Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
oikeesti...siis minä pääsen 35vuotiaana mummoksi,mitä sitten.
olen 35v äiti/mummo/anoppi ja rillutan
baareissakin satunnaisesti.
So?
Mitä pahaa mun elämässä on?
teen työni,hoidan lapseni.Nuorimmaiseni on 2v ja vanhin tää 18v joka saa lapsen,on ihan kihloissa ja miehellä oma firma.
Mitä voitatte valittamalla jossain nettipalstalla nimettöminä?
En oo ainakaan vieny kenenkää eväitä?
Ja ketjun aloittajalle oikein paljon tsemppiä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattikorkeaan ja hän opiskeli oppisopimuksella.
Oppisopimuksela suoritettu perustutkinto ei ole ammattikoulu!
kun ammattikoulun käynyt.
En ole missään kertonut mitä opiskelen enkä ala sitä täällä ruotimaan, koska se ei liity mitenkään aloitukseeni, kuten ei monet muutkaan asiat, mihin täällä on takerruttu. Mutta kuten sanoin, kun saan jatko-opintoni suoritettua, minulla on korkeakoulututkinto. Mitään erivapauksia en tule saamaan. ap
ja kuten jo kirjoitin niin halusimme lapset peräjälkeen ja nyt sitten ennen kun toinen lapsi sai alkunsa selvisi, että minulla tulee olemaan edessä leikkaus, jonka jälkeen en voi enää saada lapsia. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että olisiko kolmas lapsemme viimeinen vai voidaanko saada vielä yksi lapsi ennen kun leikkaus on tehtävä. Niin ja minusta tulee kyllä ihan korkeakoulututkinnon suorittanut, kunhan saan jatko-opintoni päätökseen ja kun opintoni päättyvät olen myös saanut itselleni sen ammatin, josta haaveilin ja jonka saaminen siirtyi kaksosten takia. Ja äitini ei ole YHTÄÄN kertaa hoitanut meidän kaksosia. Appivanhemmat, kummit sekä yksi lastenhoitaja on hoitanut sillon kun on tarvittu. Äitini on vain valittanut ja arvostellut ym. Mitään kadotettua nuoruutta ei olla vietetty. Kumpikaan ei viihdy missään baareissa, mutta sitä yhteistä aikaa kaksin on aina välillä otettu niin, että on käyty esim. leffassa ja syömässä tai mitä millonkin. Ja kaksosten ollessa vauvoja oli aina yks yö kuukaudesta pyhitetty nukkumiselle ja kaksoset hoidossa sen yön. ap
että olisi kamalaa jos tyttö alkaisi 5 vuoden päästä tehtailemaan lapsia. Ensinnäkin olisi minusta liian nuori ja elämä menisi hukkaan. Älyä on hiukan enemmän kuin johonkin oppisopimusammattiin. Toiseksi, en ole ajatellut viiden vuoden päästä alkaa automaattisesti lapsenpiiaksi, jota haukuttaisiin av.lla jos en ole joka mutkassa hoitamassa vauvoja, että tyttöni pääsisi leffaan ja bilettämään ja elokuviin. Mutta tämä on minun mielipide vain. Ihmeen paljon te saatte analysoitavaa siitä, että äiti oli kauhuissaan kun pentu tuli paksuksi 17 vuotiaaa. Tuskin moni mamma täällä oikeasti ilosta kiljuisi, että tietäisi pääsevänsä kaksosia hoitamaan ja kohta 4 lasta, että tyttö pääsee viettämään nuoruuttaan miehensä kanssa. Saa lynkata.
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
vaan sitä, että et pääse yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan oppisopimuksella suoritetun 2-vuotisen perustutkinnon voimin vaan tarvitaan keskiasteen tutkinnon (tavallisesti lukio) suorittaminen. Niin se vain menee, vaikka muuta intät. Toki voit aina haaveilla, että joskus, mutta se vaatii kyllä aika tavalla suhteessa siihen, mitä sinulla nyt on.
Oppisopimuksella kouluttautumisesta saa myös ammatin! Joten miksi ihmeessä ammatin omaava ei pääsi korkeakouluun? Oppisopimuksellakin opiskeleva käy välillä koulunpenkillä istumassa.
eli teistä ei ollut vanhemmiksi.
Ja sitten vielä pitää pukata lisää mukuloita, kun ei ensimmäisiäkään saatu hoidettua!
Jos olisi opinnot pulkassa ja työpaikka hankittuna, ei tarvitsisi hylätä niitä lapsia hoitoon.
Ja tuo leffadiipadaapa on juuri sitä. Diipadaapaa.
Muutenkin ap:n äiti taitaa olla näitä av-mammoja, jotka räyhää täällä lausetta "ite ne lapset pitää hoitaa kun ne kerta on tehnytkin".
Niitä 3 kk vauvoja oli KAKSI, eli kaksinkertainen työ!! MOLEMMAT vanhemmat valvoi, silloin KUPIKIN tarvitsee hengähdystaukoa!!
Aivan liian usein saa lukea, että taas on äiti tai isä tappanut lapsensa, kun ei enää jaksa. Minulla isovanhemmat ólisivat loukkaantuneet pahasti, jos eivät olisi saaneet säännöllisesti lapsenlapsiaan hoitoon!!
Järkyttäviä nää provosoijat, tai luulen kyllä että niitä saattaakin olla vain yksi tai pari...
t.46v kahden pojan (jo aikuisten) äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Jos ei ole kokemusta, ole hiljaa.
Tyypillistä - joku kirjoittaa tänne saadakseen tukea ja mahd. neuvoja siitä, miten saisi äitinsä todella asiattomalta kuulostavan käytöksen loppumaan,mutta keskustelu ryöpsähtääkin siihen, että hän saa verissäpäin puolustella omia elämänvalintojaan ihmisille, jotka eivät häntä tai hänen elämäänsä tunne ja jotka esittävät omia, täysin hihasta vedettyjä olettamuksiaan hänen tai hänen perheensä elämästä. Arvostelijoiden kommenteista kuultaa kateus, todella rajoittuneet näkemykset siitä, missä järjestyksessä asiat "on pakko" elämässä tehdä ja se sama, mikä täällä erittäin useassa keskustelussa on nähtävissä eli jatkuva syyllistäminen siitä, että äiti ja isä ovat edelleen ihmisiä, vaikka niitä lapsia on perheeseen tullutkin. Siis yhteenvetona: väsyä ei saa, apua ei saa pyytää, kaikki pitää tietää ennakolta ja osata varautua siihen. Hip hei Suomi perhetragedioiden luvattu maa! Tästä asenneilmastostahan ne sujuvasti syntyvät.
toivoin tätä ketjua vilkaistuani, että olisinpa ehtinyt pari sivua sitten tänne huutamaan aapeelle, että älä nyt lähde näiden kusipäiden provosointiin mukaan. Joidenkin elämä nyt on vain niin merkityksetöntä ja surullista, että sitä pitää purkaa raukkamaisesti nimettömänä internetissä pahoittaen ehkä toisen mielen. Metsäänkin voisi mennä huutamaan...
Sinä olet hyvä äiti! Ja on aivan ymmärrettävää viedä kaksoset yöhoitoon jos alkaa tulla jo fyysisiäkin oireita, kai se nyt on lapsille turvallisempaa olla levänneen äidin kanssa, ne ei mene rikki yhdestä yöstä. Äidilläsi taasen viiraa kyllä jossain, ehkä kannattaisi pistää suhde paussille hetkeksi, kuten sua on neuvottukin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille olisi parempi, että toinen menisi yksin nukkumaan vaikka mökille, toinen jäisi lasten kanssa. Ei kai parisuhde tarkoita sitä, että ei osaa nukkua, jos toinen ei ole hajuetäisyydellä?
Toisilla se parisuhde on vielä niin ihanassa jamassa, että on vaan kiva nukkua toisen vieressä :)
Onko tämäkin joku asia johon vain kolmekymppisillä on oikeus? Ja miten niin "kaikille parempi". Ethän sinä ole mikään päättämään mikä on kellekkin parempi. Murehdi omasta elämästäsi.
Kuulostaa että sinulla on elämä hyvällä mallilla. Pistä äitisi ulos aina, kun ensimmäinen loukkaava kommentti tulee,eiköhän se opi kun olet tarpeeksi tiukkana. Itse toivoisin, että lapseni saisivat lapsia nuorena. En ymmärrä, miksi "nuoruuden eläminen" ilman perhettä olisi tavoiteltavaa. Minusta nuoruus menee hukkaan, jos juhlii ja vaihtaa miestä, kunnes yli kolmekymppisenä haluaa lapsia, ja sitten niitä ei enää tulekaan kun munatorvet on jo joku klamydia tukkinut. Nuorena lapsensa hankkineet taas ovat nelikymppisinä vapaita matkustelemaan ja tekemään mitä haluavat, kun jotkut ikätoverit valvovat pikkulasten kanssa. Opiskelustakin täällä levitetään omituisia käsityksiä. Lapsenhoidon ja yliopisto-opiskelun voi hyvin yhdistää, ja useimmat tutkinnot saa hyvin tehtyä viidessä vuodessa, ellei ole laiska. Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana maisterina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä 3 kk vauvoja oli KAKSI, eli kaksinkertainen työ!! MOLEMMAT vanhemmat valvoi, silloin KUPIKIN tarvitsee hengähdystaukoa!!
Aivan liian usein saa lukea, että taas on äiti tai isä tappanut lapsensa, kun ei enää jaksa. Minulla isovanhemmat ólisivat loukkaantuneet pahasti, jos eivät olisi saaneet säännöllisesti lapsenlapsiaan hoitoon!!
Järkyttäviä nää provosoijat, tai luulen kyllä että niitä saattaakin olla vain yksi tai pari...
t.46v kahden pojan (jo aikuisten) äiti
Sinusta siis ihan ok, että ap:n äiti keskusteluista huolimatta arvostelee ap:n äitiyttä sekä valintoja mahdollisesti jopa lasten kuullen?
Minusta tuo ei todellakaan ole ok ja porttikielto on aivan varmasti paikallaan, eritoten jos ap:n äiti lasten kuullen arvostelee ja puhuu, että olisi pitänyt abortti tehdä tmv.
Kun te 36 vuotiaana odotatte esikoista, minä olen jo lapsista vapaa ja pääsen matkustelemaan rauhassa ja elokuviin ja saan tehdä mitä haluan. Te olette kiinni vaipoissa, mutta minulla alkaa uusi elämä ja saan tehdä loppuelämäni, mitä haluan.
Juu, paitsi, että jos lapsesikin saa lapsen 15- ja 17-vuotiaana, hän tarvitsee apuasi juuri, kun sinä luulet helpompien päivien koittavan. Millainen mummi ajattelit muuten olla?
Yksi nelikymppisenä mummoutunut tuttuni ei ainakaan ollut lainkaan iloinen parikymppisen tyttärensä raskautumisesta, koska oli juuri saanut kaikki omat lapsensa 10-vuotiaiksi. Ja jos teini saa lapsia, niin ei sitä voi olla huolehtimatta siitä, miten vielä murrosiän kuohuissa oleva tai niistä tointuva selviää lapsenhoidosta, kun varsinaisia resursseja toimeentuloon ei vielä ole hankittu. Ja kun tietää, että siinä iässä seurustelusuhteet eivät useinkaan kestä - kokemusta tällä tuoreella mummilla oli esim. omasta parisuhteestaan, niin iloa raskausuutisesta pitää ehkä hieman kaivella jostakin.
Sinänsä siis ymmärrän ap:n äidinkin huolen, mutta ainainen valitteleminen ja voivotteleminen on vain tuhoavaa, eikä auta ketään millään tavalla. Kannustava suhtautuminen saa asianomaisen uskomaan itseensä, valittelu ja lannistaminen taas saa itsetunnon alenemaan ja masentaa. Tämäkin esimerkkimummi, joka siis alussa joutui tottumaan olemaan vanhus nelikymppisenä ja halusi tehdä tyttärelleen selväksi, että hän ei halua tämän tukeutuvan itseensä liikaa, on kyllä hyväksynyt uuden roolinsa ja uskoo tyttärensä kykyyn selvitä elämästään. Ap:n kohdalla tuntuu siltä, että hänen äitinsä yhtäaikaa pelkää ja toivoo, että kaikki menee pieleen, eikä halua myötävaikuttaa edes asenteellaan siihen, että kaikki voisikin mennä hyvin.
Toinen juttu on sitten se, että ap:n äiti on itse ollut pitkään lasten kanssa kotona. Hän voi olla aidosti sitä mieltä, että muunlainen menettely on todella paha juttu, tai sitten hän saattaa kokea, ettei hänen äitiystyyliään arvosteta. Hän on kenties uhrannut jotain tarpeitaan tai suunnitelmiaan sen vuoksi, mutta ei halua myöntää itselleen, ettei tehnyt elämästään sellaista kuin olisi halunnut, varsinkaan, jos sitä ei edes arvosteta (hänen mielestään).
No, neuvoja en osaa antaa. En usko porttikieltoihin muuta kuin ääritapauksissa, mutta tämä ei ihan vaikuta vielä ihan sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös samankaltaista. Itse sain esikoisen 23 vuotiaana, minulla ammatyi ja oli muutaman vuoden ollut töissä kun halusimme lapsen. Äitini kauhisteli asiaa sillon ett Noin nuorena kun itse oli 30v kun sai veljeni ja isäni kanssa yhdessä 10 v ennen kuin uskalti tehdä lapsen. Me olimme olleet 5 vuotta yhdessä. No esikoisesta hullaantui kuitenkin ja ollut hyvä mummo. Toista lasta rupesimme odottamaan kun olin 25 eli lapsille tuli reilu 2 v ikäero, kun kerroimme tästä uutisesta eka kommennti oli että eikä kun esikoinen on vasta noin pieni vaikka nimenomaan halusimme pienen ikäeron ett olisi seuraa kun minulla ja veljelläni oli 4 vuotta ikäeroa ja se oli liian paljon kun emme leikkineet yhdessä kun parina vuotena siinä 6-10 vuotiaana ehkä. No onnitteluja ei kuulunut vaan se että toiv. Ei nyt enempää tule. Ja minkä helv. Takia!?! No saimme viime kesänä kolmannen lapsen eli tokalle ja kolmannelle tuli ikäeroa 2v4kk, tämähän oli aivän järkytys että näin monta lasta. Kun äidilläni on 2 lasta 4vuoden ikäerolla niin minullakin pitäisi olla. Tuntuu että koska hän ei olisi pärjännyt 3 pienen lapsen kanssa niin minunkaan ei olisi pitänyt. Nytkin aina kauhistelee että voikun minua käy sääliksi kun 3 lasta. Juh heijaa, mulla aivan ihanat lapset ja haluamme paljon lapsia. Tuntuu et jotkut äidit ei vaan voi tajuta että omat tyttäret tekee elämällä niinkuin haluaa. Ei äidin elämän suunta ole se ainut oikea. Sitten välillä vihjaillut että ei hän laittanut ikinä lapsia hoitoon kun olimme pieniä että itse hoiti aina eivätkä isän kanssa käyneet missään. Kun meillä muutaman kerran vuodessa käydään miehenkaa teattri,leffas,syömäs tms. No ois varmaa kannattanu joskus viettää sitä parisuhdeaikaakin eikä vaan elää lapsille kun isäni löyti toisen ollessani12v. En edes uskalla sanoa äidilleni että haaveillaan jopa neöjännestä lapsesta, varmaan pyörtyis. Anoppi on toista maata, hänellä itsellä 5 lasta ja odottaa lapsenlapsia aina vaan lisää. Hänestä lapset ovat onni ja elämän tarkoitus, niinukuin minustakin. Miisa
joka odottaa neljättä lasta joku kuppanen oppisopimus taskussa :)
Pitää olla aika huonosti asiat jos tuolle on kateellinen.
Tyypillistä - joku kirjoittaa tänne saadakseen tukea ja mahd. neuvoja siitä, miten saisi äitinsä todella asiattomalta kuulostavan käytöksen loppumaan,mutta keskustelu ryöpsähtääkin siihen, että hän saa verissäpäin puolustella omia elämänvalintojaan ihmisille, jotka eivät häntä tai hänen elämäänsä tunne ja jotka esittävät omia, täysin hihasta vedettyjä olettamuksiaan hänen tai hänen perheensä elämästä. Arvostelijoiden kommenteista kuultaa kateus, todella rajoittuneet näkemykset siitä, missä järjestyksessä asiat "on pakko" elämässä tehdä ja se sama, mikä täällä erittäin useassa keskustelussa on nähtävissä eli jatkuva syyllistäminen siitä, että äiti ja isä ovat edelleen ihmisiä, vaikka niitä lapsia on perheeseen tullutkin. Siis yhteenvetona: väsyä ei saa, apua ei saa pyytää, kaikki pitää tietää ennakolta ja osata varautua siihen. Hip hei Suomi perhetragedioiden luvattu maa! Tästä asenneilmastostahan ne sujuvasti syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt itkeä kun äiti ei alkanutkaan lapsenpiiaksi. Tätä en ymmärrä. Jokainen tekee lapsia sen verran kuin oma kantokyky riittää. Ei niitä tehdä mummoille hoidettavaksi.
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Jos ei ole kokemusta, ole hiljaa.
[/quote]
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
[/quote]
Ei mitään erivapauksia tarvita sen tietää jokainen vähänkääna sioista perillä oleva.Jos jatkaa saman alan opintoja, niin kyllä vain 2-vuotinen oppisopimuskoulutus antaa kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Otappa asioista selvää enennkuin puhut.
ja nyt itkeä kun äiti ei alkanutkaan lapsenpiiaksi. Tätä en ymmärrä. Jokainen tekee lapsia sen verran kuin oma kantokyky riittää. Ei niitä tehdä mummoille hoidettavaksi.
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Jos ei ole kokemusta, ole hiljaa.
vai ettekö vain halua ymmärtää?
Se oppisopimuskoulutus on juuri sitä.
Näytä mulle se viesti. Ap on valittanut äitinsä asenteesta, joka on tuomitseva ja arvosteleva. Missään viestissä hän ei ole sanonut, että potuttaa, kun äiti ei suostu vahtimaan lapsia.
Sisälukutaito ois monesti kiva asia...
ja nyt itkeä kun äiti ei alkanutkaan lapsenpiiaksi.
äitini hoida lapsiamme. Saa olla ihan vapaasti hoitamatta, tämä lukee jo aiemmissa viesteissäni.
Eikä olla tehty lapsia mummoille hoidettaviksi vaan ihan itse hoidetaan heidät suurimmaksi osaksi ja satunnaisesti ovat appivanhemmilla tai kummeilla tai lastenhoitajalla hoidossa.
Jos viitsisitte lukea kaikki vastaukseni ja ymmärtäisitte vielä lukemanne...
ap
ja nyt itkeä kun äiti ei alkanutkaan lapsenpiiaksi. Tätä en ymmärrä. Jokainen tekee lapsia sen verran kuin oma kantokyky riittää. Ei niitä tehdä mummoille hoidettavaksi.
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Jos ei ole kokemusta, ole hiljaa.
Kateus siitä, että viestin lähettäjä näyttää äidistään huolimatta olevan omiin valintoihinsa tyytyväinen. Lastenhoitoon kuuluu toki unettomia öitä ja väsymystä siinä kuin onnea ja iloakin, mutta aikamoista on, jos todella suuri osa näistä retostelijoista on sitä mieltä, että vanhemmat eivät saa välillä pyytää apua, jos sitä tarvitsevat tai että on tuomittavaa, jos lasten ensimmäisten vuosien aikana on joskus tarvetta tehdä muutakin kuin tauotta hoitaa lapsia. Jokainen tarvitsee tässä elämässä apua johonkin. Versooko tämä monen kirjoittajan omituinen asenne siitä, että sitä ei ole aikanaan itse saanut (=katkeruus, kateus) vaiko vain luontaisesta kylmyydestä ja kovista asenteista, mene tiedä.