Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on aloitettu 10 vuotta sitten, 2013. Vielä silloin ei ollut okei olla vapaaehtoisesti lapseton ja aiheesta sai kuulla jatkuvasti. Nykyään vuonna 2023 se on jo täysin normaalia ja ymmärrettävää.

Meinaatko että 10 vuotta sitten oli muka pakko vääntää mukuloita?

Älä ole naurettava. Mä tein asiasta lopullisen päätöksen lähemmäs 20 vuotta sitten. Niin kauan kuin ehkäisy on ollut käytössä naisilla on ollut vapaus päättää kehostaan. Eli n. 60-luvusta asti.

Ei ollut kenenkään PAKKO, mutta lapsettomia katsottiin entisaikoina alaspäin ja usein heitä painostettiin tekemään lapsia. Pidettiin naisen velvollisuutena synnyttää lapsia. Nykyään on onneksi toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on aloitettu 10 vuotta sitten, 2013. Vielä silloin ei ollut okei olla vapaaehtoisesti lapseton ja aiheesta sai kuulla jatkuvasti. Nykyään vuonna 2023 se on jo täysin normaalia ja ymmärrettävää.

Meinaatko että 10 vuotta sitten oli muka pakko vääntää mukuloita?

Älä ole naurettava. Mä tein asiasta lopullisen päätöksen lähemmäs 20 vuotta sitten. Niin kauan kuin ehkäisy on ollut käytössä naisilla on ollut vapaus päättää kehostaan. Eli n. 60-luvusta asti.

Päättääkö lestaatiolaisnaisetkin omasta kehostaan? Mitä luulisit?

Kiinnostaisi tietää, onko kellekään käyny niin päin että alunperin oli varma että haluaa lapsia ja sitten "kääntyikin" velaksi?

Ite olin noin 30v asti varma että haluan kumppanin ja oman perheen ja omat lapset on se mitä eniten haluan elämässä. Pari vakavampaa parisuhdettakin oli. Tuossa ikävaiheessa kuitenkin ajatus rupesi muuttumaan päinvastaiseen suuntaan. Mulle on omasta lapsuudesta lähtien taottu ajatusta että omien lasten saaminen on tärkeää ja kaikilla pitää olla kumppani ja oma perhe ja se on tyyliin se elämän tarkoitus. Todella lapsikeskeistä ollu ajattelu omassa suvussa ja toki olen todella kiitollinen siitä että omien vanhempien ja isovanhempien kanssa välit olleet aina hyvät, ja koen että oma lapsuus oli turvallinen.

Nyt iän myötä olen kuitenkin huomannut itsessä sellaisia piirteitä, että tykkään todella paljon vapaudesta, omasta ajasta ja hiljaisuudesta. Ja nähnyt kavereiden kautta miten "raadollistakin" se lapsiperhe-elämä voi olla ja itselle sen myötä noussut ajatuksia, että en rehellisesti sanottuna tiedä jaksaisinko sellaista elämää. Toki tiedostan että myös voi olla todella antoisaa aikaa, mutta huomaan silti että omat ajatukset on kääntyneet viime vuosina enemmän siihen suuntaan että ehkä en haluakaan synnyttää tai hankkia omia lapsia. En tiedä onko oma luonnekin muuttunut tai asenne parisuhteita ja perhe-elämää kohtaan kyynistynyt. Kunhan ihmettelen itsekin hieman tätä omaa mielenmuutosta :D Teen kyllä töitä ihmisläheisellä alalla, jossa olen usein tekemisissä lasten ja perheiden kanssa, ja koen muutoinkin että olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se on. -N33

Vierailija kirjoitti:

Ketju on aloitettu 10 vuotta sitten, 2013. Vielä silloin ei ollut okei olla vapaaehtoisesti lapseton ja aiheesta sai kuulla jatkuvasti. Nykyään vuonna 2023 se on jo täysin normaalia ja ymmärrettävää.

Teinit! 😆10 vuotta sitten ei ollut kovin erilaista kuin nyt. Eihän siitä ole aikaa kuin hyttysen pierun verran.

N47, lapseton silloin ja nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on aloitettu 10 vuotta sitten, 2013. Vielä silloin ei ollut okei olla vapaaehtoisesti lapseton ja aiheesta sai kuulla jatkuvasti. Nykyään vuonna 2023 se on jo täysin normaalia ja ymmärrettävää.

Meinaatko että 10 vuotta sitten oli muka pakko vääntää mukuloita?

Älä ole naurettava. Mä tein asiasta lopullisen päätöksen lähemmäs 20 vuotta sitten. Niin kauan kuin ehkäisy on ollut käytössä naisilla on ollut vapaus päättää kehostaan. Eli n. 60-luvusta asti.

Ei ollut kenenkään PAKKO, mutta lapsettomia katsottiin entisaikoina alaspäin ja usein heitä painostettiin tekemään lapsia. Pidettiin naisen velvollisuutena synnyttää lapsia. Nykyään on onneksi toisin.

Olitko päiväkodissa 10v sitten?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, onko kellekään käyny niin päin että alunperin oli varma että haluaa lapsia ja sitten "kääntyikin" velaksi?

Ite olin noin 30v asti varma että haluan kumppanin ja oman perheen ja omat lapset on se mitä eniten haluan elämässä. Pari vakavampaa parisuhdettakin oli. Tuossa ikävaiheessa kuitenkin ajatus rupesi muuttumaan päinvastaiseen suuntaan. Mulle on omasta lapsuudesta lähtien taottu ajatusta että omien lasten saaminen on tärkeää ja kaikilla pitää olla kumppani ja oma perhe ja se on tyyliin se elämän tarkoitus. Todella lapsikeskeistä ollu ajattelu omassa suvussa ja toki olen todella kiitollinen siitä että omien vanhempien ja isovanhempien kanssa välit olleet aina hyvät, ja koen että oma lapsuus oli turvallinen.

Nyt iän myötä olen kuitenkin huomannut itsessä sellaisia piirteitä, että tykkään todella paljon vapaudesta, omasta ajasta ja hiljaisuudesta. Ja nähnyt kavereiden kautta miten "raadollistakin" se laps

Sitä tapahtuu. Vertaistarinoita on paljon redditissä ym.

Se on hassua kun lapsettomalle sanotaan, että mitäs sitten kun olet vanhus ja olet yksin, eivät tajua että lapsettomana sitä vietettiin koko nuoruus ja lapsuus yksin. Monet lapsettomat ovat kotihiiriä hiljaisia erakoita jotka arvostaa omaa rauhaa ja tilaa. Onneksi sentään päälle 30v tapasin kumppanini ettei ihan yksin tarvitse olla ja on minullakin vanhemmat ja sisko. Mutta esim nuoruus ja nuori aikuisuus on ollut itselleni vaikeaa kun piti olla jatkuvasti yksin koska ihmiset eivät koskaan hyväksy erilaisuutta ja tässä lapsettomuus asiassakin sen usein joskus huomaa.

mutta miksi äidit turvatuu liikaa lapsiinsa ja jättää omat ihmissuhteet muodostamatta?

Vierailija kirjoitti:

Se on hassua kun lapsettomalle sanotaan, että mitäs sitten kun olet vanhus ja olet yksin, eivät tajua että lapsettomana sitä vietettiin koko nuoruus ja lapsuus yksin. Monet lapsettomat ovat kotihiiriä hiljaisia erakoita jotka arvostaa omaa rauhaa ja tilaa. Onneksi sentään päälle 30v tapasin kumppanini ettei ihan yksin tarvitse olla ja on minullakin vanhemmat ja sisko. Mutta esim nuoruus ja nuori aikuisuus on ollut itselleni vaikeaa kun piti olla jatkuvasti yksin koska ihmiset eivät koskaan hyväksy erilaisuutta ja tässä lapsettomuus asiassakin sen usein joskus huomaa.

Kummaa edes olettaa että lapset olisivat hoitamassa ilmaiseksi vanhempiaan omien töiden ja perhearjen päälle. Monet asuu toisella puolen Suomea tai ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen oma asia tekee miten lystää, mutta itse ajattelen velana olon siten, että säästän jonkun ihmisen elämältä, joka kuitenkin on kaikenlaista vaikeutta täynnä ja tulevaisuudessa vielä enemmän kun tulee ilmastonmuutokset sun muut. En halua antaa kenellekkään taakkaa siitä, että olin luonut sen vaan omaksi iloksi ja merkityksellisyyden lähteeksi. Ne täytyy löytää ihan itsestä. Siksi myöskään en halua parisuhdetta ainakaan nyt. Plussana näistä tulee tietenkin se, että on täysin vapaa ja voi toimia oman mielen mukaan. Ainoastaan työ rajoittaa kun vielä ei voi heittäytyä vapaaherrattareksi ja tuohan se sisältöä ja kokemuksia päiviin.

 

Fiksusti sanottu. Olen melko varma siitä, että ilmastonmuutos tulee iskemään meihin paljon kovempaa kuin tiedepiireissä on ennustettu. Jäätikötkin tuhoutuvat huomattavasti nopeammmin kuin uskottiin.

Järkyttäviä

Järkipuhetta!