Nyt alkoi meidän perheessä kavereiden lajittelu! Saa tulla, ei saa tulla!

mutta jokainen tietää lähipiirinsä perheiden tavat ja joissakin on tyly linja, joissakin avoin linja.

Alan suosimaan sellaisia perheitä, jotka sopivat asiasta, ruokkivat tarvittaessa ja joiden kanssa ei tarvitse miettiä vetääkö joku herneen nenään, jos lapsi yrittää ruokapöytään tai toinen vaihtoehto saa jäädä odottamaan kun kaveri syö ja tulee illalla kuolemannälkäisenä kotiin.

ap

Sille on nääs opetettu käytöstavat. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää, jo on nälkä ja menee sitten kotiinsa syömään. Meillä on ainakin ruoka-ajat, jolloin kaikkien lapsien oltava kotona. Sitä ennen ja sen jälkeen on taas kavereille aikaa.

tuli mieleen yksi juttu: korreloiko tämä "vieraille aina tarjotaan ruokaa" -asenne vs. "ruoka syödään kotona"-asenne jotenkin syntyperään? Ts. olen itse pohjalaista sukujuurta ja täällä päin ei ole kyllä lapsilla tapana jäädä syömään naapuriin eikä oikein muutenkaan olla mitään vailla, vaikka kutsuttaisiinkin syömään, ainakin pitää todella fiksusti ja vähän ottaa vaikka tarjotaankin; vähän sellainen "ei saa syödä naapurissa, ettei vaan luulla ettei meillä kotona ole ruokaa" -asenne ylpeään pohjalaistyyliin. Jostain muusta keskustelusta olen saanut ymmärtää, että itäsuomalaiseen perinteeseen taas kuuluu enemmän se vieraille kuuluu aina tarjota vaikka vähästäänkin ja kukaan ei saa lähteä syömättä ja juomatta...



Onko mitään yhteyttä?



Itsellä tosiaan se asenne, että lapset on ruoka-aikaan kotona ja syö kotona rauhassa, kaverit myös syö kotonaan ellei erikseen ole vanhempien kanssa sovittu. Ja täällä päin tuntuu olevan ihan yleinen linja.

Sille on nääs opetettu käytöstavat. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää, jo on nälkä ja menee sitten kotiinsa syömään. Meillä on ainakin ruoka-ajat, jolloin kaikkien lapsien oltava kotona. Sitä ennen ja sen jälkeen on taas kavereille aikaa.

Kavereille ei myöskään lähdetä luuhaamaan nälkäisinä vaan vasta välipalan/päivällisen jälkeen. Onneksi meillä päin kaikki perheet ovat samoilla linjoilla niin a)kenenkään ei tarvitse norkoilla toisten nurkissa nälissään b) kenenkään ei tarvitse alkaa sulattelemaan pakkasesta yhtään mitään.

Tosin kaikki vanhemmat täällä ovatkin työssäkäyviä ja lapset myös harrastavat paljon eli ei siinä kenelläkään ole aikaa tai varsinkaan mielenkiintoa alkaa sulattelemaan pakkasesta yhtään mitään jos jonkun vanhempi sattuisikin olemaan niin daiju että pistää lapsensa nälkäisenä toisten nurkkiin pyörimään.

että lapseni jakaa sen kaverinsa kanssa ja enempää ei ole, niin sen on riitettävä.

Ei ole varaa, jos ei ole vastavuoroisuutta.

On aivan eri asia ruokkia teinejä, kuin jotain pikku naperoita.

Suomalaiset ovat ehkä tiukkapipoisin kansa ikinä. Kökötetään illat pimeät kotona, ja kukaan ei saa tulla.

Mistä IHMEESTÄ vedät tuon johtopäätöksen, että jos on tapana että lapset syövät kotonaan perheidensä kanssa sen 30 minuuttia niin sehän luonnollisesti tarkoittaa sitä, että se KAIKKI MUUKIN aika kökötetään kokona tai että kukaan ei saisi kyläillä?

Ehkä sun kannattaisi olla vähän vähemmän "aktiivinen hahmo teillä päin" niin se nutturakaan ei kiristäisi noin pahasti... :)

Minusta on ihanaa kun ruokapöydän ympärillä istuu vaikka joukko pulkkamäestä tulleita punaposkia juomassa kaakaota ja syömässä voileipiä. Tunnen itseni onnelliseksi ja etuoikeutetuksi.

syötä meidän lapsille sitä leipää ja kaakaota. Meidän huonosti syövät lapset syövät jotain desin verran aterialla, ja jos sä tarjoat niille leipää, ruoka jää kokonaan syömättä.

Ja kun sä tarjoat tänään, huomenna tiinan äiti, keskiviikkona emmin äidillä on makaronilaatikkoa, torstaina jannan kotona samaa, niin meidän lapset eivät syö enää muuta.

Jos haluat olla ystävällinen, niin ilmoitat mun lapsille, että kello on nyt niin ja niin paljon, jospa menisit kotiin syömään.

Lapsia kun ovat, eivätkä ne itse oikein aina ymmärrä.

Riittääkö ap:lle että lapsilleen tarjotaan joka päivä jossain naapurissa makaronia ja einespullia, tai sitä pelkkää perunaa, jota peräänkuulutti.

Perunaa meiltä tietty saattaa pari liietä. Ei kun ei sittenkään. Se kattilallinen meillä menee kyllä itsellä, eikä tahdo riittääkään.

että muu perhe syö esim. pihvit, kanafileitä tms. ja vieraalle tarjotaan sitten pakkasesta jotain vanhaa? Vai että perheenäiti jättää syömättä, antaa pihvinsä naapurin Lasselle ja sulattaa itselleen jotain vanhaa pakkasesta? Vai oliskohan ihan hyvä, että Lasse menee kotiinsa syömään ja perhe syö keskenään?

Huvittaa, että ap:lle tää syöminen on enää kerran viikossa-juttu...

Huvittaa, että ap:lle tää syöminen on enää kerran viikossa-juttu...

Kummasti se "meillä on AINA avoimet ovet, ruokapöydässä tilaa AINA ihan kaikille ja ihanaa, kun meillä on niin avoin meininki ja ruokapöydässä paljon ihmisiä ja elämää välimerelliseen tyyliin ennen kuin lähdetään HopLopiin" -meininki typistyikin kerran viikossa kaverin luona syömiseen.... ;)

muuttanut isoon kaupunkiin, jossa mieluummin syötän lapset, kuin pistän kävelemään edes takaisin koko ajan. Mieheni taas on savolainen ja suhtautuu asiaaan ihan samalla tavalla.



Jos talossa on väkeä, ne syötetään. Mieheni on vähän tumpelo keittiössä, mutta ketään ei ole silti jäänyt häneltäkään ruokkimatta. Hänkin osaisi tehdä kolmesta kanankoivesta kastikkeen tai salaatin tai risoton.



Salaattia ja ruisleipää meiltä löytyy aina, ja niillä jatketaan. Ei tollaset nelosluokkalaiset ketään syö konkurssiin.



ap

ap niin, että tulet tänne messuamaan ja tuomitsemaan muiden tavat sitten, kun sulla on pari, kolme teini-ikäistä lasta joilla laaja kaveripiiri?

Minulle on viisi lasta. Kaksi tai kolme naapuruston lasta tulee suoraa koulusta meille JOKA päivä (vanhempansa ovat töissä). Muita kavereita käy useita kertoja viikossa. Ruokkisitko silti aina kaikki kaverit?

Minä ruokin pääsääntöisesti muut, paitsi nuo jokapäiväiset vieraat (saavat hekin silloin tällöin), paitsi jos ruokaa ei ole paljoa. Pyrin tekemään ruokaa täsmälleen sen määrän mikä kerralla menee, en todellakaan "ruoki hukkaa".

Idea onkin se, että joissain perheissä ruokapöytään tunkeutuva lapsi on kauhistus ja ajatteva heti kotiin. On eri asia jos koko ajan on kylä täys ja lapset asuvat lähellä.

Minä ruokin usein montakin lasta, mutta en minäkään ihan koko ajan kaikkia.

Kysymys on ehkä siitä, että kuinka vaikeaksi asiat joidenkin kanssa menee ja kuinka tylyä kyytiä perheestä saa. Ihan kuin elettäisi jotain pula-aikaa ja perheen ulkopuoliset ovat rikollisen kätyreitä, jos yhtä känttyä vahtaavat nälkäänsä.

ap

silloin on helppoa ruokkia kaverikin.

Jos on useampi lapsi, niin sitähän sais varata ruokaa joka päivä tuplasti, että vieraillekin riitäis. Jotenkin huvittavaa! Meilläkin iltaisin majailee puolentusinaa teinipoikaa, pitäiskö mun ruokkia heidät kaikki?? Tiedätkö ap kuinka paljon teinit syö? Ja meillä nyt satutaan syömään kunnon itsetehtyä luomuruokaa, eli konkurssi tulis jos kaikki ruokittais. Kyllä on taas niin hölmöä hommaa. Meillä on joka päivä ruoka-aika samaan aikaan ja silloin syödään, ei tarvitse norkoilla kyläpaikoissa ruokaa! Eri asia sitten joku pienempi tarjoilu, kahvia, voileipää, jätskiä tms.

ap niin, että tulet tänne messuamaan ja tuomitsemaan muiden tavat sitten, kun sulla on pari, kolme teini-ikäistä lasta joilla laaja kaveripiiri?

Meillä kaksi teini-ikäistä urheilua harrastavaa poikaa. Siinä on turha alkaa muutamasta kanankoivesta vääntämään risottoa tai jatkaa ruokaa salaatilla ja leivällä kun istuvat kavereidensa kanssa ruokapöytään jos sattuvat olemaan meillä ruoka-aikaan.

Mutta ai niin, ap:llahan olisi toki aina pakastin täynnä maistuvaa, pikaisesti sulatettavaa ja ennen kaikkea nopeasti valmistettavaa ruokaa joka täyttää kuuden teinipojan vatsat mikäli sattuvat ruoka-aikaan heillä olevan... ;)

että ei olisi erilaisia perheitä ja tilanteita. Kaverillani naapuritalon lapsi syö tai pyrkii syömään lähes aina heillä, koska omassa kodissa ei tarjota lapselle illalla juuri mitään. Tuo on tylyä naapurin vanhemmilta, on törkeää ajatella, että ainahan lapsi jossain muualla saa ruokaa. Jos koti on lähellä, on hyvä käydä siellä syömässä.



Ja ennen kaikkea, miten usein vieraillaan! Ei olisi mukavaa enkä suostuisi siihen, että monta kertaa viikossa perheen yhteisellä päivällisellä olisi vieraita, lapsia tai aikuisia. Monessa perheessä se on perheen parasta yhteistä aikaa. Ihan eri asia silloin tällöin ja kauempana asuvat ilman muuta ruokitaan. Ja kuten joku sanoi, on aika eri asia tarjota kaakaota kuin että lapsi on ruualla. Ei meilläkään kukaan koskaan ole käynyt niin, että mitään ei olisi tarjottu.

että lapseni jakaa sen kaverinsa kanssa ja enempää ei ole, niin sen on riitettävä.

Pyydän pöytään jos on etukäteen ruokailusta sovittu, muuten ei tavallissti ole ylimääräistä ruokaa varattu. Jos olisi, niin ruokkisin, mikäli on kysytty kotoa ensin lupa.

Alkaa varaamaan pakastimen ja jääkaapin täyteen turhaa ruokaa sen varalta, että joku lapsen kaveri nyt saattaa yllättäen pöllähtää päivälliselle. Tietenkin on ihmisiä, jotka ostavat omalle pienellekin perheelleen niin paljon ruokaa että puolet märkänee kaappiin. Äitini on hyvä esimerkki edellämainitusta. Kaikki aina mätänee kaappiin ja kuivuu pakastimeen. Turhaa rahan tuhlausta.



Olen alunperin pohjalainen. Ulkomaillakin on tullut asuttua ja ulkomaalaisen kanssa olen naimisissa. Meillä on itsestäänselvyys, että kotiin tullaan syömään tiettyinä aikoina ja muiden pöydästä ei kerjätä.



Suunnittelen viikon ruokalistat ja välipalojen määrät etukäteen tarkkaan enkä hanki ylimääräisiä vaikka rahaa olisi. Olemme hyvätuloisia, mutta jo lapsuudenperheestä olen saanut sellaiset eväät, että turhiin asioihin ei tarvitse tuhlata. Ylimääräisen ruuan ostaminen on turhaa, koska meidän perheemme ei tarvitse sitä. Tiedän tasan tarkkaan mikä määrä meillä kuluu ruokaa viikossa ja menen kauppaan kerran viikossa, koska en jaksa rampata siellä parin päivän välein.



En ala syöttämään muiden lapsia viikoittain jos ei ole etukäteen sovittu vierailusta. Minun tehtäväni on pitää oma perheeni ruuassa eikä miettiä mistä nyt repisin illan erikoismenyyn kun omalle perheelle suunnitellut ruuat eivät satukaan riittämään lasten yllätysvieraille.



Minunkin lapsuudessani mentiin kotiin syömään ja kylässä otettiin korkeintaan hieman leipää tai jotain makeaa jos emäntä tarjosi. Saatan vain kuvitella millainen tohina siitä syntyisi jos vaikka sukulaiseni 8 lapsisessa perheessä pitäisi aina syöttää jokainen paikalle pöllähtävät lasten kaverit. Kylän lapsia suurinpiirtein tunkee sisään ovista ja ikkunoista. Osa oleilee pitkään, mutta kotiinsa kaikki ymmärtävät yleensä mennä syömään.

Mitenkään puuttumatta noihin "5 kaveria kylässä ja en jaksa kaikkia ruokkia kommentteihin":



JOS HUOMAATTE, että joku lapsenne kaveri on aina oikeasti nälkäinen eli ei saa kotonaan ruokaa tarpeeksi, olkaa te ihania, välittäviä aikuisia ja antakaa omastanne. Lapsi näkee nälkää, herrajumala! Tämän pvän Suomessa. Olen varma, että näillä omastaan kiinnipitävillä on painoindeksit sellaiset, että voisi yhden illan pärjätä vaikka salaatilla. Mulla on teille yksi sana: saita

No BMI on 21.1 jos nyt välttämättä haluat tietää.

On aina nälkä niin sitten soitto sossuille on varmaan kohdallaan kun vanhemmat eivät osaa kantaa kasvatusvastuuta lapsestaan. Vai meinaatko siirtää vastuun nälkäisen lapsen päivittäisestä ruokkimisesta ystäväperheille aina 18 vuoden ikään asti. Jos lapsi on jatkuvasti nälkäinen niin silloin ei taida riittää syöminen silloin tällöin kaverin perheessä. Harvassa nuo nälkäänkuolevat lapset ovat suomenmaassa. Paitsi tietenkin jos on valikoinut ystävikseen jotain sosiaalitapauksia, joilla on pahasti elämänhallinta hukassa.