Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
61/198
|
18.01.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Mainittiin ohimennen, että nimenomaan äideillä on yritystä elää omaa elämää tyttärensä kautta ja voi olla suurikin pettymys, jos tytär laittaa vastaan. Ehkä äitilläsi oli sinun varallesi suuret suunnitelmat, mutta teitkin toisin.
Onneksi elämäsi on sinun, ei äitisi. Älä välitä tuollaisesta. Itse en pitäisi tuollaiseen yhteyttä. Tosin itse temperamenttini vuoksi tuskin ottaisin haukut vastaan, vaan haukkuisin takaisin 35+ lapsentekoikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini käy meillä 3-4kertaa viikossa. Koskaan ei olla pyydetty äidiltäni rahaa ja kerran kysyin kun kaksoset oli 2kk ikäisiä, että voisiko äitini hoitaa kaksosia arviolta 1-2tuntia kun minun olisi pitänyt päästä asioille. Ei sopinut äidilleni ja tuon jälkeen äitini on tehnyt selväksi, ettei hän ole halukas hoitamaan lapsenlapsiaan. Minulle/meille olisi ihan ok, ettei hän hoida lapsenlapsiaan, saamme heidän hoidon muutenkin kyllä järjestettyä. Äitini käytöksessä rasittaa se, että arvostelee ym, joka satuttaa minua.
Lista on pitkä, mistä asioista äitini arvostelee, valittaa ym. Ensinnäkin ollaan ihan liian nuoria vanhemmiksi ja tämän takia huonoja vanhempia. Emme äitini mielestä osaa kasvattaa lapsiamme ja lapset eivät saisi olla esim. appivanhempien luona hoidossa tai vaikka kummeillaan. Kaksoset olivat säännöllisesti n. 3kk iästä hoidossa joko appivanhemmilla tai kummeilla yhden tai kaks yötä kuukaudessa, koska he olivat erittäin itkuisia ekan vuoden ja omat voimamme alkoi olla loppu, kun koskaan ei saanut nukkua. Äitini mielestä meidän olisi silti pitänyt itse hoitaa kaksoset eikä hoidattaa muilla, vähät siitä, että kärsin univelan aiheuttamista fyysisistä oireista.
Lisäksi olen saanut kuulla monesti vielä jälkeenkin päin, että minun olisi pitänyt 17v:nä tehdä abortti ja hommata lapset vasta myöhemmin, kun olisin äitini mielestä ollut kypsä äidiksi.
Ja paljon muita valituksen/arvostelun aiheita, lähes mistä vaan äitini valittaa.
Nuo kaikki tulevat niin ilkeään sävyyn, ettei sitä vaan jaksaisi kuunnella. Olen kysynyt useasti syytä äitini käytökseen, mutta en ole mitään vastausta saanut. On lähinnä sanonut, että hän olisi tehnyt sijassani abortin, jos olisi tullut nuorena raskaaksi. Lisäksi on sanonut, ettei hän halua hoitaa lapsenlapsiaan, koska on omansa jo hoitanut ja tähän olen sanonut, että se on meille ihan ok, mutta että arvostelunsa ym. hän voisi lopettaa.
ap
ja kysyisit äidiltäsi mistä puristaa kuin teet oletuksia että johtuu siksi että äitisi oli päälle 30 eikä alle 20 kun sai esikoisensa?
Mistä äitisi sinulle sitten avautunut? Pataluhaksi haukkunut? Vaikka et olisi niin ehkä annat äidillesi sen kuvan (ollettaen että ette tapaa kuin hetkissä kun pyydät vaikka ainoastaa apua/rahaa)?
Itse ainakin näin 3-kymppisenä ensin koittaisin jutella asiasta äidin kanssa ja miettiä mikä MEIDÄN välillä hiertää, kuin alkaa väsymään niin ettei jaksa enää äidin vierailuja ja vetää siteet poikki.
katkaisisin välit nyt hetkeksi aikaa,esim puoleksi vuodeksi.kertoisin myös syyn.jos homma sen jälkeenkin palaa vanhaan,anna olla ja välien viiletä.katsos sen lisäksi että sä pahoitat mielesi,sun lapset joutuu kuulemaan tuollaista potaskaa.en haluaisi moisen myrkyllisen ämmän vaikuttavan mun lapsiin tippaakaan.oli mummo tai ei,jos ei osaa käyttäytyä niin adios...
Kun kerroit lisää taustoja. Nyt oikeesti välit poikki joksikin aikaa! Kerrot äidillesi,että haluatte nyt pitää perheenä vähän taukoa suhteestanne koska koet,ettei hän voi hyväksyä valintojanne ja puuttuu asioihin,jotka eivät hänelle kuulu. Jos hän tuosta loukkaantuu niiin ettei halua paussin jälkeen nähdä,niin menetätkö mitään? Koska olet näemmä äitisi jo tietyllä tavalla menettänyt. Älä anna sen myrkyttää sun lapsia!
Se, jos 19-vuotias lapseni alkaisi odottaa lasta. Hän aloitti juuri yliopiston ja se tietää 6-7 vuoden opiskelua. Tavoitteellinen nuori tavoittelee muutakin kuin jälkeläisiä.
Aivan hirveitä ihmisiä täällä!! Mikä sinäkin olet sanomaan mikä on tavoitteellinen nuori? Onnea sinun tyttärellesi jos aikoo noin kauan mädäntyä yliopistossa!! Että oikein hävettää olla suomalainen!!! Ja niin vaikka 13-vuotiaana saisi ensimmäisen lapsensa niin siinä vaiheessa kun se lapsi talossa on niin ei tytärtään rakatava äiti enää auo suutan!! Ja jos 17-18 -vuotiaana saa lapsen niin sen ikäisenä on kyllä jo aikuinen että en tajua senkään puolesta mikä ihmisiä täällä vaivaa??! Taidatte olla juuri itse niitä +35 mammoja!!
Elämä haaskattu, vaikka tuskin alkanutkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, jos 19-vuotias lapseni alkaisi odottaa lasta. Hän aloitti juuri yliopiston ja se tietää 6-7 vuoden opiskelua. Tavoitteellinen nuori tavoittelee muutakin kuin jälkeläisiä.
Aivan hirveitä ihmisiä täällä!! Mikä sinäkin olet sanomaan mikä on tavoitteellinen nuori? Onnea sinun tyttärellesi jos aikoo noin kauan mädäntyä yliopistossa!! Että oikein hävettää olla suomalainen!!! Ja niin vaikka 13-vuotiaana saisi ensimmäisen lapsensa niin siinä vaiheessa kun se lapsi talossa on niin ei tytärtään rakatava äiti enää auo suutan!! Ja jos 17-18 -vuotiaana saa lapsen niin sen ikäisenä on kyllä jo aikuinen että en tajua senkään puolesta mikä ihmisiä täällä vaivaa??! Taidatte olla juuri itse niitä +35 mammoja!!
mutta sitähän sinä et tajua.
näisrä katkerista täällä,mä tunnen monta akateemista,joilla nuorena tehdyt lapset. Et ei sun elämä missään hukassa ole,päinvastoin. Älä kuuntele äitiäsi,saisi pitää mielipiteensä omana tietonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi äitisi käy teillä 3-4 kertaa viikossa? sehän on melkein joka päivä! mitä hän teillä tekee, jos ei ole edes kiinnostunut lapsenlapsistaan? istuu ja valittaa? Jospa vähentäisitte vierailuja yhteen kertaan kuukaudessa, niin saisi äitisikin vähän etäisyyttä asiaan. nyt hän varmaan kokee olevansa vähän niin kuin osa teidän ydinperhettänne, ja saa mielestään vapaasti ojentaa teitä miten tahtoo, vanhin porukasta kun on. varmaan ajattelee ettette pärjää paria viikkoa ilman häntä.
kuin silloin, kun olit 17v?
Et ole enää tytönheitukka, joka voi tukeutua äitiinsä vaan olet aikuinen nainen, jolla on pieniä lapsia ja niistä vastuu. Et voi enää olettaa, että äiti tulee ja ymmärtää ja auttaa. Ei se niin mene: olet nyt itse äiti ja sinä olet se, joka ymmärtää, jaksaa, auttaa ja riittää.
Sinun äitisi on isoäiti, jolla ei onneksi ole vastuuta sinun onnestasi, kyllä se on vain sinulla itselläsi. Se äidin kritiikki on todennäköisesti ihan asiallista: kun kaksi köyhää tekee lapsia liukuhihnalta, ei niiden lasten tulevaisuus näytä kovin hyvältä.
Miksi, MIKSI ihmiset tekevät lapsia, jos eivät sitten välitäkään olla näiden kanssa väleissä?
Ja mitä auttaa se, että sanoo ihmiselle, jolla jo on lapsia, että lapset pitäisi hankkia myöhemmin? Kun ne lapset kerran on jo siinä!
Kyllä käy sääliksi teidän kommentoijien lapsia, jotka oma äiti hylkää, jos lapset eivät elä just sellaista elämää sellaisilla aikatauluilla, mikä äiteelle kelpaa.
Itse aion olla lasteni tukena läpi heidän elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia ihmisten pitää arvostella jonkun vanhemmuutta iän perusteella??
Itse saan ensimmäisen lapseni tänä keväänä ja syksyllä pyörähtää mittariin pyöreät 30 vuotta, joten joidenkin mielestä olen siis hyvä äiti, koska en ole nuorena lapsia tehnyt.
Mutta omakohtaista kokemusta on nuorista vanhemmista. Äitini täytti sairaalassa 18 vuotta saatuaan minut(olen esikoinen) ja täyttäessään 21 vuotta hänellä oli jo kaksi pientä lasta. Isäni oli syntyessäni 23-vuotias. Ja hyvin ovat meidät molemmat siskoni kanssa kasvattaneet. Ja ei, en ole vahinkolapsi, vaan tarkkaan ajoitettu 18-vuotislahja.
Eräs ystäväni sai esikoisensa 18-vuotiaana, ja tytöstä on kasvanut oikein hyvätapainen teini.
Eli ei se ikä sitä määrittele onko hyvä vanhempi vai ei!!
AP:lle sanoisin niinkuin moni muukin on sanonut.. pidä vähän taukoa äitiisi. Ehkä hän siitä herää huomaamaan mitä on menettänyt. Onnea kuitenkin teille tulevasta perheenlisäyksestä! :)
Asiat ei mennyt siinä järjestyksessä kun olin suunnitellut tai ajatellut eli ekaks opiskelut ja sitten työ ja lapsia.
Nyt olen kyllä mielestäni ihan hyvässä asemassa, koska olen vakityössä ja työni ohessa saan jatkokouluttautua ammattiin, johon minun oli tarkoitus kouluttautua ennen lapsia.
Varmasti raskaampaa näin, mutta en ole hetkeäkään katunut, että päätimme antaa raskauteni jatkua eikä tehty aborttia.
ap
Elämä haaskattu, vaikka tuskin alkanutkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin nuorella on jo perhe, ammatti ja tulotkin.
ap:lle tuntuu tosiaan että äitisi on se keskenkasvunen ja hän ei saanutkaan sinulta sitä elämää jonka olisi halunnut sinun elävän. Hänen voi olla vaikea hyväksyä sitä että olet ihan tyytyväinen tämän hetkiseen elämään. Ja että tulet taloudellisesti toimeen.
Jaksamisia ja jätä äitisi sanomiset omaan arvoonsa. Sano vain suoraan että sinun ei tarvitse sellaista kuunnella, jos ei muuta asiaa ole niin sitten voi palata omaan elämäänsä.
vai miksi nuo lapset pitää maailmaan lykätä tuota vauhtia?
Ymmärrän äitiäsi, joka joutuu katsomaan, miten lapsenlapset ovat nälässä ja kulkevat kulahtaneissa vaatteissa, jos hän ei anna rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
Usko tai älä, lapset ovat aika kalliita, kun heistä joutuu huolehtimaan.
Ja ihan näin meidän kesken: oppisopimuskoulutuksella ammattiin 17v iässä alle 2 vuodessa ei tunnu ihan realistiselta.
haluaisikaan olla enää tekemisissä, paremminkin "voitan", kun ei enää tarvitse kuunnella jatkuvaa arvostelua. Vaikka sitä on yrittänyt antaa mennä arvostelujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin aina se ei vaan ole niin helppoa ja kun hän on kuitenkin äitini ja minulle rakas (ainakin aiemmin ollut) niin se välien katkaisu tuntuu vaikealta, vaikka järki sanookin, etten tarvitse tuollaista äitiä.
Onnekseni appivanhempieni kanssa meillä on hyvät välit ja anoppi tuntuu välillä olevan kuin äitini, siis kun meillä on hyvät välit ja anoppi ja appi on meidän tukenamme, niin kun toivoisin oman äitinikin olevan.
ap
katkaisisin välit nyt hetkeksi aikaa,esim puoleksi vuodeksi.kertoisin myös syyn.jos homma sen jälkeenkin palaa vanhaan,anna olla ja välien viiletä.katsos sen lisäksi että sä pahoitat mielesi,sun lapset joutuu kuulemaan tuollaista potaskaa.en haluaisi moisen myrkyllisen ämmän vaikuttavan mun lapsiin tippaakaan.oli mummo tai ei,jos ei osaa käyttäytyä niin adios...
Kun kerroit lisää taustoja. Nyt oikeesti välit poikki joksikin aikaa! Kerrot äidillesi,että haluatte nyt pitää perheenä vähän taukoa suhteestanne koska koet,ettei hän voi hyväksyä valintojanne ja puuttuu asioihin,jotka eivät hänelle kuulu. Jos hän tuosta loukkaantuu niiin ettei halua paussin jälkeen nähdä,niin menetätkö mitään? Koska olet näemmä äitisi jo tietyllä tavalla menettänyt. Älä anna sen myrkyttää sun lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo kanitus olisi jo kaksosten jälkeen riittänyt?
Taidat olla vähän lapsellinen, lapsenmielinen, tietämätön tai mikä se nyt olisi oikea adjektiivi.
Kyllä tässä väestönräjähdysmaailmassa saa ottaa kantaa liikaan lsiääntymiseen ja vielä noin nuorena. Mahtavat lapsesi kiittää sua, kun elämä on taloudellisesi todennköisesti niukkaa. Ja sisaret tappelevat keskenään sen minkä ehtivät. Siinä se sisarrakkaus.
Ja mitä se valitus enää siinä vaiheessa auttaa, kun lapset on jo tehty?
Miksi ihmeessä täällä jauhetaan lapsen teon ja köyhyyden liittyvän automaattisesti toisiinsa? Ja varsinkin jos on NUORI. Haloo "ikäloppumammat", ap:llä on (iästään huolimatta) työ, jossa käy säännöllisesti, ja josta varmasti tienaa ihan tarpeeksi ruokkiakseen ja vaatettaakseen lapsensa. Eikä lasten ja perheen hyvinvointia mitata rahassa, vaan rakkaudessa. Ja hyvähän ne lapset on nuorena tehdä, jaksaa touhuta ja ymmärtää ihan eri tavalla. Mielestäni on hyvin sivistymätöntä nostaa itsensä korkeammalle pallille, vain koska on kouluttanut itsenä korkeakoulussa ja on työhistoriaa pidemmältä ajalta, ja on lisäksi odottanut "kanikauttaan" vanhemmalle iälle.
Mutta minusta äitisi käytö kuulostaa sairaan ihmisen käytökseltä. Mieli ei ole ihan tasapainossa.
Älä välitä, vaikka ymmärrän ettei ole helppoa kun on oma äiti kyseessä.
Hienostihan teillä menee! Minä äitinä olisin ylpeä moisesta tyttärestä ja hoitaisin lapsia mielelläni. Sitä tarkoittaa perhe minulle. Kaikilla ei ole valitettavasti samat arvot.
Se, jos 19-vuotias lapseni alkaisi odottaa lasta. Hän aloitti juuri yliopiston ja se tietää 6-7 vuoden opiskelua. Tavoitteellinen nuori tavoittelee muutakin kuin jälkeläisiä.
Aivan hirveitä ihmisiä täällä!! Mikä sinäkin olet sanomaan mikä on tavoitteellinen nuori? Onnea sinun tyttärellesi jos aikoo noin kauan mädäntyä yliopistossa!! Että oikein hävettää olla suomalainen!!! Ja niin vaikka 13-vuotiaana saisi ensimmäisen lapsensa niin siinä vaiheessa kun se lapsi talossa on niin ei tytärtään rakatava äiti enää auo suutan!! Ja jos 17-18 -vuotiaana saa lapsen niin sen ikäisenä on kyllä jo aikuinen että en tajua senkään puolesta mikä ihmisiä täällä vaivaa??! Taidatte olla juuri itse niitä +35 mammoja!!
mutta sitähän sinä et tajua.
Mitä sinä tajuat? Tulet tänne haukkumaan nuorta ihmistä jolla muutenkin on vaikeaa äitinsä kanssa? Itsekin opiskelen yliopistossa ja olen ylpeä että pääsin heti haluamaani koulutukseen, mutta en silti pidä omaa elämänvalintaani mitenkään muiden elämää arvokkaampana. Jos minulla olisi lapsia, olisin varmasti sopeutunut siihen. Opiskelijaelämä on pitkälti bilettämistä ja itse tunnen että olisin valmis vähän kypsempäänkin touhuun nyt päälle parikymppisenä. 6-7 vuotta yksi koulutus on ihmisen kiusaamista!!
Ymmärrän äitiäsi oikein hyvin.
Minunkin suuri pelko on, että lapseni tekisivät lapsia, nuorena, ollenkaan.
Ei nykytyöelämään sovi lapset, eivät ainakaan jos korkeakoulutusta aikoo ja vaativiin töihin.
Yksi lapsi, ok. mutta sitä enemmän... joku kärsii jos 2 ihmistä tekee vaativaa uraa. vanhemmat uupuvat tai lapset tai ura ei onnistu.
Miksi ihmeessä täällä jauhetaan lapsen teon ja köyhyyden liittyvän automaattisesti toisiinsa? Ja varsinkin jos on NUORI. Haloo "ikäloppumammat", ap:llä on (iästään huolimatta) työ, jossa käy säännöllisesti, ja josta varmasti tienaa ihan tarpeeksi ruokkiakseen ja vaatettaakseen lapsensa. Eikä lasten ja perheen hyvinvointia mitata rahassa, vaan rakkaudessa. Ja hyvähän ne lapset on nuorena tehdä, jaksaa touhuta ja ymmärtää ihan eri tavalla. Mielestäni on hyvin sivistymätöntä nostaa itsensä korkeammalle pallille, vain koska on kouluttanut itsenä korkeakoulussa ja on työhistoriaa pidemmältä ajalta, ja on lisäksi odottanut "kanikauttaan" vanhemmalle iälle.
ap on saanut kaksoset 17v. seuraavan lapsen noin 20v. tätä lasta sanoi tehneensä 1,5v.
Eli pyrkimys hänellä tehdä lapsia tiheästi ja paljon.
En usko hänen pitävän työstään. Lapsia ei voi tehdä ikuisesti jos ei pidä työstään.