Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti?

..lähellä 40 kuin 20. Kakskymppisetn puskevat tenaia mun elätettäväski ja se EI todellakaan kiinnosta mua. Nelikymppinen elättää itsensää ja mukelonsa ..paitsi ei tietty Victoria...

Sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. Ei ollut taloja, autoja tai lainoja. En silti jaksa provosoitua, lapsi oli minun (tietoinen) valintani. Sain opiskeltua maisteriksi asti.

Miksi nämä 40-vuotiaana äidiksi tulleet jaksavat aina niin kamalasti puolustella itseään? En minäkään jaksa vouhkata nuorten äitien puolesta, vaikka meitä jos ketä arvostellaan kovin sanoin. Eikö se riitä, että itse tietää olevansa lapselleen hyvä äiti?

Mitäs jos lukisit ap:n viestin uudestaan ja katsoisit, kuka vouhkasi ja yritti provosoida ketä... Turha tulla inisemään, jos saa samaa linjaa takaisin.

vain tätä ketjua. Sama meininki joka keskustelussa. Mitä ihmettä vanhemmilla äideillä on hampaankolossa nuorempia äitejä kohtaan? Ei minuakaan liikuta pätkän vertaa, jos joku tekee lapsensa kolmevitosena. Siinähän tekee.

Ei varmaan mitään, tuskin ketään kiinnostaa mikään muu kuin antaa realistisempi vastine 20-vuotiaiden elämänviisauksiin. Ehkä kommenttisi olisi hieman järkevämpi, jos postaisit sen ketjuun, jonka aiheena on nuorten äitien mollaus.

Sekö, että jokainen nuori äiti eroaa varmasti lapsensa isästä ja tulee jos jonkinlaista uusperhekuviota? Yllätys yllätys, näin voi käydä ja käykin monelle vanhemmallekin äidille. Minäkin tein aikanani lapsen sillä mielellä, että pärjään, jos jään yksin. En uskaltanut sokeasti luottaa parisuhteen kestävyyteen. Onneksi se kesti, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Ei vaan se, että elämässä voi tapahtua kaikenlaisia asioita. Se että joku 20-vuotias paasaa 30+ olevan mummoäidin ikä ja kertoo, ettei ikinä tekisi lasta niin vanhana kielii lähinnä naiivista ehdottomuudesta, joka sinänsä on parikymppiselle tyypillistä. Ihmisen elämänkaareen kuuluu olla 35-vuotiaana fiksumpi kuin 20-vuotiaana. Niin se vain menee.

mulle sopiva lapsentekoikä olisi vasta aikaisintaan 35 vuotiaana. Sitä ennen pitäisin hauskaa, kokeilisin kaikenlaista, hankkisin kunnon koulutuksen ja uran, kunnon miehen (enkä ottais sitä ekaa 20 v kakaraa, jonka kanssa tulee kuitenkin ero) ja omaisuutta.



Kamalaa, jos 40 vuoden iässä olisi jo liuta lapsenlapsia. Mun elämässä on muutakin kuin lastentekosuunnitelmia.

itse olin valmis maisterina 25 v, tohtorina 29 v, ja alani dosentti 31 v. Vasta sitten sain lapset. Nyt hekin ovat kohta tohtoreita 24v ja 25v. Mitä kukin tärkeänä pitää.

Tuossa iässä (kohta kolmeviis) pitäis jo alkaa miettiä lapsenlapsia, ei pukata enää omia! Paras synnytysikä on parinkympin korvilla, ei lähempänä neljääkymppiä.

Ja kroppakaan ei tottele reproduktiokomentoa automaattisesti silloin, kun itselle sopisi.

Tosin tuossa oli puolisonkin terveys ensin saatava kuntoon (munuaissiirto).

Hyvä kun pystyvät itsestään huolehtia! Tämän päivänkin pissikset kun pukkaa mukulaa maailmaan, niin herra siunaa!! Kyllä lapsella on oikeus AIKUISIIN vanhempiin!

Ehkä joskus 50-luvulla parikymppisetkin oli vielä vastuuntuntoisia ja suht kypsiä, mutta ehei, ei enää nykyään!

Itse ole 23v 2 lapsen äiti. Ystävä piirissä on useitä 30+ äitejä jotka ovat niin pissiksen tasolla että ihan säälittää. Juoruavat, ryyppäävät ja vaihtavat miehiä kuin sukkia.

Ei pidä yleistää että KAIKKI parikymppiset on lapsia ja KAIKKI 30+ vanhemmat on AIKUISIA!!

Opettele yhdyssanat.

Luojan kiitos oma äitini oli fiksu ja sanoi mulle aikoinaan, että älä vaan hanki lapsia alle 3-kymppisenä, vaan elä nuoruuttasi ja elämääsi, itsellesi! Nyt olen 34 -v. 2 lapsen äiti ja saman neuvon aion antaa omille lapsillenikin. Ei tarvitse katkeroitua nelikymppisenä, että koko elämä on mennyt vaan perheen ehdoilla enkä ole mitään kokenut. Sitä paitsi herranjestas, eihän parikymppinen tiedä, millainen ihminen on sopiva elämänkumppaniksi! Hyvät ihmiset, asiat ensin kuntoon ja sitten vasta lapsia.

tuntuu suurin osa katkerista ja ikävistä kommenteista tulevan näiltä 35-v ensisynnyttäjiltä, joilla on ihmeellisen kova tarve puolustella valintojaan. Sitten käydään monta vuotta lapsettomuushoidosta ja itketään, kun niitä lapsia ei tehdä vaan ne saadaan!

Miksi muuten se elämä loppuu nelikymppisenä ja siihen mennessä on pitänyt kokea kaikenlaista? Nelikymppisenähän sitä rahaa vasta on tehdä eri asioita ja matkustella, harvalla parikymppisellä on edes mahdollisuutta "tehdä" kaikkea. Mutta kas, sitten kun oletkin 40-vuotiaana kolmen pienen lapsen äiti, et voikaan tehdä mitään, ja kun lapsesi vihdoin aikuistuvat olet itse eläkkeellä. No, valintakysymyksiä. Itse henkkoht en ole nuorten enkä "vanhojen" äitien puolella, jokainen tehkööt lapset silloin kun siltä tuntuu.

No mä tein lapsen vasta 36 koska matkustin, opiskelin, juhlin ja biletin 3kymppiseks. Miehiä tuli ja meni. Vasta 34veenä löysin sellasen jonka kans halusin pysyä. Raskaaksi tulin 6kk ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Luomuna. Jos löytää hyvän miehen aiemmin, mikäs siinä.