itseäsi, koska sinähän se näyttäisit olevan se, joka ahistuu, ei jaksa, kykene eikä selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 13:40"]
Jos minä en jotain ymmärrä niin sitä, miksi joku ei kykene näkemään jonkun asian hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti, vaan ainoastaan niitä huonoja.
[/quote]
Jos ei arvosta lapsen hellyydenosoituksia, lapsen kotiin tuomia piirustuksia, yhteisiä kesälomareissuja perheen kesken, pakahduttavia rakkauden kokemuksia tai maailman tarkastelua lapsen silmin, nämä asiat eivät ole mitään hyviä puolia.
[/quote]
hmmm.... jolloin taas ollaan siinä pisteessä että ei-velan seuraava luonnollinen kysymys asiaa ymmärtääkseen on, että miksi vela ei arvosta, johon vela vastaa, että ei arvosta koska ei vaan oo mun juttu, ja onko pakko jossei haluu, ja miksei mua ymmärretä, kun mäen haluu...
[/quote]
On mahdotonta vastata, miksi arvostaa jotakin asiaa, muuten kuin vetoamalla toiseen arvoon. Miksi jonkun lempiväri on sininen ja toisen punainen? Miksi joku nauttii hiljaisista illoista kotona, ja joku haluaa ympäröidä itsensä ihmisvilinällä? Miksi joku arvostaa turvallisuutta enemmän kuin uusia kokemuksia? En tiedä. Ihmiset vain ovat arvoiltaan, tarpeiltaan, haluiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia.
" Ihan oikeasti on harvinaista, että viisikymppinen lapseton nainen on tieten tahtoen lapseton. Tätä aihetta on Suomessa tutkittu, ja vapaahtoinen lapsettomuus on harvinaista (paitsi niiden joukossa, jotka ovat niin nuoria, että muuttavat vielä mielensä).
Useimmiten lapsettomaksi jääneet eivät ole saaneet lapsia halustaan huolimatta, useimmiten syynä on kumppanin puuttuminen tai kumppanin löytyminen niin myöhään, ettei lapsia enää onnistuta hankkimaan."
Miksi, miksi, miksi monille ihmisille on käsittämättömän vaikea tajuta, että on olemassa ihmisiä (naisia ja miehiä), jotka eivät halua lapsia? Ehkä osasyynä ovat epärehelliset muidenmiellyttäjät, jotka lässyttävät jotakin "en ole saanut lapsia", "en ole löytänyt oikeaa kumppania", "tein uraa ja sitten olinkin jo liian vanha"-selityksiä, koska heillä ei ole kanttia sanoa että siksi minulla ei ole lapsia kun en halua niitä ja sillä selvä. Jos on hieman itsetunnoton ja kokee tarvetta olla kaikkien hyväksymä, on helpompi kehitellä jotakin ns. hyväksyttyjä selityksiä kuin sanoa suoraan, että ei ole koska en sellaista halua.
On myös mielenkiintoista, kuinka sellaiselle, joka sanoo ettei halua lapsia, aletaan jankata että sitten kun sinulla sellainen on, ihmettelet kuinka olet voinut olla haluamatta ja sitten kun se on oma niin olet innoissasi siitä ja kun nyt vaan hankit niin huomaat kuinka tyhmä olet ollut kun et ole muka halunnut. Laitetaan lapsen paikalle kissa ja kysytään, miksi sinulla ei ole kissaa - kukaan ei ala perustella ihmiselle, joka sanoo ettei halua kissaa, että kyllä sinä sitten sitä ja tätä kunhan nyt vaan hankit sen kissan. Saati että alkaisi haukkua ihmistä omituiseksi ja itsekkääksi kun tämä ei halua hankkia kissaa.
Monelta ihmiseltä häviää järki ja logiikka kun aletaan keskustella aiheesta vapaaehtoinen lapsettomuus. Argumentointi on usein niin naurettavaa, että järki on ollut muualla kun argumentteja on esitetty.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 04:04"]
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
[/quote]
Aika normaaleja fiiliksiä minun mielestäni! Onhan se iso muutos, ja kyllä minullakin jäi kolmannella raskauskuukaudella harrastukset vähemmälle pahoinvoinnin ja väsymyksen takia. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpotti ja olo oli pitkään oikein hyvä, sitten ihan lopussa oli taas tukalaa. Alkuvaiheessa ja myöhemminkin tuntui ihan absurdilta miettiä niitä ruoka-asioita, ja kieltämättä mielessä pyöri paljon mistä nyt luopuukaan. Vauva on nyt 6 kk, ja edelleen jaksaa hämmästättyttää, kuinka fyysesisesti vaativaa tämä voi äidille olla. Isälle muutos on paljon pienempi.
Lapsen synnyttyä on kuitenkin ihan erilaista. Ei tämäkään ole aina ihanaa, ei elämä vaaleanpunaiseksi pilveksi ole muuttunut, mutta tilanne on alkanut tuntua luonnolliselta, oikealta. Kun lapsi syntyi, sitä siirtyi ikäänkuin toiseen todellisuuteen, jossa elämää eletään hieman eri ehdoilla, eikä se ole mikään ankea, rajoittuneempi versio edellisestä elämästä.
[/quote]
Kiitos tästä. Näin yritän toki ajatella, vaikka ei se helppoa ole.
270
[/quote]
Tunteesi ovat normaaleja. Kuin itselläni vuosi sitten! Nyt sylissä on tyytyväinen vauva ja äitiys tuntuu luonnolliselta. Älä vaadi itseltäsi liikoja, anna kaikkien tunteiden tulla ja puhu läheisillesi. Ruumiisi valmistautuu muutokseen, ihmeeseen että sisälläsi kasvaa ihan oikea ihminen. Tuo kaikki johtuu hormoneista ja tulet kokemaan vielä monet hormonimyrskyt, mutta ne menee ohi. En itse ennen esikoisen tuloa ollut valmistautunut moiseen myrskyyn omassa mielessä, ja olenkin yllättynyt että nyt tunnen olevani äiti ja olen jaksanut hoitaa vauvani hyvin :) Ihmiset ovat erilaisia, jotkut tuntevat kaikki tunteensa syvästi ja käyvät suurissa muutoksissa pohjamutien kautta.
"Eikä vela ymmärrä että tajutakseen tarvitsisi jotain muutakin kuin vain sen että en haluu koska en haluu."
Kovin harva lapsellinen ei tajua syitä, miksi joku ei halua lapsia ja jos niitä syitä alkaa luetella, lapsellinen tekee kaikkensa kumotakseen ne. Ikäänkuin mikään syy ei ole oikea eikä riittävä olla haluamatta lapsia; kaikkea muuta voi olla haluamatta (ja vaikka inhotakin) eikä erityisemmin tarvitse edes perustella, mutta lasten haluamattomuus on ehdottomasti perusteltavien listalla.
Miksi kissan hankkimattoomuuten riittää syyksi, ettei halua mutta lapsen haluamattomuutta on perusteltava? Jos ei halua kissaa siksi ette pidä kissoista tai siksi että kissoista aiheutuu sotkua? Ei kukaan väitä vastaan, mutta lapsen kohdalla syitä vaaditaan ja silti syyt ovat aina ns. vääriä ja varsinkin huonoja.
Ja aina joku alkaa selittää, kuinka kukaan ei sitten käy vanhana katsomassa. Jokainen vanhustyössä ollut tietää, kuinka jokaisen lapsia hankkineen vanhuksen luona onkin jatkuva kuhina että se siitä. Ja itsekästähän lasten hankkiminen vanhuudenturvaksi ei varsinkaan ole, mutta vapaaehtoinen lapsettomuus on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on muuten hauska ilmiö, jos joku sanoo haluavansa lapsia tai alkavansa sellaista väsätä, kukaan ei kysy, miksi haluat lapsen. Jos kysyisi, kysyjää pidettäisiin vinksahtaneena, koska "jokainenhan lapsia haluaa". Jos haluaja vastaisi, vastaukset olisivat "no kun mä haluun, niitä nyt vaan kuuluu tehdä, no tässä iässä kuuluu olla lapsia", siis perusteluja vailla mitään informaatioarvoa. Jos joku sanoo, ettei halua lapsia, alkaa välitön tivaaminen, miksi ja perusteleminen, miksi on aivan idioottimaista olla haluamatta.
Mikään syy ei ole tarpeeksi riittävä äideille, tämä on nähty ja koettu. On niitä isejäkin, jotka tuputtavat elämäntapaansa muille. Minua se vain huvittaa :) Suoraan sanottuna joskus provosoin ihan vittuillessani ja onpa joskus kostean saunaillan päätteeksi miehet tulleet sanomaan, kuinka arvostavat kaltaistani naista ja tekisivät nyt toisin kun tietävät mitä lapsiperhearki on. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi kissan hankkimattoomuuten riittää syyksi, ettei halua mutta lapsen haluamattomuutta on perusteltava? Jos ei halua kissaa siksi ette pidä kissoista tai siksi että kissoista aiheutuu sotkua? Ei kukaan väitä vastaan, mutta lapsen kohdalla syitä vaaditaan ja silti syyt ovat aina ns. vääriä ja varsinkin huonoja."
Tää kissavertaus kertoo jo niin paljon siitä, että et tiedä mitä menetät. Sori vaan, en ollut uskonut että tämän joskus suustani tai näppiksestäni päästäisin, mutta nyt ymmärrän niitäkin, jotka näin sanovat. Kukaan, joka on kokenut oman lapsen saamisen, ei ikinä vertaisi sitä kissaan. Voitko hyväksyä tämän?
Minä näen lapsessani perheenjäsenen, yhden meistä, joka nyt vain tällä hetkellä sattuu olemaan sellaisessa kehitysvaiheessa, että hänestä on melkoisesti työtä. En näe häntä vain lapsena, joka olisi ikuisesti lapsi, ja jonka näkyvin ja tuntuvin attribuutti on se, että hän sotkee. On äärimmäisen kehittymätöntä takertua "lapsellisten" elämässä siihen, että heidän pitää vähän enemmän siivota muutaman vuoden ajan. Se on naurettavaa. Näitä lukiessa nimenomaan tulee mieleen, ettette tiedä mitä menetätte, kun teille edes tulee mieleen mainita tästä lasten aiheuttamasta sotkusta tai vertailla lapsensaantia kisaan tai television ostamiseen. Sori.
Niin koska lapsi on niin paljon enemmän kuin kissa! Vastuu painaa aivan eri tavalla! Siksi en halua lasta. En halua vauvaa, en taaperoa, en teiniä, en aikuista lasta.
Joskus ihmetyttää äitien tyhmät kommentit siitä kuinka lapsi on pieni vain hetken aikaa elämästä. Oho, niinkö? Tämä oli aivan uusi tieto, joka mullisti maailmani ja haluan hetkessä liittyä joukkoonne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:29"]
Niin koska lapsi on niin paljon enemmän kuin kissa! Vastuu painaa aivan eri tavalla! Siksi en halua lasta. En halua vauvaa, en taaperoa, en teiniä, en aikuista lasta.
[/quote]
Niin, kissa elää 15-25 vuotta. Parhaimmillaankin se on älykkyydeltään 2-vuotiaan tasolla. Sen voi kyllä jättää päiväksi tai kahdeksi yksinään kotiin, mutta muuten sille pitää aina hankkia hoitaja tai hoitopaikka, koska matkoillehan sitä ei voi ottaa mukaan (lentokoneeseen). Jos joku sukulainen on sille allerginen, niin se on voi-voi. EI ole enää tulemista luoksesi.
Lapsi, kasvaa aikuiseksi 20 vuodessa ja muuttaa pois. Jo paljon aiemmin älynlahjat riittävät selviämiseen perustoiminnoista itsekseen. Sitten voi olettaa, että pärjää itsekseen...
Että kumpikohan on sitovampi ja vastuullisempi suhde?
Kissavertaus ei ole vertaus lapseen vaan vertaus siihen, että jonkin asian haluamattomuutta ei tarvitse perustella (siis kissan), mutta jonkun toisen asian haluamattomuutta tarvitsee (siis lapsen). Jos nyt haluat ja pystyt ymmärtämään käsitetasolla mitään. Vaihda kissan paikalle mitä haluat, se on aivan sama mikä siinä on, koska pointti on se että ei halua jotakin.
Samalla tavalla btw voi väittää, että sellainen jolla ei ole kissaa eikä sitä halua, ei tiedä mitä menettää. Mutta jos joku ei halua kissaa (tai lasta), ei hän mitään menetäkään koska hänellä ei ole sellaista, mitä hän ei edes HALUA. Tajuatko? Jos joku ei halua vaikkapa omakotitaloa vaan haluaa asua kerostalossa, menetkö hänellekin jankkaamaan, kuinka hän ei tiedä mitä menettää kun ei halua omakotitaloa? Jos hän HALUAA omakotitalon, mutta ei saa, hän menettää, mutta jos hän ei HALUA omakotitaloa, hän ei menetä mitään vaan saa sen minkä haluaa - olla omakotitaloton.
Tajuatko, että kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita, eivät kissaa, omakotitaloa, lasta, avioliittoa, parisuhdetta, korkeakoulututkintoa, asumista pääkaupunkiseudulla, silikonirintoja, Mersua, eläkevirkaa ja jotkut ihmiset haluavat nämä kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän vela sanoisi nuorelle jos nuori ilmoittaisi ettei aio koskaan kokeilla seurustelua ja parisuhdetta koska minuus menee, elämä on silloin pilalla, kaikki on vaan jotain rajoittamista ja pelkoa ja ahdistusta, eikä nuori voi ymmärtää mitään puheita rakkaudesta, mieluimmin hän olisi huorana Thaimaassa kuin parisuhteessa... Olisko velakaan ihan että TOSI HYVÄ, pidä toi, hienoa että olet löytänyt itsesi. Eri asia on tietty jos nuori sanoo että onko pakko seukata ja mennä naimisiin jos ei vaan kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:29"]
Niin koska lapsi on niin paljon enemmän kuin kissa! Vastuu painaa aivan eri tavalla! Siksi en halua lasta. En halua vauvaa, en taaperoa, en teiniä, en aikuista lasta.
[/quote]
Niin, kissa elää 15-25 vuotta. Parhaimmillaankin se on älykkyydeltään 2-vuotiaan tasolla. Sen voi kyllä jättää päiväksi tai kahdeksi yksinään kotiin, mutta muuten sille pitää aina hankkia hoitaja tai hoitopaikka, koska matkoillehan sitä ei voi ottaa mukaan (lentokoneeseen). Jos joku sukulainen on sille allerginen, niin se on voi-voi. EI ole enää tulemista luoksesi.
Lapsi, kasvaa aikuiseksi 20 vuodessa ja muuttaa pois. Jo paljon aiemmin älynlahjat riittävät selviämiseen perustoiminnoista itsekseen. Sitten voi olettaa, että pärjää itsekseen...
Että kumpikohan on sitovampi ja vastuullisempi suhde?
[/quote]
No lapsi ilman muuta! Herranjestas sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:51"]
Mitäköhän vela sanoisi nuorelle jos nuori ilmoittaisi ettei aio koskaan kokeilla seurustelua ja parisuhdetta koska minuus menee, elämä on silloin pilalla, kaikki on vaan jotain rajoittamista ja pelkoa ja ahdistusta, eikä nuori voi ymmärtää mitään puheita rakkaudesta, mieluimmin hän olisi huorana Thaimaassa kuin parisuhteessa... Olisko velakaan ihan että TOSI HYVÄ, pidä toi, hienoa että olet löytänyt itsesi. Eri asia on tietty jos nuori sanoo että onko pakko seukata ja mennä naimisiin jos ei vaan kiinnosta.
[/quote]
Eli siis lapsesi ei ole kiinnostnut parisuhteesta, ja se on mielestäsi ok mutta jos hän ei missään nimessä sitä halua, hänen on ehkä pakko kuitenkin kokeilla?
No kenelläkään fiksulla ihmisellä, vela tai ei, ei ole mielestäni asiaa mennä kyseenalaistamaan kenenkään valintoja ja mielipiteitä saati tuputtamaan omiaan. Kun se oma tapa elää ei ole ainoa oikea ja kaikille pakollinen. Jos joku kokee, että parisuhde rajoittaa ja ahdistaa ja minuus menee (monella naisella se tuntuu kyllä menevänkin kun itsestä puhuessakaan ei enää käytetä pronominia minä vaan me ja omat ystävät ja harrastukset unohdetaan kun kaiken keskipiste on miesmiesmies), hänellä on varmaankin yhtäläinen oikeus olla sinkkuna vaikka iankaiken siinä missä joku toinen ei uskalla olla viikkoa pitempään sinkkuna.
Miksi ihmeessä niin moni kokee omista poikkeavat valinnat ongelmana ja jonkinlaisena uhkana ehkä? Jos joku ei halua jotakin, onko hänen siksi pakko että useimmat haluaa? Ja mikä siinä erilailla valinneessa on niin uhkaavaa että erilainen valinta on jatkuvasti kyseenalaistettava kun kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista tavanomasia valintojakaan? Luulen, että useimmille veloille on aivan se ja sama, montako lasta naapurilla on saati että pohtisi miksiköhän heillä on niin monta lasta tai parisuhdetta haluamattomalle, montako avioliittoa työkaverilla on ollut, mutta naapurille ja työkaverille jonkun lasten ja parisuhteen haluamattomuus on suorastaan suunnaton ongelma.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:51"]
Mitäköhän vela sanoisi nuorelle jos nuori ilmoittaisi ettei aio koskaan kokeilla seurustelua ja parisuhdetta koska minuus menee, elämä on silloin pilalla, kaikki on vaan jotain rajoittamista ja pelkoa ja ahdistusta, eikä nuori voi ymmärtää mitään puheita rakkaudesta, mieluimmin hän olisi huorana Thaimaassa kuin parisuhteessa... Olisko velakaan ihan että TOSI HYVÄ, pidä toi, hienoa että olet löytänyt itsesi. Eri asia on tietty jos nuori sanoo että onko pakko seukata ja mennä naimisiin jos ei vaan kiinnosta.
[/quote]
Minä olen käynyt tuon keskustelun 16-vuotiaan kanssa. Kertoi minulle vela-tädilleen, koska uskoi minun ymmärtävän ilman tuomitsemista. Ja niin mitäpä sanoin? Sanoin, että tuo päätös on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin päätös, saattaa olla, että hän haluaa vielä joskus vaihtaa mieltään ja sekin on ok, mutta jos tuntuu, että tuo on oikea elämä hänelle, sekin on ok. Selitin hänelle, että tänä päivänä, tässä maailmassa, on mahtavaa se, että voi oikeasti valita, ei ole pakko tehdä lapsia ja toisaalta niiden tekoa ei rajoiteta, voi valita olevansa naimisissa tai olla yksin, elää susiparina, olla avoimesti lesbo tai mitä vain. Elämme siitä ihmeellisessä ajassa, että meillä on vapaus ja mahdollisuus olla mitä haluamme, tehdä mitä haluamme, elää miten haluamme, ensimmäistä kertaa yhteiskunta ei vaadi mitään vaan ovet ovat avoimet juuri siihen, mitä haluamme.
Tyttö vaikutti tyytyväiseltä vastaukseen, helpottui suorastaan. Mitäköhän mun olisi pitänyt vastata muuta kuin "hyvä, pidä toi"?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:51"]
Mitäköhän vela sanoisi nuorelle jos nuori ilmoittaisi ettei aio koskaan kokeilla seurustelua ja parisuhdetta koska minuus menee, elämä on silloin pilalla, kaikki on vaan jotain rajoittamista ja pelkoa ja ahdistusta, eikä nuori voi ymmärtää mitään puheita rakkaudesta, mieluimmin hän olisi huorana Thaimaassa kuin parisuhteessa... Olisko velakaan ihan että TOSI HYVÄ, pidä toi, hienoa että olet löytänyt itsesi. Eri asia on tietty jos nuori sanoo että onko pakko seukata ja mennä naimisiin jos ei vaan kiinnosta.
[/quote]
Olisin sitä mieltä, että pidä toi. Jos minä olen onnellisimmillani parisuhteessa, miksi luulisin, että kaikille muillekin parisuhde on elämän tärkeimpiä asioita. Parisuhteettomuudesta voi luopua tai siitä kuuluisasta kissasta. Lapsesta luopuminen on sosiaalinen itsemurha.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:04"]
Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.
[/quote]
Olen kymmenennellä viikolla. Harrastukseni jäi useampi viikko sitten. Olo on liian huono ja heikko. Väsymys ja pahoinvointi estää tehokkaasti kaiken normaalin toiminnan. En kaipaa sympatiaasi, en tosin jaksa sääliä myöskään sitä, että tällainen on sinulle niin tabu, että pitää provoksi huudella, kun toista ahdistaa se "ihana raskaus" toisin kuin omassa kokemusmaailmassasi.
Mielenterveysongelmia minulla ei ole, joten kyökkipsykologiaasi ja aborttineuvojasi ei ehkä kannata julistaa täällä sen enempää. Olen normasli aikuinen nainen, jolla on elämässä asiat olleet tähän saakka hyvinkin mallillaan. Koulutus, työ, parisuhde, harrastukset, sosiaalinen elämä jne. Vasta raskauden myötä olen alkanut ahistumaan. En yleisesti, vaan tästä raskaudesta. Olen pahoillani jos heikoimmille sen ääneen sanominen on liikaa.
270
[/quote]
Tuota noin, miksi sanot heikommiksi muita kuin itseäsi, koska sinähän se näyttäisit olevan se, joka ahistuu, ei jaksa, kykene eikä selviä.
[/quote]
Jotakuta se täällä selkästi niin paljon vaivasi. Pahoittelin vilpittömästi sitä, että raskauteen liittyvien negatiivisten tunteiden sanominen ääneen oli jollekin liikaa. Pidän sellaista ihmistä jokseenkin herkkänä. Kyky kestää erilaisuutta on heikko.
En pidä heikkoutenani sitä, että puhun ääneen raskauteen liittyvistä negaativisista tunteista ja ahdistuksesta. Päinvastoin. Moni on sen täällä ymmärtänytkin. Hiljaa oleminen tuskin auttaisi ketään, tai sen leikkiminen, ettei kaltaisiani ihmisiä olisi odottajien joukossa.
Jos oli kissavertaus typerä, vähintään yhtä typerää on verrata parisuhteen kokeilua lapsen hankkimiseen. Jos ei halua parisuhdetta ja sitä kokeilee, siitä ei seuraa kuin ero ja toisen jättäminen, mutta lasta ei voi tehdä "kokeillakseen", koska sitä ei voi palauttaa kun huomaa, että en mä sitten todellakaan halunnut lasta, kunhan kokeilin kun muut sanoi ettei sitä voi tietää ennenkuin on kokeillut.
Aika itseään tuntematon tuuliviiri on muuten aikuisen ihmisen oltava, jos ei itse tiedä mitä haluaa ja ei halua tai haluaa asioita sen mukaan mitä joku muu/mies/yhteiskunta/sukulaiset/kaverit haluaa ja odottaa.
Olen "vasta" 34-vuotias, eli monen mielestä minun mieleni voi vielä muuttua, mutta oudolta se tuntuisi. En ole koskaan halunnut lapsia, siinäpä se onkin. Ei ole mitään syytä että "lapset ovat rasittavia" tai että menettäisin vapauteni tai muutakaan. Minulta vain puuttuu täysin halu saada lapsia.
Kumppani löytyy, ja olisi löytynyt jo aiemminkin, joten kumppanin puutteesta se ei ole kiinni. Nykyisen kumppanin "valitsin" siksi, että hänkään ei halua lapsia. (En tietenkään valinnut kuin uutta talvitakkia Anttilan kuvastosta, mutta sinkkuna ollessa etsin itseä kiinnostavia miehiä yhtenä kriteerinä lapsenhankkimishaluttomuus ja tähän nykyiseen mieheen sitten satuin kaikista ehdokkaista ihastumaan).
Jollekin äitiys on ihanaa, jollekin vähemmän ihanaa, ihan sama minulle koska en vain halua lapsia. Kai ne lapset pitäisi hankkia siksi että niitä haluaa, eikä siksi että sitten lapsen syntymisen jälkeen saattaa kokea äitiyden kivana. Entäs jos kuuluukin sitten siihen vähemmistöön joka kokee äitiyden liian raskaana tai taakkana? Miksi siis lähteä edes väkisin yrittämään, jos ei alunperinkään niitä lapsia halua.