Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:11"]
Ja jo tuo " sekö on hyvä syy mennä museoon" on jotenkin so last season :D. Tulevaisuudessa kaikki on sun ympärillä koko ajan, voit googlettaa vaikka ulkohuusissa ja katsoa niitä samoja juttuja kuin museossa kävijä, nyt tietty vielä kaksiulotteisena. Nykyajan pikkutenavat alkaa jo uida siinä bittivirrassa kuin kalat.
[/quote]
Menee ohi aiheen, mutta onpa tylsä tulevaisuus. Ei siis mennä enää fyysisesti minnekään.
[/quote]
Toki mennään. Mutta se museoon meno on vain yksi osa kokonaisuutta ja jo tästä keskustelusta näkee että et sisäistä sitä mitä on tulossa. Asioiden rajat hälvene kun kaikki asiat on saatavilla koko ajan. Se museosta hankittu kuva otetaan parin viikon päästä käyttöön kavereiden kanssa ja siitä tehdään nintendolla Avatar johonkin peliin ja netistä saatetaan hakea aiheesta lisää kuvia ja kohta kaverikin saa pienen palan siitä näyttelyn maailmasta vaikkei ole siellä koskaan ollutkaan. Meidän sukupolven touhua on just tällainen että jossain käyminen on se kestävin ydinjuttu siinä kokemuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:10"]
Mun täytyy rehellisesti myöntää, että mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä vapaaehtoisesti lapsettomia. Ehkä siksi, että he ovat niin ehdottomia elämänsä suhteen? Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu. Miksi ei anneta itselle edes mahdollisuutta, että ehkä joskus, vaikka nyt ei tunnu siltä? Onko se niin pelottavaa, että antaisi elämän mennä kuin se menee, eikä johdattelisi sitä sen perusteella, miltä on aikaisemmin tuntunut tai tuntuu tällä hetkellä?
[/quote]
Tsiisus. Eikö tämä yksi yksinkertainen ole lukenut yhtään näistä edeltävistä kahdestakymmenestäyhdestä sivusta? Minä en ainakaan ole valinnut mitään ehdottomuutta, kun olen lapsettomuuden valinnut, se on ollut minussa sisäsyntyiseti aivan alusta saakka. Tai sitten minä olen syntynyt ehdottomaksi, kai se sitten on niin ajateltava, kun kerran sitä minulle suureen ääneen toitotetaan, että olen "ehdoton". En ymmärrä, miten voisin olla viisi- tai kuusikymppisenä erilainen kuin nyt olen, 47-vuotiaana. En halua lapsia, en nyt enkä kolmen enkä kolmentoista vuoden päästä. Koeta nyt saada tämä kalloosi.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, jolle vastaat, mutta laitanpa lusikkani kuitenkin tähän soppaan.
Mielestäni (velana) on kummallista, että osa velosita ottaa oikeudekseen määritellä millainen on oikea/aito vela. Vain sellainen henkilö tuntuu täyttävän heidän kriteerinsä, joka on aina 100% tiennyt ettei halua lasta, ja joka vahinkoraskauden sattuessa ei hetkeäkään epäröisi abortin tekoa. Jonkinlainen lapsi- tai ainakin lapsiperheinho tuntuu kuuluvan kriteereihin.
Mielestäni tuo on omituista kiihkoilua, enkä tunne noin ajatteleviin mitään hengenheimolaisuutta. Itselleni kun vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa vain sitä, että kahdesta vaihtoehdosta (elämä lapsen kanssa tai elämä ilman lasta) olen valinnut sen, joka itsestäni tuntuu oikeammalta, eli lapsettomuuden. Ei tähän itselläni liity mitään sen suurempaa dramatiikkaa, enkä tunne mitään tarvetta seistä missään "aitojen velojen rintamassa", joka kerran elämässään on jotain päättänyt ja pitää tuosta päätöksestään kiinni aina vaikka elämä heittäisi minkälaista häränpyllyä.
En todellakaan usko, että tulen koskaan lasta saamaan. Ja ihan aitona velana minä itseäni pidän. Ei minun silti pidä pää punaisena täällä karjua, että "ettekö te idiootit tajua, että vela on oikea vela vain ja ainoastaan, jos hän on 100%:n varma ettei tule koskaan lasta saamaan!"
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:10"]
Mun täytyy rehellisesti myöntää, että mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä vapaaehtoisesti lapsettomia. Ehkä siksi, että he ovat niin ehdottomia elämänsä suhteen? Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu. Miksi ei anneta itselle edes mahdollisuutta, että ehkä joskus, vaikka nyt ei tunnu siltä? Onko se niin pelottavaa, että antaisi elämän mennä kuin se menee, eikä johdattelisi sitä sen perusteella, miltä on aikaisemmin tuntunut tai tuntuu tällä hetkellä?
[/quote]
Tsiisus. Eikö tämä yksi yksinkertainen ole lukenut yhtään näistä edeltävistä kahdestakymmenestäyhdestä sivusta? Minä en ainakaan ole valinnut mitään ehdottomuutta, kun olen lapsettomuuden valinnut, se on ollut minussa sisäsyntyiseti aivan alusta saakka. Tai sitten minä olen syntynyt ehdottomaksi, kai se sitten on niin ajateltava, kun kerran sitä minulle suureen ääneen toitotetaan, että olen "ehdoton". En ymmärrä, miten voisin olla viisi- tai kuusikymppisenä erilainen kuin nyt olen, 47-vuotiaana. En halua lapsia, en nyt enkä kolmen enkä kolmentoista vuoden päästä. Koeta nyt saada tämä kalloosi.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, jolle vastaat, mutta laitanpa lusikkani kuitenkin tähän soppaan.
Mielestäni (velana) on kummallista, että osa velosita ottaa oikeudekseen määritellä millainen on oikea/aito vela. Vain sellainen henkilö tuntuu täyttävän heidän kriteerinsä, joka on aina 100% tiennyt ettei halua lasta, ja joka vahinkoraskauden sattuessa ei hetkeäkään epäröisi abortin tekoa. Jonkinlainen lapsi- tai ainakin lapsiperheinho tuntuu kuuluvan kriteereihin.
Mielestäni tuo on omituista kiihkoilua, enkä tunne noin ajatteleviin mitään hengenheimolaisuutta. Itselleni kun vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa vain sitä, että kahdesta vaihtoehdosta (elämä lapsen kanssa tai elämä ilman lasta) olen valinnut sen, joka itsestäni tuntuu oikeammalta, eli lapsettomuuden. Ei tähän itselläni liity mitään sen suurempaa dramatiikkaa, enkä tunne mitään tarvetta seistä missään "aitojen velojen rintamassa", joka kerran elämässään on jotain päättänyt ja pitää tuosta päätöksestään kiinni aina vaikka elämä heittäisi minkälaista häränpyllyä.
En todellakaan usko, että tulen koskaan lasta saamaan. Ja ihan aitona velana minä itseäni pidän. Ei minun silti pidä pää punaisena täällä karjua, että "ettekö te idiootit tajua, että vela on oikea vela vain ja ainoastaan, jos hän on 100%:n varma ettei tule koskaan lasta saamaan!"
[/quote]
Ok.
Mutta tottahan se on että vapaaehtoisesti lapseton on 100 prosenttisen varma ettei tule koskaan lasta tekemään. Ei se mitään kiihkoilua ole, mutta varsinkin äitien tai äidiksi kaipaavien on sitä hyvin vaikea sisäistää. Ei mullekaan päätös lapsettomuudesta ole dramaattinen, päinvastoin hyvin helppo päätös, jota ei sen kummemmin tarvitse miettiä. Olisi erittäin outoa jos yhtäkkiä haluaisinkin lapsen! Ei sellaista tapahtumaa tule, joka tässä asiassa voisi muuttaa minut toisenlaiseksi mitä olen. Olen hyvityytyväinen itseeni ja elämääni.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:10"]
Mun täytyy rehellisesti myöntää, että mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä vapaaehtoisesti lapsettomia. Ehkä siksi, että he ovat niin ehdottomia elämänsä suhteen? Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu. Miksi ei anneta itselle edes mahdollisuutta, että ehkä joskus, vaikka nyt ei tunnu siltä? Onko se niin pelottavaa, että antaisi elämän mennä kuin se menee, eikä johdattelisi sitä sen perusteella, miltä on aikaisemmin tuntunut tai tuntuu tällä hetkellä?
[/quote]
Tsiisus. Eikö tämä yksi yksinkertainen ole lukenut yhtään näistä edeltävistä kahdestakymmenestäyhdestä sivusta? Minä en ainakaan ole valinnut mitään ehdottomuutta, kun olen lapsettomuuden valinnut, se on ollut minussa sisäsyntyiseti aivan alusta saakka. Tai sitten minä olen syntynyt ehdottomaksi, kai se sitten on niin ajateltava, kun kerran sitä minulle suureen ääneen toitotetaan, että olen "ehdoton". En ymmärrä, miten voisin olla viisi- tai kuusikymppisenä erilainen kuin nyt olen, 47-vuotiaana. En halua lapsia, en nyt enkä kolmen enkä kolmentoista vuoden päästä. Koeta nyt saada tämä kalloosi.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, jolle vastaat, mutta laitanpa lusikkani kuitenkin tähän soppaan.
Mielestäni (velana) on kummallista, että osa velosita ottaa oikeudekseen määritellä millainen on oikea/aito vela. Vain sellainen henkilö tuntuu täyttävän heidän kriteerinsä, joka on aina 100% tiennyt ettei halua lasta, ja joka vahinkoraskauden sattuessa ei hetkeäkään epäröisi abortin tekoa. Jonkinlainen lapsi- tai ainakin lapsiperheinho tuntuu kuuluvan kriteereihin.
Mielestäni tuo on omituista kiihkoilua, enkä tunne noin ajatteleviin mitään hengenheimolaisuutta. Itselleni kun vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa vain sitä, että kahdesta vaihtoehdosta (elämä lapsen kanssa tai elämä ilman lasta) olen valinnut sen, joka itsestäni tuntuu oikeammalta, eli lapsettomuuden. Ei tähän itselläni liity mitään sen suurempaa dramatiikkaa, enkä tunne mitään tarvetta seistä missään "aitojen velojen rintamassa", joka kerran elämässään on jotain päättänyt ja pitää tuosta päätöksestään kiinni aina vaikka elämä heittäisi minkälaista häränpyllyä.
En todellakaan usko, että tulen koskaan lasta saamaan. Ja ihan aitona velana minä itseäni pidän. Ei minun silti pidä pää punaisena täällä karjua, että "ettekö te idiootit tajua, että vela on oikea vela vain ja ainoastaan, jos hän on 100%:n varma ettei tule koskaan lasta saamaan!"
[/quote]
Ok.
Mutta tottahan se on että vapaaehtoisesti lapseton on 100 prosenttisen varma ettei tule koskaan lasta tekemään. Ei se mitään kiihkoilua ole, mutta varsinkin äitien tai äidiksi kaipaavien on sitä hyvin vaikea sisäistää. Ei mullekaan päätös lapsettomuudesta ole dramaattinen, päinvastoin hyvin helppo päätös, jota ei sen kummemmin tarvitse miettiä. Olisi erittäin outoa jos yhtäkkiä haluaisinkin lapsen! Ei sellaista tapahtumaa tule, joka tässä asiassa voisi muuttaa minut toisenlaiseksi mitä olen. Olen hyvityytyväinen itseeni ja elämääni.
[/quote]
En ole kanssasi samaa mieltä tuosta "tottahan se on että vapaaehtoisesti lapseton on 100 prosenttisen varma ettei tule koskaan lasta tekemään".
Ihmeitä tosiaan pitäisi tapahtua, että alkaisin lasta tekemään, mutta jos nyt ihme tapahtuisi (= tuplaehkäisy pettäisi), niin en todellakaan ole 100%:n varma, että tekisin abortin.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ei minua lapsettomaksi pakota mikään totaalisen ehdoton yliminä ;)
Joku toinen vela ei voisi ikinä eikä missään tilanteessa kuvitella saavansa jälkeläistä. Ja ymmärrän, että joillekin asia todellakin on noin. Toiset ihan oikeat velat taas eivät ole 100%:n ehdottomia. Yllätys, yllätys kun meitä velojakin on erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:11"]
Ja jo tuo " sekö on hyvä syy mennä museoon" on jotenkin so last season :D. Tulevaisuudessa kaikki on sun ympärillä koko ajan, voit googlettaa vaikka ulkohuusissa ja katsoa niitä samoja juttuja kuin museossa kävijä, nyt tietty vielä kaksiulotteisena. Nykyajan pikkutenavat alkaa jo uida siinä bittivirrassa kuin kalat.
[/quote]
Menee ohi aiheen, mutta onpa tylsä tulevaisuus. Ei siis mennä enää fyysisesti minnekään.
[/quote]
Toki mennään. Mutta se museoon meno on vain yksi osa kokonaisuutta ja jo tästä keskustelusta näkee että et sisäistä sitä mitä on tulossa. Asioiden rajat hälvene kun kaikki asiat on saatavilla koko ajan. Se museosta hankittu kuva otetaan parin viikon päästä käyttöön kavereiden kanssa ja siitä tehdään nintendolla Avatar johonkin peliin ja netistä saatetaan hakea aiheesta lisää kuvia ja kohta kaverikin saa pienen palan siitä näyttelyn maailmasta vaikkei ole siellä koskaan ollutkaan. Meidän sukupolven touhua on just tällainen että jossain käyminen on se kestävin ydinjuttu siinä kokemuksessa.
[/quote]
En ole se, joka on museoista kirjoittanut, vaan se, joka vasta odottaa niitä kulttuurikokemuksia lapsen kanssa. Voihan tuo olla hauskaakin sitten, jos jalkojakin edelleen tarvitaan. Tulevaisuuden ennustaja en todellakaan ole, sittenhän sen näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 03:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 03:08"]
ainakin toivottavasti ilman mitään marttyyriyttä.
[/quote]
Suonet anteeksi, mutta tuota on hieman vaikea uskoa, niin sarvet pystyssä sinä minun kimppuuni hyökkäsit. En minä sille muuta syytä keksinyt, kuin sen, että halusit korostaa äitiytesi pyhää sädekehää verrattuna minuun, joka pelkkää tyhmyyttäni ja saituuttani (kun sinun kolme lastasi joutuvat minun eläkkeeni maksamaan!) en lapsia tähän maailmaan tee, ja hitto vie, esitänkin asiani ylpeästi ja pää pystyssä hymyillen!
Tuossa elämän tarkoitus -ketjussa joku sanoi viisauden. Voisit sinäkin ajatella näitä lauseita tarkkaan ja harkiten niiden todellista merkitystä:
Oppia tuntemaan itsensä ja tehdä elämänvalinnat sen mukaisesti. Tällöin elää onnellisen ja merkityksellisen elämän.
Minä olen sen tehnyt.
[/quote]
Sarvet pystyssä kimppuusi hyökkäsin, mitä ihmettä?! :0 Missä, ja miten?!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 03:48"]
Jos taas viittaat tuohon 60 lapsityövuotta-heittoon, niin en näe siinä eroa sinun 6 vuotta äitiä hoitamassa-haasteeseen.
[/quote]
Et edes niissä eläkemaksuissa (se minua ensin raivostutti, sitten huvitti)? :)
Joo, olisihan sitä voinut vähän ensin miettiä, ennen kuin sanoi, mutta se marttyyriyden hekuma ja ne kuuluisat eläkemaksut pistivät meikäläiseen vähän lämpöä. :D
[/quote]
??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:01"]
Ihmeitä tosiaan pitäisi tapahtua, että alkaisin lasta tekemään, mutta jos nyt ihme tapahtuisi (= tuplaehkäisy pettäisi), niin en todellakaan ole 100%:n varma, että tekisin abortin.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ei minua lapsettomaksi pakota mikään totaalisen ehdoton yliminä ;)
[/quote]
Juurikin näin myös täällä. Olen ns. syntynyt lapsettomaksi (olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti siitä, että välillä toivoisin ettei näin olisi), mutta siitä huolimatta.... Jos tulisin raskaaksi (meillä muuten triplaehkäisy =D ), niin en tiedä minäkään mitä tekisin. Äkkiseltään voisin sanoa abortti, mutta sitten taas... Sitä on nähty niin paljon naisia, jotka "sekoaa" kaiken maailman raskaushormoneista, en mä ainakaan voi mennä vannomaan etteikö niin tapahtuisi myös mulle, varsinkin, kun jotenkin myös ajattelen niin, että jos tästä kaikesta ehkäisystä huolimatta se lapsi päättäisi tulla, niin eikö se jo alkaisi olemaan jotain kohtaloa, että niin on tarkoitettu?
Enkä mä totta puhuen uskalla edes vannoa etteikö mulle vielä joskus vauvakuume iskisi, olen kuitenkin 35-vuotias eli aikaa on vielä. Äärimmäisen vaikea on kyllä uskoa, käytännössä mahdotonta, sen verran tämä tunne siitä, että lapseton elämä on mua varten, vuosi vuodelta vahvistuu.
Olen vaan oppinut tässä elämässä yhden asian ja se on "älä koskaan sano ei koskaan".
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 03:48"]
Jos taas viittaat tuohon 60 lapsityövuotta-heittoon, niin en näe siinä eroa sinun 6 vuotta äitiä hoitamassa-haasteeseen.
[/quote]
Et edes niissä eläkemaksuissa (se minua ensin raivostutti, sitten huvitti)? :)
Joo, olisihan sitä voinut vähän ensin miettiä, ennen kuin sanoi, mutta se marttyyriyden hekuma ja ne kuuluisat eläkemaksut pistivät meikäläiseen vähän lämpöä. :D
[/quote]
Mikä sinua tarkkaan ottaen noissa eläkemaksuissa huvitti? Suomalainen eläkejärjestelmä on vain 1/4 rahastoiva, mikä tarkoittaa, että kulloinkin työssä olevat ihmiset maksavat eläkkeellä eri syistä olevien eläkkeet. Perheellinen kasvattaa huushollissaan lapsia, joista luultavasti reilun 80-90 % todennäköisyydellä kasvaa uusia työntekijöitä ja tätä kautta tulevaisuuden eläkkeenmaksajia, mikä turvaa meidän kaikkien toimeentuloa.
Entä mikä tuo marttyyri-fiksaatio oikein on? Vanhaan lasten malliin, sä aloitit heiluttamalla "Minä olen hoitanut äitini, oletkos sinä"-korttia, oikein pariinkin kertaan näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:34"]
Nousee kyllä karvat pystyyn aina kun joku lapsellinen alkaa jeesustelemaan harrastuksissa tai työpaikalla minulle, että "kuka sinun eläkkeesi maksaa, jos et hanki lapsia" ja että olen muka vapaamatkustaja kun minulle ei tule lapsia, eli lapseni eivät elätä minua kun olen vanhus vaan yhteiskunta elättää. Sitten kehtaavat ihmetellä miksi lähden itku kurkussa pois. Minulla on erittäin hyvä syy olla vela. Yksikään lähisukulaiseni ei ole elänyt kuin korkeintaan pari vuotta eläkeiän yli. Pisimpään eli isoisoäiti, 70-vuotiaaksi. Muut ovat perinnöllisiin sairauksiin kuolleet keskimäärin 60-vuotiaana. Joten aina kun joku alkaa aukomaan minulle päätään lastenhankinnasta, tulee kipeät muistot sukulaiten kuolemista mieleen ja ajatus siitä, että minäkään en todennäköisesti näe eläkepäiviä. Toisaalta nämä eniten lastenhankinnasta paasaavat varmaan ovat sitä mieltä, että geneettisistä sairauksista huolimatta minunkin pitäisi hankkia lapsia, kun se on "normaalia" ja tarvitaan väestönkasvua jne. Viis siitä, tulisiko lapsesta terve vai ei.
[/quote]
Ikävä kuulla... onko niin ettei noiden perinnöllisten sairausten ehkäisylle voi tehdä mitään? Meillä esim. miehen suvussa on perinnöllinen sairaus, joka vienyt hautaan väkeä suht nuorena, ja nykysukupolvi on mennyt hyvissä ajoin tutkituttamaan onko heillä sama taipumus vai ei, ja joillekin on tehty pari ennalta ehkäisevää operaatiota ja ottaneet käyttöön sellaiset elintavat, joiden pitäisi edesauttaa terveenä pysymistä.
Entä oletko kertonut kenellekään tästä teidän sukurasitteesta? Jaettu murhe on pienempi kantaa ja ehkä muutama sinua kukaties itsekkäänä velana pitävä saisi muuta ajateltavaa ja oppisi ymmärtämään. Ihmiset on myötätuntoisia, usein ne ilkeimmätkin tädit, jos heille puhuu vilpittömästi eikä piikit pystyssä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:25"]
Ikävä kuulla... onko niin ettei noiden perinnöllisten sairausten ehkäisylle voi tehdä mitään? Meillä esim. miehen suvussa on perinnöllinen sairaus, joka vienyt hautaan väkeä suht nuorena, ja nykysukupolvi on mennyt hyvissä ajoin tutkituttamaan onko heillä sama taipumus vai ei, ja joillekin on tehty pari ennalta ehkäisevää operaatiota ja ottaneet käyttöön sellaiset elintavat, joiden pitäisi edesauttaa terveenä pysymistä.
Entä oletko kertonut kenellekään tästä teidän sukurasitteesta? Jaettu murhe on pienempi kantaa ja ehkä muutama sinua kukaties itsekkäänä velana pitävä saisi muuta ajateltavaa ja oppisi ymmärtämään. Ihmiset on myötätuntoisia, usein ne ilkeimmätkin tädit, jos heille puhuu vilpittömästi eikä piikit pystyssä.
[/quote]
En vaan osaa niille puolitutuille työkavereille tai jumppatutuille vuodattaa sairauksistani, vaikka se ehkä vähentäisi tätä vela-ihmettelyä siellä. Sukurasitteiden ongelma on se, että mihinkään ei varsinaista parannusta ole. Suvuista löytyy mm. reuma, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, voimakas diabetestaipumus, veritulppia, ihosairauksia, ynnä muut. Ne ovat kyllä kaikilla pysyneet jotenkuten lääkkeillä kurissa, mutta kun kaikilla sukulaisista on suurin osa näistä ollut, niin mikään määrä lääkkeitä ei poista sitä faktaa, että 20 vuotta höyläytyy väkisinkin eliniänodotteesta pois, kun monta rasitetta jyllää eikä niitä ei voida kokonaan vieläkään parantaa. Sen lisäksi osalla toisen puolen suvusta on diagnosoimatta jäänyt sairaus. Lääkärit eivät tiedä mikä oireet aiheuttaa eivätkä siksi osaa sitä parantaakaan. Molemmilta puolilta tulee todella korkea syöpäriski, suurimmalla osalla on joku syöpä jossain vaiheessa ollut, moni niihin kuollut. Veritulppien aiheuttamiin infarkteihin kuollut keski-ikäisiä kuin kärpäsiä.
Elintapoja on turha syyttää, kun kerran urheilijankropalla varustettu superterveellistä ruokavaliota noudattava sukulainen sai nelikymppisenä diabetes-, kolesteroli ja verenpainelääkityksen sekä veritulpan.
Ei tälläisellä historialla lapsia kehtaa hankkia. Kokisin itseni ihmishirviöksi, jos synnyttäisin omilla geeneillä varustetun lapsen. Miksi saastuttaa maapallon geenipoolia epäkelvolla yksilöllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua mutta mua ei tuo homovertaus oikein vakuuta. Kummallisen suuri osa näistä synnynnäisistä veloista sit lopulta tekee lapsen, ei homoilla takki käänny samaa tahtia. Enkö pitäisi kovin uskottavana selaista homoakaan joka keskittyisi vain heterosuhteiden huonoimpiin puoliin, kuten väkivaltaan ja pahoinvointiin. Ihan väistämättähän siitä tulisi mieleen että tuo kaveri oikeasti homo vai heterofobinen lapsuuden traumojen takia.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:01"]
Ihmeitä tosiaan pitäisi tapahtua, että alkaisin lasta tekemään, mutta jos nyt ihme tapahtuisi (= tuplaehkäisy pettäisi), niin en todellakaan ole 100%:n varma, että tekisin abortin.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ei minua lapsettomaksi pakota mikään totaalisen ehdoton yliminä ;)
[/quote]
Juurikin näin myös täällä. Olen ns. syntynyt lapsettomaksi (olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti siitä, että välillä toivoisin ettei näin olisi), mutta siitä huolimatta.... Jos tulisin raskaaksi (meillä muuten triplaehkäisy =D ), niin en tiedä minäkään mitä tekisin. Äkkiseltään voisin sanoa abortti, mutta sitten taas... Sitä on nähty niin paljon naisia, jotka "sekoaa" kaiken maailman raskaushormoneista, en mä ainakaan voi mennä vannomaan etteikö niin tapahtuisi myös mulle, varsinkin, kun jotenkin myös ajattelen niin, että jos tästä kaikesta ehkäisystä huolimatta se lapsi päättäisi tulla, niin eikö se jo alkaisi olemaan jotain kohtaloa, että niin on tarkoitettu?
Enkä mä totta puhuen uskalla edes vannoa etteikö mulle vielä joskus vauvakuume iskisi, olen kuitenkin 35-vuotias eli aikaa on vielä. Äärimmäisen vaikea on kyllä uskoa, käytännössä mahdotonta, sen verran tämä tunne siitä, että lapseton elämä on mua varten, vuosi vuodelta vahvistuu.
Olen vaan oppinut tässä elämässä yhden asian ja se on "älä koskaan sano ei koskaan".
[/quote]
Kirjoittelin tuossa edellä, en muista numeroani, mutta sillä tavalla kyllä edelleen eroamme ajatusmaailmaltamme, että minä voin sanoa "ei koskaan" lapsen hankkimiselle/saamiselle. En vain halua elää lapsiperhe-elämää, mulle tämä asia on niin yksinkertainen. En halua äidiksi.
Toki teillä on oikeus muuttaa mieltänne, mutta sitten saa taas itsekin kuulla näitä kyllä sinä vielä mielesi muutat -juttuja. Ei jaksaisi enää tämän ikäisenä! Mutta kai ne sitten ihan hyvää tarkoittavat kommenteillaan. Voisivat kyllä mun puolestani pitää suunsa kiinni ja hyväksyä kun minä niin sanon. Itse kuitenkin tunnen itseni ja arvoni parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:25"]
Ikävä kuulla... onko niin ettei noiden perinnöllisten sairausten ehkäisylle voi tehdä mitään? Meillä esim. miehen suvussa on perinnöllinen sairaus, joka vienyt hautaan väkeä suht nuorena, ja nykysukupolvi on mennyt hyvissä ajoin tutkituttamaan onko heillä sama taipumus vai ei, ja joillekin on tehty pari ennalta ehkäisevää operaatiota ja ottaneet käyttöön sellaiset elintavat, joiden pitäisi edesauttaa terveenä pysymistä.
Entä oletko kertonut kenellekään tästä teidän sukurasitteesta? Jaettu murhe on pienempi kantaa ja ehkä muutama sinua kukaties itsekkäänä velana pitävä saisi muuta ajateltavaa ja oppisi ymmärtämään. Ihmiset on myötätuntoisia, usein ne ilkeimmätkin tädit, jos heille puhuu vilpittömästi eikä piikit pystyssä.
[/quote]
En vaan osaa niille puolitutuille työkavereille tai jumppatutuille vuodattaa sairauksistani, vaikka se ehkä vähentäisi tätä vela-ihmettelyä siellä. Sukurasitteiden ongelma on se, että mihinkään ei varsinaista parannusta ole. Suvuista löytyy mm. reuma, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, voimakas diabetestaipumus, veritulppia, ihosairauksia, ynnä muut. Ne ovat kyllä kaikilla pysyneet jotenkuten lääkkeillä kurissa, mutta kun kaikilla sukulaisista on suurin osa näistä ollut, niin mikään määrä lääkkeitä ei poista sitä faktaa, että 20 vuotta höyläytyy väkisinkin eliniänodotteesta pois, kun monta rasitetta jyllää eikä niitä ei voida kokonaan vieläkään parantaa. Sen lisäksi osalla toisen puolen suvusta on diagnosoimatta jäänyt sairaus. Lääkärit eivät tiedä mikä oireet aiheuttaa eivätkä siksi osaa sitä parantaakaan. Molemmilta puolilta tulee todella korkea syöpäriski, suurimmalla osalla on joku syöpä jossain vaiheessa ollut, moni niihin kuollut. Veritulppien aiheuttamiin infarkteihin kuollut keski-ikäisiä kuin kärpäsiä.
Elintapoja on turha syyttää, kun kerran urheilijankropalla varustettu superterveellistä ruokavaliota noudattava sukulainen sai nelikymppisenä diabetes-, kolesteroli ja verenpainelääkityksen sekä veritulpan.
Ei tälläisellä historialla lapsia kehtaa hankkia. Kokisin itseni ihmishirviöksi, jos synnyttäisin omilla geeneillä varustetun lapsen. Miksi saastuttaa maapallon geenipoolia epäkelvolla yksilöllä?
[/quote]
No huh!! Jopa on tauteja kasaantunut yhteen sukuun. Perimä on ikävä kyllä vaikka kolesteroliasioissa paljon merkittävämpi tekijä kuin elintavat. Kuulostaa vähän siltä, että saman mäen rinteeltä on naitu serkkuja useamman sukupolven ajan... apen suvulla oli just tällainen tapaus ja siellä on mm. pahaa sydänsairautta.
Kyllähän noita esiintyy, kaverini isäkin kuoli nelikymppisenä urheilijana sydäriin. Olen pahoillani puolestasi.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 12:50"]
Kirjoittelin tuossa edellä, en muista numeroani, mutta sillä tavalla kyllä edelleen eroamme ajatusmaailmaltamme, että minä voin sanoa "ei koskaan" lapsen hankkimiselle/saamiselle. En vain halua elää lapsiperhe-elämää, mulle tämä asia on niin yksinkertainen. En halua äidiksi.
[/quote]
Juuri näin. Monessa asiassa voin muuttaa mieltäni, mutta lapsia en tule hankkimaan koskaan. Lapsettomuus ei ole minulle mielipide, aate tai kanta vaan pysyvä osa minua.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 12:50"]
Toki teillä on oikeus muuttaa mieltänne, mutta sitten saa taas itsekin kuulla näitä kyllä sinä vielä mielesi muutat -juttuja. Ei jaksaisi enää tämän ikäisenä! Mutta kai ne sitten ihan hyvää tarkoittavat kommenteillaan. Voisivat kyllä mun puolestani pitää suunsa kiinni ja hyväksyä kun minä niin sanon. Itse kuitenkin tunnen itseni ja arvoni parhaiten.
[/quote]
Nuo "kyllä sinä muutat mielesi"- jutut on kyllä tosi ärsyttäviä, ihan kuin mua pidettäisiin jonain aivottomana bimbona, jolla ei ole elämänhallinta oikein lapasessa, kuka sanoo homolle "kyllä sinä vielä mielesi muutat ja ryhdyt heteroksi?".
En mäkään oikeasti usko, että muuttaisin mieltäni, ei kai mua muuten mm. olisi sterilisoitu? Mutta annan vain itselleni sen teoreettisen mahdollisuuden, että minulla on OIKEUS muuttaa mieltäni, jos jostain syystä sellainen tilanne tulisi eteen. Totta puhuen en hetkeäkään usko moista, koska en ole koskaan, edes alle kouluikäisenä, halunnut lapsia, ihan kuin puuttuisi jokin geeni, joka aiheuttaa tarpeen lisääntyä. Mua innostaa lasten hankkiminen yhtä paljon kuin muuttaa tältä istumalta Ranskaan. Ei Ranskassa mitään vikaa ole siis, en vain tunne mitään intoa muuttaakaan, olen onnellinen täällä.
Tätä on ehkä vaikea niiden ymmärtää, jotka niitä lapsia haluavat, kun ei vain halua. Ehkä tuo homovertaus toimisi myös tässä, haluan lapsia yhtä paljon kuin hetero haluaa parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa. Eihän sitäkään valtaosa tuomitse tai pidä vääränä, mutta itseltä puuttuu se "jokin" eli ei vaan iske. Saattaa olla, että on käväissyt mielessä millaista mahtaisi olla naisena naisen kanssa, mutta sitten kuitenkin tajuaa, että ei vaan oikeasti kiinnosta. Ja siitä huolimatta on olemassa se promille ihmisiä, jotka huomaa iän myötä, että vaikka ovat aina olleet heteroita, löytävätkin itsensä rakastuneena samaa sukupuolta olevaan ja tämän promillen mahdollisuuden takia mäkin sanon "älä koskaan sano ei koskaan".
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:01"]
Ihmeitä tosiaan pitäisi tapahtua, että alkaisin lasta tekemään, mutta jos nyt ihme tapahtuisi (= tuplaehkäisy pettäisi), niin en todellakaan ole 100%:n varma, että tekisin abortin.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ei minua lapsettomaksi pakota mikään totaalisen ehdoton yliminä ;)
[/quote]
Juurikin näin myös täällä. Olen ns. syntynyt lapsettomaksi (olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti siitä, että välillä toivoisin ettei näin olisi), mutta siitä huolimatta.... Jos tulisin raskaaksi (meillä muuten triplaehkäisy =D ), niin en tiedä minäkään mitä tekisin. Äkkiseltään voisin sanoa abortti, mutta sitten taas... Sitä on nähty niin paljon naisia, jotka "sekoaa" kaiken maailman raskaushormoneista, en mä ainakaan voi mennä vannomaan etteikö niin tapahtuisi myös mulle, varsinkin, kun jotenkin myös ajattelen niin, että jos tästä kaikesta ehkäisystä huolimatta se lapsi päättäisi tulla, niin eikö se jo alkaisi olemaan jotain kohtaloa, että niin on tarkoitettu?
Enkä mä totta puhuen uskalla edes vannoa etteikö mulle vielä joskus vauvakuume iskisi, olen kuitenkin 35-vuotias eli aikaa on vielä. Äärimmäisen vaikea on kyllä uskoa, käytännössä mahdotonta, sen verran tämä tunne siitä, että lapseton elämä on mua varten, vuosi vuodelta vahvistuu.
Olen vaan oppinut tässä elämässä yhden asian ja se on "älä koskaan sano ei koskaan".
[/quote]
Juuri noin ajattelen itsekin!
jatkan vielä yhden viestin verran 8kirjoitin siis aiemmin viestit 598 ja 600) tästä ajatuksesta "oikea vela on 100%:n varma, ettei hän koskaan tule saamaan jälkeläistä":
Moniko teistä tähän kejuun kirjoittaneista "100%:n varmoista" on steriloitu? Siis ainakin teistä yli 30-vuotiaista. Entäs "oikeasti" veloista puolisoistanne? Sillä jos nyt hetken leikittelemme ajatuksella, että "oikea" vela ei koskaan, eikä missään tilanteessa voisi jälkeläistä saada (ja tarkoitan tuota saamista tässä kontekstissa henkisessä mielessä), niin eikö ainoa rationaalinen ratkaisu sitten olisi steriloinnin hankkiminen? Jopa siinä tilanteessa, että mahdollinen puoliso olisi jo steriloitu, koska jokaisen "oikean" velan tulisi toki omalta kohdaltaan varmistaa tuo jälkeläisten saamattomuus.
Mielestäni näet, steriloinnin jättämättä hankkiminen (sekä tottakai sterilointipäätöksen yhteydessä tehty sukusolujen säilöönottaminen) on pienen takaportin (olkoonkin vaikka kuina minimaalisen) auki jättämistä.
Summa summarum: Itse olen sitä mieltä, että henkilö voi olla ihan oikea vela, vaikkei tuota 100% varmuutta omaisikaan. Kuten yllä olevakin kirjoitti, "Olen vaan oppinut tässä elämässä yhden asian ja se on "älä koskaan sano ei koskaan".
Pakko vielä kirjoittaa yksi pikku viesti:
Mielestäni koko tämä vääntö siitä, kuka on oikea tai aito vela, on täysin turhaa. Minulle velan (=vapaaehtoisesti lapsettoman) määritelmäksi riittää se, että ihminen itse ja omasta tahdostaan on tehnyt päätöksen olla yrittämättä lasta. Sillä onko kyseinen henkilö aina ajattellut noin, tuleeko hän aina ajattelemaan noin ja kuinka monen prosentin varmuuden hän asiasta omaa, ei minulle ole merkitystä. Tuollainen toisen valinnan kyseenalaistaminen siksi, että oma varmuus on jotenkin enemmän kiveen hakattu, on mielestäni ihan yhtä tökeröä, kuin se, että inttää velalle "odota vaan, kyllä sinä vielä oikean ihmisen tavattuasi lapsia haluat". Se on yhtä tökeröä kuin että väittäisi yhden lapsen vanhemman olevan vähemmän aito/oikea vanhempi kuin monilapsisen perheen vanhemman.
Noin, nyt mulle henk. koht. riitii tämän ketjun kommentoiminen. Mukavaa kesänloppua, niin veloille kuin jälkeläisiä saaneillekin tai niitä toivoville :)
Steriloinnin alaikäraja pitäisi ehdottomasti laskea! Ja pistää hoitotakuun piiriin! Käsittämätöntä, että kuka tahansa imbesilli saa lisääntyä koska tahansa, mutta pysyvää, hormonitonta ehkäisyä ei saa ennen kuin on täyttänyt 30.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:52"]
Kun lapset oli pieniä silloin opetin niitä päivästä toiseen ihmisten tavoille. Mutta mitä isommaksi ne kasvaa sitä enemmän ne alkaa opettaa mua. Ai noinkin voi tehdä, noinkin voi ajatella, tuollaistakin on olemassa.
[/quote]
Mä saan ton saman kokemuksen muista kanssaihmisistä.
[/quote]
Joo tietty. Mutta nyt kun lapset on isompia huomaa ihan selvän sukupolvien välisen kuilun, ainahan se on ollut niin. Sun oma sukupolvi ja sitä vanhemmat toimii tietyn boksin rajoissa ja opettaa sulle asioita sen boksin sisällä. Uusi sukupolvi räjäyttää sen boksin ja huutelee sieltä jostain ulkopuolelta. Hyvä esimerkki tästä on se kun aikuiset ihmiset kinaa siitä onko lapsi nähnyt pornoa vai ei. Ei voi olla koska sillä on niin vähän tietokoneaikaa ja tietokone on meillä olohuoneessa, olisin varmasti huomannut. Right. Boksisi ulkopuolella saattaa tapahtua yllättäviä juttuja...
[/quote]
Jännä näkemys. Eli saat tuntumaa nuorempien ajatteluun ainoastaan lastesi kautta? Erikoista.
[/quote]
Minusta taas on erikoista kun en muista että olisin kirjoittanut että vain. Muutenkaan ei olis aikaa lähteä mihinkään tyhmän leikkimisiin mukaan.