Lue keskustelun säännöt.
Nuorena äidiksi ja oman äidin käytös kamalaa... :-(
18.01.2012 |
Minä olen nyt 22v ja 3lapsen äiti, neljäs (ja viimeinen) lapsemme syntyy kesäkuussa. Mieheni on minua vuoden vanhempi eli nyt 23v.
Äitini kanssa meillä on ollut ennen ensimmäistä raskauttani ihan hyvät välit. Kun äitini sitten sai tietää, että olen raskaana (olin tuolloin 17v), niin hän oli kauhuissaan ja kysyi ihan suoraan, että kai teen abortin. Olin aika järkyttynyt äitini kysymyksestä. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta.
Päätimme kuitenkin antaa raskauden jatkua ja myöhemmin sitten selvisi, että yhden sijasta onkin tulossa kaksi. Tuo oli taas uusi järkytys ja alku kaksosten kanssa oli rankkaa, mutta pärjäsimme kiitos erittäin osallistuvan isän, ihanien appivanhempieni sekä sen, että välillä palkkasimme lastenhoitajan kun oli todella rankkaa. Äitini ei juuri osallistunut kaksosten hoitoon, vaikka vieraili meillä kyllä säännöllisesti ja jaksoi ja jaksaa yhä vierailuillaan kertoa, miten olemme liian nuoria vanhemmiksi.
Olin ehtinyt ennen tietoa raskaudesta alottaa oppisopimuskoulutuksen ja ehdin sen käydä loppuun ennen kun kaksoset syntyivät. Olin kotona kaksosten kanssa, kunnes he täyttivät 1v 2kk ja sitten palasin töihin ja isä jäi kaksosten kanssa kotiin vielä siksi aikaa, kunnes kaksoset olivat 2v ja tuon jälkeen olimme sitten taas molemmat töissä ja kaksoset päivät hoidossa.
Lähes 1,5v sitten syntyi meidän kolmas lapsemme, joka oli suunniteltu ja toivottu. Raskautumiseni kesti lähes vuoden.
Äitini saatua tietää, että meille tulee kolmas lapsi, hän oli taas kauhuissaan ja sitä mieltä, että olisi pitänyt odottaa vielä pitkään ennen kun tehdään lisää lapsia. Sama reagointi äidilläni oli nyt tähän kolmanteen raskauteeni ja äitini suunnalta ei juuri muuta tule kun arvostelua, miten teemme kaiken väärin hänen mielestään ja että kyllä pitäisi olla vanhempi ennen kun lapsia hankkii jne.
Olen miettinyt monesti, että mistä tuo äitini käytös voisi johtua, mutta en tiedä varmaksi. Epäillyt olen vahvasti, että se johtuisi siitä, että äitini on saanut lapsensa +35v iässä. Toisaalta appivanhempanikin ovat saaneet lapsensa myöhemmällä iällä, mutta he ovat olleet innoissaan lapsenlapsistaan, vaikka olimmekin nuoria kaksosten syntyessä emmekä vanhoja ole vieläkään.
Olen vielä väleissä äitini kanssa, vaikka monesti on tehnyt mieli sanoa, että jos hän ei osaa muuta kun arvostella ja valittaa, niin saa sitten olla ihan omissa oloissaan. Useamman kerran on tästä keskusteltu äitini kanssa ja olen kertonut, että hänen sanomisensa satuttavat ja että haluaisin väliemme olevan samanlaiset kuin ennen lapsia. Tästä ei kuitenkaan ole ollut apua ja välillä kun äitini puheet on menneet todella rasittaviksi niin hän on saanut meille väliaikaisen porttikiellon ja tuon porttikiellon jälkeen äitini on hetkellisesti käyttäytynyt lähes normaalisti eikä ole tullut yhtään kritiikkiä, kunnes taas on palattu vanhaan.
Tai no saa kyllä olla kanssani eri mieltä, mutta sitä ei tarvitse osoittaa niin, että haukkuu pataluhaksi ja kertoo asiat tyyliin, että vain minä olen kaikessa oikeassa ja te väärässä jne.
Alan olla henkisesti vaan niin väsynyt tuohon äitini käytökseen, etten tiedä kauanko enää jaksan hänen vierailujaan, kun puhumisesta ei ole apua ja porttikiellot auttavat tilanteeseen hetkellisesti. Mutta välien katkaiseminenkin tuntuu pahalta.
Isäni ei ole enää elossa vaan hän on kuollut ollessani 14v.
Kommentit (198)
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
Ei mitään erivapauksia tarvita sen tietää jokainen vähänkääna sioista perillä oleva.Jos jatkaa saman alan opintoja, niin kyllä vain 2-vuotinen oppisopimuskoulutus antaa kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Otappa asioista selvää enennkuin puhut.
Jatko-opintojen kannalta on eri asia, onko oppisopimuksella suoritettu vai aito keskiasteen opintojen suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hänkin olisi halunnut olla ns. nuori äiti. Josko se sieltä kumpuaa tuo katkeruus.
ammattilaisen kanssa jatko-opintomahdollisuuteni ja mitä minun täytyy tehdä, jotta pääsen unelma-ammattiini. En jaksa kinata tästä sinun kanssasi, koska en tähän ole täältä apua kysynyt vaan äitini käytökseen ja opintoni eivät liity siihen mitenkään.
ap
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
Ei mitään erivapauksia tarvita sen tietää jokainen vähänkääna sioista perillä oleva.Jos jatkaa saman alan opintoja, niin kyllä vain 2-vuotinen oppisopimuskoulutus antaa kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Otappa asioista selvää enennkuin puhut.
Jatko-opintojen kannalta on eri asia, onko oppisopimuksella suoritettu vai aito keskiasteen opintojen suoritus.
olisin yhä oppisopimuskoulutuksessa, koita ymmärtää se. Vaan se mitä opiskelen nyt työn ohessa edesauttaa pääsyäni ammattikorkeaan ja näin olen taas lähempänä sitä unelma-ammattiani. ap
Ja ap on puhut JATKOKOULUTUKSESTA! Se oppisopimuskoulutus on juuri sitä.
päästä opiskelemaan? Käytännössä on mahdotonta oppisopimuskoulutuksella ja sitä seuranneilla työpainotteisilla jatko-opinnoilla päästä ammattikorkeakouluun, vaikka saisi testeissä täydet pisteet. Ja vielä hankalampaa on siellä opiskella, jos ei ole esim. lukiotasoista englanninkielen osaamista.
Eli voit olla askeleen lähempänä unelma-ammattiasi, mutta todella kaukana siitä edelleenkin.
Ehkä hänkin olisi halunnut olla ns. nuori äiti. Josko se sieltä kumpuaa tuo katkeruus.
Meillä nimittäin on taas päivastoin. Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana ja äitini taas 19-vuotiaana. Ja kaikki neljä lastaan on saanut alle 26-vuotiaana. Hän se on jaksanut jauhaa, miten kyllä kannatti tehdä lapset nuorena ja kyllä ne lapset täytyy tehdä nuorena, kun vielä jaksaa ja blaa blaa blaa. En tiedä onko halunnut tieten tahtoen pahoittaa mieleni vai onko tahatonta itsensä korostamista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattilaisen kanssa jatko-opintomahdollisuuteni ja mitä minun täytyy tehdä, jotta pääsen unelma-ammattiini. En jaksa kinata tästä sinun kanssasi, koska en tähän ole täältä apua kysynyt vaan äitini käytökseen ja opintoni eivät liity siihen mitenkään. ap
Et voi päästä ammattikorkeakouluun, jos et ole suorittanut keskiasteen 3-vuotista tutkintoa eli se oppisopimuksella suoritettu 2v ei kelpaa. Ai niin, seuraavaksi kerrot, että sait erivapauden...
Ei mitään erivapauksia tarvita sen tietää jokainen vähänkääna sioista perillä oleva.Jos jatkaa saman alan opintoja, niin kyllä vain 2-vuotinen oppisopimuskoulutus antaa kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Otappa asioista selvää enennkuin puhut.
Jatko-opintojen kannalta on eri asia, onko oppisopimuksella suoritettu vai aito keskiasteen opintojen suoritus.
Voit valehdella itsellesi, mutta älä tee sitä muille.
ja nyt itkeä kun äiti ei alkanutkaan lapsenpiiaksi. Tätä en ymmärrä. Jokainen tekee lapsia sen verran kuin oma kantokyky riittää. Ei niitä tehdä mummoille hoidettavaksi.
vaikka kirjoittaisit maailmantappiin. Jos ei valmis valvomaan ja venymään muutamaa kuukautta, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Jos ei ole kokemusta, ole hiljaa.
Antaa olla... Ei viitsi jutella ihmisen kanssa joka on tietämätön asioista joihin kommentoi. On vaan päättänyt olla jotain mieltä, eikä kiinnosta tietääkään sen enempää. Lue koko ketju ajatuksella (jos on) läpi ja mieti kirjoittamaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän hänen neuvoneen muitakin oikein ja tunnen hänet ihan henkilökohtaisestikin, niin luotan häneen enemmän kuin sinuun.
Voit olla tuota mieltä, että olisin yhä kaukana unelma-ammatistani, mutta olet väärässä.
ap
olisin yhä oppisopimuskoulutuksessa, koita ymmärtää se. Vaan se mitä opiskelen nyt työn ohessa edesauttaa pääsyäni ammattikorkeaan ja näin olen taas lähempänä sitä unelma-ammattiani. ap
Ja ap on puhut JATKOKOULUTUKSESTA! Se oppisopimuskoulutus on juuri sitä.
päästä opiskelemaan? Käytännössä on mahdotonta oppisopimuskoulutuksella ja sitä seuranneilla työpainotteisilla jatko-opinnoilla päästä ammattikorkeakouluun, vaikka saisi testeissä täydet pisteet. Ja vielä hankalampaa on siellä opiskella, jos ei ole esim. lukiotasoista englanninkielen osaamista.Eli voit olla askeleen lähempänä unelma-ammattiasi, mutta todella kaukana siitä edelleenkin.
Ap:lle tsemppiä, mielestäni olet toiminut järkevästi tilanteessasi!
Ehkä äitisi ei aikoinaan saanut lastenhoitoapua ja haluaisi, että sinä kinuisit sitä häneltä! Häntä saattaa harmittaa kun et pyydä häntä..(itsepähän kieltäytyi)!
Onko osa täällä todella sitä mieltä, että "joku oppisopimusammatti" toisi oman lapsen kohdalla pettymyksen?? Voi teidän lapsiraukkoja! Ei ole yksi eikä kaksi kaveriani, joiden vanhemmilla on ollut suuret odotukset ja vaatimukset lastensa elämän suhteen. Kaverini ovat opiskelleet tai aloittaneet vanhemmille riittävän koulun, vaikka olisivat halunneet muuta. Nyt koulutus kestää kun ei kiinnostakaan, tai ovat valmistuneet ammattiin, jossa eivät voi tehdä mieleistään työtä!
Minä sain ensimmäisen lapseni 20 vuotiaana. Toisen 22 vuotiaana, kolmannen 26 vuotiaana ja nyt odotan neljättä, ikää 28.
Olen korkeakoulusta saadussa ammatissa, jolla tuskin tulee olemaan pulaa töistä!! Viihdyn hyvin, saatan opiskella lisääkin tulevaisuudessa ja syventää osaamistani!
Ne, jotka vänkäävät vanhempien nukkumisesta ja valittavat ap:n toimintatavasta eivät taida tietää todellisesta väsymyksestä mitään! Neuvolasta neuvoivat ihan oikein!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän hänen neuvoneen muitakin oikein ja tunnen hänet ihan henkilökohtaisestikin, niin luotan häneen enemmän kuin sinuun. Voit olla tuota mieltä, että olisin yhä kaukana unelma-ammatistani, mutta olet väärässä. ap
olisin yhä oppisopimuskoulutuksessa, koita ymmärtää se. Vaan se mitä opiskelen nyt työn ohessa edesauttaa pääsyäni ammattikorkeaan ja näin olen taas lähempänä sitä unelma-ammattiani. ap
Ja ap on puhut JATKOKOULUTUKSESTA! Se oppisopimuskoulutus on juuri sitä.
päästä opiskelemaan? Käytännössä on mahdotonta oppisopimuskoulutuksella ja sitä seuranneilla työpainotteisilla jatko-opinnoilla päästä ammattikorkeakouluun, vaikka saisi testeissä täydet pisteet. Ja vielä hankalampaa on siellä opiskella, jos ei ole esim. lukiotasoista englanninkielen osaamista. Eli voit olla askeleen lähempänä unelma-ammattiasi, mutta todella kaukana siitä edelleenkin.
lähtöpisteistäsi ammattikorkeakouluun? Mistä ihmeestä ne otetaan? Ja miten pystyt opiskelemaan, kun osa kurssikirjoista on englanniksi? Sujuuko ruotsi? Osaatko kirjoittaa esseen? Kykenetkö laatimaan raportin? Muille ammattikorkeakouluun hakeville nuo ovat peruskamaa, jota edellytetään alusta alkaen. Jäät jo lähtöpisteissä niin kauas sisäänpääsystä, että et mitenkään voi haastatteluissa sitä kuroa umpeen. Sinua parempia hakijoita on satoja - miksi siis ottaa joku, jolla ei ole opiskelutaitoja?
Minkä tahansa ammattikorkeakoulun sisäänpääsystä vastaava voi sanoa sinulle, että toki voit hakea, mutta koska hyviä hakijoita on paljon, ei noilla papereilla ole mahdollisuutta sisäänpääsyyn. Oppisopimuskoulutus kun ensisijaisesti ei tähtää jatko-opintoihin lainkaan!
tiedä sitten mikä on totuus.
Nyt olisi sitten taas kerran keskusteltu äitini kanssa ja hän ei oikein ymmärtänyt, että miksi ei saa tulla meille, vaikka sen hänelle selitin, että käytöksensä on minulle todella raskasta ja että nyt ainakin muutama kuukausi ollaan tapaamatta. Kerroin myös juurta jaksain, miksi näin ja vielä senkin, että miten meillä pitää käyttäytyä, että meillä saa vierailla. Aika näyttää, miten tässä käy, mutta nyt alkaa mittani olla niin täysi, etten enää jaksa yrittää jaksaa äitini vierailuja ja jatkuvaa mollaamista.
ap
Ehkä hänkin olisi halunnut olla ns. nuori äiti. Josko se sieltä kumpuaa tuo katkeruus.
Meillä nimittäin on taas päivastoin. Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana ja äitini taas 19-vuotiaana. Ja kaikki neljä lastaan on saanut alle 26-vuotiaana. Hän se on jaksanut jauhaa, miten kyllä kannatti tehdä lapset nuorena ja kyllä ne lapset täytyy tehdä nuorena, kun vielä jaksaa ja blaa blaa blaa. En tiedä onko halunnut tieten tahtoen pahoittaa mieleni vai onko tahatonta itsensä korostamista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oppisopimuksella niin se ei tarkoita, että olisin ollut huono koulussa.
No osaan kyllä englantia ja ruotsia ja osaan myös tehdä esseen ja raportin jne.
Mutta kun tähän en apua tai neuvoja pyytänyt, niin en ala näitä nyt täällä ruotimaan. Minulle riittää, että itse tiedän, että mahdollisuuteni päästä ammattikorkeaan on hyvät, vaikket sinä sitä uskoisikaan.
ap
ja tiedän hänen neuvoneen muitakin oikein ja tunnen hänet ihan henkilökohtaisestikin, niin luotan häneen enemmän kuin sinuun. Voit olla tuota mieltä, että olisin yhä kaukana unelma-ammatistani, mutta olet väärässä. ap
olisin yhä oppisopimuskoulutuksessa, koita ymmärtää se. Vaan se mitä opiskelen nyt työn ohessa edesauttaa pääsyäni ammattikorkeaan ja näin olen taas lähempänä sitä unelma-ammattiani. ap
Ja ap on puhut JATKOKOULUTUKSESTA! Se oppisopimuskoulutus on juuri sitä.
päästä opiskelemaan? Käytännössä on mahdotonta oppisopimuskoulutuksella ja sitä seuranneilla työpainotteisilla jatko-opinnoilla päästä ammattikorkeakouluun, vaikka saisi testeissä täydet pisteet. Ja vielä hankalampaa on siellä opiskella, jos ei ole esim. lukiotasoista englanninkielen osaamista. Eli voit olla askeleen lähempänä unelma-ammattiasi, mutta todella kaukana siitä edelleenkin.
lähtöpisteistäsi ammattikorkeakouluun? Mistä ihmeestä ne otetaan? Ja miten pystyt opiskelemaan, kun osa kurssikirjoista on englanniksi? Sujuuko ruotsi? Osaatko kirjoittaa esseen? Kykenetkö laatimaan raportin? Muille ammattikorkeakouluun hakeville nuo ovat peruskamaa, jota edellytetään alusta alkaen. Jäät jo lähtöpisteissä niin kauas sisäänpääsystä, että et mitenkään voi haastatteluissa sitä kuroa umpeen. Sinua parempia hakijoita on satoja - miksi siis ottaa joku, jolla ei ole opiskelutaitoja?Minkä tahansa ammattikorkeakoulun sisäänpääsystä vastaava voi sanoa sinulle, että toki voit hakea, mutta koska hyviä hakijoita on paljon, ei noilla papereilla ole mahdollisuutta sisäänpääsyyn. Oppisopimuskoulutus kun ensisijaisesti ei tähtää jatko-opintoihin lainkaan!
oppisopimuksella niin se ei tarkoita, että olisin ollut huono koulussa. No osaan kyllä englantia ja ruotsia ja osaan myös tehdä esseen ja raportin jne. Mutta kun tähän en apua tai neuvoja pyytänyt, niin en ala näitä nyt täällä ruotimaan. Minulle riittää, että itse tiedän, että mahdollisuuteni päästä ammattikorkeaan on hyvät, vaikket sinä sitä uskoisikaan. ap
1.6% eli ei kovin hyvät. Vastaavasti ylioppilaan mahdollisuudet päästä opiskelemaan ammattikorkeakouluun ovat noin 22%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pidä paikkaansa.
ap
oppisopimuksella niin se ei tarkoita, että olisin ollut huono koulussa. No osaan kyllä englantia ja ruotsia ja osaan myös tehdä esseen ja raportin jne. Mutta kun tähän en apua tai neuvoja pyytänyt, niin en ala näitä nyt täällä ruotimaan. Minulle riittää, että itse tiedän, että mahdollisuuteni päästä ammattikorkeaan on hyvät, vaikket sinä sitä uskoisikaan. ap
1.6% eli ei kovin hyvät. Vastaavasti ylioppilaan mahdollisuudet päästä opiskelemaan ammattikorkeakouluun ovat noin 22%.
En minä ainakaan riemusta kiljuisi.
Ehkä hänkin olisi halunnut olla ns. nuori äiti. Josko se sieltä kumpuaa tuo katkeruus.
Meillä nimittäin on taas päivastoin. Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana ja äitini taas 19-vuotiaana. Ja kaikki neljä lastaan on saanut alle 26-vuotiaana. Hän se on jaksanut jauhaa, miten kyllä kannatti tehdä lapset nuorena ja kyllä ne lapset täytyy tehdä nuorena, kun vielä jaksaa ja blaa blaa blaa. En tiedä onko halunnut tieten tahtoen pahoittaa mieleni vai onko tahatonta itsensä korostamista..
Minä olen saanut esikoisen 15 vuotiaana ja toisen lapsen 17 vuotiaana. Olen nyt 23 vuotias.
Miettikääpä mummoäidit. Kun te 36 vuotiaana odotatte esikoista, minä olen jo lapsista vapaa ja pääsen matkustelemaan rauhassa ja elokuviin ja saan tehdä mitä haluan. Te olette kiinni vaipoissa, mutta minulla alkaa uusi elämä ja saan tehdä loppuelämäni, mitä haluan.
Ei ihme, että olette niin katkeria kun vanhana teette lapsia ja sitten ette jaksa niiden kanssa. Minä olen siinä iässä jo vapaa kuin taivaan lintu.
Kun ajoissa tekee lapset, ehtii nuorena vielä elää kun lapset on aikuisia.
monikaan ei varsinaisesti toivo että oma tytär paukahtaisi paksuksi nuorella iällä. Mutta fiksu äiti pitää mölyt mahassaan ja antaa kaiken tukensa lapselleen. Ei missään nimessä mollaa ja arvostele.
taitaa olla jotakin pahasti vialla. On ainakin yksinainen kun tuppautuu ap:n kotiin passattavaksi jopa nelja kertaa viikossa, eihan tuossa jaa aikaakaan lastenhoidolle kun on tuollainen maanvaiva. Nahtavasti mummo kokee tulleensa jollakin tapaa pettyneeksi ap:n valintoihin, ja sitten vajoamalla itse lapsen tasolle kostaa sen lapsenlapsilleen kun ei halua viettaa aikaa heidan kanssaan. Ap:n mollaaminen on silkkaa ilkeytta mummolta eika sellaista tarvitse kenenkaan kuunnella omassa kodissaan. Nyt on ap:lle kasvamisen paikka, mutta heita mummo kylmasti pihalle jos ei pysty olemaan ihmisittain, sina paatat omassa kodissasi miten siella tulee vieraiden kayttaytya. Jotenkin tuli mieleen etta voisiko olla oireita varhaisesta dementiasta, kun jatkaa saman asian jankkaamista kerta kerran jalkeen vaikka on kielletty?
Luulisi että äiti olisi tähän mennessä jo huomannut että perheenne pyörii hyvin. Ymmärrän että järkyttyi kun sait kaksoset teininä mutta minusta osoittaa kypsyyttä että piditte lapset. Kun siitä selvisitte, selviätte varmasti myös nuoremmista lapsista. Onhan paljon hyötyäkin siitä että lapset tekee nuorina! Voisi äitisi kyllä nyt yrittää olla aikuinen itsekin. Voimia!
olisin yhä oppisopimuskoulutuksessa, koita ymmärtää se. Vaan se mitä opiskelen nyt työn ohessa edesauttaa pääsyäni ammattikorkeaan ja näin olen taas lähempänä sitä unelma-ammattiani.
ap