Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti?

Hyvä kun pystyvät itsestään huolehtia! Tämän päivänkin pissikset kun pukkaa mukulaa maailmaan, niin herra siunaa!! Kyllä lapsella on oikeus AIKUISIIN vanhempiin!

Ehkä joskus 50-luvulla parikymppisetkin oli vielä vastuuntuntoisia ja suht kypsiä, mutta ehei, ei enää nykyään!

T: 20v äiti

mutta ei sillon kyllä ole vielä mummoäiti, vaan sitten kun on 40 tai yli, silloin käytännössä voi olla jo 20v. tehtyjen lastensa lasten mummo.

Minun äitini oli 39 kun minä sain ensimmäisen lapseni 20v.,ja äitini nuorin lapsi oli alle 4v. Viimeisen lapsen sain 34v. Olin päättänyt että 35v. on mulla se raja, en halunnut olla iän takia riskisynnyttäjä.

En minä ainakaan ole mummoäiti, vanhin lapseni ei ollut viellä täysi-ikäinen kun sain nuorimman lapsen. Enkä todellakaan muutu mummoäidiksi silloin kun tulen isoäidiksi, kyllä minun äitinikin on minulle vain äiti, ja lapsilleni vain mummo.

Mummoäiti? :D



Mikäs ongelma se on synnyttää lähellä neljääkymmentä? Enpä ole huomannut sitä hankaluutta...



t. toisen odottaja, 36v



Ps. Mieluummin alan mummoksi vasta eläkeiässä, kun on aikaa hoitaa niitä lapsenlapsia...

häiritse, hyvä äiti varmasti juuri sen ikäisenä kuin on. Koulutus, avioliitto, asunto ja talous kunnossa, siinä on lapselle riittävästi. Tuon ikäisellä on jo niin vahva tietoisuus omasta asemastaan ettei mokaile muiden kuninkaallisten tyyliin, siihen ruotsalaisilla ei oikein enää ole varaa jos aikovat monarkiana edelleen jatkaa.

Ootko käyny TAmpereella tanssitunnilla jos 35 v ´haluat mummoksi? Onko lapsesi jo hyviä tanssiin?

Harmittaahan se ylipainoista keravalaista ammattikoulumammaa, kun ylemmissä yhteiskuntaluokissa hedelmällisys ei lopukaan 30-vuotiaana kuten mamma on kuvitellut. :D

Itse sain esikoisen 21-vuotiaana, oli koulut käyty ja talo rakennettu

on varmaan duunarille taivas?

tóinenjalka jo haudan puolella?

Lapsilleen on eniten tarjottavaa niillä, jotka malttavat aikuistua ennen lasten saamista.

Ei häiritse! Ei tippaakaan!

Toki täytyy olla ensin äiti tullakseen mummoksi, toisinpäin se ei onnistu, ei sitten millään!

Tunnen joitakin 40+-vuotiaita mummoja. Jaksamista olisi, talous turvattu, mutta kun vihdoin ollaan saatu ne lapset pois jaloista, ei ne lastenlapset kiinnosta pätkääkään. En tunne yhtäkään 40+-vuotiasta hyvää mummoa, en edes riittävän hyvää. Tunnen neljä tuon ikäistä mummoa ja kaksi on niin kiinni työelämässä ja siinä, että saa vapaa-aikanaan harrastaa ja matkustaa, että eivät ehdi lastenlapsiaan tavata kuin kerran tai kaksi vuodessa - eivätkä edes halua. Toinen on työkaverini ja on jopa kiukunnut sitä, kun tytär yrittää syyllistää häntä.



Yksi 42-vuotias mummo pyörittää uusperhettä, jossa on 8-, 6- ja 3-vuotiaat lapset. Ei kiinnosta mummous eikä lapsenlapsen hoito.



46-vuotias tuntemani mummo on ollut yhden lapsen yh ja nyt kun lapsi on opiskellut, löytänyt avomiehen ja saanut lapsen, on taakka poissa yh-äidin harteilta ja vihdoinkin uskaltaa seurustella ja aloitella omaa elämää. Tapaa kyllä lapsenlastaan ehkä kerran kuussa mutta ei halua missään nimessä ottaa hoitoon tai muutenkaan esim. leikkiä lapsen kanssa. Lapsi on vieras hänen kotonaan ihan niin kuin muutkin kyläilijät.



Oikeanlainen mummous, siis se kiinnostus lastenlapsia kohtaan ja halu nähdä heitä, tuntuu alkavan siis lähempänä eläkeikää tai ainakin reilusti yli 50-vuotiaana. Kaikilla ei tietysti tällöinkään, mutta esim. oma äitini tuli mummoksi 56-vuotiaana ja oli jo useamman vuoden odottanut tätä tilaisuutta. Ei hänkään halua olla hoitoautomaatti, on edelleen työelämässä, mutta kovasti on halua silti nähdä lastenlapsia ja kuulla heidän elämästään. Anoppini tuli mummoksi 58-vuotiaana ja samanlainen into oli hoivata lastenlapsiaan, tavata heitä jne.



Hyvä ystäväni on nyt 47-vuotias, vanhin lapsi on jo 24-vuotias ja juuri totesi, että vaikka varmasti on ihanaa tulla isovanhemmaksi, niin elämä on nyt niin seesteistä ja ihanaa, että ei laittaisi pahakseen, vaikka vähän vielä kestäisi se lastenlasten tulo. Tosin hänellä on vielä kaksi murrosikäistä kotonakin.



Itse toivon tulevani isovanhemmaksi reilusti yli 50-vuotiaana, lähempänä 60 vuoden ikää. Ehdin lasten aikuistumisen jälkeen rauhassa sopeutua uudenlaiseen elämäntilanteeseen ja ehkä työelämän paineetkin ehtivät tuossa vaiheessa helpottaa.

Hän meni naimisiin 40-vuotiaana. Ei ollut löytynyt puolisoa ennemmin.

Lapset olivat päälle 50-vuotiaita, kun hän kuoli ja hän ehti nähdä kaikki lapsenlapsensa, vanhin oli yli 30-vuotias ja kolme lapsenlapsenlastaan, jopa niin että näistä vanhin muistaa hyvin tämän isomummon.

Mummo jaksoi hyvin touhuta kanssani silloin kun hän oli mummoiässä, oikeasti mummoiässä ei missään äiti-iässä.

Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti?

etten muuta ajattelekaan.

nuoruus alkaa yhä varhemmin (jo 11-vuotiaat tytöt näyttävät nuorilta naisilta) ja aikuisuus yhä myöhemmin (kenestäkään muusta ei olla valmiita kantamaan vastuuta ennen 30 vuoden ikää).



Miten pitkän nuoruuden nykyihminen oikein tarvitsee?

Olen itsekin noilla sinun mittareillasi mummoäiti :D. Aattelin parin vuoden päästä (eli 38-39 -vuotiaana) vielä yhtä yrittää, jos mies on siihen suostuvainen. Toiset nyt vaan on vielä tässäkin iässä hedelmällisiä, eikä mitään vaihdevuosista kärsiviä mummoja.



Täytyy nyt pari vuotta ainakin pitää taukoa lasten välillä, että ehtii tuo vauvaikäinen kuopuskin saada oman osansa huomiosta ennen kuin uutta yrittää. Jos esikoinen malttaa edes 25-vuotiaaksi odottaa lasten hankkimista, niin olisin mummo aikaisintaan 54-vuotiaana. Mieluumin tosin saisi odottaa pidempäänkin, että olisi eläkeikäni lähempänä. Omat vaanhempani olivat työelämässä vielä vuosia esikoisen jälkeen, joten vasta kuopuksella on eläkeikäiset mummo ja vaari.

Vastapainoksi noille jutuille, ettei nuorta mummoa kiinnosta touhuta lastenlasten kanssa, voin kertoa tietäväni monta reilu 40-vuotiaana mummoksi tullutta, jotka on aivan ihania läsnäolevia mummoja lastenlapsilleen. Oma äitini mukaanlukien.



Ihmiset on yksilöitä, ja toisille sopii toisenlaiset ratkaisut paremmin ja toisille toisinlaiset. Tällaiset "mikä ikä paras saada lapsia" -kiistat on ihan turhia, ei niihin ole olemassa mitään oikeaa vastausta.

lapset tekee. vrt kuninkaalliset (ja me nelikymppiset av-palstan pikkulasten äidit)

Köyhälistö sikiää varhain



Anteeksi lapsellisuuteni, mutta aloitus on niin säälittävä ja melkoisen lapsellinen myöskin. Voiko silloin asiallista keskustelua odottaakaan.

Ensimmäiset syntyy siinä vaiheessa, kun on neljänkympin tietämillä. Eli noin viiden vuoden päästä. Eikä kyse ole teiniäideistä. Itse sain esikoisen 21-vuotiaana, oli koulut käyty ja talo rakennettu, ja tyttäreni on nyt siis 14-vuotias. Ei toki vielä valmis äidiksi, mutta kuuden vuoden päästä hyvinkin! Silloin Victorian esikoinen menee vasta esikouluun. Herranenaika!

että tyttäresi kouluttautuisi ensin, ehkä näkisi vähän maailmaakin? Itse pelkään että omat lapset aikanaan tekevät peruuttamattomia ratkaisuja parikymppisinä. Toivoisin että heillä olisi kärsivällisyyttä opiskella ensin rauhassa, olla työelämässäkin hetki, katsoa muutakin kuin kotikylän nurkat. Ja sitten lapsia. Eli mielummin lähempänä 30v. Olen kyllä mummoäiti itsekin, av-mittarilla laskettuna.

Yritä vähän oppia jotakin ittees fiksuimmilta.