Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
Mistä sinä revit sen pelkän peruskoulun tähän?
Vierailija - 19.01.12 12:19 (ID 14108089)Ai jos ei ole akateemista koulusta=ei koulutusta ollenkaan :D Vierailija - 19.01.12 12:13 (ID 14108052)
että ilman työttömällä todennäköisesti ei ole mitään koulutusta. Akateeminen saa töitä helpommin kuin peruskoulutodistusta näyttävä.
Kyse oli akateemisesta työttömyydestä: se on huomattavasti alhaisempi kuin peruskoulupohjaisten työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole missään kertonut mitä opiskelen enkä ala sitä täällä ruotimaan, koska se ei liity mitenkään aloitukseeni, kuten ei monet muutkaan asiat, mihin täällä on takerruttu. Mutta kuten sanoin, kun saan jatko-opintoni suoritettua, minulla on korkeakoulututkinto. Mitään erivapauksia en tule saamaan. ap
ja kuten jo kirjoitin niin halusimme lapset peräjälkeen ja nyt sitten ennen kun toinen lapsi sai alkunsa selvisi, että minulla tulee olemaan edessä leikkaus, jonka jälkeen en voi enää saada lapsia. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että olisiko kolmas lapsemme viimeinen vai voidaanko saada vielä yksi lapsi ennen kun leikkaus on tehtävä. Niin ja minusta tulee kyllä ihan korkeakoulututkinnon suorittanut, kunhan saan jatko-opintoni päätökseen ja kun opintoni päättyvät olen myös saanut itselleni sen ammatin, josta haaveilin ja jonka saaminen siirtyi kaksosten takia. Ja äitini ei ole YHTÄÄN kertaa hoitanut meidän kaksosia. Appivanhemmat, kummit sekä yksi lastenhoitaja on hoitanut sillon kun on tarvittu. Äitini on vain valittanut ja arvostellut ym. Mitään kadotettua nuoruutta ei olla vietetty. Kumpikaan ei viihdy missään baareissa, mutta sitä yhteistä aikaa kaksin on aina välillä otettu niin, että on käyty esim. leffassa ja syömässä tai mitä millonkin. Ja kaksosten ollessa vauvoja oli aina yks yö kuukaudesta pyhitetty nukkumiselle ja kaksoset hoidossa sen yön. ap
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin. Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin. Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa. Saa lynkata.
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
vaan sitä, että et pääse yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan oppisopimuksella suoritetun 2-vuotisen perustutkinnon voimin vaan tarvitaan keskiasteen tutkinnon (tavallisesti lukio) suorittaminen. Niin se vain menee, vaikka muuta intät. Toki voit aina haaveilla, että joskus, mutta se vaatii kyllä aika tavalla suhteessa siihen, mitä sinulla nyt on.
että me käytimme ehkäisyä, mutta siitä huolimatta tulin raskaaksi.
Ja mistä olet keksinyt tuon, että olen työpaikaton? Minulla nimittäin on vakituinen työpaikka ja työn ohessa jatkokouluttaudun, jotta olen jossain vaiheessa unelma-ammatissani.
ap
ei olisi missään opiskelemassa vaan olisi sitä tasoa, että hommaisi peruskoulun jälkeen oppisopimuksella ammattia ja ei osaisi ehkäisyä käyttää.
Mutta totta sinä ymmärrät, että mielipiteitä saa olla erilaisia. Kaikkien ei tarvitse myötäillä sinua. Ihmisillä on oikeus olla eri mieltä ja toivoa lapsilleen enemmän kuin olla työpaikaton suurperheen äiti parikymppisenä.
ja kuten jo kirjoitin niin halusimme lapset peräjälkeen ja nyt sitten ennen kun toinen lapsi sai alkunsa selvisi, että minulla tulee olemaan edessä leikkaus, jonka jälkeen en voi enää saada lapsia. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että olisiko kolmas lapsemme viimeinen vai voidaanko saada vielä yksi lapsi ennen kun leikkaus on tehtävä.
Niin ja minusta tulee kyllä ihan korkeakoulututkinnon suorittanut, kunhan saan jatko-opintoni päätökseen ja kun opintoni päättyvät olen myös saanut itselleni sen ammatin, josta haaveilin ja jonka saaminen siirtyi kaksosten takia.
Ja äitini ei ole YHTÄÄN kertaa hoitanut meidän kaksosia. Appivanhemmat, kummit sekä yksi lastenhoitaja on hoitanut sillon kun on tarvittu. Äitini on vain valittanut ja arvostellut ym.
Mitään kadotettua nuoruutta ei olla vietetty. Kumpikaan ei viihdy missään baareissa, mutta sitä yhteistä aikaa kaksin on aina välillä otettu niin, että on käyty esim. leffassa ja syömässä tai mitä millonkin. Ja kaksosten ollessa vauvoja oli aina yks yö kuukaudesta pyhitetty nukkumiselle ja kaksoset hoidossa sen yön.
ap
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin.
Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin.
Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa.
Saa lynkata.
eli teistä ei ollut vanhemmiksi.
Ja sitten vielä pitää pukata lisää mukuloita, kun ei ensimmäisiäkään saatu hoidettua!
Jos olisi opinnot pulkassa ja työpaikka hankittuna, ei tarvitsisi hylätä niitä lapsia hoitoon.
Ja tuo leffadiipadaapa on juuri sitä. Diipadaapaa.
Diipadaapa taitaa olla lähinnä ko viestin lähettäjän korvien välissä. Se kateus se kateus...
Pyydä äitiäsi menemään hoitoon. Tuolla käytöksellä hän on vain tuhoava perhettäsi kohtaan. Tahtooko hän, että te epäonnistutte. Sano, että hän on tuomitsemisellaan osasyyllinen, jos teidän perheelle kävisi huonosti (toivottavasti ikinä ei). Anna käydä vain harvoin ja sanot ennen vierailuja, että kritisoimaan ei tartte tulla. Ei tartte välejä katkaista, mutta ei tartte aina tuota kuunnella. luulen, että siellä on jokin häpeä taustalla. Hänen nuoruudessaan oli ehkä onnetonta, jos joku tuli nuorena raskaaksi, häpeä.
Kaikkea hyvää teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää missään oppisopimuskoulutuksessa vaan ihan normaalissa työssä ja kyseisen työn ohessa työnantajan maksamana jatko-kouluttaudun.
Enkä edelleenkään itke, ettei äitini hoida lapsenlapsiaan, se on ihan ok, ettei hoida, mutta se ei ole ok, että hän arvostelee ym. koko ajan.
ap
on se, että minulla on elämässä muutakin sisältöä kuin istua koko päivää (tai montaa päivää) suoltamassa tekstiä tänne.
Satuin istumaan tässä koneelle kahvitauolla ja luin tämän aloituksen.
Ap.llakin olisi asiat varmaan paljon paremmin jos olisi niiden lastensa kanssa, eikä istuisi tässä koneella koko päivää suoltamassa itsesääliä tihkuvaa teinimammatekstiä kun äiti ei hoida mun mukuloita, vaikka mulla on yrittäjämies ja tulevaisuudessa pääsen oppisopimuskoulutuksella yliopistoon.
Vai miten tämä nyt menikään...
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin.
Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin.
Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa.
Saa lynkata.
Jospa sinäkin antaisit lapsesi elää sitten omaa elämäänsä. Jos hän haluaa opiskella mahdollisimman paljon, tue ja auta. Jos hän taas haluaa ammatiin minkä saa ihan vaikka kolmessa vuodessa. Tue häntä.
Ja tosiaan, aika paljon saa analysoitua äidistä joka on hyvin törkeä tytärtänsä kohtaan. En tiedä onko se sinusta normaalia käytöstä (voi lapsiraukkasi jos on), mutta minun mielestä ei ole normaalia vanhemman käytöstä omaa lastansa arvostella ja solvata. Lapsenlapset ovat todella huono syy käyttäytyä huonosti jatkuvasti.
Harvemmin lapset tekevät päätöksiä loppujen lopuksi kuitenkaan vanhempien mieliksi, ap:n äiti ei vain pääse siitä yli, että tyttö on tehnyt omat ratkaisunsa, eikä epäonnistunutkaan niinkuin hän oletti. Ihan oikeasti kukaan järkevä ihminen ei voi edes olettaa, että kaikki hommaisivat akateemisen tutkinnon, hädin tuskin nytkään riittää kaikille oman alansa töitä.
että ilman työttömällä todennäköisesti ei ole mitään koulutusta. Akateeminen saa töitä helpommin kuin peruskoulutodistusta näyttävä.
mutta ammattikoulutus on varsin usein riittävä työllistäjä. Pitää ymmärtää, että kaikki eivät halua, eikä heidän tarvitse haluta uraa. Osalle suorittava työ riittää läpi elämän. Minusta tämä on hyvä, riittää paremmin töitä meille, jotka sitä uraa haluavat:)
Aika moni vanhempi varmasti toivoo, että lapsi kouluttautuu ja hommaa ns.hyvän ammatin, mutta pitää hyväksyä sekin tosiasia, että juuri oma lapsi voi olla se, joka haluaa käydä ammattikoulun ja tyytyä ns.duunarin töihin. Vanhemman tulisi (tällöinkin) tukea lasta ja hyväksyä hänen valintansa. Lapselle on iso taakka se, että hyväksyntä tulee vain jonkin tietynlaisen elämänmallin toteutuksesta.
Eikä se mikään katastrofi ole (muille kuin niille vanhemmille), jos lapsi ei kouluttaudu/elä vanhempien toiveiden mukaisesti, jos kuitenkin elämänsä osaa fiksusti järjestää, kasvattaa lapsensa ja tulla omillaan toimeen.
t.128
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ammattikoulun käynyt.
En ole missään kertonut mitä opiskelen enkä ala sitä täällä ruotimaan, koska se ei liity mitenkään aloitukseeni, kuten ei monet muutkaan asiat, mihin täällä on takerruttu. Mutta kuten sanoin, kun saan jatko-opintoni suoritettua, minulla on korkeakoulututkinto. Mitään erivapauksia en tule saamaan. ap
ja kuten jo kirjoitin niin halusimme lapset peräjälkeen ja nyt sitten ennen kun toinen lapsi sai alkunsa selvisi, että minulla tulee olemaan edessä leikkaus, jonka jälkeen en voi enää saada lapsia. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että olisiko kolmas lapsemme viimeinen vai voidaanko saada vielä yksi lapsi ennen kun leikkaus on tehtävä. Niin ja minusta tulee kyllä ihan korkeakoulututkinnon suorittanut, kunhan saan jatko-opintoni päätökseen ja kun opintoni päättyvät olen myös saanut itselleni sen ammatin, josta haaveilin ja jonka saaminen siirtyi kaksosten takia. Ja äitini ei ole YHTÄÄN kertaa hoitanut meidän kaksosia. Appivanhemmat, kummit sekä yksi lastenhoitaja on hoitanut sillon kun on tarvittu. Äitini on vain valittanut ja arvostellut ym. Mitään kadotettua nuoruutta ei olla vietetty. Kumpikaan ei viihdy missään baareissa, mutta sitä yhteistä aikaa kaksin on aina välillä otettu niin, että on käyty esim. leffassa ja syömässä tai mitä millonkin. Ja kaksosten ollessa vauvoja oli aina yks yö kuukaudesta pyhitetty nukkumiselle ja kaksoset hoidossa sen yön. ap
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin. Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin. Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa. Saa lynkata.
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
vaan sitä, että et pääse yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan oppisopimuksella suoritetun 2-vuotisen perustutkinnon voimin vaan tarvitaan keskiasteen tutkinnon (tavallisesti lukio) suorittaminen. Niin se vain menee, vaikka muuta intät. Toki voit aina haaveilla, että joskus, mutta se vaatii kyllä aika tavalla suhteessa siihen, mitä sinulla nyt on.
Tyypillistä - joku kirjoittaa tänne saadakseen tukea ja mahd. neuvoja siitä, miten saisi äitinsä todella asiattomalta kuulostavan käytöksen loppumaan,mutta keskustelu ryöpsähtääkin siihen, että hän saa verissäpäin puolustella omia elämänvalintojaan ihmisille, jotka eivät häntä tai hänen elämäänsä tunne ja jotka esittävät omia, täysin hihasta vedettyjä olettamuksiaan hänen tai hänen perheensä elämästä. Arvostelijoiden kommenteista kuultaa kateus, todella rajoittuneet näkemykset siitä, missä järjestyksessä asiat "on pakko" elämässä tehdä ja se sama, mikä täällä erittäin useassa keskustelussa on nähtävissä eli jatkuva syyllistäminen siitä, että äiti ja isä ovat edelleen ihmisiä, vaikka niitä lapsia on perheeseen tullutkin. Siis yhteenvetona: väsyä ei saa, apua ei saa pyytää, kaikki pitää tietää ennakolta ja osata varautua siihen. Hip hei Suomi perhetragedioiden luvattu maa! Tästä asenneilmastostahan ne sujuvasti syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ammattikoulun käynyt.
En ole missään kertonut mitä opiskelen enkä ala sitä täällä ruotimaan, koska se ei liity mitenkään aloitukseeni, kuten ei monet muutkaan asiat, mihin täällä on takerruttu. Mutta kuten sanoin, kun saan jatko-opintoni suoritettua, minulla on korkeakoulututkinto. Mitään erivapauksia en tule saamaan. ap
ja kuten jo kirjoitin niin halusimme lapset peräjälkeen ja nyt sitten ennen kun toinen lapsi sai alkunsa selvisi, että minulla tulee olemaan edessä leikkaus, jonka jälkeen en voi enää saada lapsia. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että olisiko kolmas lapsemme viimeinen vai voidaanko saada vielä yksi lapsi ennen kun leikkaus on tehtävä. Niin ja minusta tulee kyllä ihan korkeakoulututkinnon suorittanut, kunhan saan jatko-opintoni päätökseen ja kun opintoni päättyvät olen myös saanut itselleni sen ammatin, josta haaveilin ja jonka saaminen siirtyi kaksosten takia. Ja äitini ei ole YHTÄÄN kertaa hoitanut meidän kaksosia. Appivanhemmat, kummit sekä yksi lastenhoitaja on hoitanut sillon kun on tarvittu. Äitini on vain valittanut ja arvostellut ym. Mitään kadotettua nuoruutta ei olla vietetty. Kumpikaan ei viihdy missään baareissa, mutta sitä yhteistä aikaa kaksin on aina välillä otettu niin, että on käyty esim. leffassa ja syömässä tai mitä millonkin. Ja kaksosten ollessa vauvoja oli aina yks yö kuukaudesta pyhitetty nukkumiselle ja kaksoset hoidossa sen yön. ap
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin. Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin. Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa. Saa lynkata.
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
vaan sitä, että et pääse yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan oppisopimuksella suoritetun 2-vuotisen perustutkinnon voimin vaan tarvitaan keskiasteen tutkinnon (tavallisesti lukio) suorittaminen. Niin se vain menee, vaikka muuta intät. Toki voit aina haaveilla, että joskus, mutta se vaatii kyllä aika tavalla suhteessa siihen, mitä sinulla nyt on.
Tyypillistä - joku kirjoittaa tänne saadakseen tukea ja mahd. neuvoja siitä, miten saisi äitinsä todella asiattomalta kuulostavan käytöksen loppumaan,mutta keskustelu ryöpsähtääkin siihen, että hän saa verissäpäin puolustella omia elämänvalintojaan ihmisille, jotka eivät häntä tai hänen elämäänsä tunne ja jotka esittävät omia, täysin hihasta vedettyjä olettamuksiaan hänen tai hänen perheensä elämästä. Arvostelijoiden kommenteista kuultaa kateus, todella rajoittuneet näkemykset siitä, missä järjestyksessä asiat "on pakko" elämässä tehdä ja se sama, mikä täällä erittäin useassa keskustelussa on nähtävissä eli jatkuva syyllistäminen siitä, että äiti ja isä ovat edelleen ihmisiä, vaikka niitä lapsia on perheeseen tullutkin. Siis yhteenvetona: väsyä ei saa, apua ei saa pyytää, kaikki pitää tietää ennakolta ja osata varautua siihen. Hip hei Suomi perhetragedioiden luvattu maa! Tästä asenneilmastostahan ne sujuvasti syntyvät.
Öistä, jolloin ei saa nukkua? Lastenhoidon kurjuudesta, johon avuksi tarvitaan appivanhemmat, kummit ja lastenhoitajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oppisopimuksela suoritettu perustutkinto ei ole ammattikoulu!"
Tyypillistä - joku kirjoittaa tänne saadakseen tukea ja mahd. neuvoja siitä, miten saisi äitinsä todella asiattomalta kuulostavan käytöksen loppumaan,mutta keskustelu ryöpsähtääkin siihen, että hän saa verissäpäin puolustella omia elämänvalintojaan ihmisille, jotka eivät häntä tai hänen elämäänsä tunne ja jotka esittävät omia, täysin hihasta vedettyjä olettamuksiaan hänen tai hänen perheensä elämästä. Arvostelijoiden kommenteista kuultaa kateus, todella rajoittuneet näkemykset siitä, missä järjestyksessä asiat "on pakko" elämässä tehdä ja se sama, mikä täällä erittäin useassa keskustelussa on nähtävissä eli jatkuva syyllistäminen siitä, että äiti ja isä ovat edelleen ihmisiä, vaikka niitä lapsia on perheeseen tullutkin. Siis yhteenvetona: väsyä ei saa, apua ei saa pyytää, kaikki pitää tietää ennakolta ja osata varautua siihen. Hip hei Suomi perhetragedioiden luvattu maa! Tästä asenneilmastostahan ne sujuvasti syntyvät.
Öistä, jolloin ei saa nukkua? Lastenhoidon kurjuudesta, johon avuksi tarvitaan appivanhemmat, kummit ja lastenhoitajat?
Miksi muutenkaan kiljutte siitä että ap:n lapset käy joskus hoidossa? Koska te itse ette saa apua. Ja kuitenkin, jos kyseessä olisi 30v kolmen lapsen äiti, hänelle sanoittaisiin vain että onpa hyvä kun on tukiverkostoa. Surutta vain lapset välillä hoitoon! Mutta kun kyseessä on 22v äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te 36 vuotiaana odotatte esikoista, minä olen jo lapsista vapaa ja pääsen matkustelemaan rauhassa ja elokuviin ja saan tehdä mitä haluan. Te olette kiinni vaipoissa, mutta minulla alkaa uusi elämä ja saan tehdä loppuelämäni, mitä haluan.
Juu, paitsi, että jos lapsesikin saa lapsen 15- ja 17-vuotiaana, hän tarvitsee apuasi juuri, kun sinä luulet helpompien päivien koittavan. Millainen mummi ajattelit muuten olla?
Yksi nelikymppisenä mummoutunut tuttuni ei ainakaan ollut lainkaan iloinen parikymppisen tyttärensä raskautumisesta, koska oli juuri saanut kaikki omat lapsensa 10-vuotiaiksi. Ja jos teini saa lapsia, niin ei sitä voi olla huolehtimatta siitä, miten vielä murrosiän kuohuissa oleva tai niistä tointuva selviää lapsenhoidosta, kun varsinaisia resursseja toimeentuloon ei vielä ole hankittu. Ja kun tietää, että siinä iässä seurustelusuhteet eivät useinkaan kestä - kokemusta tällä tuoreella mummilla oli esim. omasta parisuhteestaan, niin iloa raskausuutisesta pitää ehkä hieman kaivella jostakin.
Sinänsä siis ymmärrän ap:n äidinkin huolen, mutta ainainen valitteleminen ja voivotteleminen on vain tuhoavaa, eikä auta ketään millään tavalla. Kannustava suhtautuminen saa asianomaisen uskomaan itseensä, valittelu ja lannistaminen taas saa itsetunnon alenemaan ja masentaa. Tämäkin esimerkkimummi, joka siis alussa joutui tottumaan olemaan vanhus nelikymppisenä ja halusi tehdä tyttärelleen selväksi, että hän ei halua tämän tukeutuvan itseensä liikaa, on kyllä hyväksynyt uuden roolinsa ja uskoo tyttärensä kykyyn selvitä elämästään. Ap:n kohdalla tuntuu siltä, että hänen äitinsä yhtäaikaa pelkää ja toivoo, että kaikki menee pieleen, eikä halua myötävaikuttaa edes asenteellaan siihen, että kaikki voisikin mennä hyvin.
Toinen juttu on sitten se, että ap:n äiti on itse ollut pitkään lasten kanssa kotona. Hän voi olla aidosti sitä mieltä, että muunlainen menettely on todella paha juttu, tai sitten hän saattaa kokea, ettei hänen äitiystyyliään arvosteta. Hän on kenties uhrannut jotain tarpeitaan tai suunnitelmiaan sen vuoksi, mutta ei halua myöntää itselleen, ettei tehnyt elämästään sellaista kuin olisi halunnut, varsinkaan, jos sitä ei edes arvosteta (hänen mielestään).
No, neuvoja en osaa antaa. En usko porttikieltoihin muuta kuin ääritapauksissa, mutta tämä ei ihan vaikuta vielä ihan sellaiselta.
Pitihän se arvata että tästäkin on paisunut tällainen haukkumaketju. En jaksa kahlata loppuun asti. Mikä ihmeen este nuorena hankitut lapset ovat koulutukselle ja hyvälle ammatille? Itsekin olen saanut kaksi lasta ennen akateemista loppututkintoa ja kaksi sen jälkeenkin, enkä ole mikään poikkeus. Ja koulutusta vastaavaa työtä on löytynyt. Osa sitten itkee kolmevitosena, kun ei luonnollisin keinoin enää tule raskaaksi.
2
Myös samankaltaista. Itse sain esikoisen 23 vuotiaana, minulla ammatyi ja oli muutaman vuoden ollut töissä kun halusimme lapsen. Äitini kauhisteli asiaa sillon ett
Noin nuorena kun itse oli 30v kun sai veljeni ja isäni kanssa yhdessä 10 v ennen kuin uskalti tehdä lapsen. Me olimme olleet 5 vuotta yhdessä.
No esikoisesta hullaantui kuitenkin ja ollut hyvä mummo. Toista lasta rupesimme odottamaan kun olin 25 eli lapsille tuli reilu 2 v ikäero, kun kerroimme tästä uutisesta eka kommennti oli että eikä kun esikoinen on vasta noin pieni vaikka nimenomaan halusimme pienen ikäeron ett olisi seuraa kun minulla ja veljelläni oli 4 vuotta ikäeroa ja se oli liian paljon kun emme leikkineet yhdessä kun parina vuotena siinä 6-10 vuotiaana ehkä.
No onnitteluja ei kuulunut vaan se että toiv. Ei nyt enempää tule. Ja minkä helv. Takia!?!
No saimme viime kesänä kolmannen lapsen eli tokalle ja kolmannelle tuli ikäeroa 2v4kk, tämähän oli aivän järkytys että näin monta lasta. Kun äidilläni on 2 lasta 4vuoden ikäerolla niin minullakin pitäisi olla.
Tuntuu että koska hän ei olisi pärjännyt 3 pienen lapsen kanssa niin minunkaan ei olisi pitänyt. Nytkin aina kauhistelee että voikun minua käy sääliksi kun 3 lasta. Juh heijaa, mulla aivan ihanat lapset ja haluamme paljon lapsia.
Tuntuu et jotkut äidit ei vaan voi tajuta että omat tyttäret tekee elämällä niinkuin haluaa. Ei äidin elämän suunta ole se ainut oikea. Sitten välillä vihjaillut että ei hän laittanut ikinä lapsia hoitoon kun olimme pieniä että itse hoiti aina eivätkä isän kanssa käyneet missään. Kun meillä muutaman kerran vuodessa käydään miehenkaa teattri,leffas,syömäs tms.
No ois varmaa kannattanu joskus viettää sitä parisuhdeaikaakin eikä vaan elää lapsille kun isäni löyti toisen ollessani12v.
En edes uskalla sanoa äidilleni että haaveillaan jopa neöjännestä lapsesta, varmaan pyörtyis.
Anoppi on toista maata, hänellä itsellä 5 lasta ja odottaa lapsenlapsia aina vaan lisää. Hänestä lapset ovat onni ja elämän tarkoitus, niinukuin minustakin.
Miisa
Itse asiassa musta hyvä tehdä lapset nuorena. Toipuu synnytksestä ehkä paremmin,jaksaa yövalvomiset, ehtii hyvin vielä kouluttautua lisää ja elämää hvyäkuntoisena toiv. Vielä paljon edessä,
Itse nyt 28v ja jos neljännen vielä saisimme, olisin 29 v kun syntyisi. Ei musta kuullosta pahalta olla 30 v ja 4.lapsen äiti. Sitten ajattelin seuraavkasi hakea korkeakoulututkinnon ja siitä jatkamaan työuraa.
Ajatella, yksi minun lapsistani on isänsä mukana, yksi leikkii huoneessaan ja yksi nukkuu. Juon myös kahvia. Silti jaksoin lukea tekstin ja todeta ettei ap:n äidin käytös ole normaalia :)
Mutta ilmeisesti sinullakin oli aikaa arvostella vain ap:ta, etkä kuitenkaan jaksanut lukea kaikkea :D
Onko teidän perheessä normaalia että lapsia arvostellaan ja teilataan? :) Tekstisi perusteella vain...