Lokakuiset 2012!

Soitin eilen aikaa, ja huomenna olen menossa ultraan. Meillä kunnan kaikki ultrat hoidetaan ostopalveluna yksityiseltä lääkärikeskukselta, joten se nopeuttaa sinne pääsyä. Toivottavasti saat itsellesi kunnalta ajan.



Mulla oli mukana lausunto viime viikkoisesta ultrasta, jossa oli puhetta, että ehkä nähtiin syke mutta se ei siis ollut varmaa. Kun neuvolatäti luki tämän, niin oli heti mukana laittamassa mulle kunnankin puolesta ultra-aikaa.

Onnea kaikille lokakuisille!



Jospa sitä nyt vihdoin uskaltautuis ilmoittautua mukaan. Taustalla oon lueskellut teidän juttuja pari viikkoa ja nyt vasta uskallan porukkaan mukaan.



Ikää 32v, toista lasta odotellaan, sairaala on K-S KS ja la olis tän aamuisen ultran mukaan 14.10.



Meillä tämä pikkuinen sai alkunsa lapsettomuushoidoilla, niin kuin esikoinenkin, joten tänään oli varhaisultra kunnan puolesta.



Vieläkin on epätodellinen olo, että raskaana ollaan, kun ei ole hirveemmin ollut mitään raskausoireita, pientä väsymystä on kylläkin havaittavissa. Tosin ei mulla ollut esikoisestakaan juuri mitään oireita. Tänään kuitenkin näki ultrassa pikkuisen vimmatusti löyvän sydämmen, joten nyt vasta tajuaa vähän paremmin olevansa raskaana. Vielä, kun tällä kertaa lapsettomuushoitojen aloittamisesta raskautumiseen ei mennyt kuin kuukausi eli ekassa kierrossa tärppäs, niin sekin tuntuu uskomattomalta. Esikoista, kun tehtiin hoidoilla reilu kolme vuotta.



Ronnuli & "Kirppu" 7+2

Mulle tehtiin hätäsektio v.-97. Vauva oli tulossa jalkatarjonnassa,kun menin supistusten vuoksi sairaalaan. Mieheni oli silloin työmatkalla ja tulossa kotiin vasta seuraavana aamuna. Minulle annettiin supistuksia vähentävää lääkettä,jotta voitaisiin suorittaa sektio sitten aamulla. No, puolilta öin sydänkäyrä romahti ja minut kiidätettiin leikkuriin ja 7 min kuluttua terve poika näki päivän valon. Kävi hätäsektiota läpi kätilön kanssa,joten se ei jättänyt mieleeni pelkoja,vaikkakin sillä hetkellä pelko oli aivan hirveää!!! Seviääkö vauva ja selviänkö itse? vauvalla oli napanuora 2 krt kaulan ympärillä,siksi sydänäänet tippuivat. Ja vauva oli sen verran pieni, että kääntyi vielä viikolla 38 jalkatarjontaan.

1999 ja 2003 normaalit alatiesynnytykset ja on ne vaan paljon luonnollisempia vauvalle ja äidille.

Sektion jälkeen kesti mm.6vrk ennenkuin maito lähti tulemaan rinnoista. Normi synnytyksessähän luonto tekee tehtävänsä ja kaikki tapahtuu silloin nopeammin.

Jaahas, puolen tunnin päästä eka neuvola,jänskättää, neljännenkin kerran =)

Viikkoja 8+1, enkä ole ajatellut mennä kuin vasta np-ultraan.

Itse kaipaan myös kaikkea raikasta syötävää;hedelmiä,jogurttia,tuoremehuja.... Rinnat todella kipeät olleet koko ajan ja pikku nippailuja edelleen alavatsassa,kun kylkeä nopeasti kääntää. Ja tietty yöllä pitää vessassa käydä kerran tai kaksi....

Nyt neuvolaan =)

Heips!



Tänä aamuna oli siis eka neuvola ja neuvolan laskujen mukaan LA 13.10.12, et aika lähelle... Et siis tänään viikkoja rv 7+3.



Ja varmaan ens viikolla tulee aika ultraan ja ilmeisesti se on tämä np-ultra, kun keskitetty sairaalaan ja on vasta viikoilla n. 12.



Esikoiseltani en semmoisessa käynyt vain varhaisultrassa neuvolassa, jossa todettiin, että on siellä pikkunen, oikeassa paikassa ja sydän lyö...



Saas nähdä, mitä nyt kertoo, kun olen kaikista sikiöseulonnoista kieltäytynyt, toki rakenneultraan mennään lähinnä kattoon, että kumpi se on, jos vain näkyy ja sitten että kaikki on ok.. (esikoiselta näkyi erittäin hyvin)



Marlenah, meillä esikoinen oli aluksi ötökkä myös ja sitten se siitä muokkaantui se nimi, öppis ja sitten öybi...



ronnuli, saas nähdä ollaanko yhtä aikaa sitten synnyttämässä, kun noin lähelle osuu lasketut ajat! :D niin ku siis sairaala on sama!



Saas nähdä, voi olla että vältyn sokerirasitus kokeesta, kun ekan kohdalla arvot olleet niin hyvät, että nyt ei välttämättä tarttisi mennä.. (kun ikä ei ole vielä täynnä, eikä paino ongelmia, vain sukurasitus) Vähän lupaili tänään se neuvolatäti, toki pitää vielä varmistaa omalta neuvolatätiltä, kun tänään oli sijainen...



Minusta hassua, kun seuraava neuvolaaika on vasta joskus rv 20, kun esikoisella siihen mennessä kerkesi olemaan varmaan kolme aikaa ainakin... Mutta onneksi aika kuluu yllättävän äkkiä, että jos tämä väsymys ja saamattomuus helpottaisi, kun tulee kevät ja kesä ja valosaa... Tänään tuli nukuttua 4h päikkärit esikoisen kanssa... Ja mitään en saa aikaiseksi... Turhauttavaa...



S + uusi öppis rv 7+3

Täytyy ihan listailla oireita. Nyt kun plussan jälkeen olen ruvennut kuuntelemaan itseäni, aikasemmin en ole uskaltannut saada itselleni turhia toiveita.

Mut siis joo. Eli löytyy, rintojen kutisemista, ei kauheen arat mutta kutisevat. Pissal käynti tarve suurentunut, mut en yöllä kyl heräile pissalle. Nipistelyä masussa, varsinkin kahvin juonnin jälkeen (mitä en siis ymmärrä miks nippailee). Ilta turvotus on ihan uskomaton, pötsi näyttää iltasin siltä kun olisin jo pitemmälläkin (tarvii ottaa ihan vertailu kuvat huomen aamu ja ilta masuist, kun on niin selkee ero). Ja tuntus olevan samaa vaivaa kun viime alku raskaudessa, ilman kertyminen masuun, joka tuntuu ilkeeltä. Ja ihan uusi oire, mitä ei koskaan aikasemmin ollut, AAMUPAHOINVOINTI, joka oli ekaa kertaa (ja toivottavasti vikaa) tänä aamuna, en siis oksentanut, mut tuli tosi heikko olo, ihan kun krapula olis ollu! Ai nii ja sit vielä suonenveto toisessa jalkapohjassa.



Inhottavaa on tuo kun jokainen pieni nippasu minkä tunnen masussa, pelkään et menee kesken. Kun päästäs nyt pian sinne rv12, et olis suurin pelko pois. Ilkee varjo, nuo aikoinaan olleet km:t, kun ei osaa koskaan näist ekasta 3kk nauttia, kun pelkää vaan :/



Ja tosiaan mun synnytys sairaala on PHKS.



Nyt kysäsenkin tässä, onko kellään tietoo/kokemusta. Olen siis nyt työkkärin työharjottelus, ja soppari loppuu 10.4, mut työ kaverit vihjaillu et voi olla et mulle tarjotaan tuolta töitä. Ja eli rv12 tulis täyteen vasta tuon harjottelu sopparin loputtua. Niin mites, jos pomo tulee nyt kysyy mua töihin, niin pitääkö mun siinä vaiheessa kertoa raskaudesta?



-Myrtti85 & pikku nelkku rv 5

Täällä 24 vuotias kaksosten odottaja ilmoittautuu mukaan keskusteluun :)

Viikko sitten kävin yksityisellä ultrassa ja saimme selville,että asukkeja on kaksi ja laskettuaika on 6.10. Mutta lääkäri oli sitä mieltä,että he syntyvät jo syyskuussa,koska kyseessä on monikkoraskaus.

Meillä ei ole ennestään lapsia,joten tieto kaksosista oli hieman järkytys :) Mutta nyt se tieto on jo kääntynyt iloksi.

Ensi tiistaina on ensimmäinen neuvola ja äitiyspolilla käyntejä tulee kuulemma olemaan useita, johtuen juuri tuosta monikkoraskaudesta.

En oikein tiedä,että pitäisikö tässä pelätä vai iloita asioista,kun ei tiedä,että mitä tuleman pitää.

Onneksi tässä on muutakin ajateltavaa, kuten kohta alkava muutto uuteen asuntoon.

Aamupahoinvointi on ollut muuutamina päivinä todella rajua. Tuntuu myös,että olo on vetämätön ja laiska.





Sophy ja tuplat 9+0

Se siitä neuvolastakin sitten. Sain tekstiviestin puoltatuntia ennen aikaani että se on peruttu sairastapauksen vuoksi! Mua ottaa ihan sikana päähän, ei ole mitään uutta tietoa koska seuraavan kerran saa uuden ajan :( ei kai tässä muu auta kuin repiä jostain rahat sinne yksityiselle..Ehkä kuulostaa tyhmältä mutta tarvitsen sen mielenrauhan tai vastaavasti jos kaikki ei ole kunnossa (tuulimuna) niin saisin asian päätökseen ja voisimme vielä yrittää uudestaan..En tiedä vaikuttaako nämä hormoonitkin niin paljon mielialaan ;(

Eikös se virallinen aika ole ilmoittaa raskaudesta viim. kuukautta ennen äitiyslomaa? Itse olin esikoisen kohdalla tilanteessa että tein sijaisuuksia silloin,aina tuli uutta pätkää toisen perään. Uskalsin kertoa raskaudestani vasta melko myöhään vaikka tiesin että kaikki olisivat onnellisia puolestani niin tiedostin että pomot eivät olisi töitä varmaan enää tarjonneet raskauden vuoksi. Kun lopulta kerroin, kävi sitten niinkuin olin arvellutkin, saman ikäinen kaverini joka oli aloittanut samoihin aikoihin työt kyseisessä paikassa kuin minäkin sai sieltä vakipaikan ja minä jäin ilman, sijaisuuden kyllä sain äitiyslomaan asti. Kyllä sitten kun työelämään palasin sain taas töitä samasta paikasta ja olen nykyisisin vakituinen, ei tarvitse enää murehtia onko töitä vai eikö ole. Mutta ehkä kannattaa harkita tilanteen mukaan..Suomessa valitettavasti on kovin yleistä että raskaana olevia syrjitään,voi tulla sarauslomia ja lopulta tulee se äitysloma.. Tsemppiä vaan kaikille! :)

onnea sophy kaksosista :) onko sinulla ollut oireitakin tuplasti? ;) ei vaan, se taitaa olla vain satutarinoita sekin että jos on kaksoset niin oireitakin on tuplasti..

Mekin muutetaan viikonloppuna uuteen asuntoon..on tässä järkkäämistä kun on villi esikoinen, minulla raskauden vuoksi huono olo ja väsy koko ajan ja töiden ohessa pitäisi pakata,ym.. :)

Aattelin jotain kirjoittaa, kun kävin lukemassa ketjuanne. Tein eilen positiivisen testin ja "vähän" pelonsekaisin tuntein tässä ollaan. Mies on innoissaan, mutta minä en. Melkein jopa toivon tuulimunaa, kun sellainenkin on historiassa koettu.



Meillä siis nyt toinen raskaus ja esikoinen on nyt vasta 7kk ikäinen. Ei siis millään tapaa suunniteltu raskaus, mutta eipä ole esteltykään. Esikoinen saatiin alulle lapsettomuustutkimusten ja lääkityksen jälkeen. Senpä vuoksi ei uskottu uuden raskauden olevan mahdollinen näin helposti. Imetyksen vuoksi mulla on epäsäännöllinen kierto eli ei mitään käsitystä milloin olen ovuloinut. Edellisten menkkojen perusteella LA olis 13.10.



Eniten kait tässä hirvittää muiden ihmisten mielipiteet, kun näin nopeasti toinen. Ja minkälaista elämä tulee olemaan kahden vaippaikäisen kanssa.

Onnea onnea uusille! Haaveilijalle, että kyllähän ihmiset selviää hienosti kaksosten ja kolmostenkin kanssa ja teidän ensimmäinen on jo puolitoista, kun tämä toinen syntyy :)



Rusina, mulla ultrattiin sillon viime viikonloppuna sielä sairaalassa kun oli ne kivut ja kaikki oli kunnossa, sydänkin sykki, mutta SILTI aijon mennä varhaisultraan yksityiselle!! Ihan pakkomielle tästä, että onko ötökällä kaikki hyvin.... :/

np- ultra aika tuli 2.4. Aika jännä, että sekin tuli nimellä varhaisraskaudenulträäni. Onko se normaalia?



Nyt sitten tää kysymys: Niinkuin tossa jo mainitsin, oon ihan paniikissa koko aika onko kaikki ötökällä kunnossa. Haluisin käydä ulträssä joka päivä!! Niin onko kellään kokemuksia jotka ovat harmillisen keskenmenos joutuneet kokea, että mitä tarkottaa tuo kirkasvuoto? Kun olen kuullut että keskenmenovuoto voi olla veristä tai kirkasta, niin kuinka erotan tuon kirkkaan normaalista valkovuodosta?

Kiitos rusina90 :) En osaa oikein sanoa oireista,kun ei ole aiempaa kokemusta. Mutta jotenkin musta tuntuu,että oireet ovat aika rajuja. Eikö sitä niin sanota,että jos on oireita,niin silloin masussa pitäisi olla kaikki hyvin. Pitää siis vissiin vain nauttia näistä oireista.

Eilen jumpalla huomasin kuinka kipeät rinnat oikeasti ovat hyppiessä :) pitää varmaan käydä ostamassa tukevammat urheiluliivit,ettei tartte kärsiä kovasti.

Osaako kukaan kertoa,että pitääkö ekassa neuvolassa olla puoliso mukana?

En tajunnut aikaa varatessa kysyä,että mikä käytäntö asiassa on.

Kiitos vastauksista jo etukäteen :)

sophy, Minun tietääkseni jokaisella neuvolakäynnillä saa olla puoliso mukana, ainakin täällä.. Paitsi, että jälkitarkastukseen, kun menin esikoisen kohdalla niin sitä aikaa varatessa neuvolatäti sanoi, että miestä ei siellä tarvita (olimme ekaa kertaa vauvan kanssa neuvolassa (eli viimeinen äitiysneuvolakäynti, ja mies mukana)... mutta muuten kaikilla neuvola käynneillä saa mies olla mukana jos pääsee... Tuskinpa ne ketään poiskaan käännyttäää... Meillä, kun oli ensimmäistä lasta odottavien "perehdytys" niin siellä sai, jopa imetyskerralla olla miehet mukana, oli ekaa kertaa niin että myös sisinä sai olla mies mukana.. Useastihan se mies on myös siellä synnytyssalissa mukana...

Ja nyt kun viestisi luettu uudestaan.. (ja huomattu mitä oikeasti kysyit) niin puolison ei tarvitse olla mukana jos ei pääse, mutta saa olla... :D

Kiitos Sats tiedosta :) Kyllä tuo mies oli halukas lähtemään mukaan. Ajattelin vain,etten raahaa sitä väkisin sinne mukaan :) Onhan miehenkin hyvä kuulla asiantuntijan suusta,että mitä oikein tapahtuu milloinkin.

Jotenkin kaikki ultra- ja sairaalakäynnit tuntuvat itsestäänselvyyksiltä,että mies on mukana,mutta näköjään se on niin neuvoloissakin. Taas tuli uutta tietoa.

Muistaakseni se neuvolan henkilö sanoi varanneensa 90 minuutin ajan meille. Mitäköhän ihmettä siellä niin kauan tehdään? Kertokaa kokemuksia ensimmäisestä käynnistä niin osaan hieman varautua tulevaan :)

Meilläkin sanoi esikoisen aikaan neuvolatäti, että isä saa olla näillä käynneillä mukana. Kyselin sitten mieheltä onko halukas tulemaan ja koettiin yhteistuumin, että eipä hänen ole tarve siellä olla. Kerran käytiin jotain lomakkeita läpi ja silloin olis ollut hyvä, että on paikalla. Kaverin mies taas vuorostaan taisi olla lähes kaikilla neuvolakäynneillä mukana. Meillä oli myös noita valmennuksia ja niihin mies osallistui lähes kaikkiin.



Sophy kyseli ekasta neuvolakäynnistä. Voi apua. Mitähän siellä käytiin läpi, mullakin se eka käynti tehtiin sen tuulimunaraskauden osalta ja se oli siis vuonna 2010 keväällä. Taidettiin keskustella elämäntilanteesta ja tulevista neuvolakäynneistä. Sitten oli perusmittaukset. Jotain lehtisiä antoi mukaan ja niitä sai kotona lueskella. Juteltiin niitä näitä, luotiin hyvää hoitosuhdetta.

Ehkä se on parempi ottaa mies ekalla kerralla ukaan niin saa hänkin hieman tietoa tulevasta, varsinkin tuleista lääkäreistä ja neuvolakäynneistä.

Jotenkin minua hieman ahdistaa mennä sinne neuvolaan. Olen aina ollut todella terve,eikä ole tarvinnt käydä lääkärissä valittamassa vaivoista niin koen jotenkin ahdistavalta sen,että toinen ihminen on niin kiinnostunut minun henkilökohtiasista asioista. Voi olla,että ajatus menee ohi, kun ensimmäisen kerran käyn siellä neuvolassa. Onhan se tietysti hyvä,että on neuvoloita,koska heidän tehtävänsä on kartoittaa mahdolliset ongelmat perheissä ja pitää huolta äidin sekä lasten terveydestä.

Toivon,että kokemus olisi positiivinen,eikä neuvolan "täti" ole tiukkapipoinen kaikentietävä hoitaja.

Mutta ehkä tälläiseenkiin tilanteeseen pitää oppia,että joku on oikeasti kiinnostunut siitä miten jaksan ja kuinka voin :)

Onhan se kuitenkin eri asia kertoa miehelle voinnista kuin täysin ulkopuoliselle henkilölle aamupahoinvoinnista ja erilaisista mieliteoista :)

Pitää vain mennä sinne avoiminmielin niin eiköhän siitäkin selivitä :)

sophy, Itse en myöskään pidä ajatuksesta, että neuvolatäti urkkii minun yksityisasioitani... Ja no nyt, kun olen huomannut että on oikeasti mukava neuvolatäti niin oloni on vähän helpottunut, mutta ekaa odottaessani ja ennenkö muutettiin niin inhosin neuvolaan menoa... Minulla oli neuvolasta olo kuin perässäni olisi sosiaalityöntekijät, että hyvin negatiivinen... Toki vieläkin vähän..



Tosin sitten, kun itse uskallauduin avautumaan niin hoitosuhteemme esikoisen kohdalla äitiysneuvolassa neuvolatätin kanssa parani huomattavasti.. Itselläni oli eka neuvola eilen ja kuinka yllättävää niin sijainen, jippii! Huippu ihanaa on, kun on sijainen ja opiskelija, voi että miten niitä rakastankaan...



Mutta ekalla neuvola käynnillä, kartoittavat terveyden tilan, esim. onko sairauksia, mitä sairauksia suvussa on. pituus, paino, sitten ottavat verikokeen mistä katsotaan veriryhmä, vasta-aineet, hiv ja kuppa. Ja antavat lähetteen PLV -kokeeseen (eli puhtaasti laskettu virtsa), josta katsotaan mahd. bakteerit, proteiinit, sokerit ja mielestäni myös klamydia, en toki oo varma.. Ja myös hemoglobiini mitataan..



Ja sitten ihan vain keskustellaan vähän niitä näitä... Puolitoista tuntia kuluu yllättävän nopeasti ja äkkiä siinä...



Suosittelen kertomaan oman näkökannan siitä, että ahdistaa se, että "urkitaan", koska se todennäköisesti helpottaa omaa oloa ja näin terkkari osaa suhtautua paremmin sinuuun..



Itse ekan kohdalla mennen ja tullen tiuskin neuvolassa, ja varsikin kun oli lääkäri neuvola niin olin kuin takapuoleen ammuttu karhu..

Toki siihen saattoi vaikuttaa se, että esikoista odottaessani ekalla neuvola kerralla kerroin, että raskaus on vahinko, että ei mitenkään suunniteltu, mutta ehdottomasti pidettävä, keskeytys ei ole edes vaihtoehto!

Niin tämän olivat, sitten kirjoittaneet sinne mun tietoihin ja ensimmäisen kerran, kun rvkolla 13+0 menin lääkärille niin lääkräi totesi, että päätit sitten pitää tämän lapsen. Olin vähän haavi auki, että täh, että niin pidin joo.. ja todella paljon loukkaantunut... ja tämän jälkeen meni 20 viikkoa, että osasin edes kertoa sitä neuvolassa terveydenhoitajalle... ja sit kun oli seuraava lääkärineuvola niin edellisen illan itkin kotona, että en halua mennä yksin tai mennä ylipäätään sinne... sitten kolmas lääkärineuvola olikin toisella lääkärillä, mut jälkitarkastukseen kun menin niin oli lääkärin ääni kellossa muuttunut, oli ilmiselvästi saanut palautetta...



Yleensä neuvolatätejä kehutaan, että on mukavia ja niin se minun ensimmäisenkin lapsen neuvolatäti osottautui alun jälkeen todella mukavaksi...



Keskustelu palstat eivät ehkä ole paras mahdollinen paikka lukea neuvolatäteistä, jos yhtään arveluttaa tai pelottaa, koska täältä varmasti saa hyvät kauhukuvat... Mutta itse suosittelen, että menet neuvolaan avoimin mielin ja teet johtopäätöksesi neuvolatädistä sen jälkeen, kun olet käynyt ja tutustunut häneen sen puolentoista tunnin aikana... Kaikki ennakko asenteet ja kauhukuvat kannattaa jättää pois, se mitä minä koen ei välttämättä ole se mitä sinä koet... Siis yritän sanoa, että älä tyrmää henkilöä ennnenkö tunnet hänet itse..



Mutta itse sanon ihan suoraan, että on tilanteita joissa kannattaa pitää suu kiinni, esim. itse pidin sillon kun esikoinen syntyi niin sairaalassa suuni kiinni siitä, että olin ihan kuoleman väsynyt että jos elämä lapsen kanssa on sellaista, kun siellä on niin en ikinä selviä siitä.. Jos olisin sanonut sen sairaalassa ääneen en varmasti olisi päässyt kotiin... Mutta kotiin, kun pääsin niin seuraavaan aamuun mennessä olo oli kummasti helpottunut, vaikka rinnat sitten olikin täynnä maitoa ja siitä alkoi lypsäminen sitten..



Tosin onneksi oli isosisko, joka osasi heti kertoa, että hanki rintapumppu ja jos yhtään on rinnat täynnä niin lypsä.. näinpä vältyin rintatulehdukselta... ja sitten kun se iski niin olisin joutunut joka tapuaksessa syömään antibioottikuurin, kun siskon kissa puri minua.. Toki tämä ei kyllä liittynyt mitenkään tähän, mutta jos jossain vaiheessa joku haluaa kokemuksia imetyksestä tai maidon luovuttamisesta niin voin kertoa... Mitä osaan yhden lapsen kohdalta kertoa...

Ja ihan kun en olsii valmiiksi kirjoittanut pitkää tekstiä..



Niin tietysti, ekalla neuvola käynnillä myös karkoitetaan tupakoiko, altistuuko passiiviselle tupakoinnille, alkoholin käyttö, huumeiden käyttö... Enpä enää muistanut, kun ekalla ne käytiin läpi ja nyt vain kysyin että onko pysynyt samana.. Ja en tiedä, että jos tupakoi tai altistuu passiiviselle tupakoinnille, että mitä siitä sanoo, varmaan suosittelee lopettamaan.. en tiedä, ei ole kokemusta, meidän perhe on savuton, lähes raitis (hyvin vähän juodaan meillä, joskus sauna siideri), mutta karvallinen (siis koira löytyy)!

Harmi Rusina, että neuvolasi peruuntui ja joudut pähkäilemään sen ultran kanssa. Mikäli itse en olisi saanut kunnalta uutta mahdollisuuttta, niin olisin kyllä mennyt itse uudestaan yksityiselle. Aikaisemmissa raskauksissa en ole käynyt (enkä ole katsonut edes aiheelliseksi mennä), mutta kun yksi ikävä tapaus takana, niin halusi vaan saada sen varmistuksen.



Mutta tänään siis olin uudestaan ultrassa, ja tällä kertaa oli ihania uutisia. Pikkusuisen syke oli vahva ja kaikki muutkin näytti normaalilta. Hieman asiat kyllä muuttui, eli koko vastasi vähempiä viikkoja (tämä myös selittää sen, miksi viime viikolla ei vielä varmaa sykettä saatu). Laskettua aikaa siirrettiin myöhemmäksi eli nyt 21.10 ja tänään menossa 6+3 (aamulla siis vielä 7+4). Nyt voi alkaa nauttimaan :)



Noista neuvoloista voisin omakohtaisesti kertoa, että aikaisemmin (edellisen miehen kanssa), niin kävin kaikissa yksin, koska mies ei töiltään päässyt. Ja tämä oli siellä kunnassa ihan ok. Nyt uudessa kunnassa meininki on hieman eri, koska tuntuu, että mies on pakko ottaa mukaan. Tuntui syyllistävän hieman, koska olin maanantaina yksin neuvolassa. Olen vaan jo tottunut käymään neuvoloissa yksin. Nykyinenkin mies on hieman sitä mieltä, että voin ihan hyvin käydä neuvolassa yksin, mutta ultriin haluaa tulla mukaan. (kokee ne jotenkin konkreettisemmin kuin pelkän neuvolakäynnin). Mutta jokainen tehköön tyylillään :)



Anu ja pikkuruinen 6+3

Onnea plussanneille ja tervetuloa joukkoon :)!



Meillä tämän esikoisen ekalla nla-käynnillä kesti 1h45min. Tuntui, että meidän neuvola"täti" (siis n. 30 vuotias) halus tarkasti käydä kaikki asiat läpi. Siis just noi, mitä tässä muut onkin jo kirjotellu (oireet, ruokavaliot, hammashuolto, päihteet ym) ja lisäksi käytiin tulevia ultra-vaihtoehtoja läpi, sit se esitteli äitiyskorttia ja täytti sitä, kertoi tulevista nla-käynneistä jne. Mies oli mukana, ja jatkossakin aikoo olla, kun kerran töistään pystyy järjestämään. Neuvolassa sanottiin, että on oikein mukavaa jos mies pääsee paikalle, mutta ei välttämätöntä. Mä toivon, että mies on mukana mahdollisimman paljon, ettei mun tarvi sit muistaa toistaa kaikkia asioita, joita on käyty läpi:)! Uudessa nla-asetuksessa on niitä "laajennettuja" käyntejä, josta kuulemma tulee erikseen miehelle ihan kutsukin. Siihen mennessä täytyy meidän täyttää sellanen voimavara-lomake, jota sitte käydään sillä käynnillä yhdessä läpi. Meidän neuvolasta jäi ainakin oikein hyvä mieli, jotenki sielä oli kuitenkin helppo jutella omista asioista, vaikka itteekin se aluksi hiukan mietitytti. Mutta hyvällä mielellä sinne voi mennä siis tulevillakin kerroilla. Iso kasa saatiin lippusia ja lappusia kotiin luettavaksi.



Niin ja alkuun juteltiin menneistä kierroista ja kun mulla on ollu niin epäsäännölliset menkat (35-60 pv), niin se antoi automaattisesti lähetteen kunnalliseen varhaisultraan. Ei ruvennut edes arvailemaan viikkoja silloin nla:ssa, kun ei tarkkaa ovulaatioaikaa voitu tietää. Ultrassa käytiinkin viikko sitten, jolloin viikoiksi silloin varmistui 6+6 (tänään siis 7+5). Pienokainen oli 9 mm pitkä ja yksi sydän siellä löi..



Ultran perusteella siis la tarkentui, on 12.10. Ja synnytys TYKS:ssä. Pahoinvoiti edelleen lisääntymään päin, varsinkin näin iltaisin. Ja ihan kauhee nälkä koko ajan, vielä kun keksisi, että mitä sitä aina tekee mieli. Ja nukkua voisin vaikka miten pitkään!

Yksityiselle alkuraskauden ultraan. Kun panikoin nyt sen keskenmenon kanssa, niin aattelin josko saisin rauhan, et näkee kaiken olevan hyvin. Mut nyt sit viel joutuu hetken odottelee kun aika on 19.3. Miten muuten kun sielhän pitäs olla vissii äitiys kortti mukana, ja mul on eka neuvola vasta 23.päivä?



Joo ja siis meil on ihan mukava neuvola täti, samalla kävin edellises raskaudessa ja lasten kanssa myös käyty samalla. Mut ei oo sellai täti et purkaisin sille syvimmät tuntoni. Ja joo mä inhoon kans sijaisia ja opiskelijoita. Mun vika äitiysneuvolassa viime raskaudesta oli sijainen, joka oli just vast valmistunu. Mul oli neuvolas jo supistuksia, ja tää painelee ja painelee et miten päin vauva on, ja sit ei ite oikein ollu varma niin pyys toisenkin kokeilemaan. Oli tosi ilkee kun tosissaan supisteli, ja moneen kertaan survoivat :/



Voiskohan ketjun alottaja tehdä meistä ekaan textiin listan? Kun meit alkanu kertyy tänne jo aika monta, niin kivempi seurailla et kuka on milläkin viikolla ja mones tulossa :)