Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
peruskoulutus, mies hoitovapaalla. Täytyy myöntää, että melkoiseen pakkorakoon olette itsenne asettaneet lapsia tehtaillessanne.
Ei se elämä katoa, vaikka lapsia ei tekisi peräperää vaan nauttisi hetken ajasta heidän kanssaan. Jotenkin surullista, että isommat ovat hoidossa ja mies hoitovapaalla nuorimman kanssa eli perhettä ei edes yritetä pitää kasassa vaan se pilkotaan osasiin.
Aikuisena lapsensa saavat ymmärtävät, että kaikki-tänne-heti ei päde elämässä. Ehkä äitisi katsoo perheenne elämää hämmentyneenä siitä, miten kasvattamansa tytär tyytyy niin vähään ja hukkaa elämäänsä sen sijaan että nauttisi siitä. Nyt aikuistumisen kynnyksellä olet käyttänyt aikasi valvomiseen ja väsymiseen sen sijaan että olisit luonut vakaata pohjaa elämälle.
Jokainen tekee omat valintansa, sinun valinnassasi jokainen on häviäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kamalaa joutua tässä vaiheessa elämää isoäidiksi.
eli teistä ei ollut vanhemmiksi. Ja sitten vielä pitää pukata lisää mukuloita, kun ei ensimmäisiäkään saatu hoidettua! Jos olisi opinnot pulkassa ja työpaikka hankittuna, ei tarvitsisi hylätä niitä lapsia hoitoon. Ja tuo leffadiipadaapa on juuri sitä. Diipadaapaa.
Mista teita mt-ongelmaisia ja syrjaytyneita oikein riittaa joka lahtoon?? Vai onko ap:n aiti tullut tanne kateellisena kommentoimaan? Luulenpa etta han on kateellinen, katkera ja yksinainen, sen takia roikkuu teilla useita kertoja viikossa, taitaa jopa olla katkera siita etta lapsista pidetaan hyvaa huolta ja on tukiverkkoja ilman hantakin. Tuollaisia kontrollifriikkeja vanhempia ei joskus pysty ilahduttamaan muulla kuin silla kokemuksella etta perheelle tuleekin vastoinkaymisia eivatka tunnu jaksavan lastensa kanssa, juuri mita mummo oli toivonutkin. Vaikuttaa myos jollain tapaa henkisesti keskenkasvuiselta ap:hen verrattuna.
näitä ilkeilijöitä. Kateus tuli mullakin mieleen, mutta kyse lienee liian suuresta suojelunhalusta ja kyvyttömyydestä päästää irti. Mies on kuollut, lapsi lähtenyt pesästä, perhe ympäriltä kadonnut, hän on yksin ja se voi olla vaikea pala.
Kyllä sun ap pitäisi raivostua äidillesi ja laittaa rajat, kunnon vuoden porttikielto. Äitisi selkeästi pitää sinua vastuuttomana pikkulapsena eikä hyväksy sinun itsenäistymistäsi. Se jotenkin kolahtaa hänen omaan tilanteeseensa. Sekin kertoo jostain, että laukkaa luonasi noin monta kertaa viikossa.
Itselläni oli vastaavaa, ja meni ainakin 10 vuotta, ennenkuin äitini tajusi, että en ole enää hänen pikku tyttönsä, jota hänen pitää suojella ja komentaa maailman tuulilta.
Ja noi hoitajat älyän ihan täysin, itse olen saanut esikoiseni 28-veenä ja hällä oli koliikki. Jep, turvaverkot on tarpeellisia ja hyvä että niitä on.
Onnea lapsikatraastanne, ja keisarileikattuna taidan tiedää, miksi ei niitä lapsia enää lisää tule...Hyvä kun olet tehnyt noin nuorena, siitä ei ole kun etua, kun olet kolmekymppinen työmarkkinoilla. Et meinaan ole "äitiysloma+hoitovapaa"-riskissä enää työnantajan silmissä.
Ja voin kertoa, että nelikymppisenä on kiva, kun on isot lapset, oma enoni pyöräytti mukulansa 19-25-veenä, ja on yhä saman naisen kanssa, jatkoopiskelee ja asuu velattomassa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Mulla ja enolla on ikäeroa 5 vuotta! (Nyt olen 41-v., enoni on 46 v., ja äitini on 63 v., laskekaa siitä) Ei ole ollenkaan tyhmä idea tehdä lapset nuorena!
ONNEA!
ajattelua jos viljelen, niin ehkä äitisi ei olisi toivonut sinulle niin raskasta nuoruutta ja paljoa vastuuta vielä, sillä jokainen äiti haluaisi, että lapsille ei tulisi kovaa elämää.
Juttele asia selväksi.
en usko, että äitisi periaatteessa lapsia vastustaa, vaan säälii sinua.
Kolmekuinen vauva ei kuulu yökylään. Tarkistakaa neuvolasta!
Hengähtämiseen ei tarvitse yökyläilyä, riittää että vanhemmat vuorottelee siellä kotona. Ja jos sekään ei riitä, sitten sinne kotiin tulee joku ja vanhemmat hengähtää hetken. Ei sitä hengähtämistä varten tarvitse roudata kaikkia lapsia yökylään muualle!
No, ap:lla ei tosiaan ole irtipäästämisen ongelmaa, se on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kypsältä ja fiksulta ja vastuuntuntoiselta äidiltä (toisin kuin oma äitisi, jolle kannattaa laittaa rajat ja sitten pitää niistä kiinni). Rajojen asettaminen ei ole välttämättä helppoa, mutta kirjoituksesi perusteella näyttää siltä, että et ole kuitenkaan antanut äitisi lannistaa itseäsi, mikä on tosi hyvä juttu. Itselläni on myös sellainen tilanne, että usein kontakti äitini kanssa pikemminkin vie energiaa kuin tarjoaa sitä, ja tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että saa rajattua tapaamiset sellaiseen määrään, jonka itse kokee mielekkääksi.
Mielestäni sinun kannattaisi järjestää asiat siten, että tapaat äitiäsi ainoastaan silloin kun mielesi oikeasti tekee nähdä häntä. Ja silloin mieluiten myös niin, että lapset eivät ole paikalla, sillä lapsillekaan ei tee hyvää kuulla heille kuitenkin mahdollisesti tärkeän ihmisen suusta lausuntoja siitä, kuinka heitä ei pitäisi olla olemassa ollenkaan.
Ja teille teilaajille sanon, että jos ette tajua edes hävetä sanomisianne, niin sitten teillä on kyllä oma aikuistuminen jäänyt täysin vaillinaiseksi riippumatta siitä minkä ikäisiä olette.
Kaksoset ovat olleet kotona siitä saakka kun jäin äippälomalle toisesta raskaudestani. Ja mies on itse halunnut jäädä kotiin, jotta saa olla lastensa kanssa.
Mieheni on yrittäjä ja hän tekee tietyt pakolliset yrityksen jutut, mutta sillon kun lapset ovat joko päikkäreillä tai yöunilla. Minun työpäiväni ovat lyhyitä, koska ovat työmatkoineen 6,5-7tuntia ja teen töitä vain neljänä päivänä viikossa eli ehdin olla paljon myös lastemme kanssa.
Taloudellisesti meillä ei ole tiukkaa, vaikka joku täällä näyttääkin niin ajattelevan. Rahaa jää joka kuukausi säästöön jonkin verran eikä silti tarvitse laskea jokaista senttiä.
Sitä vakaata pohjaa luon kuule kyllä koko ajan elämälle, kun mm. kouluttaudun työn ohessa.
ap
peruskoulutus, mies hoitovapaalla. Täytyy myöntää, että melkoiseen pakkorakoon olette itsenne asettaneet lapsia tehtaillessanne.
Ei se elämä katoa, vaikka lapsia ei tekisi peräperää vaan nauttisi hetken ajasta heidän kanssaan. Jotenkin surullista, että isommat ovat hoidossa ja mies hoitovapaalla nuorimman kanssa eli perhettä ei edes yritetä pitää kasassa vaan se pilkotaan osasiin.
Aikuisena lapsensa saavat ymmärtävät, että kaikki-tänne-heti ei päde elämässä. Ehkä äitisi katsoo perheenne elämää hämmentyneenä siitä, miten kasvattamansa tytär tyytyy niin vähään ja hukkaa elämäänsä sen sijaan että nauttisi siitä. Nyt aikuistumisen kynnyksellä olet käyttänyt aikasi valvomiseen ja väsymiseen sen sijaan että olisit luonut vakaata pohjaa elämälle.
Jokainen tekee omat valintansa, sinun valinnassasi jokainen on häviäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukemasi? Taitaapi olla liikaa vaadittu sinulta.
ap, joka tietää olevansa hyvä äiti, vaikkei ole lastensa kanssa 24/7 ja ikävöi lapsiaan aina kun on heistä erossa
Kolmekuinen vauva ei kuulu yökylään. Tarkistakaa neuvolasta!
Hengähtämiseen ei tarvitse yökyläilyä, riittää että vanhemmat vuorottelee siellä kotona. Ja jos sekään ei riitä, sitten sinne kotiin tulee joku ja vanhemmat hengähtää hetken. Ei sitä hengähtämistä varten tarvitse roudata kaikkia lapsia yökylään muualle!
No, ap:lla ei tosiaan ole irtipäästämisen ongelmaa, se on totta.
Mua rupes niin paljon ärsyttämään joidenkin mammojen tekstit täällä, että oli pakko kommentoida!
Siis, täällä oikeasti saa sellaisen kuva, että
- äidin on oltava äiti 24/7/365 eli koko ajan eikä minkäänlaista omaa aikaa saisi olla yhtään! -- nuorena lapsensa tehnyt nainen on köyhä ja kouluttamaton
- lapsia saa tehdä vain yli 3-kymppiset naiset, joilla on vähintään akateeminen koulutus ja työpaikka
- lastaan ei saa hoidattaa kenelläkään muulla
- isä ei osallistu lasten hoitoon millään tavalla, vain äidin on hoidettava lapsensa
Voi argh!!
Ettekö te osaa kunnolla lukea vai mikä teitä vaivaa??
Minusta ap kuullostaa todella järkevältä nuorelta naiselta, ja kunnioitan todella hänen tekemiään valintojaan. Vaikka hän on lapsensa tehnyt nuorena niin hän on silti kouluttautunut, käy töissä, ja haluaa kouluttautua vielä lisää työn ohessa. Moni ei näin tekisi vaan jäisi yhteiskunnan elätiksi, mutta ap ja hänen miehensä ovat itse lapsensa hoitaneet yhdessä, kuten jokaisen pariskunnan tulee tehdäkin. Ja ihan vain kaikille tiedoksi niin kyllä ne lapsiperheen vanhemmatkin saavat välillä ottaa omaa aikaa, ja silloin on hyvä kun on joku joka voi lapsia hoitaa.
Joku ihmetteli sitä, että miksi kaksosenne on olleet niin pienenä jo toisilla isovanhemmilla yökylässä, ja laittoi vielä, että miksei isä voinut hoitaa lapsia jotta äiti saa levätä? Ei taida tämä kyselijä tajuta, että joissan perheessä MOLEMMAT vanhemmat osallistuvat täysillä lasten hoitoon, joten molemmat saattavat olla väsyneitä, joten tuolloin molemmat tarvitsevat lepoa!
Pidä ap kiinni miehestäsi, tuntuu, että sellainen mies, joka osallistuu täysipainotteisesti lasten- ja kodinhoitoon on erittäin harvinaista. Varsinkin jos lukee näitä keskusteluja täällä av-palstalla!
Niin joo... mä oon saanut ensimmäisen lapseni 29-vuotiaana, omaan AMK-tutkinnon, ja ehdin olla työelämässkin 5 vuotta ennen poikani syntymää. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, mutta en todellakaan mieheni elätti! Meillä on sekä minä, että mieheni osallistuneet molemmta lapsen hoitoon täysipainotteisesti. Molemmat annamme toiselle välillä omaa aikaa, ja joskus myös yhdessä teemme jotain, jolloin pyydämme poikamme kummitätiä hoitamaan lastamme. Meillä ei ole niin hyvää verkostoa kuin ap:llä, joten suosittelen pitämään siitä kiinni! :)
Jos olisin saanut valita niin olisin kyllä tehnyt lapset nuorempana, mutta näinkin on hyvä. Syy miksi ei tämä onnistunut oli siinä, että löysin tulevan puolison vasta 27-vuotiina. Itse asiassa olen jopa suositellut sisaruksilleni, että jos mahhdollista niin tehkää ne lapset nuorena niin jaksaa paljon paremmin!
Luulisin, että sinun äitisi on ollut järkyttnyt mummoudestaan ettei osaa sitä käsitellä, joten sinä saat asiasta kuulla. Suosittelen ottamaan väliä, jos ei kerran suoraa puhetta ymmärrä. Minulla ei ole välit vanhempien kanssa kunnossa. He ovat saaneet minut äitini ollessa 20 ja isäni 5 vuotta vanhempi, joten he olivat 5-kympin molemmin puolin, kun heistä tuli isovanhempia. He eivät pystyneet sitä sulattamaan, vaan heille iski kriisi ja minä olin se joka joutui niitä pahoja sanoja kuuntelemaan. Pidän heihin etäisyyttä, enkä ole kertaakaan pyytänyt heitä auttamaan lapseni hoidossa. Välimme eivät ole todellakaan lämpimät, ja tuskin tulevat koskaan lämpenemään, koska vanhempani eivät osaa pyytää anteeksi, enkä itse pysty unohtamaan heidän pahoja sanoja. Joten olen todennut että olen onnelisempi kun pidän etäisyyttä. Toisaalta ei minulla ollut heidän kanssa hyvejä välejä ennen lastakaan.
Tsemppiä ap!! Teet hyvää työtä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerta lapsettomuutta aiheuttava leikkaus on tulossa lähiaikoina niin miksi lapset olisi pitänyt jättää tekemättä silloin kun niihin oli mahdollisuus? Opiskella ja työskennellä ehtii vielä vuosikymmeniä mutta lasten aika on nyt. Ja mikäs sen ihanempaa ap:llä vanhuksena kuin nähdä lastenlastenlapset?
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku olisi tullut meille, sitä jopa kokeiltiin. Appivanhemmat tuli meille yhdeksi yöksi hoitamaan kaksosia. Lopputuloksena, etten minä ja mies nukuttu hetkeäkään kun herättiin aina kaksosten itkuun kun oltiin nukahtamassa ja sama juttu koko yön. Muutenkin univelan takia ei aina enää saanut unta, vaikka väsytti.
Niin ja meille neuvolan terkka sekä neuvolalääkäri sanoi, että kaksoset olisi hyvä saada esim. pari kertaa kuukaudessa jollekin hoitoon, että saamme nukkua. Me päätimme kuitenkin ensin kokeilla pärjättäiskö, jos kaksoset ovat yhden yön kuukaudessa hoidossa ja se auttoi niin eivät koskaan olleet kahta kertaa yökylässä kuukaudessa.
ap
Kolmekuinen vauva ei kuulu yökylään. Tarkistakaa neuvolasta!
Hengähtämiseen ei tarvitse yökyläilyä, riittää että vanhemmat vuorottelee siellä kotona. Ja jos sekään ei riitä, sitten sinne kotiin tulee joku ja vanhemmat hengähtää hetken. Ei sitä hengähtämistä varten tarvitse roudata kaikkia lapsia yökylään muualle!
No, ap:lla ei tosiaan ole irtipäästämisen ongelmaa, se on totta.
Kaksoset ovat olleet kotona siitä saakka kun jäin äippälomalle toisesta raskaudestani. Ja mies on itse halunnut jäädä kotiin, jotta saa olla lastensa kanssa. Mieheni on yrittäjä ja hän tekee tietyt pakolliset yrityksen jutut, mutta sillon kun lapset ovat joko päikkäreillä tai yöunilla. Minun työpäiväni ovat lyhyitä, koska ovat työmatkoineen 6,5-7tuntia ja teen töitä vain neljänä päivänä viikossa eli ehdin olla paljon myös lastemme kanssa. Taloudellisesti meillä ei ole tiukkaa, vaikka joku täällä näyttääkin niin ajattelevan. Rahaa jää joka kuukausi säästöön jonkin verran eikä silti tarvitse laskea jokaista senttiä. Sitä vakaata pohjaa luon kuule kyllä koko ajan elämälle, kun mm. kouluttaudun työn ohessa. ap
peruskoulutus, mies hoitovapaalla. Täytyy myöntää, että melkoiseen pakkorakoon olette itsenne asettaneet lapsia tehtaillessanne. Ei se elämä katoa, vaikka lapsia ei tekisi peräperää vaan nauttisi hetken ajasta heidän kanssaan. Jotenkin surullista, että isommat ovat hoidossa ja mies hoitovapaalla nuorimman kanssa eli perhettä ei edes yritetä pitää kasassa vaan se pilkotaan osasiin. Aikuisena lapsensa saavat ymmärtävät, että kaikki-tänne-heti ei päde elämässä. Ehkä äitisi katsoo perheenne elämää hämmentyneenä siitä, miten kasvattamansa tytär tyytyy niin vähään ja hukkaa elämäänsä sen sijaan että nauttisi siitä. Nyt aikuistumisen kynnyksellä olet käyttänyt aikasi valvomiseen ja väsymiseen sen sijaan että olisit luonut vakaata pohjaa elämälle. Jokainen tekee omat valintansa, sinun valinnassasi jokainen on häviäjä.
jotka tienaa vallan valtavasti tekemällä pari yrityksen pakollista juttua päivässä. Täytyy myöntää, että aikuiset yrittäjät uhraavat paljon enemmän aikaansa yritykselle ja silti rahantulo on epävarmaa, mutta alle 25v yrittäjät ei tee oikeastaan mitään ja silti tulosta syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tartutte niinkin epäolennaisiin asioihin kuin vanhempien leffassa käymiseen ilman lapsia tai vauvojen yökyläilyyn vanhempien jaksamisen takia? Itsekin olen sitä mieltä ettei 3kk kuulu olla erossa vanhemmistaan, mutta se ei kuulu tähän keskusteluun. Ap on epäilemättä erittäin hyvä äiti ja kypsä sellaiseksi.
Tulee tunne, että nuorelta äidiltä vaaditaan enemmän "näyttöä" ja pärjäämistä kuin vanhemmalla iällä äidiksi tulleelta. Miksi viilataan pilkkua kun puitteet on selkeästi todella hyvät lasten kasvaa. En taida itsekään olla yhtä hyvä äiti kuin ap.
mutta ei juurikaan työkokemusta. Olet monta vuotta lasten kanssa kotona.
Työnhaku alkaa. Kukaan ei palkkaa sinua, sillä tutkintosi ja ammattitaitosi ovat vanhentuneet kotivuosien aikana.
Mulla on akateeminen tutkinto ja kolme lasta. Ei muuten sulje toisiaan pois. Työelämässä olen ehtinyt olla aika vähän, koska lapset on hoidettu kotona kolmen vuoden ikään. ei olla kuljettu ryysyissä, vaan lasten isä on käynyt töissä. Hän ei pidä minua loisena ja elättinä, vaan on tukenut ratkaisuani haluta olla lasten kanssa kotona.
Ehdin tehdä töitä myöhemminkin, nyt panostan lapsiini.
oli ihan normaalissa töissä. En sanonut, että rahaa tulee älyttömästi, mutta mieheni yritys pyörii, vaikka hän ei itse tee tällä hetkellä kuin ne ihan pakolliset jutut ja sitten työntekijät hoitaa loput.
Töissä ollessaan mieheni tekee ajoittain pitkääkin päivää ja tuo on se miinuspuoli yrittäjäjyydessä. Mieheni siis jatkaa isänsä firman pyörittämistä.
ap
Kaksoset ovat olleet kotona siitä saakka kun jäin äippälomalle toisesta raskaudestani. Ja mies on itse halunnut jäädä kotiin, jotta saa olla lastensa kanssa. Mieheni on yrittäjä ja hän tekee tietyt pakolliset yrityksen jutut, mutta sillon kun lapset ovat joko päikkäreillä tai yöunilla. Minun työpäiväni ovat lyhyitä, koska ovat työmatkoineen 6,5-7tuntia ja teen töitä vain neljänä päivänä viikossa eli ehdin olla paljon myös lastemme kanssa. Taloudellisesti meillä ei ole tiukkaa, vaikka joku täällä näyttääkin niin ajattelevan. Rahaa jää joka kuukausi säästöön jonkin verran eikä silti tarvitse laskea jokaista senttiä. Sitä vakaata pohjaa luon kuule kyllä koko ajan elämälle, kun mm. kouluttaudun työn ohessa. ap
peruskoulutus, mies hoitovapaalla. Täytyy myöntää, että melkoiseen pakkorakoon olette itsenne asettaneet lapsia tehtaillessanne. Ei se elämä katoa, vaikka lapsia ei tekisi peräperää vaan nauttisi hetken ajasta heidän kanssaan. Jotenkin surullista, että isommat ovat hoidossa ja mies hoitovapaalla nuorimman kanssa eli perhettä ei edes yritetä pitää kasassa vaan se pilkotaan osasiin. Aikuisena lapsensa saavat ymmärtävät, että kaikki-tänne-heti ei päde elämässä. Ehkä äitisi katsoo perheenne elämää hämmentyneenä siitä, miten kasvattamansa tytär tyytyy niin vähään ja hukkaa elämäänsä sen sijaan että nauttisi siitä. Nyt aikuistumisen kynnyksellä olet käyttänyt aikasi valvomiseen ja väsymiseen sen sijaan että olisit luonut vakaata pohjaa elämälle. Jokainen tekee omat valintansa, sinun valinnassasi jokainen on häviäjä.
jotka tienaa vallan valtavasti tekemällä pari yrityksen pakollista juttua päivässä. Täytyy myöntää, että aikuiset yrittäjät uhraavat paljon enemmän aikaansa yritykselle ja silti rahantulo on epävarmaa, mutta alle 25v yrittäjät ei tee oikeastaan mitään ja silti tulosta syntyy.
Ja neuvolan terkka ja lääkäri neuvoivat noin, koska tiesivät, että seuraava askel on lastensuojelu.
myrkyttämään lastesi mieliä.
Mun äiti sai mut 17-vuotiaana. Ja kyllä pienenä sain monet kerrat kuulla mummoltani, kuinka oli mun syy, kun äitini elämä meni hukkaan.
Äitini kyllä itse oli ihan tyytyväinen myyjän työhönsä. Asikkaat tervehtivät vapaa-aikanakin jne. Mutta mummon mielestä äidin olisi pitänyt käydä jokin hieno ammatti (olen nähnyt äitini todistukset, eipä niillä kovin kummoiseen kouluun olisi varmaan edes päässty, mutta kuitenkin).
Kun tuo jankutus ei loppunut, niin valitettavasti jouduin katkaisemaan välit mummooni. Mitä sitä mennä kotipaikkakunnalla käydessään kuuntelemaan toisen haukkuja. Tässä esimerkki, eikö luulisi että mummo olisi ollut innoissaan, kun pääsin sisään korkeakouluun. Ehei, kyllähän sitä sitä itse menet kouluihin, mutta ei vaan äitisi voinut, kun sinä tulit.
joku olisi tullut meille, sitä jopa kokeiltiin. Appivanhemmat tuli meille yhdeksi yöksi hoitamaan kaksosia. Lopputuloksena, etten minä ja mies nukuttu hetkeäkään kun herättiin aina kaksosten itkuun kun oltiin nukahtamassa ja sama juttu koko yön. Muutenkin univelan takia ei aina enää saanut unta, vaikka väsytti. Niin ja meille neuvolan terkka sekä neuvolalääkäri sanoi, että kaksoset olisi hyvä saada esim. pari kertaa kuukaudessa jollekin hoitoon, että saamme nukkua. Me päätimme kuitenkin ensin kokeilla pärjättäiskö, jos kaksoset ovat yhden yön kuukaudessa hoidossa ja se auttoi niin eivät koskaan olleet kahta kertaa yökylässä kuukaudessa. ap
Kolmekuinen vauva ei kuulu yökylään. Tarkistakaa neuvolasta! Hengähtämiseen ei tarvitse yökyläilyä, riittää että vanhemmat vuorottelee siellä kotona. Ja jos sekään ei riitä, sitten sinne kotiin tulee joku ja vanhemmat hengähtää hetken. Ei sitä hengähtämistä varten tarvitse roudata kaikkia lapsia yökylään muualle! No, ap:lla ei tosiaan ole irtipäästämisen ongelmaa, se on totta.
toinen vanhempi voi lähteä muualle nukkumaan, toinen jäädä kotiin vaikka isovanhempien kanssa. Silloin isä/äiti olisi saanut nukkua ja silti lapsilla olisi ollut toinen vanhempi lähellä. Niin neuvola meitä ohjeisti, kun mietimme, miten tuplien kanssa olisi kätevintä toimia.
Hyvät vanhemmat nimenomaan myöntävät voimiensa rajallisuuden ja pyytävät hoitoapua jotta saavat edes hetken hengähtää. Se tuskin on mitään dumppaamista.
Ap'lle tsemppiä, olet hyvä äiti, ja mutsisi on kyllä aika tapaus. Ota etäisyyttä, se on rankkaa mutta vapauttaa sinua elämään omaa perhe-elämääsi omaan tapaasi ja itsetuntosi kohenee varmasti kun ei koko ajan tarvitse kuulla jatkuvaa mitätöintiä ja arvostelua.