Lue keskustelun säännöt.
Sarjassa "miehen ärsyttäviä tapoja" osa 1: jatkuva leivänsyöminen
11.03.2012 |
Ei voi mitään, mutta ärsyttää ja ottaa päähän miehen tyyli syödä leipää hillittömiä määriä joka välissä. Perheessä, jossa on kolme lasta ja ruokaan menee ihan reippaasti rahaa, ei huvittaisi kokata turhaan, kun yksi ottaa sen linjan, että maha täytetään sillä leivällä.
Esimerkki: olen tehnyt ruokaa. Mies ilmoittaa, että "ei ole oikein nälkä, syön vain leipää". "Vain leipää" tarkoittaa sitten 6-7 leipää kaikkine mahdollisine päällyksineen ja tykötarpeineen - ei ihan ilmaista ollenkaan. Miehen osuus ruoasta jää syömättä. Okei, sen voi toki pakastaa, mutta turhauttaa, kun ruoka ei kelpaa, ja sitten syödään puoli pakettia leipää.
Tai sitten otetaan ruokaa pieni kikkare, kun ei kuulemma ole oikein nälkä. Tunnin, puolentoista kuluttua ladotaan leipävärkit päällisineen esille ja syödään vähintään 5 voileipää.
Ennen kuin haukutte kokkitaitoni, niin tiedän osaavani laittaa ruokaa. Se kelpaa oikein hyvin muillekin ihmisille. Siksi en ihan tajua tuota jatkuvaa leivänpuputtamista normaalin ruoan korvikkeena. Sen lisäksi, että pidän huonona esimerkin antamisena lapsille sitä, että joka välissä korvataan ateriat leivällä, olen turhautunut siihen, miten valtava määrä meillä menee rahaa leipään, juustoon ja leikkeleisiin.
Joo on puhuttu, seurauksena mökötystä. Eihän tämä maatakaatava "ongelma" ole, mutta tosiaan itseäni ärsyttää, jo senkin vuoksi, että koululaisilla on aina aamu- ja välipalatarpeet lopussa, kun eräs syö kaapista kaiken leivän.
Ärh. Sainpas purkautua.
Kommentit (126)
eihän tässä ole kyse siitä että pitäisi huonosti syödä. Vaan että mies ei syö oikeata ruokaa ja opettaa lapsillekin tuommoisen ihme näpertämisen leipien kanssa. Ihmettelen että miksi se mies ei tee itse ruokaa jos sille ei kelpaa mikään valmiiksi tehty.
Moni on ketjuun kirjoittanut, että leipä ja leivänpäälliset ovat kalliita. Tulee mielikuva siitä, että syödään muuten jotain jatkettua kaalikeittoa tai porkkanasosekeittoa vuoropäivin ja harmittaa, kun mies saa "herkutella" jollain oltermannileivällä...Sitten taidat olla hyvin yksinkertainen. Leikkeleet ja juustot nyt ovat vain suhteessa TODELLA kalliita verrattuna "oikeaan ruokaan", niitä ei ole tarkoitus syödä samoja määriä kuin kunnon ruokaa. Oltermannikin maksaa saman verran kuin paistijauheliha, puhumattakaan sitten jostain paremmista juustoista. Jos se ukko lappaa 50g leikkelettä jokaisen leivän päälle ja leipiä menee 5kpl ennen ruokaa, sitten "ei ole nälkä" ja toinen leipäsewssio alkaa heti ruuan jälkeen, niin siinä on kaveri vetänyt 500g pelkkää leikkelettä sen yhden aterian ympärillä. Sen lisäksi aamiaiset, iltapalat ym. Eli kaveri imuroi noin kilon leikkelettä ja juustoa päivässä. Katso vähän kilohintoja:
Atria kylmäsavukinkku 39,80
Atria pippurikinkku 22,80
Snellman Ohuen Ohut Pippurinen naudanpaisti 29,08
Snellman palvikinkku 17,72
Kotivara aamiaismeetvursti 21,95
Snellman kevytmeetvursti 27,20
Arla Edam 15,08
Valio Emmental 15,69Jos äiti on tehnyt koko perheelle vaikka pasta bolognesea, tulee sen hinnaksi jotain aivan muuta:
Atria naudan jauheliha 400g 3,94
Del monte tomaattimurska sipulilla 800g 3,76
Barilla spaghetti 500g 2,13
Formaggio da Pasta juustoraaste 2,17KOKO perheen pääateria kunnon raaka-aineista valmistettuna maksoi siis 12€. Ukko mussuttanut turpaansa viiden kympin edestä leikkelettä päivän aikana. Kyllä se nyt vain on törkeää. Kyse ei ole siitä, että pitäisi jotenkin köyhäillä, vaan siitä, että yhden huonot ja lapselliset tavat (en edes aloita huonosta esimerkistä) maksavat neljä kertaa enemmän kuin koko muun perheen elanto.
Miksi sinusta isällä on oikeus käyttää koko perheen ruokarahoista suurin osa omaan syömishäiriöönsä? Imuroi kinkut kaapista niin, ettei lapsille jää aamiaista? Se on sinusta jotain köyhäilyä sanoa että tuo on järkyttävää?
Täytyy myöntää, etten ollut edes ajatellut laittaa paperille vertailuja. Meillä myös mies laittaa koko ajan leipiä, joilla 5cm kerros leikkeleitä ja juustoja, se nyppii pahasti. Kiitos tästä vastauksesta, osasit kiteyttää asian loistavasti, Itse en ole osannut selittää miksi vituttaa niin paljon tuo ylenmääräinen leikkeleen syönti, mutta noinhan se on: yhteisistä rahoista menee leijonanosa niihin miehen leipiin. Sillä rahalla söisi koko perhe kerran viikossa ravintolassa. Me muut tosiaan emme käytä näistä leikkelevuorista juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on esimerksiki aamun täysin joutilaana, katsoo sohvalla telkkua ja juo teetä... sitten kun "lähdön" hetki on lähellä (esim menossa uimaan, ostoksille, kyläilemään tms.) niin yhtäkkiä onkin helvetillinen kiire ja paniikki päällä.. ÄRSYTTÄVÄÄ!!
Kun muutin hänen kanssaan yhteen ja hetkosen kuluttua huomasin tiskivuoren kasvavan, otin kaapista isoimman matkalaukkuni ja kun mieheni tuli kotiin, sanoin: "Jos et sinä nyt heti tartu tuohon tiskiharjaan ja pese noita kaikkia astioita, minä pakkaan tämän laukkuni ja lähden lopullisesti."
Kun mies kaupassa yhden kerran tarttui valitsemaani purkkiin ja osoitti halvempaa versiota, olen siitä lähtien antanut miehen tehdä itse kaikki ruokaostokset.
Kun miehelle ei kerran kelvannut tekemäni ruoka ja hän naureskeli, sen jälkeen mies on tehnyt perheessämme kaikki ruuat.
Olemme tosin olleet naimisissa vasta 32 vuotta, joten eihän tällainen meno voi kestää. ;)
leipää, ei niiden päällsiä. Hän syö usein välipalan apelkkää leipää ilman mitään päällistä. Syö kyllä ruokaakin, joten nmulla ei ol emitään urputettavaa. Päinvastoin, tuo paljaala leivällä herkuttelu on mielestäni hellyttävää.
Eikö nämä miehen tavat koskaan ehdi käydä ilmi ennen kuin on väännetty sen kanssa kolme lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö nämä miehen tavat koskaan ehdi käydä ilmi ennen kuin on väännetty sen kanssa kolme lasta?
että siinä rakastumisen huumassa niitä ei todellakaan nähdä tai vaihtoehtoisesti ne voivat tuntua jopa herttaisilta hassuilta tavoilta. kun alkuhuuma on ohi, tavat voivat alkaa ärsyttää tai niihin on tottunut.
monethan tässä ketjussa kerrotut rasittavat tavat eivät ole mitenkään vakavia, joten tällaistenkin sukkien myttääjien tai leivän puputtajien kanssa on ihan mahdollista tehdä lapsia.
Luulee, etten huomaa, ellen katso suoraan kohti...
Sanomattakin on selvää, etten halua suudella kovin usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
--
Voit sanoa lapsille myös (miehen kuullen siis) että yleensä perheissä syödään yhdessä samaa ruokaa, ja kaikkien aikuisten kuuluisi oikeasti olla siinä esimerkkinä, mutta teidän isä on siinä asiassa jotenkin erilainen kuin muut.
välikappaleeksi isälle nälvimiseen.
Eikö ap jossain vaiheessa sanonut, että on yrittänyt puhua asiasta, mutta mies alkaa vain mököttää? Montako kertaa vaimon pitää jutella ystävällisesti, rakentavasti, aikuisten kesken, asiasta joka koskettaa koko perhettä, mutta ei kiinnosta toista osapuolta joka tahtoo vain tehdä niin kuin tahtoo? Ellei mies kauniissa keskustelussa välitä yhtään että asia vaimoa häiritsee ja vaikuttaa myös lapsiin, pitääkö häntä kohtaan silti olla niin pahuksen hienotunteinen ja myötäilevä? Ja antaa lapsillekin kuva että parisuhteessa ja perheessä on ihan ok, että joku toimii pääsääntöisesti yhteisen hyvän ja joku toinen taas oman navan mukaan?
Ja se, kun aloittaa jotain remonttia, purkamaan tai maalaamaan tai ihan mitä vaan. Aloittaa sen tsup, tosta vaan. Ottamatta IKINÄ alta pois mattoja, koriste-esineitä, kenkiä. Mitään. IKINÄ. Arvatkaa onko menny hermot sata kertaa kun vanhaa taloa remontoidaan ja samalla asutaan tässä. Ei vaan mene jakeluun. Se remppainto kun iskee niin se iskee.
Se mitä en ymmärrä on, että jos taloudessa on autotalli ja lämmin varasto, miksi pitää tulla eteisen lattialle tekeen puutöitä. "Oho, katos lipes pora, tuli lattiaan jälki." Tai miksi pitää ehdoin tahdoin sotkea, kun rempataan jotain. "Oho katos, maalia roiskui, en viitsinyt suojata."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mulla on muuten ihana mies! Ei harrasta mitään yllämainituista paheista eikä mitään muutakan tule nyt mieleen. Me ollaankin pariuduttu vasta yli 30-vuotiaina ja miehen on ehkä kouluttanut ex-vaimo.
Täällä siis mies jonka korvat punoitti osaa lukiessa. Koettaa ottaa opikseen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehsän se on. En mä ainakaan jaksa kytätä mitä mies syö,ei vois vähempää kiinnostaa. ja meidän talous ei kaadu leivän ja juuston ostamiseen.
Omassa miehessä ärsyttää eniten se, että se ei löydä itse mitään= ei jaksa itse etsiä
Pitääpä kysyä, missä mun mies oikeasti on kun se ei ole kotona. Väittää iltaisin menevänsä töihin mut meneekin oikeasti jonkun toisen naisen luo syömään leipää johon länttäisee puoli pakettia palvikinkkua päälle. Kamala järkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks mun miehellä ei ole tuollaista leipäfetissiä, ja roskatkin löytää tiensä roskikseen. Toki on herralla ärsyttäviä tapoja. Eniten nolottaa, että hän menee suihkuun mihin vuorokauden aikaan tahansa, kerrostalossa siis asumme. Siellä sitten lasketaan 15-20 min. vettä ja pestään huolella. Olen monesti sanonut, että naapurit jo nukkuu, noin EI voi toimia, mutta mies ei tunnu tajuavan.
Ehkä sitten tajuaa, jos alkaa tulla valituksia naapureilta. Voi kun tuliskin.
Älä tee ruokaa niin paljon, että miehelle riittää. Älä kata hänelle, äläkä kutsu pöytään. Syö vain lasten kanssa. Jos mies tulee jotain ihmettelemään, sano ajatelleesi ettei hänellä varmaan ole nälkä. Jos lapset ihmettelevät, niin lohkaise vaikka että isi on allerginen ruualle tai jollekin sen aineosalle.
Piilota itseäsi ja lapsia varten leipää ja päällysteitä johonkin eri paikkaan, että teille riittää, jos ukko ei edes välitä onko lapsille aamupalaa (mikä on aika käsittämätöntä vanhemman suhtautumista).
Koita mennä näin vaikka pari viikkoa ja katso, huomaako mies mitään vai kaipaako yhtään edes perheen kanssa pöytään. Jos yrittää saman pöydän ääreen syömään LEIPÄÄ, sano että napostele muualla kun lapset ei suostu syömään muuten oikeaa ruokaa.
Jos lapset yrittävät purnata tahtovansa myös vain leipää, sano heille että leipä on pääasiallista ruokaa aamupalalla, välipalalla tai iltapalalla, ja aterialla syödään sitä mitä on ruuaksi. Jos vetoavat isin tapoihin, sano vaikka että sinä et päätä mitä isi syö mutta päätät kyllä mitä lapset syövät koska olet äiti ja sinun kuuluu pitää huoli lasten hyvästä ruokavaliosta. Kysellä ja ihmetellä saa, mutta lapset syövät silti ruokaa.
Voit sanoa lapsille myös (miehen kuullen siis) että yleensä perheissä syödään yhdessä samaa ruokaa, ja kaikkien aikuisten kuuluisi oikeasti olla siinä esimerkkinä, mutta teidän isä on siinä asiassa jotenkin erilainen kuin muut.
osaa huuhdella astioita käytön jälkeen. Mutta sittenpähän se onkin hän joka tiskaa! Meillä on myös diili, että mies tiskaa kaikki hankalat pestävät kuten kattilat ja erinäiset kipot. Siinähän sitten taistelee niiden kokkareidensa kanssa. Onneksi meillä mies laittaa ruoat, ei tarvitse kestää tuollaista kuin ap:n.
Vaatteet alkoivat löytää tiensä pyykkikoriin, kun lopetin niiden keräilyn lattialta. Aloin kasata niitä yhteen kasaan lattialle ettei niitä nyt joka paikassa ole, mutta pesukoneeseen asti en vienyt.
Leivän syömisessä on kyllä munkin miehellä rasittavia piirteitä: Yhden leivän päälle kasataan aina pari siivua meetwurstia, pari siivua jotain muuta leikkelettä ja kasa juustoa. Sitten ihmetellään kun ne leikkeleet on jatkuvasti loppu. Ei meillä edes olisi oikeasti varaa koko ajan ostaa jotain hiton leivänpäällisiä vain siksi, että toinen vetää niitä kohtuuttoman määrän. Miksei yksi siivu leikkelettä riitä, tai edes kaksi? Syömisen jälkeen myös luonnollisesti pöydällä on kasa leivänmuruja, mutta siitä en jaksa välittää sillä niin on minunkin jäljestäni.
Lopettakaa naiset se miesten passaaminen, menkää sanomaan että tiskaas nyt toi kattila tuolta jääkaapista, tarvitsen sitä tähän ja tähän. Meillä ainakin tapahtuu yleensä kun vain jaksan sanoa jostain asiasta, ei tarvitse nalkuttaa.
Älä tee ruokaa niin paljon, että miehelle riittää. Älä kata hänelle, äläkä kutsu pöytään. Syö vain lasten kanssa. Jos mies tulee jotain ihmettelemään, sano ajatelleesi ettei hänellä varmaan ole nälkä. Jos lapset ihmettelevät, niin lohkaise vaikka että isi on allerginen ruualle tai jollekin sen aineosalle.
Piilota itseäsi ja lapsia varten leipää ja päällysteitä johonkin eri paikkaan, että teille riittää, jos ukko ei edes välitä onko lapsille aamupalaa (mikä on aika käsittämätöntä vanhemman suhtautumista).
Koita mennä näin vaikka pari viikkoa ja katso, huomaako mies mitään vai kaipaako yhtään edes perheen kanssa pöytään. Jos yrittää saman pöydän ääreen syömään LEIPÄÄ, sano että napostele muualla kun lapset ei suostu syömään muuten oikeaa ruokaa.
Jos lapset yrittävät purnata tahtovansa myös vain leipää, sano heille että leipä on pääasiallista ruokaa aamupalalla, välipalalla tai iltapalalla, ja aterialla syödään sitä mitä on ruuaksi. Jos vetoavat isin tapoihin, sano vaikka että sinä et päätä mitä isi syö mutta päätät kyllä mitä lapset syövät koska olet äiti ja sinun kuuluu pitää huoli lasten hyvästä ruokavaliosta. Kysellä ja ihmetellä saa, mutta lapset syövät silti ruokaa.
Voit sanoa lapsille myös (miehen kuullen siis) että yleensä perheissä syödään yhdessä samaa ruokaa, ja kaikkien aikuisten kuuluisi oikeasti olla siinä esimerkkinä, mutta teidän isä on siinä asiassa jotenkin erilainen kuin muut.
Loistava idea! Tee ap vielä vaikka lapsille ja itsellesi voileivät valmiiksi jääkaappiin ja piilota leivänpäälliset vaikka pakasterasioihin, ei se mies niitä niistä osaa etsiä :D
--
Voit sanoa lapsille myös (miehen kuullen siis) että yleensä perheissä syödään yhdessä samaa ruokaa, ja kaikkien aikuisten kuuluisi oikeasti olla siinä esimerkkinä, mutta teidän isä on siinä asiassa jotenkin erilainen kuin muut.
välikappaleeksi isälle nälvimiseen.
antaa tyttärensä olla suihkussa puolikin tuntia. Asumme onneksi kerrostalossa joten vesilaskua tuo ei liikauta, mutta mielestäni ei ole hyvä antaa oppia tuollaiseen veden kanssa läträämiseen. Kylppäri on myös tietenkin litimärkä näiden suihkusessioiden jälkeen, koska tyttö suihkii suihkulla sinne tänne. Mies ei myöskään välitä nostaa saippuoita sun muita johonkin ylös siksi aikaa, joten sinne menee kalliit shampoot viemäristä alas jos en itse niitä ole huomannut piilottaa.
Olen asiasta miehelle sanonut, vastauksena jotain juujoojoo. Ei varmaan jaksa kuunnella tytön purnausta jos kieltää suihkussa läträilyn, mutta silti!
Sitten kun meidän esikoinen syntyy ja on sen ikäinen, niin tasan syödään kaikki saman pöydän ääressä samaan aikaan. Miehelle tuosta juttelin yksi päivä, ja hän pyöritteli päätään että mahtaako onnistua, kuulostaapa rasittavalta jne - ei ole koskaan itse ollut osana perhettä, jossa syödään yhtä aikaa.
Kun miehen lapset käyvät meillä, he syövät eri aikaan kuin minä ja mies (tosin johtuu lähinnä siitä, että meillä on niin pieni ruokapöytä) ja sekin on jo minusta inhottavaa. Jotenkin sellainen rytmi puuttuu kun kaikki syövät milloin syövät.