Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
Sain kaksoset kuukausi sen jälkeen kun täytin 18v, tulin raskaaksi ollessani 17v. Kolmas lapsemme sai alkunsa lähes vuoden yrityksen jälkeen ja kolmas lapsemme on pian 1,5v eli sain kolmannen lapsemme 21v iässä. Niin ja minä ehdin täyttää 23v ennen kun neljäs ja viimeinen lapsemme syntyy.
Minä todellakin viihdyn nykyisessä työssäni ja viihdyn vielä enemmän, kunhan saan jatkokouluttauduttua ja sitten olen ns. unelma-ammatissani.
Lapsia meille ei tule kuin nämä neljä. Sen jälkeen minulla on edessä pakollinen leikkaus, jonka jälkeen en enää voi tulla raskaaksi.
ap
Miksi ihmeessä täällä jauhetaan lapsen teon ja köyhyyden liittyvän automaattisesti toisiinsa? Ja varsinkin jos on NUORI. Haloo "ikäloppumammat", ap:llä on (iästään huolimatta) työ, jossa käy säännöllisesti, ja josta varmasti tienaa ihan tarpeeksi ruokkiakseen ja vaatettaakseen lapsensa. Eikä lasten ja perheen hyvinvointia mitata rahassa, vaan rakkaudessa. Ja hyvähän ne lapset on nuorena tehdä, jaksaa touhuta ja ymmärtää ihan eri tavalla. Mielestäni on hyvin sivistymätöntä nostaa itsensä korkeammalle pallille, vain koska on kouluttanut itsenä korkeakoulussa ja on työhistoriaa pidemmältä ajalta, ja on lisäksi odottanut "kanikauttaan" vanhemmalle iälle.
ap on saanut kaksoset 17v. seuraavan lapsen noin 20v. tätä lasta sanoi tehneensä 1,5v.
Eli pyrkimys hänellä tehdä lapsia tiheästi ja paljon.
En usko hänen pitävän työstään. Lapsia ei voi tehdä ikuisesti jos ei pidä työstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tulee kertomaan jotain uutista, jonka on kuullut jostain, jonka voisi hyvin kertoa puhelimitsekin. Välillä tuo ruokaa, jos on tehnyt liikaa tai sitten jotain leivonnaisia ja poikkeaa tällä verukkeella. Tai sitten on käynyt ostoksilla ja tulee esittelemään mitä on löytänyt jne.
Välillä (melko harvoin) äitini touhuaa lasten kanssa kun on vierailulla ja tuolloin se valitus jääkin minimiin, mutta useimmiten hän istuu ja kyselee kuulumisia ja sitten jostain tekee aasinsillan siihen, että voi taas valittaa ja arvostella, miten toimimme kaikessa väärin. Esim. jos kerromme, että lapset menevät x päivänä kummeille tai miehen vanhemmille päiväksi hoitoon, niin yleensä siitä alkaa se arvostelu, että kyllä itse pitäisi lapsensa hoitaa jne. eikä siitä tule loppua ja yleensä sitten pyydämme/käskemme äitiäni lähtemään, kun ei lopeta arvostelemistaan.
ap
miksi äitisi käy teillä 3-4 kertaa viikossa? sehän on melkein joka päivä! mitä hän teillä tekee, jos ei ole edes kiinnostunut lapsenlapsistaan? istuu ja valittaa? Jospa vähentäisitte vierailuja yhteen kertaan kuukaudessa, niin saisi äitisikin vähän etäisyyttä asiaan. nyt hän varmaan kokee olevansa vähän niin kuin osa teidän ydinperhettänne, ja saa mielestään vapaasti ojentaa teitä miten tahtoo, vanhin porukasta kun on. varmaan ajattelee ettette pärjää paria viikkoa ilman häntä.
tyttö ja minulla on kaksi veljeä.
Ei minulla kauheasti ole hyvää sanottavaa äidistäni suhteessa perheeseemme. Se on ihan kiva, että välillä vierailuillaan touhuaa lasten kanssa, mutta tuota tapahtuu melko harvoin. Lapset selvästi myös nauttivat kun äitini touhuaa heidän kanssaan.
ap
Oletko ap äitisi ainoa lapsi? Se, että äiti on niin kiinni sinussa ja elämässäsi, kertoo paljon. Äitisi ei voi henkisesti hyvin. Uhraako hän todella elämästään ja vapaa-ajastaan puolet istumalla teillä ja arvostelemalla? Vaikka ei välitä hoitaa lapsenlapsia? Huomioiko hän lapsia positiivisesti tai ylipäätään ollenkaan? Onko sinulla hyvää sanottavaa äidistäsi suhteessa sinun perheeseen?
Niin, ja halusin sen sanoa, että me ihmiset arvostamme erilaisia asioita. Ei kaikille ole niin tärkeää se työura, hyväpalkkainen työ tai huippukoulutus. Joku ihminen arvostaa oikeasti enemmän pehmeitä arvoja(koti, perhe, luonto, yms). Kaikilla meillä pitäisi olla mahdollisuus valita. Ei toinen voi määrätä toisen valintoja. Emmekä me aina ymmärrä toisen valintoja, mutta ei meidän tarvitsekaan. Annetaan kaikkien elää omaa elämäänsä. Jokainen tekee omat valintansa ja se täytyy vain hyväksyä.
Vaikka harmittais kun oma lapsi saa nuorena vauvan niin kun se vauva on maailmassa pidetään siitä lapsesta ja tuoreesta äidistä huolta ja mölyt mahassa. Täysin asiatonta edelleen jauhaa samasta aiheesta. Lasten hankkiminen on kuitenkin teidän kahden aikuisen välinen asia, joka ei kuulu muille. Ei edes omille vanhemmille.
Miksi sitten äitisi käyttäytyy noin? Hän kuitenkin käy teillä tosi usein, eli haluaa nähdä.
Olis varmaan tarpeellista määritellä selkeästi omat rajat. Näin usein meille voi tulla, näin meillä pitää käyttäytyä, tästä asiasta emme suostu keskustelemaan koska se on meidän välinen asia jne. En pitäisi mykkäkoulua tms. vaan kertoisin selkeästi säännöt. Niinkuin tunnut kyllä tehneen. Ehkä kyse on jostain itsenäistymisestä tai irtautumisesta. Äidillä tyttärestä ja tyttärellä äidistä.
Mummuksi tulo voi olla kriisi sekin. Ehkä äitisi kokee olevansa liian nuori mummoksi ja purkaa sen sinuun sanomalla että sinä oot liian nuori äidiksi.
Millaista tukea äitisi sai itse ollessan tuore äiti? Onko mallia siitä miten ollaan saatavilla mutta annetaan silti nuoren perheen hoitaa itse asiansa? Ehkä äitisi ei osaa muuta kuin marmattaa.
Jospa äitiäsi harmittaa että ei enää ole ykkönen elämässäsi vaan sulla on nyt ne lapset ja tietysti mies etusijalla. Voisitko koittaa välillä huomioida äitiä, kutsua kahville ja lähettää kivan tekstarin, laittaa servetit ja kertoa että on kiva kun tulee ja näette. Huomioida vähän häntä. Uskon että on kädet täynnä työtä pienten lasten kanssa muutenkin, mutta jospa se auttais. Tai käydä äitis kanssa kahden jossain, elokuvissa tai kävelyllä vaikka. Kuulostaa kun äitis olis vähän semmonen huonostikäyttäytyvä kakara ja nehän ne eniten niitä haleja kaipaa.
Jos yhtään lohduttaa niin minunkaan äiti ei osannut olla mummu vaikka meillä oli ikää jo yli 30, oli koulutukset, työpaikat ja kaikki ja sama mies ollut vuosikymmenen kun saatiin eka lapsi. Oli yhtä hihittelyä että teille lapsi... Että ei se välttämättä siitä iästä ole kiinni.
Ei tässä nyt tullut niin käytännön neuvoja, pohdiskelua enemmän. Vaikutat kypsältä ja aikuiselta vanhemmalta. Toivottavasti saat tilanteen ratkeamaan!
Kumpikin sekosi lasten lähdettyä, syyttivät elämänsä pilaamisesta ja mahdollisuuksien menettämisestä jne.
Loppuikänsä sitten roikkuivat lastensa jaloissa pallona, rahaa ja huomiota vaatien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän huonosti kirjoitettu provo
Kyseinen suhde kesti pari vuotta ja se loppui reilu vuosi sitten.
ap
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?
apn isä kuollut.
Se luetun ymmärtäminen...
Vähän huonosti kirjoitettu provo
Kyseinen suhde kesti pari vuotta ja se loppui reilu vuosi sitten.
ap
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että äitisi suree sitä ettei saanut luotua sinuun, tyttäreensä, sellaista suhdetta millaisesta hän mahdollisesti haaveili. Sinut vietiin liian aikaisin hänen luotaan. Ehkä hän kokee lapsesi esteenä sinun kanssa olemiseensa. Tavallaan ymmärrän häntä, mutta hänen pitäisi itse tajuta käytöksensä syy ja muuttaa se. Hänen täytyisi hyväksyä, että sinulla on nyt oma perhe ja oma elämä. Jos paha käytös jatkuu, niin ehdotan myös taukoa tapaamisille. Ja selität ettet jaksa hänen käytöstään. Ilmiselvästi se kuluttaa sinua.
saa käyttäytyä ja millaista käytöstä ei suvaita jne. Aina porttikiellon jälkeen äitini muistaa hetken miten meillä käyttäydytään ja sitten taas palaa vanhaan käytökseensä.
Olen myös kokeillut, että kutsun äitini kahville tai leffaan tai vaikka ostoksille, että voitais olla ihan kaksin. Nämä tapaamiset on ensin sujuneet hyvin, mutta sitten äitini on kysynyt kenen kanssa lapset on ja välillä ovat olleet appivanhemmilla tai kummeilla tai lastenhoitajan kanssa, niin se on sitten taas ollut paha asia äidilleni ja se on pilannut sitten kaiken, kun äitini on taas alottanut valituksensa.
Olen aika neuvoton tämän suhteen ja nyt en oikeastaan näe muuta vaihtoehtoa kuin joksikin aikaa kieltää äitini vierailut ja kertoa sitten kun tulee niin miten meillä käyttäydytään tai kirjoittaa vaikka paperille, vaikken usko, että äitini on unohtanut miten meillä pitäisi käyttäytyä. Ja jos ei noudata sääntöjä niin sitten saa taas tulla vasta kun osaa käyttäytyä kuin aikuinen.
ap
Vaikka harmittais kun oma lapsi saa nuorena vauvan niin kun se vauva on maailmassa pidetään siitä lapsesta ja tuoreesta äidistä huolta ja mölyt mahassa. Täysin asiatonta edelleen jauhaa samasta aiheesta. Lasten hankkiminen on kuitenkin teidän kahden aikuisen välinen asia, joka ei kuulu muille. Ei edes omille vanhemmille.
Miksi sitten äitisi käyttäytyy noin? Hän kuitenkin käy teillä tosi usein, eli haluaa nähdä.
Olis varmaan tarpeellista määritellä selkeästi omat rajat. Näin usein meille voi tulla, näin meillä pitää käyttäytyä, tästä asiasta emme suostu keskustelemaan koska se on meidän välinen asia jne. En pitäisi mykkäkoulua tms. vaan kertoisin selkeästi säännöt. Niinkuin tunnut kyllä tehneen. Ehkä kyse on jostain itsenäistymisestä tai irtautumisesta. Äidillä tyttärestä ja tyttärellä äidistä.
Mummuksi tulo voi olla kriisi sekin. Ehkä äitisi kokee olevansa liian nuori mummoksi ja purkaa sen sinuun sanomalla että sinä oot liian nuori äidiksi.
Millaista tukea äitisi sai itse ollessan tuore äiti? Onko mallia siitä miten ollaan saatavilla mutta annetaan silti nuoren perheen hoitaa itse asiansa? Ehkä äitisi ei osaa muuta kuin marmattaa.
Jospa äitiäsi harmittaa että ei enää ole ykkönen elämässäsi vaan sulla on nyt ne lapset ja tietysti mies etusijalla. Voisitko koittaa välillä huomioida äitiä, kutsua kahville ja lähettää kivan tekstarin, laittaa servetit ja kertoa että on kiva kun tulee ja näette. Huomioida vähän häntä. Uskon että on kädet täynnä työtä pienten lasten kanssa muutenkin, mutta jospa se auttais. Tai käydä äitis kanssa kahden jossain, elokuvissa tai kävelyllä vaikka. Kuulostaa kun äitis olis vähän semmonen huonostikäyttäytyvä kakara ja nehän ne eniten niitä haleja kaipaa.
Jos yhtään lohduttaa niin minunkaan äiti ei osannut olla mummu vaikka meillä oli ikää jo yli 30, oli koulutukset, työpaikat ja kaikki ja sama mies ollut vuosikymmenen kun saatiin eka lapsi. Oli yhtä hihittelyä että teille lapsi... Että ei se välttämättä siitä iästä ole kiinni.
Ei tässä nyt tullut niin käytännön neuvoja, pohdiskelua enemmän. Vaikutat kypsältä ja aikuiselta vanhemmalta. Toivottavasti saat tilanteen ratkeamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni on ollut haudassa siitä asti kun olin 14v.
ap
Eikö se isä ollut hengissä kun osallistui niiden kaksosten hoitoon Vähän huonosti kirjoitettu provo
Kyseinen suhde kesti pari vuotta ja se loppui reilu vuosi sitten.
ap
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?
Tuo kyllä kertoo kaiken. TIETENKIN senikäisellä ihmisellä pitää jo olla ammatti, tai vähintään opinnot todella pitkällä.
Ja ne pienet lapset ei kyllä kuulu hoitoon, jotta äiti voi kahvitella ja leffailla. Hoida ne sitten, kun kerran on pitänyt hankkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset nyt vaan kertakaikkiaan on erilaisia ja osa porukasta on liian lapsellista lisääntymään nelikymppisinäkään. Tuttavapiirissäni on 19 v kahden lapsen äiti ja olen positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin hänellä menee. Sen ikäinen jaksaa touhuta lasten kanssa ja yllättävän aikuismaisesti hoitavat myös parisuhdettansa. Toisin kuin monet viiskymppiset..
vaikutat ap fiksulta ja olet tietänyt jo nuorena, että haluat perheen ja mitä helskutin ongelmaa siinä on jos lapset hoidetaan hyvin?!
Äitisi käytökselle et todennäköisesti voi mitään. Mutta voi kyllä äitiäsi harmittaa myöhemmin kun tuosta vanhenee, tulee sairauksia ja tarvitsisi apua, niin olisi ehkä kannattavaa pitää välit lapseen ja lapsenlapsiin. Mutta minkäs teet jos ei kelpaa...
ja kun lapset lentävät pesästä, olette vasta nelikymppisiä ja elämää edelleen edessä.
Tsemppiä teidän perheelle, älä anna äitisi käytöksen masentaa!
ja nyt tämä nuorin on yhä kotona isänsä kanssa.
Miksi lapset eivät saisi olla kummeilla tai appivanhemmilla tai lastenhoitajalla satunnaisesti hoidossa?
Kaksoset olivat kerran kuussa yökylässä 3kk ikäisestä vuoden ikään, mutta tämä nuorin on ollut nyt 3kertaa yhden yön kylässä joko appivanhemmilla tai kummeilla ja satunnaisesti appivanhemmilla tai kummeilla tai lastenhoitajalla 2-8tuntia, jos on ollut jotain pakollisia menoja.
Usko tai älä, niin me kyllä hoidamme lapsemme, mutten ymmärrä miksi lapset ei saisi olla välillä siis VÄLILLÄ ei koko ajan vaikka appivanhemmilla tai kummeilla?
Ja jos osasit lukea, niin jatkokouluttaudun työn ohessa ja sen jälkeen olen ammatissa, johon minun oli tarkoitus alunperinkin valmistua.
ap
Tuo kyllä kertoo kaiken. TIETENKIN senikäisellä ihmisellä pitää jo olla ammatti, tai vähintään opinnot todella pitkällä.
Ja ne pienet lapset ei kyllä kuulu hoitoon, jotta äiti voi kahvitella ja leffailla. Hoida ne sitten, kun kerran on pitänyt hankkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yökylään ei vauvat kuulu lainkaan.
Leffa tai kaffittelu ei ole pakollista menoa.
sakkia taas täällä pyörii valittamassa. Lapsille on vain hyväksi jos heillä on ympärillään useita välittäviä aikuisia, sitä kutsutaan myös perheen turvaverkoksi, josta täällä ja muualla usein vaahdotaan. Hyvä että ap:n perheellä on tällainen turvaverkko, vaikka ap:n äiti ei siihen kovin tukevasti kuulukaan. Uskon että äidin suhtautuminen juontaa juurensa jostain kauempaa. Hänellä on itsellään takana puolison menetys ja ehkä hänellä oli ap:n varalle ajatuksissaan jotain muita suunnitelmia. Mutta kaikkea ei voi saada, mielestäni lapset on tehtävä ajallaan, kyllä sitä kouluttautua ja töihin kerkiää myöhemminkin.
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
.
Eipä ole joutunut mun lapsia kukaan muu kustantamaan kuin me itse, ei edes sossu.
T. Toinen nuori äiti.
kaksoset olivat yökylässä 3kk ikäisestä vuoden ikään. Siksi, koska itkivät ympäri vuorokauden ja minun sekä miehen voimat alkoi olla ihan loppu, kun ei koskaan saanut nukkua ja minulla oli univelan aiheuttamia fyysisiä oireita.
Ja välillä päivisin lapset ovat olleet kummeilla tai appivanhemmilla, koska minulla tai miehellä ollut jotain menoa, jonne ei lapsia voi ottaa mukaan ja noina kertoina en ole esim. minä pystynyt lapsia hoitamaan, jos olen ollut vaikka töissä ja miehellä menoa, niin sitten ovat olleet hoidossa kummeilla tai appivanhemmilla ja välillä tutulla lastenhoitajalla, jos ei ole kummeille eikä appivanhemmille sopinut.
Leffassa olen käynyt äitini kanssa, lue aiemmista viesteistäni syy siihen ja myös kahvilla käynyt äitini kanssa kun olen yrittänyt saada äitini käytöstä muuttumaan. Tai no ollaan kyllä miehenkin kanssa käyty leffassa ja syömässä, jotta on saatu olla välillä hetki kaksin ja tuon ajan on lapset olleet sitten appivanhemmilla tai kummeilla. Ja lapset ei todellakaan ole koko aikaa hoidossa, vaikka sinä niin näytät kuvittelevan.
En osaa itse ajatella itseäni tai miestäni huonona vanhempana, jos käymme joskus leffassa ja syömässä ja olemme sen aikaa erossa lapsista. Arkeakin jaksaa paljon paremmin, kun saa siitä lyhyen sanoisinko irtioton.
ap
Ja yökylään ei vauvat kuulu lainkaan.
Leffa tai kaffittelu ei ole pakollista menoa.
eli teistä ei ollut vanhemmiksi.
Ja sitten vielä pitää pukata lisää mukuloita, kun ei ensimmäisiäkään saatu hoidettua!
Jos olisi opinnot pulkassa ja työpaikka hankittuna, ei tarvitsisi hylätä niitä lapsia hoitoon.
Ja tuo leffadiipadaapa on juuri sitä. Diipadaapaa.
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
Mun äiti on ainakin aina ollut mulle mun äiti, vaikka onkin lapsilleni mummo. Ihminen jolle kaikesta voi puhua. Ei sen asian kuulu muuttua.
Mistäs sinä ap:n köyhyyden tiedät? Onko ok jos kaksi 30-vuotiatsa köyhää tekee lapsia, vai eikö sellaista mielestäsi ole olemassa? :D
Oletko ap äitisi ainoa lapsi? Se, että äiti on niin kiinni sinussa ja elämässäsi, kertoo paljon. Äitisi ei voi henkisesti hyvin. Uhraako hän todella elämästään ja vapaa-ajastaan puolet istumalla teillä ja arvostelemalla? Vaikka ei välitä hoitaa lapsenlapsia? Huomioiko hän lapsia positiivisesti tai ylipäätään ollenkaan? Onko sinulla hyvää sanottavaa äidistäsi suhteessa sinun perheeseen?
Niin, ja halusin sen sanoa, että me ihmiset arvostamme erilaisia asioita. Ei kaikille ole niin tärkeää se työura, hyväpalkkainen työ tai huippukoulutus. Joku ihminen arvostaa oikeasti enemmän pehmeitä arvoja(koti, perhe, luonto, yms). Kaikilla meillä pitäisi olla mahdollisuus valita. Ei toinen voi määrätä toisen valintoja. Emmekä me aina ymmärrä toisen valintoja, mutta ei meidän tarvitsekaan. Annetaan kaikkien elää omaa elämäänsä. Jokainen tekee omat valintansa ja se täytyy vain hyväksyä.