Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!

Jos mulle tulisi nuori kertomaan että toisen ihmisen läheisyys pelottaa noin paljon ja siitä on noin huono käsitys, sanoisin sille että tietenkään sun ei tarvi seurustella jos et halua, koskaan, mutta sanoisin sille myös että sen olisi hyvä päästä keskustelemaan noista pelosta. Koska se olisi sille oikeasti palvelus, päätti se sitten parisuhteesta mitä tahansa myöhemmin. Kuten hyvin sisimmässänne tiedätte.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:09"]

Jos mulle tulisi nuori kertomaan että toisen ihmisen läheisyys pelottaa noin paljon ja siitä on noin huono käsitys, sanoisin sille että tietenkään sun ei tarvi seurustella jos et halua, koskaan, mutta sanoisin sille myös että sen olisi hyvä päästä keskustelemaan noista pelosta. Koska se olisi sille oikeasti palvelus, päätti se sitten parisuhteesta mitä tahansa myöhemmin. Kuten hyvin sisimmässänne tiedätte.

[/quote]

Kyse on halusta, ei pelosta.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:43"]

Että kumpikohan on sitovampi ja vastuullisempi suhde?

[/quote]

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.

Ehh, jos joku on sitä mieltä ettei halua parisuhdetta, miksi hänen olisi mentävä keskustelemaan kun samaan aikaan on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät voi olla ilman parisuhdetta hetkeäkään vaan kaikenlaisia luusereita hyysätään vain siksi että on pakko olla joku (ja siihen hommaan kelpaa sitten kuka tahansa ettei vaan tarvitse olla yksin)? Ei ole tervettä hommaa sekään.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:09"]

Jos mulle tulisi nuori kertomaan että toisen ihmisen läheisyys pelottaa noin paljon ja siitä on noin huono käsitys, sanoisin sille että tietenkään sun ei tarvi seurustella jos et halua, koskaan, mutta sanoisin sille myös että sen olisi hyvä päästä keskustelemaan noista pelosta. Koska se olisi sille oikeasti palvelus, päätti se sitten parisuhteesta mitä tahansa myöhemmin. Kuten hyvin sisimmässänne tiedätte.

[/quote]

Kyse on halusta, ei pelosta.

[/quote]

Kyllä se silloin on pelkoa jos parisuhteesta maalataan kuva helvetin esikartanona ja kerrotaan että mieluimmin oltaisiin huorana Thaimaassa. Siinä ei sen sijaan ole mitään outoa jos nuori kertoo että muita tuntuu kiinnostavan seurustelu mutta häntä ei. Silloin minäkin sanoisin että pidä toi.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 11:25"]

Enpä silti ajattellut, että kyllä tämä vapaaehtoinen lapsellisuus vaatii oikeasti paljon ;)

[/quote]

Et varmaan, kun olet olet tehnyt samanlaisen valinnan kuin suurin osa suomalaisista. Enemmistössä on helppo olla.

[/quote]

Miksi sinä lainaat viestistä vain osan ja kommentoit sitä? Siis kun sen lainnamasi viestini pääasia oli selvästi juuri siinä pois jättämässäsi osassa.

Tässä siis viestini kokonaisuudessaan:

No hei. Mulle on työpaikalla, ja ihan selvinpäin, sanottu mun ollessa raskaana, että vain typerät laumasielut lisääntyvät.

Enpä silti ajattellut, että kyllä tämä vapaaehtoinen lapsellisuus vaatii oikeasti paljon ;)

Pointti oli siis se, että kyllä sitä muutkin kuin velat saavat täysin asiatonta kritiikkiä lapsen saantiin liittyvissä asioissa. Ja kun tuota kritiikkiä saa, on ihan sama kuuluuko enemmistöön tai vähemmistöön - ihan yhtä tylsältä/inhottavalta/sillä hetkellä raivostuttavalta se tuntuu.

Ylipäätänsä tätä ketjua seuratessani mua on suunnattomasti ihmetyttänyt se, että jotkut velat ilmeisesti luulevat, että heille esitetyt kysymykset, utelu ja asiton kritiikki olisivat jotain poikkeuksellista. Sillä totuushan on, että ihan yhtälailla noita kysymyksiä, uteluita ja kritiikkiäkin joutuu kuuntelemaan joskus jopa täysin tuntemattomienkin suusta lapsen/lapsia saanutkin.

Tylsäähän tuollaisen utelun tai haukkumisen kohteeksi joutuminen on, mutta enpä silti ole koskaan ajatellut, että mun nyt pitäisi sen takia vetää pussillinen herneitä nenään.

Varmaan siksi en tajua koko tämän ketjun ideaa. Noinko alhainen uteliaiden ja toisinaan hölmöjen ihmisten sietokyky joillain veloilla on, että tuollainen asia koetaan jotenkin kovinkin elämää rasittavana?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:33"]

Ihan oikeasti on harvinaista, että viisikymppinen lapseton nainen on tieten tahtoen lapseton.

[/quote]

Se, että vapaaehtoinen lapsettomuus on harvinaista (joskin koko ajan yleistymässä) ei tarkoita, etteivätkö vapaaehtoisesti lapsettomat olisi todella lapsettomia vapaaehtoisesti. Itse olen 37 ja tiennyt jääväni lapsettomaksi ihan pikkutytöstä alkaen. Tämä on minulle yhtä myötäsyntyinen ominaisuus kuin vaikkapa seksuaalinen suuntautuminen.

Minkä takia tuo yksi äiti jankkaa koko ajan huorimisesta Thaimaassa? Aika outo fiksaatio, täytyy sanoa.

"Noinko alhainen uteliaiden ja toisinaan hölmöjen ihmisten sietokyky joillain veloilla on, että tuollainen asia koetaan jotenkin kovinkin elämää rasittavana?"

En ole koskaan kuullut kenenkään kyselevän lasta haluavalta, odottavalta tai lapsia saaneelta, miksi ihmeessä sinä olet halunnut lapsia ja etkö yhtään ajattelle, miten älytöntä on haluta lapsia ja kyllä se sinunkin mielesi muuttuu etkä enää 10 vuoden kuluttua tuollaisia hullutuksia jatka. En myöskään ole kuullut koskaan kenekään velan menevän tuputtamaan omia valintojaan lapsia hankkineille tai niitä haluaville, mutta velojen ratkaisuista kaikilla saa olla mielipide ja se on tuotava kaikkialla esille.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:04"]

Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.

[/quote]

Olen kymmenennellä viikolla. Harrastukseni jäi useampi viikko sitten. Olo on liian huono ja heikko. Väsymys ja pahoinvointi estää tehokkaasti kaiken normaalin toiminnan. En kaipaa sympatiaasi, en tosin jaksa sääliä myöskään sitä, että tällainen on sinulle niin tabu, että pitää provoksi huudella, kun toista ahdistaa se "ihana raskaus" toisin kuin omassa kokemusmaailmassasi.

Mielenterveysongelmia minulla ei ole, joten kyökkipsykologiaasi ja aborttineuvojasi ei ehkä kannata julistaa täällä sen enempää. Olen normasli aikuinen nainen, jolla on elämässä asiat olleet tähän saakka hyvinkin mallillaan. Koulutus, työ, parisuhde, harrastukset, sosiaalinen elämä jne. Vasta raskauden myötä olen alkanut ahistumaan. En yleisesti, vaan tästä raskaudesta. Olen pahoillani jos heikoimmille sen ääneen sanominen on liikaa.

270

[/quote]

Tuota noin, miksi sanot heikommiksi muita kuin itseäsi, koska sinähän se näyttäisit olevan se, joka ahistuu, ei jaksa, kykene eikä selviä.

[/quote]

Jotakuta se täällä selkästi niin paljon vaivasi. Pahoittelin vilpittömästi sitä, että raskauteen liittyvien negatiivisten tunteiden sanominen ääneen oli jollekin liikaa. Pidän sellaista ihmistä jokseenkin herkkänä. Kyky kestää erilaisuutta on heikko.

En pidä heikkoutenani sitä, että puhun ääneen raskauteen liittyvistä negaativisista tunteista ja ahdistuksesta. Päinvastoin. Moni on sen täällä ymmärtänytkin. Hiljaa oleminen tuskin auttaisi ketään, tai sen leikkiminen, ettei kaltaisiani ihmisiä olisi odottajien joukossa. 

[/quote]

No mutta kaikkihan nykyään tuntuvat valittavan raskausajan ongelmista. Ei voi nukkua ja luihin koskee ja pissit tulee housuun ja oksettaa ja ahistaa... ihminen, jolle raskausaika ei tuota kummempia ongelmia on harvinainen. 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:38"]

Joillakin äideillä on sellainen käsitys, että velat kyllä nauttisivat äitiydestä, jos vain tietäisivät siitä tarpeeksi, voittaisivat pelkonsa ja/tai pääsisivät kokeilemaan sitä itse. Jos ei äitiydestä nauti tai halua sitä kokea, kyse on todennäköisesti mielisairauden oireesta. Kaikki naiset kun pohjimmiltaan on tarkoitettu äideiksi.

[/quote]

Juuri tuo ärsyttää. Sitä ollaan niin kaikkitietävää, että näin sen kuuluu mennä. Ei ikään kuin anneta toisille tilaa ollenkaan! Kaikkia naisia ei kiinnosta äitiys eikä siinä(kään) ole mitään väärää. En lähde todistelemaan kenellekään "rohkeuttani" tekemällä jotain vasten tahtoani. 

[/quote]

Tottakai löytyy naisia/äitejä/miehiäkin, jotka ajattelevat, että kaikki varmasti nauttisivat äitiydestä, jos siihen tilaan pääsisivät/joutuisivat. Tai että veloissa olisi jotain omituista, että vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneet olisivat jotenkin poikkeuksellisen itsekkäitä.

Mutta hyvät tämän ketjun velat, eivät läheskään kaikki lapsista haaveilevat tai jo niitä saaneet noin ajattele, joten miksi te jatkuvasti takerrutte juuri noihin mielipiteisiin ja kerta toisensa jälkeen ohitatte ne mielipiteet, joiden mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan yhtä ok valinta kuin elämä lapsen/lasten kanssa? Tässäkin ketjussa kun se on jo moneen kertaan sanottu.

Kun itse menin naimisiin itseäni 7 vuotta nuoremman miehen kanssa sain kuulla kaikenlaista arvostelua ja täysin törkeääkin kritiikkiä. ("Luuletko muka että tuo tulee kestämään?", "En minä vain menisi naimisiin itseäni noin paljon vanhemman naisen kanssa?", "Mitäs jos sä sitten et saakaan enää lapsia, kun olet jo noin vanha?" (Olin tuolloin 35-vuotias...)) Ajattelinko minä silloin, että kyllä ihmiset sitten ovat törkeitä? En. Ajattelin, että noiden typeryyksien lausujat olivat törkeitä. Vain he.

Pahin kohtaamani bingo oli varmaan se, että haluan kyllä lapsia, kunhan kohtaan oikean miehen. Tämä tapahtui sukulaiseni rippijuhlissa. Johon osallistuin mieheni kanssa. Jonka kanssa olen ollut naimisissa kymmenen vuotta. Joka seisoi aivan bingoemännän takana.

Tuohon ei tosiaankaan ollut tarjota mitään nokkelaa vastausta.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:42"]

Todennäköisesti arvostat kuitenkin miehesi hellyyden ja rakkaudenosoituksia ja yhteisiä lomamatkoja. Mutta olet ihan sataprosenttisen varma että taatusti et missään tapauksessa arvostaisi rakkautta lapseen, saamaasi vastarakkautta tai lasten kanssa vietettyä aikaa.

[/quote]

Mä olen yksi tällainen täällä parjattu vela ja kyllä mä olen ainakin ihan 100% varma, että rakastaisin omaa lastani enemmän kuin itseäni, olisin luultavasti jopa ihan hyvä äiti. Varmasti pyyhkisin silmäkulmaani, kun lapsi osoittaisi rakkauttaan, liikutunhan jo nyt, kun siskontyttö rutistaa koko voimalla todeten "sä oot ihan paras, mä tykkään susta".

Mutta kun mä en vaan halua, se vaan ei ole mun juttu. Siinä on paljon hyviä puolia ja olisin varmasti hyvinkin onnellinen, mutta kun en nyt vaan halua, mä en kuvittele, että perhe-elämä olisi yhtä auvoa tai toisaalta yhtä helvettiä, molempia varmasti kuuluu siihen arkeen, mutta kun tuo kyseinen arki ei ole mua varten.

[/quote]

Ymmärrän TÄYSIN että joku ei halua lapsia eikä minulla ole MITÄÄN vaikeuksia kunnioittaa hänen päätöstään.

Sitä en sitten oikein ymmärräkään, miksi joillain veloilla (ei tällä lainaamallani ilmeisestikään) on tarve kuvailla lapsisperhe-elämää kuin jotain pahinta helvetin esikartanoa. Ei minulla nimittäin ole mitään tarvetta ajatella, että velojen elämä olsi jotenkin kurjaa, tyhjää, jatkuvaa pelkoa yksin jäämisestä ja mitä lie kamaluuksia.

Jos omasta valinnastaan on varma (on se sitten valinta elää ilman jälkeläisiä tai elää perhe-elämää johon kuuluu lapsi tai lapsia), niin miksi tuota omaa valintaa täytyy pönkittää maalailemalla kauhukuvia toisin valinneiden elämästä? Miksei voi vain ajatella "yksi tapa elää tuokin, itse kuitenkin valitsin tosin"?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:46"]

Kissavertaus ei ole vertaus lapseen vaan vertaus siihen, että jonkin asian haluamattomuutta ei tarvitse perustella (siis kissan), mutta jonkun toisen asian haluamattomuutta tarvitsee (siis lapsen). Jos nyt haluat ja pystyt ymmärtämään käsitetasolla mitään. Vaihda kissan paikalle mitä haluat, se on aivan sama mikä siinä on, koska pointti on se että ei halua jotakin.

Samalla tavalla btw voi väittää, että sellainen jolla ei ole kissaa eikä sitä halua, ei tiedä mitä menettää. Mutta jos joku ei halua kissaa (tai lasta), ei hän mitään menetäkään koska hänellä ei ole sellaista, mitä hän ei edes HALUA. Tajuatko? Jos joku ei halua vaikkapa omakotitaloa vaan haluaa asua kerostalossa, menetkö hänellekin jankkaamaan, kuinka hän ei tiedä mitä menettää kun ei halua omakotitaloa? Jos hän HALUAA omakotitalon, mutta ei saa, hän menettää, mutta jos hän ei HALUA omakotitaloa, hän ei menetä mitään vaan saa sen minkä haluaa - olla omakotitaloton.

Tajuatko, että kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita, eivät kissaa, omakotitaloa, lasta, avioliittoa, parisuhdetta, korkeakoulututkintoa, asumista pääkaupunkiseudulla, silikonirintoja, Mersua, eläkevirkaa ja jotkut ihmiset haluavat nämä kaikki?

[/quote]

Minä ainakin tajuan tämän haluamisosan oikein hyvin. 
Mutta miksi?

Kyllä me ainakin työkavereiden, muiden kamujen, sukulaisten jne. kanssa jutellaan toiveista ja haluista ja ei-haluista ja niissä keskusteluissa on yleensä perustelut mukana. Sitä itsestään selvästi odottaa, että ihmiset ovat miettineet motiivejaan, tärkeämmistä asioista enemmän kuin vähemmän tärkeistä.  "Mäen haluu" ei tunnu hyvältä perustelulta. Mäen haluu mennä kuumailmapalloon. Voin sanoa että mäen haluu, voisin myös perustella ja sanoa että pelkään sen putoavan tai seilaavan merelle tai  juuttuvan puuhun tai kori kaatuu ja lippaan naamalleni peltoon tai sitten pelkään korkeita paikkoja. Näistä kaikista syistä voidaan jutella eteenpäin, onko ne todennäköisiä ja realistisia tai kenties ihan hulluja ja voisiko niille tehdä jotakin. Vaikka mistä voi jutella, keskenmenoista, kuolemista, mistä vaan.  Jos toinen sanoo "koska mäen haluu", juttu loppuu siihen, tönk. Se on tylyä. Velojen mukaan ei saa kysyä,  eikä saa keskustella. 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:28"]

"Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan"

Niinhän lapselliset luulee. Naurettavimmat jankkaa suvun velanaiselle vielä tämän 5-kymppisilläkin, kuinka sinäkin sitten vielä lapsen teet kun se oikea löytyy ja naisen 20 vuoden aikainen kumppani seisoo vieressä.

Ei lapsettomuus muuta vaadi kuin itsetuntoa sen verran että elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla eikä sillä tavalla kuin naapuri, työkaveri ja sisko elää, mutta lapsellisilta on liikaa vaadittu että pitäisivät suunsa kiinni ja ymmärtäisivät, että ei se selkeästi aikuisikäinen nainen ole kersoja ollut tekemättä siksi ettei miestä löydy vaan siksi ettei se halua niitä. Tämän tajuaminen vaatii 99,9% ihmisiltä niin paljon, ettei se onnistu heiltä lainkaan.

[/quote]

Höpöhöpö. Suurin osa ihmisistä tajuaa, ettei toisten valinnat kuulu heille millään tavalla.

En tiedä millaisissa piireissä nämä tähänkin ketjuun "lapsellisista" valittaneet liikkuvat, mutta itse en ainakaan jo yli 40-vuotiaana velana ole törmännyt noihin "mikset tee lapsia" -jankuttajiin juuri koskaan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:47"]

Sitä en sitten oikein ymmärräkään, miksi joillain veloilla (ei tällä lainaamallani ilmeisestikään) on tarve kuvailla lapsisperhe-elämää kuin jotain pahinta helvetin esikartanoa.

[/quote]

Koska vela tietää, että perhe-elämä olisi hänelle tavattoman epämiellyttävää. Muiden ihmisten perhe-elämästä en huomannut kenenkään kirjoittaneen mitään saatikaan että muiden elämästä maalailtaisiin mitään kauhukuvia.Tämä asia on sinulle selitetty jo aikaisemmin tässä ketjussa, mutta jostakin syystä haluat ajatella vapaaehtoisesti lapsettomien hyökkäävän sinun elämäntapavalintojasi kohtaan. Miksi?

Noh, ei se ihmettely, ilkeily ja kummastelu kohdistu ainoastaan vapaaehtoisesti lapsettomiin. Minä sain lapseni 19- ja 21-vuotiaana lukion käyneenä ja päivittelyä olen saanut kuulla, sekä vilpitöntä ihmetystä, että ilkeitä kommentteja. Jopa toista lasta odottaessani äitiysneuvolan terveydenhoitaja alkoi tivata selitystä miksi olen niin pienen ajan jälkeen uudelleen raskaana. Tämä ei tapahtunut mitenkään ystävälliseen sävyyn..

Elämän pilaamiskommentit olivat varsin tavallisia ja hyvin paljon ihmeteltiin joka paikassa kuinka voin olla äiti ja vielä kahdelle lapselle.

Hyvin on mennyt, nyt melkein 10 vuotta myöhemmin alakouluikäiset lapset, sama mies, yliopisto käytynä, koulutusta vastaava työpaikka jne. Siitä huolimatta edelleen ihmiset ihmettelevät ja kommentoivat. Tietynlaiset ihmiset keksivät aina jotain kommentoitavaa, mieluiten negatiiviseen sävyyn..

En kyllä sinänsä välitä, siinähän ihmiset ihmettelevät, mutta tämä vain esimerkkinä siitä, että kaikenlainen erilaisuus voi joillekin olla ongelma. Yhden asian kuitenkin opin: en ikinä, koskaan, arvostele tai kysele muiden perhesuunnitelmista tai niiden puutteesta.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 17:49"]

Minä ainakin tajuan tämän haluamisosan oikein hyvin. 
Mutta miksi?

[/quote]

Ei ole mitään muuta syytä kuin se, ettei halua. Toki vela voi luetella koko joukon piirteitä, joista hän ei lasten hankinnassa, hoivaamisessa ja kasvattamisessa pidä (ja kuunnella, miten äidit koettavat todistella nämä perusteettomiksi). Tosiasiassa kaiken epämukavuuden sietäisi kyllä, jos lapset olisivat sitä, mitä elämältä haluaa. Monet epämellyttävät tai yhdentekevät piirteet muuttuisivatkin miellyttäviksi tai suorastaan ihaniksi. Mutta kun lapsia ei tee mieli, niin niitä ei tee mieli.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:00"]

" Ihan oikeasti on harvinaista, että viisikymppinen lapseton nainen on tieten tahtoen lapseton. Tätä aihetta on Suomessa tutkittu, ja vapaahtoinen lapsettomuus on harvinaista (paitsi niiden joukossa, jotka ovat niin nuoria, että muuttavat vielä mielensä).

Useimmiten lapsettomaksi jääneet eivät ole saaneet lapsia halustaan huolimatta, useimmiten syynä on kumppanin puuttuminen tai kumppanin löytyminen niin myöhään, ettei lapsia enää onnistuta hankkimaan."

Miksi, miksi, miksi monille ihmisille on käsittämättömän vaikea tajuta, että on olemassa ihmisiä (naisia ja miehiä), jotka eivät halua lapsia? Ehkä osasyynä ovat epärehelliset muidenmiellyttäjät, jotka lässyttävät jotakin "en ole saanut lapsia", "en ole löytänyt oikeaa kumppania", "tein uraa ja sitten olinkin jo liian vanha"-selityksiä, koska heillä ei ole kanttia sanoa että siksi minulla ei ole lapsia kun en halua niitä ja sillä selvä. Jos on hieman itsetunnoton ja kokee tarvetta olla kaikkien hyväksymä, on helpompi kehitellä jotakin ns. hyväksyttyjä selityksiä kuin sanoa suoraan, että ei ole koska en sellaista halua.

On myös mielenkiintoista, kuinka sellaiselle, joka sanoo ettei halua lapsia, aletaan jankata että sitten kun sinulla sellainen on, ihmettelet kuinka olet voinut olla haluamatta ja sitten kun se on oma niin olet innoissasi siitä ja kun nyt vaan hankit niin huomaat kuinka tyhmä olet ollut kun et ole muka halunnut. Laitetaan lapsen paikalle kissa ja kysytään, miksi sinulla ei ole kissaa - kukaan ei ala perustella ihmiselle, joka sanoo ettei halua kissaa, että kyllä sinä sitten sitä ja tätä kunhan nyt vaan hankit sen kissan. Saati että alkaisi haukkua ihmistä omituiseksi ja itsekkääksi kun tämä ei halua hankkia kissaa.

Monelta ihmiseltä häviää järki ja logiikka kun aletaan keskustella aiheesta vapaaehtoinen lapsettomuus. Argumentointi on usein niin naurettavaa, että järki on ollut muualla kun argumentteja on esitetty.

[/quote]

Sitä, että järki ja logiikka katoaa tästä aihepiiristä keskusteltaessa niin joiltain lapsia saaneilta tai niistä haaveilevilta kuin joiltain veloilta, ei voi olla tätä ketjua lukiessa huomaamatta :)

Velojen syyt lapsettomuuteen on yleensä niin heppoisia ja koko hommasta huokuu niin vahva itsekkyyden lemu, että  varmaan kätsympi onkin vetää taskusta "mä en haluu koska mä en haluu"-kortti!