Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

kunnassa oli kaksi urheiluseuraa, toinen oli valkoisten ja toinen punaisten. Ja oli K-kauppa ja T-kauppa, ja niissäkin taisi olla jonkinlainen arvoasetelma. Meillä oli lankapuhelin, mutta naapurilla ei. Koulu hoiti asiansa eikä sieltä koskaan lähetetty mitään lappusia kotiin. Koulun jälkeen käytiin koululla kuorossa, liiksakerhossa, orkesterissa.

Vastaan ennen kuin luen muita vastauksia.

70-luku oli minulle ala-aste-aikaa. Elämä oli sellaista lähieloa, ei ollut tietoakaan mistään tietokoneista, kännyköistä, eikä vidoista. Tekniikka oli täysin taka-alalla. TV:ssä oli kaksi mustavalkoista kanavaa. Elämä oli siinä ympärillä!! Käytiin koulussa, tehtiin läksyt, leikittiin pusulittaa ja talkkaria. Ulkoilutettiin kaikki naapuruston koirat. Naapurin vanha äijä ajoi meitä kirveen kanssa takaa, kun sillä meni hermo. Saatiin pari markkaa viikorahaa ja niillä ostettiin irtokarkkeja. Merkkareita markalla. Talvisin hiihdettiin ja luisteltiin, kesällä matkittiin jotain wimbledon-tennispelaajia ja rymyttiin metsässä. Minä ja kaverit nepattiin pikkuautoilla poikien kanssa. Ruoka oli suomalaista perusruokaa, perunaa ja lihaa, perunaa ja soosia, makaroonilaatikkoa. Meillä oli hitusen edistyksellistä, sillä "vihreet" piti syödä aina ennen pääruokaa, lanttua, porkkanaa, naurista, kaalirapia. Rivitaloilla asuttiin, vanhemmat pelasivat lentopalloa kerran viikossa ja silloin meidät hieman vanhemmat tytöt valittiin katsomaan pienten lasten perään. Se oli suuri kunnia. Metsässä oli itsensäpaljastaja, jota naiset pelkäsivät ja miehet yrittivät jahdata ja jolle lapset tirskuivat.

Elo oli yksinkertaista ja suoraviivaista. Ja lähellä!!

Käsineinä oli kahdet neulotut lapaset päällekkäin. Eikä käsiä palellut! Lapaset laitettiin sisällä patterin päälle kuivumaan. Äiti oli löytänyt jostain pitsareseptin ja teki sitä ensimmäisen kerran joskus 70-luvun puolivälissä. Olihan se aika oudon makuista äkkiseltään. Äiti voitti kaupasta herkkukorin arvonnassa. Korissa oli eksttooisia ennenkokemattomia herkkuja, esim. tonnikalaa!

koko kouluaikana. Siihen aikaan ei ollut vanhempainiltoja.

Ja tuskin pizzaa söi Suomessa kukaan vielä noihin aikoihin, ei edes itse tehtyä

Meillä ainakin syötiin kotona tehtyä pizzaa 70-luvulla, vaikka asuimme pienessä maaseutukylässä, johon kaupungin uutuudet saapuivat aina viiveellä. Lisäksi muistan käyneeni Turussa pizzeriassa joko -76 tai -77 ruotsalaisen kirjekaverini kanssa, kun hän tuli Suomessa käymään. Ulkomaisia ja suomalaisia kirjeenvaihtokavereita oli melkein kaikilla tyttökavereillani teini-iässä. Nuortenlehdet ja mm. Hesari julkaisivat kirjeenvaihtoilmoituksia ja lisäksi oli ainakin yksi kansainvälinen yritys, joka välitti nuorille kirjekavereita. Itselläni oli kirjekaveri ainakin Brasiliassa, Israelissa, Ruotsissa, Italiassa, Englannissa ja Irlannissa ja muutama myös Suomessa. Itse muistan 70-luvun jonkinlaisena viattomuuden ja toiveikkuuden aikana. Kaikki tuntui olevan menossa parempaan suuntaan.

Tosiaan viikkorahaa sai sen markan, ja sillä käytiin ostamassa irtokarkkeja: 10 kpl salmiakkikaloja, sitruuna- tai salmiakkipommeja tai merkkareita.



Salmiakkimerenneidot vai oliko ne autot maksoivat 15 penniä kappale, niitä ei yleensä raaskinut ostaa.



Eipä tuota päässyt lihomaan kun sai 10 karkkia viikossa, lauantaisin koko perheelle semmoinen pieni pussi sipsejä ja 0,33 l pullo limua per naama. Muuten ei herkkuja syöty.

sitruunapommeja, merkkareita, nallekarkkeja, hedelmämerkkareita.. kahdella markalla..

ja kaupoissa sai ostaa laskulle

Irtokarkkeja ostettiin, pennillä sai merkkareita tai ainenkin nallekarkkeja. Kioskeissa oli vanhempia setiä ja tätejä töissä, jotka laittoivat läpinäkyviin pusseihin kaksi sitruunapommia, kolme merkkaria, kolme hedelmämerkkaria...

hakea vaateavustusta. Muutaman luokasta aina sen avustuksen sai.

Ei ne tainnut olla ihan viimeistä muotia, mutta siistejä ja uusia. Minulla on joku hatara muistikuva siitä, kun haettiin vaatteet, ainakin talvitakki. Meidän vanhemmat erosivat ja äiti oli aika tiukilla.

Äiti oli paljon töissä, kahdessa työssä. Meillä kävi joskus kodinhoitaja, sillä oli tummansininen työmekko. Sen ajan sosiaalihuoltoa.

En koskaan tuntenut olevani köyhä. Suurin osa muistakin lapsista oli samassa asemassa meidän kerrostalossa. Minun mielestä rikkauden huippua oli asua omakotitalossa :) Nyt asutaan, eikä olla rikkaita!

Itselläni vieläkin tallella omani :)

mutta tähän päivään verrattuna köyhää. meillä oli hieno koti mutta vaatteita oli ne muutamat mitä pidettiin ja ruokaa kaapissa oli joku ruislimppu, lauantaimakkara, sipulia, ehkä omenoita ja appelsiineja. yksi auto perheessä korkeintaan.

puhelimella soitettiin harkiten, jos sellainen ylellisyys oli. telkussa 1 tai 2 kanavaa.

Mummolle kun soitti, piti kertoa paikkakunta ja nimi

Tai numero



Keskus sitten yhdisti

Akkarista piti taittaa sivut puoliksi kiinni ja jokaiseen väliin pantiin kiltsikka. Kaverilta sitten kysyttiin numero (monennenko välin valitsee).



Se aukeama sitten avattiin ja kaveri sai omakseen sen kiltsikan, joka oli piilotettu taitetun akkarisivun sisään.



Lisäksi kumitettiin hajupyyhekumeista suikaleita, jota pilkottiin vielä lisää viivottimella puisen pulpetin urassa. Se talletettiin tulitikkuaskiin ja kavereille tuoksuteltiin välkällä.



Hienoa oli, jos värisekoitus oli hyvä sininen-pinkki-mintunvihreä.



Meillä tehtiin myös maustesekoituksia tulitikkuaskiin. Kotoa kaadettiin maustepurkeista kaikkea mahdollista sekaisin ja maistatettiin kouukavereilla. Parasta oli ehkä nykyistä grillimaustesekoitusta vastaava sotku. (Porvoo 1979)

sitruunapommeja, merkkareita, nallekarkkeja, hedelmämerkkareita.. kahdella markalla..

ja kaupoissa sai ostaa laskulle

Irtokarkkeja ostettiin, pennillä sai merkkareita tai ainenkin nallekarkkeja. Kioskeissa oli vanhempia setiä ja tätejä töissä, jotka laittoivat läpinäkyviin pusseihin kaksi sitruunapommia, kolme merkkaria, kolme hedelmämerkkaria...

pakattiin usein paperiin lauantaimakkaraa tiskiltä ja vaaleata leipää. Ranskista? Sen nimi oli silloin jotain muuta.

Vanhemmille sai ostaa tupakkaa vaikka 9-vuotiaana, jos äiti soitti ensin kauppaan, että lapsi tulee ostamaan sinistä Belmontia.

Ja ainoa ohjelma, mistä tuli nuorisomusiikkia oli Nuorten Sävellahja. Sieltä sitten nauhoitettiin c-kasetille, ja kirottiin kun juontaja puhui kappaleen päälle.

Asuin maaseudulla, joten elämää ei ehkä voi verrata kaupungissa asuvien kanssa. Tyydyttiin vähään, vaatteet oli mitä oli, kirkonkylän ainoasta vaateliikkeestä ostettuja. Muistan ainakin teryleenikankaiset housut (eli suorat housut). Yksi juhla-asu oli upea: kirkkaanoranssiset housut ja pitkä liivi ja alla valkoinen puhvihihainen ohut pusero. Ja isot aurinkolasit. Joskus käytiin kaupungissa vaateostoksilla. Ihastelin tätini upeita keinonahkasaappaita (sellaisia korkeakorkoisia, missä edessä nauhat, hyvin ohutta kiiltävää materiaalia=muovia).



Kasettisoitin oli jees (jos sellaisen omisti), johon nauhoitettiin c-kasetille esim. Freemania, Mikko Alataloa ja Juicea, Bay City Rollersia...Tv:stä katsottiin olympialaisia ja miss Suomi -kisoja, euroviisuja, ihan huipputapahtumia, Spedeä ja Lauantaitansseja. Meillä taisi olla kylän eka väri-tv. Kirjastoautosta lainattiin viikottain kirjoja. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia: kesällä uitiin, talvella laskettiin suksilla tai pulkalla mäkeä. Kävin pyhäkoulussa ja joskus Martta-illoissa. Bingossakin tuli käytyä.

Vessa meillä oli sisällä, ja siellä oli vain 10 litran lämminvesisäiliö. Meillä oli 3 pitkähiuksista murrosikäistä tyttöä, ja jouduttiin sitten aina sopimaan, kuka voi illalla pestä hiuksensa, kun lämmintä vettä ei riittänyt kuin yhdelle kerrallaan.



Saunassa käytiin kerran viikossa. Alapesu viikolla tehtiin sitten kylmällä vedellä, jos joku oli ehtinyt käyttää tuon vessan 1o litran lämminvesisäiliön...

Saunaan pääsi kerran viikossa, kotona ei ollut suihkua, kylmä vesi tuli ja meni, lämmin vesi piti kattilalla lämmittää. Asunto lämpeni puilla, vaikka asuttiin melko keskellä Helsinkiä.



Hampaitten harjauksen kanssa ei oltu järin intohimoisia. Ennen pehmeämpää vessapaprua kaupassa myytiin sellasta voimapaprua muistuttavaa paperia rullassa. Saippualla pestiin keho ja aika lailla hiuksetkin. Sama saippua oli koko perheen käytössä ja joskus siinä oli inhoja karvoja, hyh.



Nassut pestiin samalla vedellä kaikki lapset, minä vanhimpana viimeisenä, yäk.



Ruisleipää pelkällä margariinilla ja teetä oli useimmiten aamiaiseksi ja iltapalaksi. Joskus oli leivän päälle viipaloitua HK:n bleuta, ja todella harvoin juustoa.



Penkkivelliä tehtiin kaurahiutaleista, sokerista ja maidosta; se oli herkkua se!

Herkkuna sitten myös pannari. Äiti leipoi kyllä pullaa, kaikki leipoivat sitä! Taikina oli iso ja muoviämpärissä. Lettuja tehtiin usein ja syötiin ihan silteen.



Mitään salaatteja ei ollut koskaan, ehkä porkkanaraastetta tai punajuuria joskus. Ruokana perunaa ja kastiketta, ellei sitten ollut kastiketta ja perunaa. Ja ihan liian usein kaurapuuroa. Makaronivelli, muistatteko? No hyvää oli, en valita!



Mummo teki ihanaa marjapuuroa ja jossain vaiheessa sitä pizzaakin TOSI paksulla pohjalla.



Hillot ja mehut tehtiin itse ja kellarissa niihin muodostui hometta - aina. Se vaan kaavittiin pois ja sitten syötiin. Mitään limuja tai kaupan mehuja ei saatu koskaan, paitsi joskus jauhetiivisteenä olevaa erittäin esanssista Rymdiä. Siinä oli vähän liikaa lisäaineita, poistettiin markkinoilta.



Jos kaupan ompun joskus sai niissä oli ihan hirveen kitkerät suoja-aineet päällä.



Pakkomarjastaminen - metsään mentiin, ei auttanut vikistä. Tai tullut edes mieleen valittaa, vanhempia kunnioitettiin, eikä juurikaan kyseenalaistettu.



Kotiintuloajat ja ruoka-ajat oli tarkat, muuten kukaan ei vahtinut. Toisaalta kerrostalossa oli paljonkin vahtivia silmäpareja, kaikki tunsi toisensa ja kaikki katsoivat toistensa perään.



Vanhemmat eivät halineet tai hellineet, ihan yksikseen sai kasvaa. Keppiä tuli ja tukkapöllyä, jos väärin teki. En muista, että kehuja olisi juuri sadellut. Yksinäinen, vaikkakin turvallinen olo.



Ulkoleikit oli ihania, leikkiminen ylipäätään oli ihan parasta lapsuudessa. Kiiltokuvia vaihdeltiin ja paperinukkeja kerättiin.



Jossain vaiheessa kaikki pojat tykkäsivät Hurriganesista ja me tytöt BCR:stä, eli Bay City Rollersista, muistaako kukaan?? Oih niitä aikoja.



V-farkut, leveälahkeisten housujen polvessa oli v:n muotoinen tikkaus. Haisaappaat. Hännälliset keinoturkishatut. Merkkarit.



Puhelimella ei saanut soitella, kuin luvan kanssa ja harvoin. Numerot osattiin kaikki ulkoa.

12 vuotiaana kiharat sai paplareilla, kyllä niiden kanssa oppi yön yli nukkumaan :)Kakkumascara, ripsiharjaan vaan sylkäistiin jne, apua, hahhah!



Sukuloitiin usein ja sen kummemmin sopimatta, se oli ihanaa. Ihmiset tunnettiin hyvin ja heitä oli paljon.

Erik ?

katseltiin koko perhe mustavalko telkkarista lauantai tansseja.

Asuttiin aika isossa kaupungissa kerrostalossa 2h+k. Saunavuoro kerran viikossa.

Äidilläni oli tosi lyhyt äippäloma. Meni töihin kun olin jotain 3kk! Minut vietiin jollekkin vanhallepiialle hoitoon. Autoa ei perheessämme ollut. Isä töissä tehtaassa, äiti sihteerinä.



Meillä oli kotona kirkkaan keltaiset kaapinovat ja ruskea ja myrkyn vihreä tapetti. Makuuhuoneessa kokolattiamatto olohuoneessa paimentolaismatto.



Pääsin tarhaan noin 10kk ikäisenä. Osastoa kutsuttiin Seimeksi :-)

Ulkoilupukuna minulla oli enstexhaalari ja sudenpentu-karvahattu. Juhlavaatteet oli aina erikseen ja tytöillä aina hame. Hameen alle piti pukea kylmällä säällä lyhyet villahousut. Alusvaatteina lapsilla oli laamapaidat ja lahjepöksyt.



Isä oli muuttanut maalta kaupunkiin ennen syntymääni ja kävimme kesälomillamme siellä. Mummola oli minulle kuin taivas... Ihania uinti- ja kauppa-autoreissuja. Mummolasta lähettivät meille aina hyvää itsetehtyä ruislimppua.



Äidin vamhemmat asuivat naapurikaupungissa okt:ssa, jossa olin todella usein hoidossa ja yökylässä. Isovanhempien puutarhasta tuli meidänkin ruokapöytään moni tuote..



Vanhemmat erosivat kun olin 4-5. Piti mennä oikeuteen ja merkitä syyt; isä joi ja kohteli äitiä huonosti. Oikeus määräsi yksinhuoltajuuden äidille.



80-luvulla elämänlaatu koheni.

ja monessakin kohtaa oli elämä erilaista kuin monella muulla. Asuttiin kerrostalossa, minä ja veljeni nukuttiin makuuhuoneessa ja vanhemmilla oli sänky olkkarissa kun kasvoin pinnasängystä ulos. Perheeseen ostettiin uusi Opel Rekord kun synnyin ja muistan sen turvaistuimenkin vielä. Se oli keinonahalla päällystetty istuin missä metallinen teline ja kehikko. Meillä halailtiin ja köllöteltiin kainalokkain, ikinä en ole saanut selkääni, tukkapöllyn kylläkin kerran vaikka olin aika raisu. Äitini pukeutui aina siististi, teetätti vaatteita ja osti kaupasta. Ikinä ei mennyt peräkkäisinä vuosina samoihin juhliin samoissa vaatteissa. Minulla oli kaupan vaatteet villavaatteita lukuunottamatta. Muistan sen valkoisen karvahatun missä nauhoissa pallot, se oli niin hieno.

Äiti meni töihin kun olin 2kk ja kotiin tuli hoitaja. Monta niitä olikin matkan varrella, yksi jopa asui meillä ja hänellä oli sänky meidän keittiössä. Pihalla juostiin ja leikittiin ihan omin nokin, aina avain kaulassa roikkuen. Äitiä huudettiin ikkunan alla jos oli asiaa: äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa 'Anni'.

Kesällä syötiin ilmaista puistoruokaa ja opin uimaankin 6 vuotiaana leikkipuiston altaassa. Vesi oli vaihtopäivä niin kylmää. Loruteltiin: 123, istu isän polvel. Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan, muuten sinut kastetaan.