Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?
Vai mummolla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
Kyseinen suhde kesti pari vuotta ja se loppui reilu vuosi sitten.
ap
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?
Eikö tuo kanitus olisi jo kaksosten jälkeen riittänyt?
Taidat olla vähän lapsellinen, lapsenmielinen, tietämätön tai mikä se nyt olisi oikea adjektiivi.
Kyllä tässä väestönräjähdysmaailmassa saa ottaa kantaa liikaan lsiääntymiseen ja vielä noin nuorena. Mahtavat lapsesi kiittää sua, kun elämä on taloudellisesi todennköisesti niukkaa. Ja sisaret tappelevat keskenään sen minkä ehtivät. Siinä se sisarrakkaus.
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
Kulahtaneissa vaatteissa ja nälissään? :D
Jeps, ap, älä välitä tällaisistä kommenteista.
Äitisi ei ilmeisesti olisi halunnut että teet lapset nuorena, joten hän ilmaisee sen hyvin kärkkäästi. Kerro uudestaan tunteistasi, jos ei lopeta, pidä hetki väliä häneen. Turhaan itseäsi stressaat äitisi takia!!
Terveisin 24v kolmen lapsen äiti. :)
Pidähän nyt huolta omasta voinnistasi ja perheestäsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo kanitus olisi jo kaksosten jälkeen riittänyt?
Taidat olla vähän lapsellinen, lapsenmielinen, tietämätön tai mikä se nyt olisi oikea adjektiivi.
Kyllä tässä väestönräjähdysmaailmassa saa ottaa kantaa liikaan lsiääntymiseen ja vielä noin nuorena. Mahtavat lapsesi kiittää sua, kun elämä on taloudellisesi todennköisesti niukkaa. Ja sisaret tappelevat keskenään sen minkä ehtivät. Siinä se sisarrakkaus.
Opetatko lapsillesi ettei toisten tunteita tarvitse ottaa huomioon?
Vai että oikein SAA ottaa kantaa :) No ei todellakaan tarvitse toista ihmistä latistaa.
Se, jos 19-vuotias lapseni alkaisi odottaa lasta. Hän aloitti juuri yliopiston ja se tietää 6-7 vuoden opiskelua. Tavoitteellinen nuori tavoittelee muutakin kuin jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myös 17 v. kun sain lapsen. Välit äitiin menivät pysyvästi, eivätkä enää palautuneet. Ajattelen sen lopulta johtuneen siitä, että häntä potutti, ettei enää pystynyt määräilemään minua. Etten toteuttanut hänen unelmiaan. Kaikki sukulaiset odottivat kieli pitkällä, että kouluni olisivat jääneet käymättä. Mutta eivätpä jääneet!
Ap, pidä äitiisi etäisyyttä. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella p-aa, kun olet hoitanut asiasi hyvin ja nuorena hankkinut jopa ammatin!
Me vaan päätimme, kun ensimmäinen raskaus tuli yllättäen, että olisi kivempi, että sisarukset olisivat sitten vain muutaman vuoden ikäeroilla eikä esim. 10v ikäeroilla.
Lapsemme eivät ole nälässä eivätkä kulje missään kulahtaneissa vaatteissa. Käymme molemmat töissä (mies tosin nyt kotona nuorimman kanssa toistaiseksi) ja pystymme niin vaatettamaan kuin myös ruokkimaan lapsemme.
Äitini ei ole tarvinnut koskaan antaa meille rahaa, ei myöskään appivanhempien. Mutta yleensä äitini lahjat lapsillemme syntymäpäivinä ja jouluna on rahaa ja ne on sitten käytetty myös lapsiin.
Ja kyllä me tiedämme, ettei lapsista huolehtiminen ole ilmaista. Tämän takia olen itse jatkamassa kouluttautumista työn ohessa, koska sitten saan parempaa palkkaa ja muutenkin itselläni on ollut ajatuksena jatkokouluttautua.
Ei varmaan sinusta tunnu realistiselta, että olisin oppisopimuskoulutuksella saanut ammatin alle 2vuodessa. Kun sain tietää raskaudestani niin päätin, että jos vaan mahdollista, niin opiskelen ensin ammatin ja tiukoille se meni, mutta onnistui. Ei olisi onnistunut, jos raskaudessani olisi ollut ongelmia, mutta voin hyvin koko raskausajan.
ap
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
Me vaan päätimme, kun ensimmäinen raskaus tuli yllättäen, että olisi kivempi, että sisarukset olisivat sitten vain muutaman vuoden ikäeroilla eikä esim. 10v ikäeroilla. Lapsemme eivät ole nälässä eivätkä kulje missään kulahtaneissa vaatteissa. Käymme molemmat töissä (mies tosin nyt kotona nuorimman kanssa toistaiseksi) ja pystymme niin vaatettamaan kuin myös ruokkimaan lapsemme. Äitini ei ole tarvinnut koskaan antaa meille rahaa, ei myöskään appivanhempien. Mutta yleensä äitini lahjat lapsillemme syntymäpäivinä ja jouluna on rahaa ja ne on sitten käytetty myös lapsiin. Ja kyllä me tiedämme, ettei lapsista huolehtiminen ole ilmaista. Tämän takia olen itse jatkamassa kouluttautumista työn ohessa, koska sitten saan parempaa palkkaa ja muutenkin itselläni on ollut ajatuksena jatkokouluttautua. Ei varmaan sinusta tunnu realistiselta, että olisin oppisopimuskoulutuksella saanut ammatin alle 2vuodessa. Kun sain tietää raskaudestani niin päätin, että jos vaan mahdollista, niin opiskelen ensin ammatin ja tiukoille se meni, mutta onnistui. Ei olisi onnistunut, jos raskaudessani olisi ollut ongelmia, mutta voin hyvin koko raskausajan. ap
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia? Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan. Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
tuollainen alle 2v on käytännössä mahdotonta, koska se edellyttää aikaisempaa osaamista, mitä 15v ikäisellä ei ole. Eli joku tässä yhtälössä ei nyt toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
Isoäitihän nyt EI voi missään nimessä tukea tytärtään. No ei tarvitsekaan välttämättä, ei tarvitse edes auttaa. Mutta ei isoäidin myöskään tarvitse lapselleen olla ilkeä.
Onneksi oma äitini on astetta viisaampi. Hänkään ei auta minua lasten hoidossa, ei haittaa. Mutta hän on muuten minun tukenani. Aivan ihana äiti hän onkin :) Hän ei ole koskaan kritisoinut valintojani. Onhan se minun elämäni, henkinen tuki onkin ollut hyväksi :)
Tarkoitin sitä, kun sanoin haluavani väliemme olevan samanlaiset kuin silloin kun olin 17v, että äitini ei pelkästään arvostelisi ym.koko ajan tai jos on pakko arvostella niin tekisi sen edes rakentavasti eikä noin kun nyt tekee.
Kun olin 17v, niin minä ja äitini pystyimme keskustelemaan kaikista asioista järkevästi, vaikkemme olleetkaan aina kaikesta samaa mieltä ja riitojakin tuli välillä.
Kannan kyllä lapsistamme vastuun mieheni kanssa, siihen en äitiäni ole pyytänytkään tai kaivannutkaan. Ainoa asia, jota toivoisin olisi se, että jos on jotain negatiivista sanottavaa, niin se sanottaisiin sitten rakentavasti eikä niin, että haukutaan ja arvostellaan sen enempää perustelematta eikä edes suostuta ajattelemaan, että kyseinen käytös satuttaa.
ap
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
sain lapseni 21-vuotiaana ja ei minulla ole välit (erittäin läheiset sellaiset) äitiini muuttuneet? miksi ihmeessä pitäisi?
ja sain sen päätökseen kun olin just täyttänyt 18v ja kaksoset syntyivät kuukauden päästä valmistumisestani.
Olisi varmaan pitänyt tämä jo aloituksessa kirjottaa, että olin 17v raskaaksi tullessani, mutta ehdin täyttää 18v ennen kun kaksoset syntyivät.
ap
Me vaan päätimme, kun ensimmäinen raskaus tuli yllättäen, että olisi kivempi, että sisarukset olisivat sitten vain muutaman vuoden ikäeroilla eikä esim. 10v ikäeroilla. Lapsemme eivät ole nälässä eivätkä kulje missään kulahtaneissa vaatteissa. Käymme molemmat töissä (mies tosin nyt kotona nuorimman kanssa toistaiseksi) ja pystymme niin vaatettamaan kuin myös ruokkimaan lapsemme. Äitini ei ole tarvinnut koskaan antaa meille rahaa, ei myöskään appivanhempien. Mutta yleensä äitini lahjat lapsillemme syntymäpäivinä ja jouluna on rahaa ja ne on sitten käytetty myös lapsiin. Ja kyllä me tiedämme, ettei lapsista huolehtiminen ole ilmaista. Tämän takia olen itse jatkamassa kouluttautumista työn ohessa, koska sitten saan parempaa palkkaa ja muutenkin itselläni on ollut ajatuksena jatkokouluttautua. Ei varmaan sinusta tunnu realistiselta, että olisin oppisopimuskoulutuksella saanut ammatin alle 2vuodessa. Kun sain tietää raskaudestani niin päätin, että jos vaan mahdollista, niin opiskelen ensin ammatin ja tiukoille se meni, mutta onnistui. Ei olisi onnistunut, jos raskaudessani olisi ollut ongelmia, mutta voin hyvin koko raskausajan. ap
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia? Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan. Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
tuollainen alle 2v on käytännössä mahdotonta, koska se edellyttää aikaisempaa osaamista, mitä 15v ikäisellä ei ole. Eli joku tässä yhtälössä ei nyt toimi.
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
Minunkin lapseni kulkevat kulahtaneissa vaatteissa ja näkevät nälkää ja sillä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä. Teini haluaa pysyä 50-kiloisena vielä kuukauden, että ompelijalta tilattu tanssipuku mahtuu hyvin, 10v haluaa kulkea rikkinäisissä farkuissa ja 8v rikkoo ulkohousut joka päivä. Ja on niillä tuolla pulkkamäessä kohta nälkäkin.
ja kysyisit äidiltäsi mistä puristaa kuin teet oletuksia että johtuu siksi että äitisi oli päälle 30 eikä alle 20 kun sai esikoisensa?
Mistä äitisi sinulle sitten avautunut? Pataluhaksi haukkunut? Vaikka et olisi niin ehkä annat äidillesi sen kuvan (ollettaen että ette tapaa kuin hetkissä kun pyydät vaikka ainoastaa apua/rahaa)?
Itse ainakin näin 3-kymppisenä ensin koittaisin jutella asiasta äidin kanssa ja miettiä mikä MEIDÄN välillä hiertää, kuin alkaa väsymään niin ettei jaksa enää äidin vierailuja ja vetää siteet poikki.
Sisaruksilla on seuraa toisistaan ja oppivat sosiaaliseksi. Te olette vielä nuoria kun lapset jo teinejä. Mukavaa!
Ajattelin, mitähän jos pyytäisit äitiäsi vain pysymän poissa ilman aikamärityksiä tai mitään. Jätä asia ikäänkuin auki kyllä joskus ryhtyy miettimän!
Jos kuuntelet äitisi mielipiteitä on se lapsisltasi pois kun mielesi pahoittuu!
katkaisisin välit nyt hetkeksi aikaa,esim puoleksi vuodeksi.kertoisin myös syyn.jos homma sen jälkeenkin palaa vanhaan,anna olla ja välien viiletä.katsos sen lisäksi että sä pahoitat mielesi,sun lapset joutuu kuulemaan tuollaista potaskaa.en haluaisi moisen myrkyllisen ämmän vaikuttavan mun lapsiin tippaakaan.oli mummo tai ei,jos ei osaa käyttäytyä niin adios...
osaa tuntea itseään mummoksi.
Onko vaihtuvia poikaystäviä?