Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti?

Mielestäni oikein turha aloitus.

Itse en ole mikään huomiota herättävän nuori äiti, mutten "vanhakaan". Tässä kahden-kolmenkympin välissä.

Mielestäni on jokaisen täysin oma valinta minkä ikäisenä haluaa perustaa perheen. Tärkeintä, että tuntee olevansa itse siihen valmis, olkoot sitten alle parikymppinen tai sitten lähempänä 40 vuoden ikää. Jos toisen äidin ikä henk.kohtaisesti jotain häiritsee niin silloin ei taida olla omassa elämässään tarpeeksi mielenkiintoa.

"Hyviä/huonompia" äitejä löytyy sekä nuoremmasta, että vanhemmasta sukupolvesta. Ei se minusta ikää katso!

Ikä on vain numeroita.Sanoisin että nämä mummous asiat eivät ole iästä kiinni. Itse olen aika nuori mummo ja jaksan hiihdellä, luistella, laskea mäkeä, retkeillä lastenlasten kanssa. Jokaisella ikään katsomatta on omakin elämä. Rakastamme lapsiamme ja lapsenlapsiamme, mutta en minäkään hoitele myöntäänsä heitä. Soittelemme ja he käyvät mummolassa, hoitajaksi en ala, vaikka olisin minkä ikäinen. Ei minun ole tarvinnut mitenkään tässä sopeutua mihinkään. Lapseni elävät perheineen omaa elämäänsä, enkä pistä nokkaani heidän asioihinsa, autan toki jos pyytävät jotain, kuitenkin raja menee jossain siinäkin.Meitä mummoja on monenikäisiä. Itse olen todella riumuissani että jaksan vielä ikäni puolesta seurata lapsenlasteni kasvua ja kehitystä. Ikä voi tuoda tullessan kaikenlaista sairautta, eikä jaksakkaan olla mukana kaikessa, eikä tietenkään tarvitsekaan. Ne pullantuoksuiset, pulleat nutturapäiset mummot ovat vain saduissa ja ehkä joillakin todellisuudessakin. Siispä, ollaan reippaita, itsenäisiä, vapaita, itsemäärisoikeuden omaavia mummoja. Harmi että sinä tunnet vain ikäviä mummitapauksia, minä tiedän muitakin kuin minä, nuoria, ihania, rakastavia, huolehtivaisia mummoja, mutta myös oman elämän herroja.

Kuluu päiviä etten muuta ajattelekaan.

Miten tästä eteenpäin???

ja jouduin sairikselle viime viikoksi. Mikään muu elämässä ei mua stressaa, vaan juurikin tämä asia ;)

tuonne 25-vuotiaaksi saakka. Mun mielestäni aikuisuuden rajakin pitäisi siirtää sinne, koska näkeehän sen näistä kirjoituksistakin, että maailma joutuu vielä paljon kouluttamaan näitä teinejä, jotka kuvittelevat olevansa niin paljon muita parempia ihmisiä. Ja näiltä alle 26-vuotiailta teineiltä pitäisi se lisääntyminenkin kieltää lailla

Vickan ei olekaan ammattikoulumamma. :D

häiritsee kovasti, mikään ei olisi niin ihanaa kuin saada olla 40-vuotias mummo. Sen sijaan olen itsekin silloin vasta 10-vuotiaan tytön äiti ja joudun odottamaan jopa viisi vuotta ennen kuin tyttäreni mahdollisesti yllättää minut iloisesti teiniraskaudellaan ja rahani menevät paitsi lapseni, myös lapsenlapseni elättämiseen.



Noup!

joka hankkii kersoja liian nuorena.

jonka pitää pönkittää omaa itsetuntoaan sillä, että olenpas ainakin nuori äiti! On vain jotenkin säälittävää yrittää repäistä, että Victorian ikä tekisi hänestä huonon äidin tai liian vanhan äidin. Äiti on liian vanha, kun hän ei enää luomusti voi saada lapsia tai ikää on yli 45 vuotta ja silti paukutetaan hedelmöityshoitoihin.



Tilastollisesti (huostaanotettujen määrä ja perheet, joissa poliisi käy) lapsi joutuu tekemisiin yhteiskunnan kanssa sitä useammin, mitä nuorempi äiti on. Tilastollisesti hyvinvoivat lapset ovat perheissä, joissa on koulutetut vanhemmat ja elintaso saavutettu palkkatyöstä eikä tukien avulla.



Yli 25-vuotiailla äideillä on yleensä

- koulutus

- työpaikka, johon palata

- vankka parisuhde (ja usein myös pitkä)

- hyvät turvaverkot

- omistusasunto/omakotitalo/tilava,unelmien koti

- puolisolla säännölliset tulot



Osa näistä tai kaikki puuttuvat alle 20-vuotiailta KESKIMÄÄRIN, kun taas yli 30-vuotiailla nämä toteutuvat KESKIMÄÄRIN. On siis ihan sama, kuinka monta huonoa 30 v äitiä se 21-vuotias äiti tuntee, keskimäärin 30-vuotias tarjoaa lapselleen turvallisemman ja vakaamman kasvuympäristön.



Lisäksi monet nuorina lapsenteon aloittaneet, aloittavat toisen kierroksen 30 pinnassa (keskimäärin). Vanhemmat lapset eivät nuorina saaneet harrastaa, ovat katselleet vanhempiensa avioeron ja seurustelukarikot ja eläneet melkoisen turvatonta lapsuutta. Nyt heidät pakotetaan katsomaan sisaruspuoliensa aivan toisenlaista lapsuutta ydinperheessä, vakavaraisina, vanhemmat tarjoavat iloisia jouluja joululahjoineen, harrastuksia, urheiluvälineitä, huomiota ja lomamatkoja (jolta teini jää tietysti pois, kun on aina sen matkustamattoman vanhemman luona).



Näin omat vanhempani toimivat. Minä olin veljeni kanssa se toimimaton yhtälö heidän uusperheidensä välissä ja muutin 16-vuotiaana omilleni. Veli muutti perässä. Ja kyllä korpeaa oma nuori 20-vuotiaana minut saanut äitini! Ihan yhtä surkea on nyt mummona kuin oli äitinäkin ja ikää on sentään 50 vuotta. Ei jaksa olla mummo, kun kotona on angstisia teinejä vielä kaksi kappaletta.



Työskentelen 13-16-vuotiaiden parissa, ja ongelmallisimmat nuoret ovat uusperheiden ekan kierroksen lapsia. Kirjoittelepas 21-vuotias äiti 20 vuoden päästä, miten nämä lapsikuviot menivät ja montako kierrosta ehdit käydä läpi. Sitten vasta tiedetään, kuinka onnellisia lapsesi ovat. Tilastollisesti he keskimäärin ovat onnettomampia kuin yli 30-vuotiaiden äidit, harrastavat vähemmän ja saavat vähemmän huomiota ja perusturvaa.

heti kun tytöllä alkaa kuukautiset ja pojalla siemensyöksyt, niin heidän pitää ruveta tekemään lapsia, koska kuukautiset ja siemensyöksyt ovat merkki sukukypsyydestä. Mitä sitten vaikka tytön kehitys naiseksi on vielä kesken vaikka 10-vuotiaana kun kuukautiset alkavat, kunhan tyttö alkaa heti ensimmäisten kuukautistensa jälkeen tehdä lapsia, synnyttää esikoisensa noin 11-vuotiaana, on isoisäti reilut 20-vuotiaana ja Victorian iässä (eli 35-vuotiaana) on jo isoäidin äiti.

Tällä palstalla lanseerataan mitä ihmeellisempiä haukkumanimiä käyttöön.

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.



Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Luojan kiitos oma äitini oli fiksu ja sanoi mulle aikoinaan, että älä vaan hanki lapsia alle 3-kymppisenä, vaan elä nuoruuttasi ja elämääsi, itsellesi! Nyt olen 34 -v. 2 lapsen äiti ja saman neuvon aion antaa omille lapsillenikin. Ei tarvitse katkeroitua nelikymppisenä, että koko elämä on mennyt vaan perheen ehdoilla enkä ole mitään kokenut. Sitä paitsi herranjestas, eihän parikymppinen tiedä, millainen ihminen on sopiva elämänkumppaniksi! Hyvät ihmiset, asiat ensin kuntoon ja sitten vasta lapsia.

ja NAUTIn niin joka sekunnista. On rahaa ostaa lapsille kunnon vaatteita, käydä matkoilla ja antaa lasten harrastaa. Ikä on tuonut vain mukaanaan vuosi vuodelta kypsyyttä ja malttia, joten vauvankin kanssa menee ihanasti ja nautiskellen vauva-arjesta! Neuvolan tätikin kehaisi, että tällä äitillä on hyvät hermot ja otteet ja teillä on ihana, rauhallinen tunnelma kodissanne (kun kävi kotikäynnillä), että siksi vauva on meillä niin rauhallinen ja tyytyväinen. Lapset kun vaistoavat jos vanhemmat ovat tasa-painoisia ja nauttivat lapsistaan. Että sellaista feedbackia tällaiselta mummoäidiltä, jolla iso talo ja piha tarjota lapsilleen missä peuhata , hyvältä alueelta, ja vanhemmat hyvissä vakitöissä.

nuoret äidit ovat epätasapainoisia ja heillä ei ole rahaa? :D Nuori äiti ei kykene olemaan vauvan kanssa rauhallinen ja nauttimaan vauva-arjesta? Herääpäs nyt. Eiköhän se äidin tasapainoisuus riipu ihan luonteesta eikä iästä.

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.

Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Mitäs jos lukisit ap:n viestin uudestaan ja katsoisit, kuka vouhkasi ja yritti provosoida ketä... Turha tulla inisemään, jos saa samaa linjaa takaisin.

Victoria on 34-v. mistä lähtien se on ollut nelikymppisen ikä? Vai eikö amismamma osaa edes laskea?

Luojan kiitos oma äitini oli fiksu ja sanoi mulle aikoinaan, että älä vaan hanki lapsia alle 3-kymppisenä, vaan elä nuoruuttasi ja elämääsi, itsellesi! Nyt olen 34 -v. 2 lapsen äiti ja saman neuvon aion antaa omille lapsillenikin. Ei tarvitse katkeroitua nelikymppisenä, että koko elämä on mennyt vaan perheen ehdoilla enkä ole mitään kokenut. Sitä paitsi herranjestas, eihän parikymppinen tiedä, millainen ihminen on sopiva elämänkumppaniksi! Hyvät ihmiset, asiat ensin kuntoon ja sitten vasta lapsia.

tuntuu suurin osa katkerista ja ikävistä kommenteista tulevan näiltä 35-v ensisynnyttäjiltä, joilla on ihmeellisen kova tarve puolustella valintojaan. Sitten käydään monta vuotta lapsettomuushoidosta ja itketään, kun niitä lapsia ei tehdä vaan ne saadaan!

Miksi muuten se elämä loppuu nelikymppisenä ja siihen mennessä on pitänyt kokea kaikenlaista? Nelikymppisenähän sitä rahaa vasta on tehdä eri asioita ja matkustella, harvalla parikymppisellä on edes mahdollisuutta "tehdä" kaikkea. Mutta kas, sitten kun oletkin 40-vuotiaana kolmen pienen lapsen äiti, et voikaan tehdä mitään, ja kun lapsesi vihdoin aikuistuvat olet itse eläkkeellä. No, valintakysymyksiä. Itse henkkoht en ole nuorten enkä "vanhojen" äitien puolella, jokainen tehkööt lapset silloin kun siltä tuntuu.

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.

Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Mitäs jos lukisit ap:n viestin uudestaan ja katsoisit, kuka vouhkasi ja yritti provosoida ketä... Turha tulla inisemään, jos saa samaa linjaa takaisin.

vain tätä ketjua. Sama meininki joka keskustelussa. Mitä ihmettä vanhemmilla äideillä on hampaankolossa nuorempia äitejä kohtaan? Ei minuakaan liikuta pätkän vertaa, jos joku tekee lapsensa kolmevitosena. Siinähän tekee.

Karsea ajatuskin!



Oikea lastensaanti ikä on silloin kuin niitä lapsia tulee. Eikö noi jotka lastenteon aloittaa varhain ole juuri niitä, jotka ei paljoa ehkäisyä salli? Miten te aiotte selvitä, kun niitä lapsia tulee ja tulee ja tulee vaikka jo mummoikäkin on tullu, ja ukko vaan kinuaa seksiä?

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.

Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Mitäs jos lukisit ap:n viestin uudestaan ja katsoisit, kuka vouhkasi ja yritti provosoida ketä... Turha tulla inisemään, jos saa samaa linjaa takaisin.

vain tätä ketjua. Sama meininki joka keskustelussa. Mitä ihmettä vanhemmilla äideillä on hampaankolossa nuorempia äitejä kohtaan? Ei minuakaan liikuta pätkän vertaa, jos joku tekee lapsensa kolmevitosena. Siinähän tekee.

Ei varmaan mitään, tuskin ketään kiinnostaa mikään muu kuin antaa realistisempi vastine 20-vuotiaiden elämänviisauksiin. Ehkä kommenttisi olisi hieman järkevämpi, jos postaisit sen ketjuun, jonka aiheena on nuorten äitien mollaus.

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.

Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Mitäs jos lukisit ap:n viestin uudestaan ja katsoisit, kuka vouhkasi ja yritti provosoida ketä... Turha tulla inisemään, jos saa samaa linjaa takaisin.

vain tätä ketjua. Sama meininki joka keskustelussa. Mitä ihmettä vanhemmilla äideillä on hampaankolossa nuorempia äitejä kohtaan? Ei minuakaan liikuta pätkän vertaa, jos joku tekee lapsensa kolmevitosena. Siinähän tekee.

Ei varmaan mitään, tuskin ketään kiinnostaa mikään muu kuin antaa realistisempi vastine 20-vuotiaiden elämänviisauksiin. Ehkä kommenttisi olisi hieman järkevämpi, jos postaisit sen ketjuun, jonka aiheena on nuorten äitien mollaus.

Sekö, että jokainen nuori äiti eroaa varmasti lapsensa isästä ja tulee jos jonkinlaista uusperhekuviota? Yllätys yllätys, näin voi käydä ja käykin monelle vanhemmallekin äidille. Minäkin tein aikanani lapsen sillä mielellä, että pärjään, jos jään yksin. En uskaltanut sokeasti luottaa parisuhteen kestävyyteen. Onneksi se kesti, mutta toisinkin olisi voinut käydä.