Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Kauan sitten, nuorena aikuisen tapahtunutta: aikaan, jolloin kaikenlainen "kinky"-puuha oli vielä paljon tabumpi aihe kuin nykyään, eikä niistä yleensä noin vain avauduttu tuttaville, eikä välttämättä lähemmillekään kavereille.

Olimme poikakaverini kanssa pienen paikkakuntamme (ainoassa) baarissa iltaa viertämässä. Siellä oli yksi (baari-)tuttavapariskunta, joiden kanssa istuimme ja juttelimme samassa pöydässä. Tämä aviossa oleva pariskunta pyysikin meitä sitten jatkoille heidän luokse, ja ajattelimme, että mikäs siinä: lähdetään kerrankin jonnekin jatkoille, vaihteeksi, sen sijaan että menisimme suoraan kotiin nukkumaan (baari oli auki vain yhteen). Heillä olivat kouluikäiset lapsetkin sopivasti mummolassa hoidossa, joten jatkot olisivat ok senkin puolesta.

Pariskunta asui hieman keskustasta kauempana, pienessä omakotitalossa, joten sinne piti mennä taksilla. Hövelisti he lupasivat maksaa matkankin kokonaan, koska joka tapauksessa heidän olisi pitänyt se taksi tilata, lähdimme mukaan tai emme.

Pariskunta kehui meitä, että kun olemme niin mukavia ja kivoja, mutkattomia nuoria ihmisiä, ja tunnumme niin samanhenkisiltä kuin he. Kuulemma tykkäsivät meistä oikein kovasti, molemmat. Halusivat siis tutustua paremmin.

Perillä alkoi heti joku ihme juoni ja vonkaus: vaimo houkutteli minun poikkikseni keittiöön "juttelemaan", ja mies nappasi minun huomioni keskusteluun olkkarissa. Meille ei edes tarjottu mitään juomaa tai ruokaa tms., vaan heti jouduttiin erilleen ja "intensiivisiin keskusteluihin". Mies alkoi heti aika suorasukaisesti ehdottelemaan, että mites olis parinvaihtohommat, että kiinnostaiskos semmoset sessiot?! Että he kun vaimon kanssa haluaisivat semmosta nimenomaan meidän kanssa: vaimon mielestä kuulemma minun poikaystävä miellyttää häntä, ja minä puolestani miellyttäisin tätä miestä kovasti, paitsi ystävänä, niin siinäkin mielessä!

Olin aivan pöyristynyt, ja sanoin, että ei todellakaan sovi minulle: minä olen yhden miehen nainen ja oletan poikkisellani olevan samanlaiset ajatukset asiasta (poikkis oli vieläpä aika mustasukkainen ja omistava, joten tiesin tämän tarkkaan, ettei todellakaan tykkäisi ajatuksesta). Olin vielä tosi nuori, joten kaikki tuommoinen juttu oli minulle muutenkin aika uutta ja hämmentävää, ajatuksenakin ällöttävää - vielä ällöttävämpää siksi, että mies oli minua paljon vanhempi. Mutta mies vain jankkasi ja painosti edelleen, ja yritti suostutella vaikka miten...

Irtauduin ahdistavasta tilanteesta ja menin keittiöön poikkkseni luo. Kerroin, että haluan lähteä kotiin. Hän oli samoilla linjoilla, ja tilasimme pikimmiten taksin, vaikka pariskunta maanitteli vielä, että jäisitte nyt vaan yöksi: ei siinä mitään, kyllä he heittävät teidät kotiin sitten aamulla, kun ei ole enää promilleja.

Matkalla kerroin, mitä isäntä oli ehdotellut minulle, ja hän kertoi emännällä olleen tasan samat "keskustelunaiheet" parinvaihdosta! Poikaystäväkin oli siis joutunut suostuttelun ja painostuksen kohteeksi heti taloon mentyä, ja emännän kanssa keittiöön jouduttuaan. Olimme aivan ihmeissämme, että ei voi olla totta, mitä just tapahtui: emme olisi millään uskoneet juuri tuosta pariskunnasta mitään semmoista! :D

Siinä hämmennyksessä minulta jäi käsilaukkukin heille, kiireessä kotiin lähtiessä. Piti siis vielä jälkeenpäin soitella emännälle ja sopia laukun hakemisesta. Jotenkin "kummallisesti" he eivät ollet juuri tuolloin kotona, kun menin poikaystävän kyydilla laukkua hakemaan, vaan yksi heidän lapsistaan tuli ovelle ja antoi käsilaukkuni..! ;) :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä toistuu aina kummilapsen syntymäpäivinä. Veljeni kutsuu kylään tiettyyn aikaan ja paikalla on myös veljen puolison sisaruksen lapsineen. Joka kerta laittavat kahvit ja kakut pöytään ja kutsuvat muut pöytään juomaan, paitsi minut. Tämä toistuu aina. Sillä välin kun muut aikuiset syö ja juo rauhassa, niin minä pidän seuraa lapsille. Saan kahvit ja kakut vasta, kun toiset lähtee kotiin.

Älä lähde leikkiin mukaan vaan kävele pöytään kuten muutkin aikuiset. Jos veli ihmettelee kuka nyt vahtii lapsia niin heittäydy tyhmäksi ja ihmettele mukana. Jos veli ehdottaa suoraan sinun vahtivan lapsia niin vastaa ystävällisesti mutta tiukasti että juot nyt kahvia, vanhemmat voivat varmasti huolehtia omista lapsistaan.

Olet ylikiltti ja joku sitä käyttää aina hyväksi, nyt on erinomainen paikka opetella pitämään puolesi.

Tai puhu asiasta jo etukäteen: sano, että tulet juhliin vain, jos sinut kutsutaan pöytään samaan aikaan kuin muutkin vieraat, ja/tai kohdellaan muutenkin tasaveroisena vieraana. Ja jos sinun ei tarvitse olla koko juhlien ajan lasten leikittäjänä.

Toki veljesi perhe odottaa, että annat huomiota ja vietät juhlissa aikaa oman kummilapsesi kanssa - koska niin kummin kuulu tehdäkin - mutta että sinun pitää olla KOKO ajan lasten kanssa, sillä aikaa kun muut aikuiset seurustelevat erillään keskenään, niin se on kyllä ihan väärin! :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että ainakin osa kirjoittajista kuvittelee, että isäntäväen pitäisi aina kohdella heitä kuin kuningasta tai kuningatarta. Kaikki ihmiset osaavat olla prkleenmoisia pösilöitä.

No jos kutsuu toisen ihmisen kylään, silloin pitää tarjota asialliset syötävät ja kohdentaa huomiota vieraaseen. Tuollaiset nälässä pitämiset tai ruoan ostattamiset tai vieraan unohtamiset tai vieraan pakkotyöllistämiset kertovat siitä, että käytöstavat eivät ole hallussa eikä kannata ihmetellä, jos vastavierailukutsua ei kuulu eikä enää kylävieraita omassa kodissa näe.

Eli sinäkin odotat kuninkaallista palvelua kyläillessäsi.

Eiköhän jokainen odota ihan vaan normaaleja käytöstapoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuivat meidät syömään. Saavuttiin paikalle niin emäntä rupesi keittelemään nakkisoppaa mihin käski miehensä sulattaa 6nakkia mikrossa ja heitti sinne sopan sekaan vielä edellisen päivän lohet. Ja ovat ihan kouluja käynneitä ihmisiä, eivät mitään rupusakkia. Itse olin kuitenkin aika tyrmistynyt. Tulkaa meille Sunnuntaina syömään niin mä teen teille lohi-nakkisoppaa.

Tämä ei voi olla todellista! Mistä sä tiedät että niitä nakkeja oli juuri 6?

Juurihan kirjoittaja mainitsi, että emäntä käski mietään sulattamaan, olisiko siis ihan kuullut, että 6

Vierailija kirjoitti:

Menin junalla pitkään matkaan ystävääni tapaamaan ja toinen ainoista hetkistä kun saimme olla kahdestaan oli se kun ajettiin asemalta heille. Koko muun ajan ystäväni poikakaveri liimautui seuraamme. Tuli kaupungille kahville, kulki perässä shoppailemassa, istui vieressä kun kokkasimme heillä, sekä istui kuin tatti vieressä kun olohuoneessa viiniä otimme. Oli todella ahdistavaa ja juttelusta ei tullut yhtään mitään. Hetkeksi jonkun asian varjolla pääsimme olohuoneesta makkariin jotain vaatteita katsomaan ja se oli reissun paras 10 minuuttinen. Sitten mies tuli sinnekin ja kysyi mihin me oikein jäimme. Meillä kaikilla oli ikää jo lähemmäs 40 ja itsellä oli lapsivapaa viikonloppu ja kyllä syletti kun ei saatu olla ystäväni kanssa lainkaan keskenämme. Jäi sitten kuulumiset vaihtamatta.

Sairaalloisen mustasukkainen/vainoharhainen/omistushaluinen mies... Yritä jotenkin vaivihkaa saada ystävältäsi selville, onko hänen elämässään ja suhteessaan kaikki hyvin!

Älä kuitenkaan kysy missään netissä/somessa kirjallisesti: on hyvin mahdollista, että mies lukee kaikki ystäväsi postit ja viestit!

Siitä vasta kauheuksia seuraisikin, jos mies lukisi tai kuulisi teidän keskustelevan tämmöisiä, uskon... :'(

Vierailija kirjoitti:

Mentiin kutsusta vieraiksi.

Isäntäperhe oli ostanut kuulemma kaikilla rahoilla osakkeita, joten rahat oli kuulemma tosi tiukilla.

Syötiin Lidlin sapuskoita, joita grillattiin keskellä kaupunkia olevan OK-talon muhkealla terassilla ja juotiin päälle halvimpia Rainbowkaljoja. Käytiin välillä ihailemassa autotallissa olevaa uutta farmaribemaria.

Ihan hauskaa oli, mutta koska tunnettiin olevamme kuluerä ekonomipariskunnalle, lähdettiin jo seuraavana päivänä tien päälle.

Oli sit varmaan viimeinen vierailu heidän luo???

Minkälaista porukkaa nämä on ketkä ei pysy erossa toisistaan edes vieraiden aikana? Miten voivat olla kavereita? Vai ovatko etäisempiä tuttavia tai jopa sukulaisia?

Kutsutaan varta vasten pitkän matkan takaa kylään, mutta alkutervehdysten ja nopeiden kuulumisten jälkeen ei enää seura kiinnosta vaan isäntäperhe jatkaa omia touhujaan ja jättää vieraat sohvalle. Kerran yksi ystäväpariskunta meni päiväunille kesken meidän vierailun.

Mitään tarjottavaa ei ole vaan sanotaan vain, että "itsepalvelu, jääkaapissa on leipää ja muuta jos on nälkä."

Muuten ihan jees, mutta olen sen verran vieraskorea etten omin päin mene tyhjentämään toisten jääkaappia.

Vierailija kirjoitti:

Kutsutaan varta vasten pitkän matkan takaa kylään, mutta alkutervehdysten ja nopeiden kuulumisten jälkeen ei enää seura kiinnosta vaan isäntäperhe jatkaa omia touhujaan ja jättää vieraat sohvalle. Kerran yksi ystäväpariskunta meni päiväunille kesken meidän vierailun.

Mitään tarjottavaa ei ole vaan sanotaan vain, että "itsepalvelu, jääkaapissa on leipää ja muuta jos on nälkä."

Muuten ihan jees, mutta olen sen verran vieraskorea etten omin päin mene tyhjentämään toisten jääkaappia.

Kannattaisi mennä, jos siihen kehotetaan. Talossa talon tavalla jne

Kaveri pyysi mut kahville isänsä luokse jossa asui silloin. Keitti kahvit ja lähti naapuriin narkkaamaan, jäin sen juoppo isän kanssa kaksin. Liukenin äkkiä pois paikalta, enkä ole sen jälkeen ollut kyseisen henkilön kanssa missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Kutsutaan varta vasten pitkän matkan takaa kylään, mutta alkutervehdysten ja nopeiden kuulumisten jälkeen ei enää seura kiinnosta vaan isäntäperhe jatkaa omia touhujaan ja jättää vieraat sohvalle. Kerran yksi ystäväpariskunta meni päiväunille kesken meidän vierailun.

Mitään tarjottavaa ei ole vaan sanotaan vain, että "itsepalvelu, jääkaapissa on leipää ja muuta jos on nälkä."

Muuten ihan jees, mutta olen sen verran vieraskorea etten omin päin mene tyhjentämään toisten jääkaappia.

Onkohan kyse ns. muodon vuoksi kutsumisesta? Esim. joskus oltu melko läheisiäkin, mutta vuodet tehneet tehtävänsä ja nyt kyläilyn tultua on huomattu ettei oikeasti ole enää mitään yhteistä eikä kiinnostavaa puhumista edes. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutaan varta vasten pitkän matkan takaa kylään, mutta alkutervehdysten ja nopeiden kuulumisten jälkeen ei enää seura kiinnosta vaan isäntäperhe jatkaa omia touhujaan ja jättää vieraat sohvalle. Kerran yksi ystäväpariskunta meni päiväunille kesken meidän vierailun.

Mitään tarjottavaa ei ole vaan sanotaan vain, että "itsepalvelu, jääkaapissa on leipää ja muuta jos on nälkä."

Muuten ihan jees, mutta olen sen verran vieraskorea etten omin päin mene tyhjentämään toisten jääkaappia.

Onkohan kyse ns. muodon vuoksi kutsumisesta? Esim. joskus oltu melko läheisiäkin, mutta vuodet tehneet tehtävänsä ja nyt kyläilyn tultua on huomattu ettei oikeasti ole enää mitään yhteistä eikä kiinnostavaa puhumista edes. 

No sit vaan vedetään kunnialla se vierailu läpi, eikä jätetä niitä itse kutsuttuja vieraita omilleen.

T: Eri

Vierailija kirjoitti:

Minut oli kutsuttu kummilapsen syntymäpäiväjuhlille tai ainakin niin luulin. Nimittäin kun menin oikeana päivänä ja oikeana kellonaikana sinne, niin kyseinen silloin 8v lapsi oli itse ovella vastassa, nappasi käsissäni olevan lahjan itselleen mitään sanomatta ja läimäytti oven kiinni naamani edessä. Minä siinä sitten seisoin hetken ihmeissäni ja soitin pari kertaa ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. No, minä sitten lähdin pois paikalta mutta ihmettelin vain, että lahja kyllä kelpasi mutta mitään ei sanottu eikä pyydetty sisään vaikka minut oli kyllä juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Pois lähtiessäni satuin näkemään ikkunasta vielä kuinka siellä olohuoneessa olivat lapsen vanhemmat ja joitain vieraita jotka siellä joivat kahvia ja söivät jotain.

Ohhoh.No toivottavasti oli viimeinen lahja jonka tuolle perheelle viet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä toistuu aina kummilapsen syntymäpäivinä. Veljeni kutsuu kylään tiettyyn aikaan ja paikalla on myös veljen puolison sisaruksen lapsineen. Joka kerta laittavat kahvit ja kakut pöytään ja kutsuvat muut pöytään juomaan, paitsi minut. Tämä toistuu aina. Sillä välin kun muut aikuiset syö ja juo rauhassa, niin minä pidän seuraa lapsille. Saan kahvit ja kakut vasta, kun toiset lähtee kotiin.

Miten tämä kutsu kahvipöytään tapahtuu? 

Esimerkiksi näin: "Noniin, Pirta, Olli ja Tuuli ja Tuomo, teille on kahvit kaadettu kuppiin, niin tulkaas juomaan" Eli minua ei pyydetä ja eikä ole sitä paikkaakaan varattu pöytään samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tuttavapariskunnalla oli pakkomielle harrastaa seksiä aina kun heillä oli yökylässä. Asunto oli pieni, joten pakostikin siinä heräsi siihen meteliin. Noloa ja vaivaannuttavaa. Tätä tapahtui muidenkin yövieraiden kuin minun aikana, ja pariskunnan rouva jopa rehvasteli asialla. Lakkasin aika pikaisesti vierailemasta heidän luonaan, kun huomasin tämän kuvion.

Onko ollut pariskunnan rouvalle joku Näytön Paikka? Että hän saa.

Tai sitten odottavat että liittyisit kimppaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut oli kutsuttu kummilapsen syntymäpäiväjuhlille tai ainakin niin luulin. Nimittäin kun menin oikeana päivänä ja oikeana kellonaikana sinne, niin kyseinen silloin 8v lapsi oli itse ovella vastassa, nappasi käsissäni olevan lahjan itselleen mitään sanomatta ja läimäytti oven kiinni naamani edessä. Minä siinä sitten seisoin hetken ihmeissäni ja soitin pari kertaa ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. No, minä sitten lähdin pois paikalta mutta ihmettelin vain, että lahja kyllä kelpasi mutta mitään ei sanottu eikä pyydetty sisään vaikka minut oli kyllä juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Pois lähtiessäni satuin näkemään ikkunasta vielä kuinka siellä olohuoneessa olivat lapsen vanhemmat ja joitain vieraita jotka siellä joivat kahvia ja söivät jotain.

Olikohan niillä ovikello rikki? Koititko koputtaa? Soittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On teidän ystävillä kyllä "Hienoja" "Ystäviä". Ei herranenaika sentään, millaista sosiopaattista ja psykopaattista porukkaa täällä haukkuu ystäviään seläntakana.

-Alunpitäenkin kommunikointitaidot 404, koska on vain oleteltu asioita, eikä keskusteltu ja sovittu mistään etukäteen.

-Melkoista selkäänpuukottamista jokainen tarina.

-Nähdään vain oma hieno elämä oikeana.

Herranjestas aivan oikesti. Menkää itseenne ja miettikää juurisyyt, miksi olette mielestänne 100% oikeassa noissa tilanteissa.

No esim. mulle on appivanhemmat jääneet täysin vieraiksi koska eivät ole koskaan viitsineet  puhua mulle muutamaa sanaa enempää kun heillä kylässä kutsuttuina käydään. Miehen kanssa oltu kuitenkin 9 v yhdessä. Sanovat päivää, kattavat kahvin, jututtavat miestä töistään ja menevät katsomaan telkkaria tai lepäämään. Mitään kontaktia ei saa eikä mitään kiinnostusta poikansa puolisoon ole. Yritetty on jutella ja tustustua. Sitten ihmettelevät kun käydään harvoin.

Ja sinussa itsessä ei ole mitään vikaa?

.

Joo varmaan en kelvannut heidän mielestä pojalleen tai en vaan miellytä muuten. Olen aina ystävällinen, autan useissa asioissa aina käydessä, vien juhlapäivinä lahjat, yritin keskustella, tehdään heidän mielen mukaan usein asioita yms.

No mun äiti on just tommonen, ei kysy mieheltäni suoraan mitään, jotenkin odottaa, että toinen yhtäkkiä avautuu ja alkaa kertoilemaan asioistaan. Ja mies taas tulkitsee, että äitiäni ei kiinnosta. Ja yhteisiä vuosia takana jo 15, ja tuo ihme kissa-hiiri-leikki vaan jatkuu.

Nähdäkseni kyse ei ole kelpaamisesta, vaan ihan vaan erilaisista käytösmalleista.

En ole parisuhteessa ja minut on kutsuttu pariskunnan luokse kylään. Isäntäväki aloittaa jossain vaiheessa iltaa hitaan paritanssin, minua viihdyttääkseenkö? Siinä sitten istuskelen kun en pimeässä tohdi ulos sateeseenkaan mennä. Tämä toistui pari kertaa, kunnes aloin keksimään päteviä syitä kieltäytyä kutsuista. 

Perhetuttujen kesken on ollut tapana järjestää grillijuhlat aina kesäisin. Eräällä emännällä on tapana heidän isännöintivuorollaan ottaa pari lasillista liikaa ja sitten alkaa käskyttämään muiden perheiden lapsia tiskaamaan. Omien lasten kuitenkin antaa vaan pelata pleikkaa. 

Meidän lapsia ei kuitenkaan oo tämä juhlaperinne koskaan kiinnostanut, niin aivan mielellään annan jäädä kotiin. Tosi kiusallista katella tommosta touhua.

Tämä nyt ei varsinaisesti koske tilaisuuden järjestäjää vaan minut kutsunutta ihmistä.

Olin lukiossa ja seurustelin ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Olimme 17-18-vuotiaita. Joululomilla poikaystävä kutsui minut kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle. Hän ilmaisi asian siten, että kyseessä ovat "bileet". 

Näin ilmaistuna olin siinä luulossa, että kyseessä tosiaan ovat bileet. Varauduin siihen, että viettäisin poikaystävän kaverin luona yhden yön. En ottanut mukaan sen kummempia vaihtovaatteita tai edes pyyhettä, vaan lähinnä hammasharjan ja vähän meikkejä. 

Paikan päällä ei kuitenkaan ollutkaan mitkään bileet, vaan siellä oli poikaystävän kavereita jotka olivat saapuneet paikalle parinsadan kilometrin säteeltä ja lähinnä hengailivat. Ohjelmanumerona oli erään pelin pelaaminen. Minä en ollut ikinä ko. peliä pelannut, joten olin ihan kujalla. Kaiken lisäksi osa miehen kavereista saapui paikalle vasta seuraavana päivänä, ja mieskin käyttäytyi kuin hänellä ei olisi mitään kiirettä pois. Olinkin kummastellut sitä, että miehellä oli putkikassi mukana, kun itsellä oli pelkkä käsilaukku. 

Minulle selvisi, että mies, ja muutkin seurueen jäsenet, olivat jäämässä useiksi päiviksi. 

Minä sinnittelin paikan päällä kolme yötä. Toisen yön jälkeen valehtelin unohtaneeni pyyhkeen kotiin, ja lainasin miehen kaverilta pyyhettä ja pihistin heidän kylpyhuoneessaan olleesta pullosta pisaran shampoota voidakseni käydä suihkussa. 

Olo alkoi olla niin nihkeä samoissa vaatteissa, että kolmannen yön jälkeen ilmoitin seurueelle isäni soittaneen minulle, ja että kotona on sattunut jotain jossa tarvitaan minun apuani. Otin bussin ja junan kotipaikkakunnalleni. Poikaystäväni oli hyvin nyrpeä tilanteesta. Mutta en ymmärrä hänen logiikkaansa. Kuka puhuu bileistä, jos tarkoitus on jäädä viikoksi?