Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Vierailija kirjoitti:

Tämä toistuu aina kummilapsen syntymäpäivinä. Veljeni kutsuu kylään tiettyyn aikaan ja paikalla on myös veljen puolison sisaruksen lapsineen. Joka kerta laittavat kahvit ja kakut pöytään ja kutsuvat muut pöytään juomaan, paitsi minut. Tämä toistuu aina. Sillä välin kun muut aikuiset syö ja juo rauhassa, niin minä pidän seuraa lapsille. Saan kahvit ja kakut vasta, kun toiset lähtee kotiin.

Känny esiin ja nettiin. Älä leiki lasten kanssa. Käy vessassa. Käy juomassa vettä. Lue lehteä. Keksi oheistoimintaa.

Tämä toistuu jokakerta: Mies lämmitelee penoorinsa ja vetää vaimonsa legginsit ylle ilta-asuksi

Perhe kutsui meitä useasti kylään, kerran sitten mentiin vk loppuna.

He riitelivät ja nälvivät toisiaan koko sen ajan kun oltiin siellä. Piti olla koko vk loppu, lähdettiin la ip pois kun ei kestetty enää kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei varsinaisesti koske tilaisuuden järjestäjää vaan minut kutsunutta ihmistä.

Olin lukiossa ja seurustelin ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Olimme 17-18-vuotiaita. Joululomilla poikaystävä kutsui minut kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle. Hän ilmaisi asian siten, että kyseessä ovat "bileet". 

Näin ilmaistuna olin siinä luulossa, että kyseessä tosiaan ovat bileet. Varauduin siihen, että viettäisin poikaystävän kaverin luona yhden yön. En ottanut mukaan sen kummempia vaihtovaatteita tai edes pyyhettä, vaan lähinnä hammasharjan ja vähän meikkejä. 

Paikan päällä ei kuitenkaan ollutkaan mitkään bileet, vaan siellä oli poikaystävän kavereita jotka olivat saapuneet paikalle parinsadan kilometrin säteeltä ja lähinnä hengailivat. Ohjelmanumerona oli erään pelin pelaaminen. Minä en ollut ikinä ko. peliä pelannut, joten olin ihan kujalla. Kaiken lisäksi osa miehen kavereista saapui paikalle vasta seuraavana päivänä, ja mieskin käyttäytyi kuin hänellä ei olisi mitään kiirettä pois. Olinkin kummastellut sitä, että miehellä oli putkikassi mukana, kun itsellä oli pelkkä käsilaukku. 

Minulle selvisi, että mies, ja muutkin seurueen jäsenet, olivat jäämässä useiksi päiviksi. 

Minä sinnittelin paikan päällä kolme yötä. Toisen yön jälkeen valehtelin unohtaneeni pyyhkeen kotiin, ja lainasin miehen kaverilta pyyhettä ja pihistin heidän kylpyhuoneessaan olleesta pullosta pisaran shampoota voidakseni käydä suihkussa. 

Olo alkoi olla niin nihkeä samoissa vaatteissa, että kolmannen yön jälkeen ilmoitin seurueelle isäni soittaneen minulle, ja että kotona on sattunut jotain jossa tarvitaan minun apuani. Otin bussin ja junan kotipaikkakunnalleni. Poikaystäväni oli hyvin nyrpeä tilanteesta. Mutta en ymmärrä hänen logiikkaansa. Kuka puhuu bileistä, jos tarkoitus on jäädä viikoksi? 

 

En tajua. Mikset avannut suutasi ja sanonut, että tilanne on tämä kun et tiennyt suunnitelmaa ja sulla ei ole yöpymisvaatteita jne? Itse olisin surutta elänyt kuin kotonani mitä shampoohon ja muuhun tulee, mutta samoissa pikkuhousuissa ei tee mieli olla muutamaa päivää. Olisit pyytänyt miestä viemään sut kotimatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei varsinaisesti koske tilaisuuden järjestäjää vaan minut kutsunutta ihmistä.

Olin lukiossa ja seurustelin ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Olimme 17-18-vuotiaita. Joululomilla poikaystävä kutsui minut kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle. Hän ilmaisi asian siten, että kyseessä ovat "bileet". 

Näin ilmaistuna olin siinä luulossa, että kyseessä tosiaan ovat bileet. Varauduin siihen, että viettäisin poikaystävän kaverin luona yhden yön. En ottanut mukaan sen kummempia vaihtovaatteita tai edes pyyhettä, vaan lähinnä hammasharjan ja vähän meikkejä. 

Paikan päällä ei kuitenkaan ollutkaan mitkään bileet, vaan siellä oli poikaystävän kavereita jotka olivat saapuneet paikalle parinsadan kilometrin säteeltä ja lähinnä hengailivat. Ohjelmanumerona oli erään pelin pelaaminen. Minä en ollut ikinä ko. peliä pelannut, joten olin ihan kujalla. Kaiken lisäksi osa miehen kavereista saapui paikalle vasta seuraavana päivänä, ja mieskin käyttäytyi kuin hänellä ei olisi mitään kiirettä pois. Olinkin kummastellut sitä, että miehellä oli putkikassi mukana, kun itsellä oli pelkkä käsilaukku. 

Minulle selvisi, että mies, ja muutkin seurueen jäsenet, olivat jäämässä useiksi päiviksi. 

Minä sinnittelin paikan päällä kolme yötä. Toisen yön jälkeen valehtelin unohtaneeni pyyhkeen kotiin, ja lainasin miehen kaverilta pyyhettä ja pihistin heidän kylpyhuoneessaan olleesta pullosta pisaran shampoota voidakseni käydä suihkussa. 

Olo alkoi olla niin nihkeä samoissa vaatteissa, että kolmannen yön jälkeen ilmoitin seurueelle isäni soittaneen minulle, ja että kotona on sattunut jotain jossa tarvitaan minun apuani. Otin bussin ja junan kotipaikkakunnalleni. Poikaystäväni oli hyvin nyrpeä tilanteesta. Mutta en ymmärrä hänen logiikkaansa. Kuka puhuu bileistä, jos tarkoitus on jäädä viikoksi? 

 

En tajua. Mikset avannut suutasi ja sanonut, että tilanne on tämä kun et tiennyt suunnitelmaa ja sulla ei ole yöpymisvaatteita jne? Itse olisin surutta elänyt kuin kotonani mitä shampoohon ja muuhun tulee, mutta samoissa pikkuhousuissa ei tee mieli olla muutamaa päivää. Olisit pyytänyt miestä viemään sut kotimatkalle.

Tuossa taisi olla hyvin nuoret aikuiset kyseessä. Elämä on oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.

Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.

Minusta kummallisempaa on, että täällä tavikset ilman kokemusta erityislapsista osaa sanoa miten kasvattaisi kehitysvamman lapsesta pois, ja muut vielä peukuttaa. Ihan lievissäkin käytöshäiriöissä voi olla vaikeasti hallittavia impulssikontrollin puutteita lapsilla ja heidän motivoiminen perussuomalaisella "olepas kiltisti tai..." uhkailulla ei toimi niin kivasti kuin luulet.

Vielä se että luulee olevansa hauska ja nokkela kommentoija, kun käyttää tosi originellia tapaa ilmaista halveksuntansa niputtamalla "Viljami-Jannica-Lumitähtösellä" erilaiset lapset ja perheet samaan kategoriaan, joka "on minua huonommat ihmiset".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutaan varta vasten pitkän matkan takaa kylään, mutta alkutervehdysten ja nopeiden kuulumisten jälkeen ei enää seura kiinnosta vaan isäntäperhe jatkaa omia touhujaan ja jättää vieraat sohvalle. Kerran yksi ystäväpariskunta meni päiväunille kesken meidän vierailun.

Mitään tarjottavaa ei ole vaan sanotaan vain, että "itsepalvelu, jääkaapissa on leipää ja muuta jos on nälkä."

Muuten ihan jees, mutta olen sen verran vieraskorea etten omin päin mene tyhjentämään toisten jääkaappia.

Kannattaisi mennä, jos siihen kehotetaan. Talossa talon tavalla jne

Aika träshporukkaa sellainen, joka menee koisimaan ja jättää vieraansa itsepalvelun varaan. Mutta vielä träshimpiä ovat ne, jotka jäävät sellaiseen paikkaan odottelemaan, milloin tuollainen isäntäväki vääntäytyy ylös.

Isäntäväki katsoo telkkaria, tekee ruokaa itselleen eikä tarjoa vieraille ja sitten toinen heistä heistä häipyy pihalle tekemään jotain hommia. Ja lopuksi emäntä sanoo että täytyy lähteä jumppaan. Sellaisessakin kyläpaikassa on oltu bileissä ja jääty yöksi missä ei tehdä mitään eikä saa iltapalaa eikä aamupalaa. No. Toiste ei tule mentyä.siihen kyläpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...

Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(

No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.

Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?

Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.

Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!

Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.

Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.

Vierailija kirjoitti:

Minut oli kutsuttu kummilapsen syntymäpäiväjuhlille tai ainakin niin luulin. Nimittäin kun menin oikeana päivänä ja oikeana kellonaikana sinne, niin kyseinen silloin 8v lapsi oli itse ovella vastassa, nappasi käsissäni olevan lahjan itselleen mitään sanomatta ja läimäytti oven kiinni naamani edessä. Minä siinä sitten seisoin hetken ihmeissäni ja soitin pari kertaa ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. No, minä sitten lähdin pois paikalta mutta ihmettelin vain, että lahja kyllä kelpasi mutta mitään ei sanottu eikä pyydetty sisään vaikka minut oli kyllä juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Pois lähtiessäni satuin näkemään ikkunasta vielä kuinka siellä olohuoneessa olivat lapsen vanhemmat ja joitain vieraita jotka siellä joivat kahvia ja söivät jotain.

Eivätkö lapsen vanhemmat tulleet selvittämään, missä sinä olit, jos kerran lapsi oli saanut sinulta lahjan? Ottivatko sinuun jälkeenpäin millään tavalla yhteyttä? Panivatko lapsensa kiittämään lahjasta? Jos mitään ei ole kuulunut, kannattaisi hankkia varmuus, että kohtelu on jatkossa asiallisempaa. Itse en jaksaisi kummina, jos vain lahja kelpaa mutta seura ei.

Vierailija kirjoitti:

Olin kutsuttu erään perheen luokse syömään. Siinä kyseisen perheen jäsenet söivät hyvällä halulla esimerkiksi pizzaa, ranskanperunoita, nakkeja ja lihapullia, kun taas minulle lämmitettiin jotain keittoa mikrossa. Emäntä vielä iloisesti puheli, että "Toivottavasti tämä on sulanut tarpeeksi, kun otin sen aamulla pakkasesta sulamaan". Siinä minä hiukan ihmeissäni söin keittoa kun he söivät paljon parempia ruokia. Ihmettelin vain, että eikö vieraalle ollut riittävästi sitä samaa ruokaa ja kyllä ainakin minä olisin vieraalle tarjoaisin samaa ruokaa, luultavasti jopa parempaa kuin itse söisin enkä pistäisi häntä syömään jotain pakastimesta otettua luultavasti tähteeksi jäänyttä ruokaa, josta ei kunnolla edes näe että mitä se on. Ainakin perunoita, porkkanoita ja luultavasti todella pieneksi menneitä lohen murusia siinä oli liemen joukossa.

Kuplan ulkopuolelta: Moni pitää kotiruokaa suuremmassa arvossa, kuin einesruokaa. Ehkä isäntäväki ajatteli näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kutsuttu erään perheen luokse syömään. Siinä kyseisen perheen jäsenet söivät hyvällä halulla esimerkiksi pizzaa, ranskanperunoita, nakkeja ja lihapullia, kun taas minulle lämmitettiin jotain keittoa mikrossa. Emäntä vielä iloisesti puheli, että "Toivottavasti tämä on sulanut tarpeeksi, kun otin sen aamulla pakkasesta sulamaan". Siinä minä hiukan ihmeissäni söin keittoa kun he söivät paljon parempia ruokia. Ihmettelin vain, että eikö vieraalle ollut riittävästi sitä samaa ruokaa ja kyllä ainakin minä olisin vieraalle tarjoaisin samaa ruokaa, luultavasti jopa parempaa kuin itse söisin enkä pistäisi häntä syömään jotain pakastimesta otettua luultavasti tähteeksi jäänyttä ruokaa, josta ei kunnolla edes näe että mitä se on. Ainakin perunoita, porkkanoita ja luultavasti todella pieneksi menneitä lohen murusia siinä oli liemen joukossa.

Kuplan ulkopuolelta: Moni pitää kotiruokaa suuremmassa arvossa, kuin einesruokaa. Ehkä isäntäväki ajatteli näin

Kyllä tuo kuulosta enemmän ihan rehelliseltä sniiduilulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.

Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.

Ja lääkäritkö jakelee diagnooseja ihan vain vanhempien mieltä parantaakseen? 

Kyllä joissain tapauksissa ihan varmasti, useastikin. Käytöshäiriödiagnooseja on jo niin paljon, ettei ihmislajin geeniperimä ole voinut muuttua niin nopeasti näin lyhyessä ajassa. Samanlainen muoti-ilmiö kuin naisille annetut hysteerikkodiagnoosit ennen vanhaan.

Ei geeniperimä olekaan muuttunut mutta maailma on. Huimasti sadassa vuodessa ja vielä enemmän viimeisten 30 vuoden aikana. ADHD:sta on ollut hyötyä. Nyt siitä on tullut rasite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.

Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.

Ja lääkäritkö jakelee diagnooseja ihan vain vanhempien mieltä parantaakseen? 

Kyllä joissain tapauksissa ihan varmasti, useastikin. Käytöshäiriödiagnooseja on jo niin paljon, ettei ihmislajin geeniperimä ole voinut muuttua niin nopeasti näin lyhyessä ajassa. Samanlainen muoti-ilmiö kuin naisille annetut hysteerikkodiagnoosit ennen vanhaan.

Ei geeniperimä olekaan muuttunut mutta maailma on. Huimasti sadassa vuodessa ja vielä enemmän viimeisten 30 vuoden aikana. ADHD:sta on ollut hyötyä. Nyt siitä on tullut rasite.

Samoin lääketieteen kehittyessä se kääntyi rasitteeksi. Luonnollinen poistuma sairaana/heikkona/ viimeistään 50-vuotiaana ei ole enää mahdollista ja sairasta geenperimää jatketaan lääketieteen voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei varsinaisesti koske tilaisuuden järjestäjää vaan minut kutsunutta ihmistä.

Olin lukiossa ja seurustelin ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Olimme 17-18-vuotiaita. Joululomilla poikaystävä kutsui minut kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle. Hän ilmaisi asian siten, että kyseessä ovat "bileet". 

Näin ilmaistuna olin siinä luulossa, että kyseessä tosiaan ovat bileet. Varauduin siihen, että viettäisin poikaystävän kaverin luona yhden yön. En ottanut mukaan sen kummempia vaihtovaatteita tai edes pyyhettä, vaan lähinnä hammasharjan ja vähän meikkejä. 

Paikan päällä ei kuitenkaan ollutkaan mitkään bileet, vaan siellä oli poikaystävän kavereita jotka olivat saapuneet paikalle parinsadan kilometrin säteeltä ja lähinnä hengailivat. Ohjelmanumerona oli erään pelin pelaaminen. Minä en ollut ikinä ko. peliä pelannut, joten olin ihan kujalla. Kaiken lisäksi osa miehen kavereista saapui paikalle vasta seuraavana päivänä, ja mieskin käyttäytyi kuin hänellä ei olisi mitään kiirettä pois. Olinkin kummastellut sitä, että miehellä oli putkikassi mukana, kun itsellä oli pelkkä käsilaukku. 

Minulle selvisi, että mies, ja muutkin seurueen jäsenet, olivat jäämässä useiksi päiviksi. 

Minä sinnittelin paikan päällä kolme yötä. Toisen yön jälkeen valehtelin unohtaneeni pyyhkeen kotiin, ja lainasin miehen kaverilta pyyhettä ja pihistin heidän kylpyhuoneessaan olleesta pullosta pisaran shampoota voidakseni käydä suihkussa. 

Olo alkoi olla niin nihkeä samoissa vaatteissa, että kolmannen yön jälkeen ilmoitin seurueelle isäni soittaneen minulle, ja että kotona on sattunut jotain jossa tarvitaan minun apuani. Otin bussin ja junan kotipaikkakunnalleni. Poikaystäväni oli hyvin nyrpeä tilanteesta. Mutta en ymmärrä hänen logiikkaansa. Kuka puhuu bileistä, jos tarkoitus on jäädä viikoksi? 

 

En tajua. Mikset avannut suutasi ja sanonut, että tilanne on tämä kun et tiennyt suunnitelmaa ja sulla ei ole yöpymisvaatteita jne? Itse olisin surutta elänyt kuin kotonani mitä shampoohon ja muuhun tulee, mutta samoissa pikkuhousuissa ei tee mieli olla muutamaa päivää. Olisit pyytänyt miestä viemään sut kotimatkalle.

Olin hädintuskin 17-vuotias, ja niin kaino, ettei minulla  ollut rohkeutta nostaa kissaa pöydälle. Kaikki seurueessa poikaystävää lukuunottamatta olivat vieläpä minulle ennestään tuntemattomia.

Nykyään sanoisin varmasti. 

762

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa "erityislapsista" on vain huonosti kasvatettuja.

Täähän se olis, kun nykyään joka mukulalle on saatava diagnoosi, jolla sitten oikeutetaan Viljami-Jannica-Lumitähtösen paska käytös.

Ja lääkäritkö jakelee diagnooseja ihan vain vanhempien mieltä parantaakseen? 

Kyllä joissain tapauksissa ihan varmasti, useastikin. Käytöshäiriödiagnooseja on jo niin paljon, ettei ihmislajin geeniperimä ole voinut muuttua niin nopeasti näin lyhyessä ajassa. Samanlainen muoti-ilmiö kuin naisille annetut hysteerikkodiagnoosit ennen vanhaan.

Ei geeniperimä olekaan muuttunut mutta maailma on. Huimasti sadassa vuodessa ja vielä enemmän viimeisten 30 vuoden aikana. ADHD:sta on ollut hyötyä. Nyt siitä on tullut rasite.

Näinpä, neurologisia poikkeavuuksia on ollut aina. Kivikaudella osasta oli hyötyä, osa hylättiin laumasta ja kuolivat pois. Myöhemmillä ajoilla neurologisia ongelmia on yritetty hakata lapsista pois, ihan vielä muutaman edellisen sukupolven aikana. Nyt viime vuosikymmeninä niitä on alettu vihdoin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...

Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(

No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.

Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?

Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.

Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!

Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.

Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.

Jos rahat on oikeasti niin tiukalla että kahden euron lisä yhden päivän ruokabudjettiin on mahdoton teko, niin silloin ei ole oikea aika kestitä vieraita. Suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaalineuvojaan, Suomessa saa kuitenkin sen verran tukia että elämä on varmasti kovin solmussa jos tilanne on noin vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Olin kutsuttu erään perheen luokse syömään. Siinä kyseisen perheen jäsenet söivät hyvällä halulla esimerkiksi pizzaa, ranskanperunoita, nakkeja ja lihapullia, kun taas minulle lämmitettiin jotain keittoa mikrossa. Emäntä vielä iloisesti puheli, että "Toivottavasti tämä on sulanut tarpeeksi, kun otin sen aamulla pakkasesta sulamaan". Siinä minä hiukan ihmeissäni söin keittoa kun he söivät paljon parempia ruokia. Ihmettelin vain, että eikö vieraalle ollut riittävästi sitä samaa ruokaa ja kyllä ainakin minä olisin vieraalle tarjoaisin samaa ruokaa, luultavasti jopa parempaa kuin itse söisin enkä pistäisi häntä syömään jotain pakastimesta otettua luultavasti tähteeksi jäänyttä ruokaa, josta ei kunnolla edes näe että mitä se on. Ainakin perunoita, porkkanoita ja luultavasti todella pieneksi menneitä lohen murusia siinä oli liemen joukossa.

Tästä ja monesta muustakin jutusta tulee mieleen, että toivottavasti tällaista "vieraanvaraisuutta" kokeneet ovat kunnioittaneet itseään sen verran, että ovat lopettaneet kyläilyt tuollaisiin kyläpaikkoihin ja muutenkin kaiken yhteydenpidon. Ymmärrän, että nolossa tilanteessa - siis tilanteessa, joka on nolo ennen kaikkea isäntäväelle itselleen - monikaan ei halua eikä kehtaa kärjistää tilannetta laukomalla ulos ajatuksiaan, mutta sellaisesta paikasta kannattaa lähteä mahdollisimman pikaisesti ja vältellä jatkossa sitä ja sieltä mahdollisesti vastavierailulle pyrkiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä toistuu aina kummilapsen syntymäpäivinä. Veljeni kutsuu kylään tiettyyn aikaan ja paikalla on myös veljen puolison sisaruksen lapsineen. Joka kerta laittavat kahvit ja kakut pöytään ja kutsuvat muut pöytään juomaan, paitsi minut. Tämä toistuu aina. Sillä välin kun muut aikuiset syö ja juo rauhassa, niin minä pidän seuraa lapsille. Saan kahvit ja kakut vasta, kun toiset lähtee kotiin.

Känny esiin ja nettiin. Älä leiki lasten kanssa. Käy vessassa. Käy juomassa vettä. Lue lehteä. Keksi oheistoimintaa.

Ei mitään näistä vaan lähde kotiin. Tai jätä kokonaan menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On teidän ystävillä kyllä "Hienoja" "Ystäviä". Ei herranenaika sentään, millaista sosiopaattista ja psykopaattista porukkaa täällä haukkuu ystäviään seläntakana.

-Alunpitäenkin kommunikointitaidot 404, koska on vain oleteltu asioita, eikä keskusteltu ja sovittu mistään etukäteen.

-Melkoista selkäänpuukottamista jokainen tarina.

-Nähdään vain oma hieno elämä oikeana.

Herranjestas aivan oikesti. Menkää itseenne ja miettikää juurisyyt, miksi olette mielestänne 100% oikeassa noissa tilanteissa.

No esim. mulle on appivanhemmat jääneet täysin vieraiksi koska eivät ole koskaan viitsineet  puhua mulle muutamaa sanaa enempää kun heillä kylässä kutsuttuina käydään. Miehen kanssa oltu kuitenkin 9 v yhdessä. Sanovat päivää, kattavat kahvin, jututtavat miestä töistään ja menevät katsomaan telkkaria tai lepäämään. Mitään kontaktia ei saa eikä mitään kiinnostusta poikansa puolisoon ole. Yritetty on jutella ja tustustua. Sitten ihmettelevät kun käydään harvoin.

Ja sinussa itsessä ei ole mitään vikaa?

.

Joo varmaan en kelvannut heidän mielestä pojalleen tai en vaan miellytä muuten. Olen aina ystävällinen, autan useissa asioissa aina käydessä, vien juhlapäivinä lahjat, yritin keskustella, tehdään heidän mielen mukaan usein asioita yms.

No mun äiti on just tommonen, ei kysy mieheltäni suoraan mitään, jotenkin odottaa, että toinen yhtäkkiä avautuu ja alkaa kertoilemaan asioistaan. Ja mies taas tulkitsee, että äitiäni ei kiinnosta. Ja yhteisiä vuosia takana jo 15, ja tuo ihme kissa-hiiri-leikki vaan jatkuu.

Nähdäkseni kyse ei ole kelpaamisesta, vaan ihan vaan erilaisista käytösmalleista.

Tässä ei ole kyse tuollaisesta valitettavasti.