Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:47"]
Steriloinnin alaikäraja pitäisi ehdottomasti laskea! Ja pistää hoitotakuun piiriin! Käsittämätöntä, että kuka tahansa imbesilli saa lisääntyä koska tahansa, mutta pysyvää, hormonitonta ehkäisyä ei saa ennen kuin on täyttänyt 30.
[/quote]
No eihän se ole ollenkaan käsittämätöntä jos velapopulassa tulee näitä ladt woman standing -tilanteita. Meidän suvun molemmat julkivelat päätyi perheellisiksi lopulta, toinen niistä oli silloin 40-vuotias. En tiedä voiko naisen sterilisaariota purkaa miten hyvin, mutta en usko että julkisella sektorilla on kauheasti kiinnostusta lähteä siihenkään että en ikinä halua lapsia ja piuhat poikki, sori haluan sittenkin.
[/quote]
No ehkä se päätös tehdään siinä vaiheessa kun haetaan se lähete toimenpiteeseen. Tutkimusten mukaan erittäin harvat katuvat sterilisaatiota.
Lapsia tehneet voivat kuitenkin hylätä lapsensa, jättää ne ladtensuojelun armoille, tuhlata oikeuslaitoksen resursseja huoltajuusriitoihin jne. Että mitäs näille sitten tehdään? Ei saa tuomita, ei kritisoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:47"]
Steriloinnin alaikäraja pitäisi ehdottomasti laskea! Ja pistää hoitotakuun piiriin! Käsittämätöntä, että kuka tahansa imbesilli saa lisääntyä koska tahansa, mutta pysyvää, hormonitonta ehkäisyä ei saa ennen kuin on täyttänyt 30.
[/quote]
No eihän se ole ollenkaan käsittämätöntä jos velapopulassa tulee näitä ladt woman standing -tilanteita. Meidän suvun molemmat julkivelat päätyi perheellisiksi lopulta, toinen niistä oli silloin 40-vuotias. En tiedä voiko naisen sterilisaariota purkaa miten hyvin, mutta en usko että julkisella sektorilla on kauheasti kiinnostusta lähteä siihenkään että en ikinä halua lapsia ja piuhat poikki, sori haluan sittenkin.
[/quote]
Velat eivät pura sterilisaatiota. Tutkimusten mukaan sterilisaation purkajilla on lapsia jo ennestään.
Jos siteerataan tutkimuksia niin linkkiä kiitos.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:36"]
Mielestäni (velana) on kummallista, että osa velosita ottaa oikeudekseen määritellä millainen on oikea/aito vela. Vain sellainen henkilö tuntuu täyttävän heidän kriteerinsä, joka on aina 100% tiennyt ettei halua lasta, ja joka vahinkoraskauden sattuessa ei hetkeäkään epäröisi abortin tekoa. Jonkinlainen lapsi- tai ainakin lapsiperheinho tuntuu kuuluvan kriteereihin.
[/quote]
Minä olen se, jonka viestiin vastasit.
Minä en ole tiennyt mistään veloista, ennen kuin tuohon sanaan olen parina viime vuonna mediassa törmännyt. Minä en määrittele kenenkään muun lapsettomuutta kuin omaani, eikä minulla ole mitään "kriteereitä" kenellekään muille kuin itselleni. Minä en inhoa lapsiperheitä ollenkaan, paitsi silloin, kun he julkisilla paikoilla eivät saa pidettyä lapsiaan kurissa ja järjestyksessä. Muuten lapsiperheet saavat olla, mennä ja tulla minun puolestani aivan kuin heitä huvittaa.
Miksi ihmeessä valitsit juuri minun kommenttini välittääksesi ajatuksiasi, koska minä olen kaukana "aidosta velasta", jos sellaisia yleensä jossain on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kaikille kärttäjille kertoa että teillä on molemmilla niin pahoja mielenterveysongelmia (näkö- ja kuuloharhat sekä persoonallisuushäiriöt mukaanlukien) ettette pystyisi huolehtimaan lapsista. Saatte sen jälkeen varmasti paljon tukea valinnallenne.
Minä olen aina ollut varma että haluan lapsia, mutta jollen olisi löytänyt ajoissa miestä jonka kanssa haluan jakaa elämäni ja vanhemmuuden, niin sitten olisin jäänyt lapsettomaksi. Eli en minä ainakaan lapsia ole painostuksen vuoksi tehnyt.
Ja oudoissa piireissä ap kyllä liikkuu, minulta ei ennen lastensaantia kukaan kysellyt onko minulla tai meillä suunnitelmissa perustaa perhettä, vaikka lähes kolmikymppiseksi asti olin lapseton. Eikä itsellenikään ole tullut mieleen kysellä keneltäkään, edes läheisiltä ystäviltä, aikovatko he lisääntyä. Ne asiat eivät vain kuulu kenellekään. Jotkut ovat oma-aloitteisesti kertoneet etteivät koskaan, missään nimessä hanki lapsia, jotkut ovat vauvakuumeilleet ja kertoneet siitä, mutta kyseleminen ei ole ollut tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 16:04"]
Kannattaa kaikille kärttäjille kertoa että teillä on molemmilla niin pahoja mielenterveysongelmia (näkö- ja kuuloharhat sekä persoonallisuushäiriöt mukaanlukien) ettette pystyisi huolehtimaan lapsista. Saatte sen jälkeen varmasti paljon tukea valinnallenne.
[/quote]
No tämähän se vasta kunnon aivopieru olikin!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:17"]
Vanhaan lasten malliin, sä aloitit heiluttamalla "Minä olen hoitanut äitini, oletkos sinä"-korttia, oikein pariinkin kertaan näköjään.
[/quote]
No tuota, katso sivua 6, niin kuin ennen muinoin luki kirjaston kirjoissa vihreällä tussikynällä kirjoitettuna.
Sieltä se kaikki löytyy. :)
Kukas muuten maksaa ne tahattomasti lapsettomien eläkemaksut, noin sinun suuren elämänviisautesi mukaan? Eiväthän hekään tuota tuottavia jälkeläisiä tähän maahan? Oletko yhtä valmis viemään heidät giljotiiniin ennen eläkeikää kuin olet minut ja minunkaltaiseni?
Ja sitä paitsi, jo niin kuin sanoin: ei ole mitään takuuta, että minä edes eläkeikää näen. Joka kerta, kun esim. autolla lähtee liikkeelle, ei voi olla varma, että kotiin hengissä selviää. Pätee niin minuun kuin sinuunkin, ja kaikkiin sinun lapsiisi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 11:35"]
[/quote]
Tarkkaan ottaen vanhemmuudesta on kyllä varsin helppoa päästä eroon, jos siitä todella eroon haluaa. Lapsen voi antaa adoptioon, jos kokee vanhemmuuden niin kovin vastenmielisenä. Lisäksi Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti poistuneet lastensa elämästä jättäen heidät joko ex-puolisoidensa tai isovanhempien tai jopa viranomaisten huolehdittavaksi. Valtaosa näistä on miehiä, mutta naisiakin mukana toki.
[/quote]
No tarkalleen ottaen kukaan, jonka siittämä tai synnyttämä lapsi on syntynyt, ei koskaan lakkaa olemasta vanhempi. Vaikka tyystin luopuisi lapsestaan tai häviäisi tämän elämästä, kyllä sitä silti on jonkun äiti/isä, ja sitä asiaa ei saa pois pyyhittyä. Ei vaikka lapsi kuolisi. Konkreettisesta hoitamisesta ja vastuusta tietysti voi hommautua eroon.
Niinpä. Vanhemmuuden vastuusta ei koskaan pääse eroon. Siksi en siihen ryhdy, vaikka kykenisinkin siihen pakon edessä. Onneksi voin valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan"
Niinhän lapselliset luulee. Naurettavimmat jankkaa suvun velanaiselle vielä tämän 5-kymppisilläkin, kuinka sinäkin sitten vielä lapsen teet kun se oikea löytyy ja naisen 20 vuoden aikainen kumppani seisoo vieressä.
Ei lapsettomuus muuta vaadi kuin itsetuntoa sen verran että elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla eikä sillä tavalla kuin naapuri, työkaveri ja sisko elää, mutta lapsellisilta on liikaa vaadittu että pitäisivät suunsa kiinni ja ymmärtäisivät, että ei se selkeästi aikuisikäinen nainen ole kersoja ollut tekemättä siksi ettei miestä löydy vaan siksi ettei se halua niitä. Tämän tajuaminen vaatii 99,9% ihmisiltä niin paljon, ettei se onnistu heiltä lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 04:04"]
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
[/quote]
Aika normaaleja fiiliksiä minun mielestäni! Onhan se iso muutos, ja kyllä minullakin jäi kolmannella raskauskuukaudella harrastukset vähemmälle pahoinvoinnin ja väsymyksen takia. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpotti ja olo oli pitkään oikein hyvä, sitten ihan lopussa oli taas tukalaa. Alkuvaiheessa ja myöhemminkin tuntui ihan absurdilta miettiä niitä ruoka-asioita, ja kieltämättä mielessä pyöri paljon mistä nyt luopuukaan. Vauva on nyt 6 kk, ja edelleen jaksaa hämmästättyttää, kuinka fyysesisesti vaativaa tämä voi äidille olla. Isälle muutos on paljon pienempi.
Lapsen synnyttyä on kuitenkin ihan erilaista. Ei tämäkään ole aina ihanaa, ei elämä vaaleanpunaiseksi pilveksi ole muuttunut, mutta tilanne on alkanut tuntua luonnolliselta, oikealta. Kun lapsi syntyi, sitä siirtyi ikäänkuin toiseen todellisuuteen, jossa elämää eletään hieman eri ehdoilla, eikä se ole mikään ankea, rajoittuneempi versio edellisestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:04"]
Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.
[/quote]
Olen kymmenennellä viikolla. Harrastukseni jäi useampi viikko sitten. Olo on liian huono ja heikko. Väsymys ja pahoinvointi estää tehokkaasti kaiken normaalin toiminnan. En kaipaa sympatiaasi, en tosin jaksa sääliä myöskään sitä, että tällainen on sinulle niin tabu, että pitää provoksi huudella, kun toista ahdistaa se "ihana raskaus" toisin kuin omassa kokemusmaailmassasi.
Mielenterveysongelmia minulla ei ole, joten kyökkipsykologiaasi ja aborttineuvojasi ei ehkä kannata julistaa täällä sen enempää. Olen normasli aikuinen nainen, jolla on elämässä asiat olleet tähän saakka hyvinkin mallillaan. Koulutus, työ, parisuhde, harrastukset, sosiaalinen elämä jne. Vasta raskauden myötä olen alkanut ahistumaan. En yleisesti, vaan tästä raskaudesta. Olen pahoillani jos heikoimmille sen ääneen sanominen on liikaa.
270
En usko, että viisikymppiselle kukaan ehdottaa lapsen hankkimista. Tässä keskustelussa velat tuntuvat olevan huomattavasti nuorempia, sellaisia, jotka voivat hyvin muuttaa mieltään. Ihan oikeasti on harvinaista, että viisikymppinen lapseton nainen on tieten tahtoen lapseton. Tätä aihetta on Suomessa tutkittu, ja vapaahtoinen lapsettomuus on harvinaista (paitsi niiden joukossa, jotka ovat niin nuoria, että muuttavat vielä mielensä).
Useimmiten lapsettomaksi jääneet eivät ole saaneet lapsia halustaan huolimatta, useimmiten syynä on kumppanin puuttuminen tai kumppanin löytyminen niin myöhään, ettei lapsia enää onnistuta hankkimaan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 04:04"]
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
[/quote]
Aika normaaleja fiiliksiä minun mielestäni! Onhan se iso muutos, ja kyllä minullakin jäi kolmannella raskauskuukaudella harrastukset vähemmälle pahoinvoinnin ja väsymyksen takia. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpotti ja olo oli pitkään oikein hyvä, sitten ihan lopussa oli taas tukalaa. Alkuvaiheessa ja myöhemminkin tuntui ihan absurdilta miettiä niitä ruoka-asioita, ja kieltämättä mielessä pyöri paljon mistä nyt luopuukaan. Vauva on nyt 6 kk, ja edelleen jaksaa hämmästättyttää, kuinka fyysesisesti vaativaa tämä voi äidille olla. Isälle muutos on paljon pienempi.
Lapsen synnyttyä on kuitenkin ihan erilaista. Ei tämäkään ole aina ihanaa, ei elämä vaaleanpunaiseksi pilveksi ole muuttunut, mutta tilanne on alkanut tuntua luonnolliselta, oikealta. Kun lapsi syntyi, sitä siirtyi ikäänkuin toiseen todellisuuteen, jossa elämää eletään hieman eri ehdoilla, eikä se ole mikään ankea, rajoittuneempi versio edellisestä elämästä.
[/quote]
Kiitos tästä. Näin yritän toki ajatella, vaikka ei se helppoa ole.
270
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 13:40"]
Jos minä en jotain ymmärrä niin sitä, miksi joku ei kykene näkemään jonkun asian hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti, vaan ainoastaan niitä huonoja.
[/quote]
Jos ei arvosta lapsen hellyydenosoituksia, lapsen kotiin tuomia piirustuksia, yhteisiä kesälomareissuja perheen kesken, pakahduttavia rakkauden kokemuksia tai maailman tarkastelua lapsen silmin, nämä asiat eivät ole mitään hyviä puolia.
[/quote]
hmmm.... jolloin taas ollaan siinä pisteessä että ei-velan seuraava luonnollinen kysymys asiaa ymmärtääkseen on, että miksi vela ei arvosta, johon vela vastaa, että ei arvosta koska ei vaan oo mun juttu, ja onko pakko jossei haluu, ja miksei mua ymmärretä, kun mäen haluu...
Ei noilla selityksillä ainakaan minun ymmärrykseni kasva. Mutta jos ei halua, ei halua. Miksi ei voitais jättää vatvominen siihen? Minulle riittää, että vela ei halua, koska vela nyt vaan ei halua. Voisiko vela jättää puolestaan sen suureen ääneen huutelun, että hänen päätöksiään ei ymmärretä eikä jätetä ääneen kyseenalaistamatta, koska niin kauan kun ei tuota kummempia perusteita ole, niissä ei ole mitään erityistä ymmärtämistä vaativaa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:53"]
Toisin kuin tähän tällaiseen tiedän että vihaisin blaa blaa. Et tiedä.
[/quote]
Oletko se sama tyyppi, joka ei tiedä, nauttisiko kasvotatuoinnin ottamisesta? Minä kyllä tiedän, nauttisinko kasvotatuoinnin ottamisesta, ja tiedän myös, nauttisinko vanhemmuudesta. Ei vaadi yli-inhimillistä itsetuntemusta tietääkseen tällaisia asioita.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:28"]
"Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan"
Niinhän lapselliset luulee. Naurettavimmat jankkaa suvun velanaiselle vielä tämän 5-kymppisilläkin, kuinka sinäkin sitten vielä lapsen teet kun se oikea löytyy ja naisen 20 vuoden aikainen kumppani seisoo vieressä.
Ei lapsettomuus muuta vaadi kuin itsetuntoa sen verran että elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla eikä sillä tavalla kuin naapuri, työkaveri ja sisko elää, mutta lapsellisilta on liikaa vaadittu että pitäisivät suunsa kiinni ja ymmärtäisivät, että ei se selkeästi aikuisikäinen nainen ole kersoja ollut tekemättä siksi ettei miestä löydy vaan siksi ettei se halua niitä. Tämän tajuaminen vaatii 99,9% ihmisiltä niin paljon, ettei se onnistu heiltä lainkaan.
[/quote]
Eikä vela ymmärrä että tajutakseen tarvitsisi jotain muutakin kuin vain sen että en haluu koska en haluu. Ihmisen käytöstä ja päätöksiä ohjaa aina joku tai jokin. Ihan luonnollista on näin ollen etsiä sitä jotakin, koska sen kautta on helpompi ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:47"]
Steriloinnin alaikäraja pitäisi ehdottomasti laskea! Ja pistää hoitotakuun piiriin! Käsittämätöntä, että kuka tahansa imbesilli saa lisääntyä koska tahansa, mutta pysyvää, hormonitonta ehkäisyä ei saa ennen kuin on täyttänyt 30.
[/quote]
No eihän se ole ollenkaan käsittämätöntä jos velapopulassa tulee näitä ladt woman standing -tilanteita. Meidän suvun molemmat julkivelat päätyi perheellisiksi lopulta, toinen niistä oli silloin 40-vuotias. En tiedä voiko naisen sterilisaariota purkaa miten hyvin, mutta en usko että julkisella sektorilla on kauheasti kiinnostusta lähteä siihenkään että en ikinä halua lapsia ja piuhat poikki, sori haluan sittenkin.