Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi
Tuo ketju oudoista vieraista oli aivan hulvaton! Mitä omituisuuksia löytyy kyläilyjen toiselta puolelta, eli isäntien toiminnasta?
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mieheni veli ja hänen vaimonsa saattavat olla netissä pitkiäkin aikoja meidän kyläillessämme heillä. TV vähintäänkin on auki, eikä silloin kysellä mitä me haluaisimme katsoa.
Emme mielestäni käy niin usein, että tuollainen on sopivaa. Kun minä menen heille kylään, haluan viettää aikaa heidän seurassaan. Sama pätee meillä vieraillessa.
Kommentit (1052)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut oli kutsuttu kummilapsen syntymäpäiväjuhlille tai ainakin niin luulin. Nimittäin kun menin oikeana päivänä ja oikeana kellonaikana sinne, niin kyseinen silloin 8v lapsi oli itse ovella vastassa, nappasi käsissäni olevan lahjan itselleen mitään sanomatta ja läimäytti oven kiinni naamani edessä. Minä siinä sitten seisoin hetken ihmeissäni ja soitin pari kertaa ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. No, minä sitten lähdin pois paikalta mutta ihmettelin vain, että lahja kyllä kelpasi mutta mitään ei sanottu eikä pyydetty sisään vaikka minut oli kyllä juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Pois lähtiessäni satuin näkemään ikkunasta vielä kuinka siellä olohuoneessa olivat lapsen vanhemmat ja joitain vieraita jotka siellä joivat kahvia ja söivät jotain.
Eivätkö lapsen vanhemmat tulleet selvittämään, missä sinä olit, jos kerran lapsi oli saanut sinulta lahjan? Ottivatko sinuun jälkeenpäin millään tavalla yhteyttä? Panivatko lapsensa kiittämään lahjasta? Jos mitään ei ole kuulunut, kannattaisi hankkia varmuus, että kohtelu on jatkossa asiallisempaa. Itse en jaksaisi kummina, jos vain lahja kelpaa mutta seura ei.
Jostain sen lapsen käytös on lähtöisin. Normaali vanhempi soittaisi edes perään ja pahoittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin sisko (kummitätini) oli kutsunut perheemme kylään, kahville tai syömään. Ei oltu koskaan siellä pitkää aikaa. Lapsena ihmetytti ja olin surullinen siitä minkä vuoksi äidin siskon miestä (kummisetäni) ei nähty koko kyläilyn aikana tai eteisessä sen verran että sanoi lähtevänsä hoitamaan jotain asiaa. Lähes jokakerta sama tilanne. Joitain harvoja kertoja kummisetäni suostui istumaan kahvikupillisen verran samassa pöydässä meidän kanssamme. Ei jäänyt epäselväksi että olisi halunnut olla tuolloin kaukana meistä.
Syy selvisi useampi vuosi myöhemmin. Kummisedälläni ja isoisälläni oli ollut vuosia sitten riitaa keskenään, ennen minua vanhempien serkkujeni syntymää. Kummisetäni oli tuosta niin katkera että hän kosti tylyllä käytöksellään sen perheellemme vaikkei 67vanhemmillani ollut mitään tekemistä vanhan riidan kanssa.
Nää on hienoja...joskus parisataa vuotta sitten esi-isät on riidelly jostain kärrynpyörästä ja kolme-neljä sukupolvea siitä eteenpäin mullitellaan kahvipöydässä samasta asiasta. Kyllä ihminen on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä toistuu aina kummilapsen syntymäpäivinä. Veljeni kutsuu kylään tiettyyn aikaan ja paikalla on myös veljen puolison sisaruksen lapsineen. Joka kerta laittavat kahvit ja kakut pöytään ja kutsuvat muut pöytään juomaan, paitsi minut. Tämä toistuu aina. Sillä välin kun muut aikuiset syö ja juo rauhassa, niin minä pidän seuraa lapsille. Saan kahvit ja kakut vasta, kun toiset lähtee kotiin.
Miten tämä kutsu kahvipöytään tapahtuu?
Esimerkiksi näin: "Noniin, Pirta, Olli ja Tuuli ja Tuomo, teille on kahvit kaadettu kuppiin, niin tulkaas juomaan" Eli minua ei pyydetä ja eikä ole sitä paikkaakaan varattu pöytään samaan aikaan.
Tuo on niin törkeää käytöstä että olisi ihan ok lähteä vain kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Äidin sisko (kummitätini) oli kutsunut perheemme kylään, kahville tai syömään. Ei oltu koskaan siellä pitkää aikaa. Lapsena ihmetytti ja olin surullinen siitä minkä vuoksi äidin siskon miestä (kummisetäni) ei nähty koko kyläilyn aikana tai eteisessä sen verran että sanoi lähtevänsä hoitamaan jotain asiaa. Lähes jokakerta sama tilanne. Joitain harvoja kertoja kummisetäni suostui istumaan kahvikupillisen verran samassa pöydässä meidän kanssamme. Ei jäänyt epäselväksi että olisi halunnut olla tuolloin kaukana meistä.
Syy selvisi useampi vuosi myöhemmin. Kummisedälläni ja isoisälläni oli ollut vuosia sitten riitaa keskenään, ennen minua vanhempien serkkujeni syntymää. Kummisetäni oli tuosta niin katkera että hän kosti tylyllä käytöksellään sen perheellemme vaikkei 67vanhemmillani ollut mitään tekemistä vanhan riidan kanssa.
Tämä on Suomessa aika vierasta ja nähdään jokainen yksilönä, mutta on hyvä ymmärtää ettei kaikille asiat näyttäydy näin. Moni kokee suvut yhteisöinä samoin kuin perheet ja silloin edustetaan koko joukkoa riippumatta onko välit läheiset yms. Eli isoisäsi käytös koski sinua kummisetäsi näkökulmasta.
Jotkut ajattelevat näin, vaikka se saattaa tuntua hölmöltä nykyaikana tai länsimaisessa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...
Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(
No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.
Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?
Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.
Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!
Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.
Mulle jäi kyllä näläkä. Ei niitä sinun sienenkyrsiäsi litrakaupalla jaksanut syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muuttanut opiskelemaan uudelle paikkakunnalle ja ystävystynyt opiskelijakaverini kanssa. Menin käymään ystäväni luona ensimmäistä kertaa, kun olimme tunteneet puolisen vuotta. Hän asui äitinsä kanssa. Olin tavannut äidin pari kertaa ohi mennen pihalla, mutta en koskaan ollut käynyt heillä sisällä.
Istuimme rauhassa olohuoneessa katsomassa telkkaria ja juttelemassa, kun ystäväni äiti tuli kotiin. Hän alkoi huutaa meille kovaan ääneen. " Nyt onkin meillä niin hieno vieras, että istuu sohvalla ja odottaa palvelua, ei osaa itse mennä jääkaapille tai kahveja keittää." Menin tietysti ihan paniikkiin, enkä tiennyt mitä tehdä.
Ystävän äiti alkoi keittiössä paiskoa kaappien ovia ja kohta alkoi tulla paistetun kalan haju olohuoneeseen. Ystäväni meni auttamaan äitiään. Kohta ystäväni toi olohuoneeseen kaksi lautasellista paistettuja muikkuja. Kohta hänen äitinsä kantoi meille kahvimukit.
Aika hiljaisena tyttönä söin muikut ja join kahvin. Äiti pysyi keittiössä.
Kävin myöhemminkin heillä, mutta pian ystäväni muutti omilleen asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.
Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.
Ja lääkäritkö jakelee diagnooseja ihan vain vanhempien mieltä parantaakseen?
Kyllä joissain tapauksissa ihan varmasti, useastikin. Käytöshäiriödiagnooseja on jo niin paljon, ettei ihmislajin geeniperimä ole voinut muuttua niin nopeasti näin lyhyessä ajassa. Samanlainen muoti-ilmiö kuin naisille annetut hysteerikkodiagnoosit ennen vanhaan.
Ei geeniperimä olekaan muuttunut mutta maailma on. Huimasti sadassa vuodessa ja vielä enemmän viimeisten 30 vuoden aikana. ADHD:sta on ollut hyötyä. Nyt siitä on tullut rasite.
Samoin lääketieteen kehittyessä se kääntyi rasitteeksi. Luonnollinen poistuma sairaana/heikkona/ viimeistään 50-vuotiaana ei ole enää mahdollista ja sairasta geenperimää jatketaan lääketieteen voimin.
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Tarkoitatko siis että adhd-henkilö kuolisi normaalisti 50-vuotiaana, mutta ei adhd ei kuolisi? Miten geeniperimää jatketaan lääketieteen voimin? Tuo voisi ainoastaan tarkoittaa sitä että joku ei olisi kyvykäs lisääntymään geeniensä vuoksi, mutta hän saisi siihen esim ivf-hoitoja. Miten geeniperimää jatketaan lääketieteellä 50-vuotiaana? Millä tavoin adhd on sairaampi 5-kymppisenä kuin muut? Entä miten adhd on heikompi? Oma kokemus on että he ovat hyvinkin vahvoja, jatkuva liikkeessä oleminen pitää kunnossa.
Millä tavoin lääketiede on tehnyt adhd:sta rasitteen?
Nyt kannattaisi näihin vastata, koska muuten tuossa kirjoituksessa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmille kun menemme "syömään" niin syön aina kotona etukäteen ja sanon sitten appilassa joko että olen juuri syönyt, tai sitten otan vain puolikkaan pikkuperunan ja t-lusikallisen kastiketta sillä perusteella että olen syönyt juuri kotona ennen lähtöä, sillä en olisi kehdannut olla se joka syö lasten nenän edestä ruuat. Tuolla kun vielä tapana on että lapset ottavat ensin. Miehen lapset(ja mieskin itse) ovat suursyömäreitä, ja toinen on lihavakin, ja heillä on ruokaa kukkuralautaselliset. Kukaan ei sano lapsille etät hei, toisillekin pitää jäädä.
Anoppi hymyilee että onpas mukavaa kun lapsille ruoka maittaa. Sitten alkaa taiteilu että kuinka paljon kehtaan ottaa ettei joku jää ilman. Lopulta tuosta tuli niin ikävää minulle että aloin syömään kotona etukäteen niin ei tarvinnut enää pelleillä ja arvuutella otanko peukalonpäänkokoisen perunan, vai en perunaa ollenkaan, jos joku jää sitten ilman.
Nyttemmin minulla on ruokarajoitteita, ja nojaan niihin. Jos syömme yhdessä niin minulla on omat ruuat mukana, ja nyt minullakin on lautasella normaaliannos. Tai jos grillaamme niin tuon itselleni omat grillattavat. Aina on tuntunut että appiväki tekee ruokaa vain omalle perheelle, johon minä en kuulu.
Mutta se ihmetys tässä, niin se on se ettei muka vuosienkaan jälkeen ole tarpeeksi ruokaa tarjolla. Ja toinen se että käyköhän näin kaikkien muidenkin vieraiden kohdalla, eli että joka porukasta aina yksi jää ilman ruokaa, vai tehdäänköhän muille tarpeeksi ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yökylässä perhetuttujen luona. Sauna lämmitettiin, siihen asti kaikki meni normaalisti. Sitten emäntä strippasi nakusilleen olohuoneessa ja kysyi tulenko mukaan saunaan hänen kanssaan. Ei siis oltu mitään läheisiä.
Vähän häkeltyneenä sanoin, että mieluummin saunoisin mieheni kanssa. Emäntä nauroi, vähän kiusoitteli minua että olen niin ujo etten kehtaa tutun naisen kanssa saunaan tulla. Lähti sitten isännän kanssa saunomaan ja me miehen kanssa katsottiin toisiamme, voiko tämä olla totta.
Loppuvierailu meni vähän vaivautuneeksi, kun ei kumpikaan voitu unohtaa sitä tilannetta. Tiedän että Suomessa on joskus tapana saunoa saman sukupuolen kanssa, mutta se nakuilu..."
Oletteko suomalaisia? Jos ette, ymmärrän häkeltymisen. Muuten en. Suomessahan on ihan tavallista saunoa saman sukupuolen kesken.Tätä saunomiskulttuuria hieman ihmettelen.
Itse toki tykkään saunoa, mutta pääasiassa mökillä, joka on ainoa peseytymiskeino sielläpäin uinnin lisäksi.
Kavereilla kylästellessämme ei oikein innosta saunominen, ellei kyseessä ole yökyläily. Saunomisen jälkeen yleensä rupeaa väsyttämään ja turha laittautuminen menee hukkaan.
Sitten se suurin kummasteluni on, kun pari kaveria käy vain uima-asuissaan saunassa, oli kyseessä sitten mökki, omakotitalo, tai kerrostalo.
Tulee vähän sellainen fiilis, että miksi mennä väenvängällä sadeasussa suihkuun, jos voi jättää menemättäkin.
Sadeasussa?
Itse olen saunoja, mutta en kyllä ala saunomaan sellaisessa tilanteessa joka ei ole saunailta, eli että etukäteen tiedän että olleen menossa saunaan, tai voin edes arvata että saunaan ollaan menossa, kuten jos joku pyytää mökille.
Menen normaalisti saunaan normaalien ihmisten kanssa, mutta jos aistin jotain ihmeellisyyksiä, vaikkapa että joku ukko on kyyläukko, niin jätän väliin sellaisen kanssa saunaan menon. Harvemmin noita kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani en voi, kuin sanoa: Kyllä ystävillänne on paskat "Ystävät" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kyllä:
- Haukutaan täällä seläntakana ja ollaan niin "Ystäviä"
- Ei kyetä kommunikoimaan ystävien kanssa ihan perusasioista, jottei tule epäselvyyksiä
- Halutaan kuninkaallinen kohtelu kylässä ja suututaan, kun sitä ei saa
- Ei osata lukea rivien välistä, että nyt sinun on viimeistään aika poistua kyläpaikasta. Osa isäntäväestä kestää kyläilyä vartin, osa koko päivän.
- Kaikenkaikkinen empatiakyky loistaa poissaolollaan ja ollaan heti susia, kun kaikki ei ole mennyt omien mielihalujen ja kuvitelmien mukaisesti
Aivan hirveää lukea tätä ketjua.
On omituista, että olet eksynyt ketjuun nimeltä "Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi" ja valitat ihmisten kertomista kokemuksista. Olisiko ketjun nimi jo antanut ymmärtää mitä on odotettavissa? Tee jotain fiksumpaa sen sijaan, että tulet pätemään tänne palstalle täysin tuntemattomien ihmisten tarinoista.
Isäntä (päälle 60-vuotias ukko) vei kaikki vieraaksi tulleet miehet johonkin sivuhuoneeseen ja alkoi esitellä pornoelokuvakokoelmansa. Laittoi niitä pyörimään ja esitteli ihan mehuissaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoono soomi kirjoitti:
Mihinkä ihmeen "tyyliin"?
Sulla aina ihmeteltävää riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmille kun menemme "syömään" niin syön aina kotona etukäteen ja sanon sitten appilassa joko että olen juuri syönyt, tai sitten otan vain puolikkaan pikkuperunan ja t-lusikallisen kastiketta sillä perusteella että olen syönyt juuri kotona ennen lähtöä, sillä en olisi kehdannut olla se joka syö lasten nenän edestä ruuat. Tuolla kun vielä tapana on että lapset ottavat ensin. Miehen lapset(ja mieskin itse) ovat suursyömäreitä, ja toinen on lihavakin, ja heillä on ruokaa kukkuralautaselliset. Kukaan ei sano lapsille etät hei, toisillekin pitää jäädä.
Anoppi hymyilee että onpas mukavaa kun lapsille ruoka maittaa. Sitten alkaa taiteilu että kuinka paljon kehtaan ottaa ettei joku jää ilman. Lopulta tuosta tuli niin ikävää minulle että aloin syömään kotona etukäteen niin ei tarvinnut enää pelleillä ja arvuutella otanko peukalonpäänkokoisen perunan, vai en perunaa ollenkaan, jos joku jää sitten ilman.
Nyttemmin minulla on ruokarajoitteita, ja nojaan niihin. Jos syömme yhdessä niin minulla on omat ruuat mukana, ja nyt minullakin on lautasella normaaliannos. Tai jos grillaamme niin tuon itselleni omat grillattavat. Aina on tuntunut että appiväki tekee ruokaa vain omalle perheelle, johon minä en kuulu.
Mutta se ihmetys tässä, niin se on se ettei muka vuosienkaan jälkeen ole tarpeeksi ruokaa tarjolla. Ja toinen se että käyköhän näin kaikkien muidenkin vieraiden kohdalla, eli että joka porukasta aina yksi jää ilman ruokaa, vai tehdäänköhän muille tarpeeksi ruokaa?
Kurjaa tuo, mutta mielestäni itse olet mahdollistanut sen, ettei ole appivanhempien tarvinnut miettiä riittääkö ruoka.
ei isäntä vaan emäntä!
menin käymään keski-suomessa yksin mummilla jotain 13veenä. perille saavuttuani alkoi kamala sättiminen; miksi tulet luokseni rumimmissa vaatteissa ( nahkatakki ja pillifarkut ) ja tukka likaisena? tuletko tahallasi nolaamaan minut tänne????
mummi-kulta ei vaan tiennyt että poikansa, isäni, kaltoinkohteli minua koko yksinhuoltajuutensa ajan. olin ollut viikon yksin kotona kun isä humputteli menemään uuden naisystävän kanssa Amsterdamissa ilman ketään luotettavaa aikuista jolle soittaa tai pyytää apuun jos jotain sattuisi. tukan olisin voinut kieltämättä pestä.
kävin vielä vuosia mummilassa kyläilemässä, mutta muistoksi jäi kolkko ja tunnekylmä eukko joka päti niillä vaatteillaan eikä välittänyt perheestään. näin isän puolen suvussa. onneksi on parempiakin perhemuistoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.
Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.
Ja lääkäritkö jakelee diagnooseja ihan vain vanhempien mieltä parantaakseen?
Kyllä joissain tapauksissa ihan varmasti, useastikin. Käytöshäiriödiagnooseja on jo niin paljon, ettei ihmislajin geeniperimä ole voinut muuttua niin nopeasti näin lyhyessä ajassa. Samanlainen muoti-ilmiö kuin naisille annetut hysteerikkodiagnoosit ennen vanhaan.
Ei geeniperimä olekaan muuttunut mutta maailma on. Huimasti sadassa vuodessa ja vielä enemmän viimeisten 30 vuoden aikana. ADHD:sta on ollut hyötyä. Nyt siitä on tullut rasite.
Samoin lääketieteen kehittyessä se kääntyi rasitteeksi. Luonnollinen poistuma sairaana/heikkona/ viimeistään 50-vuotiaana ei ole enää mahdollista ja sairasta geenperimää jatketaan lääketieteen voimin.
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Tarkoitatko siis että adhd-henkilö kuolisi normaalisti 50-vuotiaana, mutta ei adhd ei kuolisi? Miten geeniperimää jatketaan lääketieteen voimin? Tuo voisi ainoastaan tarkoittaa sitä että joku ei olisi kyvykäs lisääntymään geeniensä vuoksi, mutta hän saisi siihen esim ivf-hoitoja. Miten geeniperimää jatketaan lääketieteellä 50-vuotiaana? Millä tavoin adhd on sairaampi 5-kymppisenä kuin muut? Entä miten adhd on heikompi? Oma kokemus on että he ovat hyvinkin vahvoja, jatkuva liikkeessä oleminen pitää kunnossa.
Millä tavoin lääketiede on tehnyt adhd:sta rasitteen?
Nyt kannattaisi näihin vastata, koska muuten tuossa kirjoituksessa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Kirjoittaja varmaan tarkoitti että adhd-ihmiset kuolivat muinaisia aikoina nuorempana kuin muut keskimäärin. ADHD-ihmisillä on edelleen keskimääräistä suurempi onnettomuusriski, mutta lääketieteen kehityksen ansiosta monet vammat voidaan parantaa ja toki lääkitys vähentää onnettomuusriskiä. Näin sen itse tulkitsin, mutta vähän sekavaa tekstiä oli kieltämättä.
Mun kutsuu aika usein meitä yökylään, asutaan siis eri paikkakunnilla. Ollaan muutaman kerran vuoteen käytykin ja mukavaa on ollut. Viime kesänä kävimme sekä heidän mökillä (oltiin yksi yö ja sisko kovasti pyyteli jäämään toiseksikin, vähän oli nöksähtäneen oloinen kun ei oltu enempää). Toisella kerralla oltiin myös yksi yö heillä ja lapset saivat leikkiä keskenään. No lähtöpäivänä siskoni miehensä kanssa kertoi kuinka tämä oli ensimmäinen kerta kun heistä oli oikeasti kiva nähdä meitä moneen vuoteen, he ovat kuulemma niin erakoita ja on ollut mielialan kanssa ongelmia niin heistä on ollut hirveää kun ollaan käyty. Mä olin tosi loukkaantunut. Ikinä en tunge kenellekään ja kutsu on aika tullut heiltä. Nyt on meillä menoa siskoni kaupunkiin ja hän on moneen kertaan ihmetellyt miksi ei olla yötä heillä. En aio siis olla ikinä enää yötä, koskaan ei voi tietää haluavatko oikeasti kylään meidät vai tuntuuko inhottavalta.
Jatkuupi.. sisko on muuten muutamaan kertaan jo sanonut että "tuuttehan sitten ensi kesänä varmasti mökille" juuuuu...
Vierailija kirjoitti:
Mun kutsuu aika usein meitä yökylään, asutaan siis eri paikkakunnilla. Ollaan muutaman kerran vuoteen käytykin ja mukavaa on ollut. Viime kesänä kävimme sekä heidän mökillä (oltiin yksi yö ja sisko kovasti pyyteli jäämään toiseksikin, vähän oli nöksähtäneen oloinen kun ei oltu enempää). Toisella kerralla oltiin myös yksi yö heillä ja lapset saivat leikkiä keskenään. No lähtöpäivänä siskoni miehensä kanssa kertoi kuinka tämä oli ensimmäinen kerta kun heistä oli oikeasti kiva nähdä meitä moneen vuoteen, he ovat kuulemma niin erakoita ja on ollut mielialan kanssa ongelmia niin heistä on ollut hirveää kun ollaan käyty. Mä olin tosi loukkaantunut. Ikinä en tunge kenellekään ja kutsu on aika tullut heiltä. Nyt on meillä menoa siskoni kaupunkiin ja hän on moneen kertaan ihmetellyt miksi ei olla yötä heillä. En aio siis olla ikinä enää yötä, koskaan ei voi tietää haluavatko oikeasti kylään meidät vai tuntuuko inhottavalta.
No eikö kannattaisi mainita tästä siskollesi? Sanoisit asian kuten kerroit tässä. Että et voi tietää milloin kutsu on vilpitön ja että et halua vaivata siskoasi silloin kun vierailu ei oikeasti sovi hänelle. Suu auki ja puhumaan asia selväksi niin ei tarvitse sitten tällaista kyräilyä ja pelleilyä.
Äidin sisko (kummitätini) oli kutsunut perheemme kylään, kahville tai syömään. Ei oltu koskaan siellä pitkää aikaa. Lapsena ihmetytti ja olin surullinen siitä minkä vuoksi äidin siskon miestä (kummisetäni) ei nähty koko kyläilyn aikana tai eteisessä sen verran että sanoi lähtevänsä hoitamaan jotain asiaa. Lähes jokakerta sama tilanne. Joitain harvoja kertoja kummisetäni suostui istumaan kahvikupillisen verran samassa pöydässä meidän kanssamme. Ei jäänyt epäselväksi että olisi halunnut olla tuolloin kaukana meistä.
Syy selvisi useampi vuosi myöhemmin. Kummisedälläni ja isoisälläni oli ollut vuosia sitten riitaa keskenään, ennen minua vanhempien serkkujeni syntymää. Kummisetäni oli tuosta niin katkera että hän kosti tylyllä käytöksellään sen perheellemme vaikkei 67vanhemmillani ollut mitään tekemistä vanhan riidan kanssa.