Kateus kotiäitejä kohtaan

Mulle palkattiin sijainen, en saa muita tukia, ostan aina kotimaista, lapsi ei ole koskaan ollut sairas. Oliko vielä jotain jolla tän hoitovapaasynnin sais anteeksi?

Saavathan kokit, lastenhoitajat, siivoojat, puutarhurit, sairaanhoitajat, opettajat ja askarteluohjaajatkin palkkaa - siis kodin ulkopuolella! Äidillä ei ole edes työaikoja, ei lomaa, ei sairaslomaa.

Olen kotiäiti, mutta en osaa ajatella, että varsinaista isompaa palkkaa mun tarvisi saada siitä, että teen perheelle ruokaa, tekeehän työssäkäyvätkin, vaikka vähemmän. Mies elättää tämän perheen. Mutta jos puhutaan arvostuksesta eikä vain rahasta, niin onhan se hassua, että monipuolisesti kotona hommia tekevä äiti (joka kukaties ehtii itseäänkin sivistää) on suomalaisittain täysi nolla, älyltään perunan tasolla, kun taas vanhuksia sairaalassa kääntävä lähihoitaja tekee jotain tosi hohdokasta ja sivistävää. En mitenkään väheksy jälkimmäistä, en todellakaan, mutta hyödyllinen voi olla niin monella tavalla! Jos äiti ehtii panostaa lapsiinsa aivan arjessa, kuunnella murheet ja ehkä auttaa naapurin ongelmaperheessä kasvavaa lasta säilyttämään itsetuntonsa ja kokemaan itsensä hyväksi, ei hän tee mitään, mutta jos tällainen naapurin muksu ei saa ajoissa ruohonjuuritason lähimmäisenrakkautta ja pääsee nuorena huligaanina viralliseen hoito-ohjelmaan, tekevät nämä asiantuntijat oikein arvokasta työtä. Niin tekevätkin, mutta niin tekee myös naapurin äiti, jos yrittää rakastaa lähimmäistään. Monet jutut tapahtuvat arjessa, ruohonjuuritasolla, näkymättömissä. Mutta se ei kelpaa, koska pitää olla ansiotyö, virastot ja paperin pyörittelijät. Elämä tapahtuu aina jossain muualla kuin kotona ja lähimpien ihmisten luona. Eihän kotona voi enää viihtyä ja harrastaakaan; ei kai enää jotain lukemista ja postimerkkien keräämistä voi harrastukseksi sanoakaan, kun se ei tapahdu maanantaisin klo 18.30 hallilla koulutetun ohjaajan valvonnassa. En ymmärrä, miksi meillä Suomessa oma perhe on niin välttämätön paha, ei mikään ilon ja ylpeyden aihe. Ei se arvokkuus oikeasti synny yksinomaan titteleistä ja palkkakuiteista.

Jos laitan kolme lastani päiväkotiin ja jään kotiin tekemään perhepäivähoitajan työtä. Lapseni maksavat yhteiskunnalle n 3000e kk. Maksan siitä itse n. 600e kk. Saisin palkkaa muiden lasten hoitamisesta n. 2000e kk. Makaisin edelleen kotona jalat kohti kattoa aamusta iltaan. Ja maksattaisin lasteni hoitoa kunnalla n. 1400e kk. Mutta noususin arvostetuksi verojen maksajaksi joka pelastaisi tämän maan konkurssista. Onkohan olemassa jotain pinssiä minkä voisin laittaa sitten rintamukseen että en ole tukien varassa elävä kotiäiti.

t. 22 vuotiaana vakituinen ja hyväpalkkainen työpaikka. 3 lasta, kotona äitiyslomineen ja hoitovapaineen 7 vuotta. Opintolainat maksettu ja uralla edetty ja talot ja muut maksettu.

Annan sinulle voimahalin. Jos oikein ahdistaa niin kannattaa käydä tuosta pakkomielteestä juttelemassa jonkun kanssa.

Koita jaksaa tämän pahan olosi kanssa.

tässä systeemissä on jotain mätää. Opitaan jo kehdossa että kyllä yhteiskunta huolenpitää ja varmin tapa on saattaa itsensä raskautetuksi ja elättää itsensä lapsilla. Kyllä tässä jonkinlaista siipien leikkaamista tarvittaisiin.

Ei Itäkeskuksen äiti ole tyhmä. Hän tietää että suuri lapsikatras on hänen turvansa. Ei hän ensisiaisesti ajattele lapsia vaan itseään. Itäkeskuksessa nämä äidit kulkevat lapset viimmeistä muotia olevissa vaatteissa ja vauva nukkuu ei-halpisvaunuissa rauhaista untaan.

Tämä on tämän päivän ilmiö. Turha Itäkeskusen äitä tästä on syyttää ja kivittää. Yhteiskunta mahdollistaa myös kieroutuneita ilmiöitä.

Esim. lapsilisiä leikkaamalla päästäisiin tulokseen ja ihmiset miettimään tekojaan ja niiden seurauksia.

Lapsi käytetään hyväksi ennen kuin he syntyvätkään. Heidän avullaa kiskotaan rahaa kaikista mahdollisista reijistä. Vedoten lapsen tarpeisiin vaikka itseasiassa kysymys on vain omista tarpeista.

Ja Itäkeskuksen äidit ei poikkea muista suomalaisista äideistä.

Taisi kalikka napsahtaa omaan nilkkaan.

Katsos meillä olisi varaa auttaa maailman lapsia. Lapsia jotka todella kärsivät. Emme ole kuitenkaan valmiita luopumaan omista eduista, niin itsekkäitä me olemme. Meillä pyyhkii hyvin ja meillä pyyhkii huonosti. Ja huonosti siksi koska meille annetaan mahdollisuus käyttää lapsia raha-sampoina. Se antaa mahdollisuuden "leikkiä" kotia. Meillä pitää asiat olla ensin hyvin. Meillä pitää olla mahdollisuus olla kotona, jopa kolme vuotta, josta tietysti on saatava palkkaa.

Luulen tulevaisuuden muuttavan asioita. On pakko tulla pilvilinnoista alas ja nähtävä todellisuus. Aivan liian moni pääsee yhteiskunassa kuin koira veräjästä. Lapsille on kasvatettu arvot joissa tähdennetään että mahdollisimman vähän työtä tekemällä ja kotona oleskelulla olet täydellinen.

Ihmeellistä mielialalääkkeiden kasvu on räjähdysmäisesti kasvanut. Tuleva sukupolvi curlattiin kotiäideiksi. Helppoa siitä saa vielä maksunkin.

arvostaa lähihoitajaa, joka hoitaa hänen vanhempiaan vanhainkodilla, lapsia päiväkodissa, mielenterveysongelmaisia mielisairaalassa, alkoholisteja parantolassa, autisminkirjon nuoria ryhmäkodissa.

T. lähihoitaja (mieluummin lähäri kuin tämä kotiäiti)

Saavathan kokit, lastenhoitajat, siivoojat, puutarhurit, sairaanhoitajat, opettajat ja askarteluohjaajatkin palkkaa - siis kodin ulkopuolella! Äidillä ei ole edes työaikoja, ei lomaa, ei sairaslomaa.

Olen kotiäiti, mutta en osaa ajatella, että varsinaista isompaa palkkaa mun tarvisi saada siitä, että teen perheelle ruokaa, tekeehän työssäkäyvätkin, vaikka vähemmän. Mies elättää tämän perheen. Mutta jos puhutaan arvostuksesta eikä vain rahasta, niin onhan se hassua, että monipuolisesti kotona hommia tekevä äiti (joka kukaties ehtii itseäänkin sivistää) on suomalaisittain täysi nolla, älyltään perunan tasolla, kun taas vanhuksia sairaalassa kääntävä lähihoitaja tekee jotain tosi hohdokasta ja sivistävää. En mitenkään väheksy jälkimmäistä, en todellakaan, mutta hyödyllinen voi olla niin monella tavalla! Jos äiti ehtii panostaa lapsiinsa aivan arjessa, kuunnella murheet ja ehkä auttaa naapurin ongelmaperheessä kasvavaa lasta säilyttämään itsetuntonsa ja kokemaan itsensä hyväksi, ei hän tee mitään, mutta jos tällainen naapurin muksu ei saa ajoissa ruohonjuuritason lähimmäisenrakkautta ja pääsee nuorena huligaanina viralliseen hoito-ohjelmaan, tekevät nämä asiantuntijat oikein arvokasta työtä. Niin tekevätkin, mutta niin tekee myös naapurin äiti, jos yrittää rakastaa lähimmäistään. Monet jutut tapahtuvat arjessa, ruohonjuuritasolla, näkymättömissä. Mutta se ei kelpaa, koska pitää olla ansiotyö, virastot ja paperin pyörittelijät. Elämä tapahtuu aina jossain muualla kuin kotona ja lähimpien ihmisten luona. Eihän kotona voi enää viihtyä ja harrastaakaan; ei kai enää jotain lukemista ja postimerkkien keräämistä voi harrastukseksi sanoakaan, kun se ei tapahdu maanantaisin klo 18.30 hallilla koulutetun ohjaajan valvonnassa. En ymmärrä, miksi meillä Suomessa oma perhe on niin välttämätön paha, ei mikään ilon ja ylpeyden aihe. Ei se arvokkuus oikeasti synny yksinomaan titteleistä ja palkkakuiteista.

vuotta pois töistä (mikä ei itse asiassa paljoa eläkkeeseen vaikuta).

Hän tulee hyvin toimeen kansaneläkkeellä. Talo on maksettu ja saa leskeneläkettä siihen lisäksi. Eli saa käteen tällä hetkellä 1800 euroa. Ja ei ole eläissään töitä tehnyt.

Minä olen ollut työelämässä nuoresta asti ja saan käteen 1560 euroa palkkaa. Kun lasketin eläkkeen, mitä saan, saan 1300 euroa suurin piirtein 63 vuotiaana.

Eli kyllä äitini muistaa hyvällä niitä kotiäitivuosiaan ja auttaa jopa eläkkeestään minua, töissä käyvää tyttöään.

sitten eläkkeellä, kun on mitättömän pieni eläke, kun ei ole niitä töitäkään tehty.

Tunnen monia naisia joilta mies kuollut, oma ura on tosiaan ollut tyyliä 10-20 vuotta kotona ja sitten jotain osa-aikaista puuhastelua. Eläke on aivan onnettoman pieni ja elintaso valovuosien päästä siitä mitä aikuisena perheenäitinä, mutta itsepä ovat kitueläkkeensä halunneet.

arvostaa lähihoitajaa, joka hoitaa hänen vanhempiaan vanhainkodilla, lapsia päiväkodissa, mielenterveysongelmaisia mielisairaalassa, alkoholisteja parantolassa, autisminkirjon nuoria ryhmäkodissa.

T. lähihoitaja (mieluummin lähäri kuin tämä kotiäiti)

Saavathan kokit, lastenhoitajat, siivoojat, puutarhurit, sairaanhoitajat, opettajat ja askarteluohjaajatkin palkkaa - siis kodin ulkopuolella! Äidillä ei ole edes työaikoja, ei lomaa, ei sairaslomaa.

Olen kotiäiti, mutta en osaa ajatella, että varsinaista isompaa palkkaa mun tarvisi saada siitä, että teen perheelle ruokaa, tekeehän työssäkäyvätkin, vaikka vähemmän. Mies elättää tämän perheen. Mutta jos puhutaan arvostuksesta eikä vain rahasta, niin onhan se hassua, että monipuolisesti kotona hommia tekevä äiti (joka kukaties ehtii itseäänkin sivistää) on suomalaisittain täysi nolla, älyltään perunan tasolla, kun taas vanhuksia sairaalassa kääntävä lähihoitaja tekee jotain tosi hohdokasta ja sivistävää. En mitenkään väheksy jälkimmäistä, en todellakaan, mutta hyödyllinen voi olla niin monella tavalla! Jos äiti ehtii panostaa lapsiinsa aivan arjessa, kuunnella murheet ja ehkä auttaa naapurin ongelmaperheessä kasvavaa lasta säilyttämään itsetuntonsa ja kokemaan itsensä hyväksi, ei hän tee mitään, mutta jos tällainen naapurin muksu ei saa ajoissa ruohonjuuritason lähimmäisenrakkautta ja pääsee nuorena huligaanina viralliseen hoito-ohjelmaan, tekevät nämä asiantuntijat oikein arvokasta työtä. Niin tekevätkin, mutta niin tekee myös naapurin äiti, jos yrittää rakastaa lähimmäistään. Monet jutut tapahtuvat arjessa, ruohonjuuritasolla, näkymättömissä. Mutta se ei kelpaa, koska pitää olla ansiotyö, virastot ja paperin pyörittelijät. Elämä tapahtuu aina jossain muualla kuin kotona ja lähimpien ihmisten luona. Eihän kotona voi enää viihtyä ja harrastaakaan; ei kai enää jotain lukemista ja postimerkkien keräämistä voi harrastukseksi sanoakaan, kun se ei tapahdu maanantaisin klo 18.30 hallilla koulutetun ohjaajan valvonnassa. En ymmärrä, miksi meillä Suomessa oma perhe on niin välttämätön paha, ei mikään ilon ja ylpeyden aihe. Ei se arvokkuus oikeasti synny yksinomaan titteleistä ja palkkakuiteista.

No enkö sitten saisi arvostaa sinua ja sinun työtäsi? Pointtini oli, että ihmiset voivat olla arvokkaita ja hyödyllisiä monella tavalla, mutta sinun mielestäsi sitten vain yhdellä?

Minun kohdallani kyse on lähinnä siitä, että lasken työkseni näitä rahoja ja tiedän, että meillä ei ole varaa tähän järjestelmään. Se, että pienten lasten vanhemmat ovat poissa työelämästä on kerta kaikkiaan kansantaloudellisesti kestämätöntä. Piste.

Miksi Saksassa on varaa lasten vanhempien olla kotona

tekee arvokkaampaa työtä kuin joku lähäri mummoja kääntelemässä. Kotiäitiä pitäisi arvostaa enemmän ja maksaa tänne kotiin vähintään sen lähärin palkka.

t. pitkän linjan kotiäiti, lapsia x3

No minun palkkani ei ole julkinen =) Yksi päivähoitopaikka maksaa tonnin yhteiskunnalle eli jo kahdella lapsella valtiolta menee sinun lapsiisi kaksi tonnia joka kuukausi...

Se että kuluttaa, niin myös tuottaa. Se, että ainoastaan kuluttaa eikä tuota on se pointti. Ja tuosta tonnista vähennetään perheen maksettava osuus. Ihan vaan tiedoksi, jos et tiennyt.

Kakki palkat on julkisia. Nyt on vain kyse siitä, että et halua anonyymisti palkaasi kertoa koska se on niin pieni, että hoitoon laittamalla teet kunnalle enemmän menoja kuin tuotat.

Turha tulla narraamaan, et tulosi on hirmuiset. :)

sinä siis tosiaan olet tyhmä. Kyökkipsykologit usein ovat. 2

näyttää myös periytyneen.

Onhan meidän kullanmuruilla myös isät, jotka maksavat melkoisen siivun veroja valtiolle! Onhan meillä isät, jotka kenties toivovat, että lapsi saa kotihoidon siihen, että lapsi täyttää 3 vuotta. Näin ainakin meillä!

Ja mieshän voisi myös omalta osaltaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia - eli perhevapaat voisi myös jakaa vanhempien kesken. Näin meillä!

Muistakaa hyvät daamit, että naisen palkka on 80 centtiä miehen eurosta. Eikös tätä epäkohtaa voitaisi vähän korjata, vaikka näitä kotihoidon tuen määrää lisäämällä tai vaikka äitiysrahaa lisäämällä. Jotta tulisi tätä tasa-arvoa tähän yhteiskuntaan! Eihän nyt naisen välttämättä tarvitse mieheksi tulla, jotta on miehen kanssa tasa-arvoinen. Pidetään näistä tuista huolta, joissa äidit vielä on valta-asemassa.

Palkka-epätasa-arvoa ei voi korjata nostamalla kotihoidontukea tai lapsilisiä. Se pitää korjata niin, että naisvaltaisten alojen palkkoja nostetaan, ja että alojen sisällä naisia ei syrjitä palkkauksessa.

Isät ei nyt koskaan missään maassa kasvata itselleen rintoja tai saa sitä älytöntä hoivaviettiä mikä on meihin äiteihin oikeen integroitu! Oli äiti sittten kotiäiti tai uraäiti. Elekeekä vetäk tähän niitä marginaaliryhmiä - kiitos!

Jaa, kyllä minun miehelläni on hoivavietti ja hän on alusta asti jakanut kanssani tasa-arvoisesti lapsenhoidon. Sekä käyttänyt osan perhevapaista.

Tuntuu, että asenne on joko tai, mitään välimuotoa ei nähdä. Itse aion palata töihin kun lapseni on 1 v 2 kk. Tosin tekemään nelipäiväistä viikkoa. Silloin poika menee perhepäivähoitoon. Ihan sama, mitä joku tutkija sanoo lasten pilaantumisesta päivähoidossa. Minä ja mieheni olemme menneet hoitoon alle vuoden ikäisenä, samoin suurin osa ystävistämme. Olemme suht koht ok aikuisia. Ulkomailla on yleistä palata töihin aiemmin, eikä siellä häiriintyneitä lapsia ole yhtään sen enempää.



Kyllä lapsen tunne-elämän moni vanhempi pilaa ihan muulla tavalla. Ei se kotiäitiys mitään takaa. Vai kasvoiko kotiäiti-Auerin lapsista tasapainoisia siksi, että heidät on kotona hoidettu?



Palaan töihin, koska tienaan miestäni enemmän, minulla on mielenkiintoinen työ ja koska uskon, että elämässä voi saada sekä perheen että uran. Lapsi on numero uno, mutta koska tiedän, että minulla on vaihtoehtoja, menen töihin. Jos asetelma olisi se, että ajattelisin tarhahoidossa lapseni todella kärsivän, niin toki jäisin kotiin. Mutta kun en usko asioiden niin yksioikoisia olevan.

Jos Jos laitan kolme lastani päiväkotiin ja jään kotiin tekemään perhepäivähoitajan työtä. Lapseni maksavat yhteiskunnalle n 3000e kk. Maksan siitä itse n. 600e kk. Saisin palkkaa muiden lasten hoitamisesta n. 2000e kk. Makaisin edelleen kotona jalat kohti kattoa aamusta iltaan. Ja maksattaisin lasteni hoitoa kunnalla n. 1400e kk. Mutta noususin arvostetuksi verojen maksajaksi joka pelastaisi tämän maan konkurssista. Onkohan olemassa jotain pinssiä minkä voisin laittaa sitten rintamukseen että en ole tukien varassa elävä kotiäiti.

yhteiskunnalle pääomaa monella eri tavalla, kyse ei ole vain vertailusta paljonko maksaisi tuloveroja vs. päivähoidon kustannukset!



Työn tuottavuus taitaa olla aivan outo käsite täällä?

Mietinnässä on tuokin vaihtoehto. Arki jatkuisi itselläni ihan samana, tykkään olla lasten kanssa. Tänäänkin normaalit kaksi ulkoilua, ruuan laittoa, sotkujen siivousta, pääsiäisaskarteluja, laululeikkejä ja superkiva kotileikki jossa olin kutsuvieraana maistelemassa muovinmakuisia herkkuja. Uskon että tämä läsnäolo ja kiireettömyys kantaa hedelmää. Voisihan tätä tehdä ja tienatakkin siinä samalla. Ihanteellista olisi jos voisi omia lapsia hoitaa mutta täytyyhän niitä verojakin saada valtiolle ja eläkettäkin pitäisi kartuttaa. Samaa työtä vaan palkkaa vastaan, tai siis ei ihan. Kun se omien lasten hoito ei ole työtä. Mites josn siskon kanssa pannan lapset vaihtoon? Asutaan lähekkäin ja kyläillään päivittäin. Se olisi mun lasten hoitaja ja mä sen. Ei kai siihenkään mitään estettä löytyisi kun ammatti-ihmiisä molemmat ollaan.

No joo pelkästään yätä ketjua lukemalla tekisi mieli komentaa kaikki mammat koulunpenkille ja sorvin ääreen. Piti lukea 40 viestiä ennen kuin joku tajusi, että työn arvo ei olekaan siinä ansiotulon verotuksessa vaan siinä, että tekee sitä työtä. Esimerkiksi lähihoitajan työ vanhainkodissa on paljon arvokkaampaa yhteiskunnalle kuin hänen maksama tulovero. Jos sillä työllä estetään yksikin erikoissairaanhoitoa vaativa infektiokierre, niin tuli tienattua naapurin lastenkin päiväkotipaikat. Minä teen työkseni kauppaa, yhden sopimuksen arvo voi olla vaikka 50 henkilötyövuotta. Sillä työllä siis työllistää 50 ihmistä vuodeksi. Kyllä niistä jo taas maksaa päikotipaikkoja. Sen lisäksi te mammat ette ota huomioon arvonlisäveroa. Kun nyt tavallisilla ihmisillä ne käyttävarat menevät kulutukseen, niin tottahan yhteiskunnalle on paljon hyödyllisempiin se, joka esim ostaa 1500 eurolla kotimaisia elintarvikkeita kuin se joka sillä kotihoidontuella ostaa lentotomaatteja Espanjasta. Eikä tässä uudistuksessa ole tärkeintä säästää, vaan pidentää työuria. Sitä voi sitten miettiä omalta kohdaltaan kuinka kivaa on tehdä töitä kun on vaikka 68-72 vai olisiko voinut tehdä edes osa-aikaisesti töitä sinä kymmenenä vuotena kun makasi kotona.

Piti kopioida uudestaan, jos vaikka nämä ketjuun liittyneet kotiäidit jaksaisivat vihdoin lukea asiaa.

Tokihan sitä ensialkuun voi jäädäkin ja rumentaa tilastoja, mutta kyllä tekevä töitä saa. Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä. Tämmöisiä tilastopeikkosia ei kannata pelätä. Näitähän lööperitilastoja on netti täynnä. Millon mitäkin.

kotivapailla olleista naisista jää työttömiksi. <a href="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…" alt="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…">http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…

Mutta professorit ne on alan asiantuntijoita...

Miksi siis he, joilla ei ole itsellään siihen mahdollisuutta niin agressiivisesti hyökkäävät niitä vastaan, jotka tähän ihanteeseen pystyvät? Ei ole kyse mistään muusta kuin kateudesta! Miten se on teiltä pois, jos joku toinen pystyy tekemään niin kuin useimmat haluaisivat? Ei elämässä muutenkaan aina saa sitä kaikkea, mitä muilla on.

silloin se todellakaan ei ole keneltäkään pois. Tilanteen tekee toiseksi se, jos homman rahoittamiseksi käyttää julkisia varoja. Miksi niillä pitäisi maksaa kotiäitiyden kaltaiset omat elämänvalinnat?

Minähän nimenomaan kirjoitin, että halveksin äitini tapaisia kotiäitejä. En kirjoittanut, että halveksin kaikkia kotiäitejä. Kuulostat kyllä äidiltäni. Lukutaidoton ja aggressiivinen... 2

Minun kirjoitusessa ei ollut edes huutomerkkiä..lukutaidoton ehkä osin saatan olla. Kirjoitit, että halveksit äitisi tapaisia kotiäitejä ja joo ehkä niitä sitten on useampiakin..minä en siihen osaa sanoa, kun en tunne yhtään sellaista lusmuilevaa kotiäitiä. Mutta puutuin tuohon koska käsittääkseni aihe oli miksi kotiäideille ollaan kateellisia ja sinä sanoit, että ei kateellisia niinkään vaan enemmän halveksitaan..osin aiheellisesti, koska ovat ilmeisesti sitten näitä lusmuäitejä. Minusta on vain outoa, että halveksinta juontuisi tuosta lusmuilusta. Kyllä suurinosa kuitenkin hoitaa kotiäidintyöt moitteetta, ja jos siellä joku lusmuilee...niin aika outoa, että kaikki kotiäidit sitten saa syyt siitä niskoilleen.