Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkoi meidän perheessä kavereiden lajittelu! Saa tulla, ei saa tulla!
18.01.2012 |
Mä olen usein, pitkään ja monasti lukenut täällä perheistä, jotka eivät ruoki vieraita lapsia ja pitää sitä kauhistuksena, jos joku lapsi edes yrittää ruokapöytään.
Päätin, että meille ei enää tule sellaisten perheiden lapsia, joilla joka peruna lasketaan, eikä lapseni saa murentakaan.
Onneksi lapsen tämänhetkisissä kavereissa on vain yksi, joiden perheestä ei saa murustakaan. Sieltä soitan lapsen aina viimeistään neljältä kotiin syömään. Muiden perheissä saa olla ruoka-ajan yli ja heidän lapsensa ovat vastavuoroisesti tervetulleita meille leikkimään ja ruokapöytään.
Kysymys on neljäsluokkalaisista.
Päätös on tehty. Kiitos av-mammat. En edes tiennyt, että on lapsen häpeä olettaa olevansa vieras ja vieraana oikeutettu ruokapöytään.
Kommentit (174)
Niin on. Siksi meillä onkin paljon vuorovaikutusta naapuriperheiden kanssa ja ruokitaan jos pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on. Siksi meillä onkin paljon vuorovaikutusta naapuriperheiden kanssa ja ruokitaan jos pyydetään.
se "vuorovaikutus" on ruoasta kiinni? Ahaa... :)
Meillä päin osataan olla toisten kanssa tekemisissä ihan sujuvasti, vaikka lapset piipahtavatkin välillä kodeissaan syömässä.
näkemystä seuraavaan tilanteeseen:
meillä asumme virallisesti minä ja 7 v lapsi. Laitan joskus ruokaa vain sen määrän, että se riittä meille kahdelle. Olen esim ostanut porsaanleikkeitä, ja tehnyt itse lohkoperunoita, juuri siten, että siitä riittää meille kahdelle yhdeksi ruokailuksi.
Mitäs kun sitten pitäisi ruokkia se kaveri, kumpi meistä, minä vai oma lapseni jäämme ilman ruokaa? Vai keitänkö vieraalle kaurapuuron, minulla työssäkäyvänä ihmisenä ei välttämättä ole valmiina kaapissa mitään muita ruokia, kuin juuri se mitä meille kahdelle olin ajatellut siksi illaksi laittaa.
Itse sanoin ihan suoraan tuossa tilanteessa yhdelle ruoankerjääjälle (on saanut sittemmin porttikiellon jo meille kun varasti lapsen possusta rahat, ja söi kaapit suurinpiirtein tyhjäksi meillä kun oli aina niin nälissään) että nyt olen varannut ruokaa vain omalle porukalle, että sinun täytyy mennä kotiin syömään. Muutaman kerran ennen porttikieltoa annoin hänelle ruokaa, jos oli sellainen ruoka varattuna että siitä riittä, ja sen jälkeen se poika oli automaattisesti meidän keittiössä kun nälkä tuli, kun kotona ei niin huolehdita eikä ole ruokaa tarjolla. Ja joo, on lastensuojelutapaus, kuulin myöhemmin. Emme ole mikään perhekoti, joka huolehtii kaikesta kun oma äiti ei jaksa tai pysty tai halua.
Ei munkaan poika saa missään ruokaa.
Jotain pientä voi saada.
Pojalla 3 fiksua kaveria ja kaverit on fiksuista perheistä.
Se riittää mulle.
Itsekkin toivosin aina vastavuoroisuutta, mutta olen luopunut siitä.
Päästä sisälle, mutta älä ruoki niitä, jotka ei ruoki sun lastasi.
On pakko tottua erilaisiin perheisiin ja erilaisin tapoihin.
Myös erilaiset rajat ja säännöt on kaikilla lapsilla.
Helpointa näyttää olevan se, että kaikki syö omassa kotonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viittaan allaolevaan. Sähköpostilähestyminen kertoo kaiken. Otan osaa!
mutta tämä äitipä laittoi mulle sähköpostilla pyyntöä ruokarahasta, kun 9-vee syö niin PALJON.
tämänkaltaisia vanhempia ja kuinka ankeata heillä oli, kun oikein vaistosi, että ei ollut tervetullut ja nyt saat luvan häipyä. Teineinä ei sitten enää niillä edes yritetty hillua vaan ihan muissa mestoissa. Nämä hyssykkävanhemmat sitten omille lapsilleen valittivat, kun ei me porukalla koskaan oltu niillä. Sitä saa mitä tilaa...
minä kehotan lasten kavereita lähtemään kotiin viideltä, enkä suinkaan sen takia, etteikö meillä olisi varaa ruokkia lapsivieraita.
Vaan siksi, että kaipaan kotiin oman perheen keskeistä rauhaa jo illalla.
Toki meillä on silloin tällöin iltaisinkin lasten kavereita ja yövieraitakin, mutta ei jatkuvasti.
Lapset kyläilevät toistensa luona heti koulun jälkeen. Eivät siis mene ensin koteihinsa, vaan tulevat suoraan koulusta. Leikkivät (tai nuo esikoisen viidesluokkalaiset pelaavat ja hengailevat, eivät niinkään enää leiki) siten jo useamman tunnin ennen kello 17:ää.
Illalla olemme oman perheen kesken, syömme rauhassa ja oleilemme. Lapset tekevät läksynsä, kuopus käy kahtena iltana urheilukoulussa.
Meillä lähdetään siitä perusperiaatteesta, että koti on meille kaikille, eikä sen vuoksi olisi oikein, että yksi toisi kavereitaan joka illaksi meille ja muiden pitäisi sietää heidän leikkejään pitkälle iltaan. Asumme kerrostaloneliössä, joten vaikka molemmilla lapsilla on omat huoneet, sitä vieraan läsnäoloa ei silti voi täysin sivuuttaakaan.
Onneksi lasten kavereilla on samat säännöt eli kaverioleilu hoidetaan pääsääntöisesti heti koulun päälle. Viikonloppuisin näistä yleissäännöistä toki lipsutaan meilläkin.
Välipalaa toki syövät meillä kaikki, sitä mitä kulloinkin sattuu kaapista löytymään.
Että kun haluaisin mennä katsomaan tv:tä, olohuoneessa onkin lapsi kavereineen pelaamassa konsolipeliä tai katsomassa lastenohjelmia.Teemme miehen kanssa kiireistä ja haastavaa työtä, ja tarvitsemme iltaisin rauhaa ja hiljaisuutta. Lapset puolestaan tarvitsevat aikaa tehdä läksyt, harrastaa, olla omissa oloissaan myös - ei elämä voi olla aamusta iltaan yhtä kaverihengailua. Sitä ehtii koulu mukaanluettuna tehdä silti aamukahdeksasta iltaviiteen laskien 9 tuntia.
Koska te - joilla on lapsivieraita kylässä koulusta lähtien iltakahdeksaankin - koska te teette mitään omana perheenä? Koska lapsenne lukevat läksynsä tai lukevat kokeisiin? Rauhoittuvat ja vaikkapa lukevat hyvää kirjaa?
En moiti, vaan kysyn uteliaisuudesta, koska en ihan ymmärrä kaikkia tämän ketjun mammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä joskus kilahtaa ja sitten mouhoaa. Mutta usein kun aika kuluu eteenpäin, niin mielenkuohunta helpottaa ja suhtautuminen asiaan laimenee. Ainakin kun kyseessä on tätä luokkaa oleva ongelma.
Eli kysymys ap:lle vieläkö olet noin ehdottomasti tuota mieltä kavereiden lajittelusta?
ja näin menty jo parikymmentä vuotta nuorimpien kanssa: kavereiden vanhempien kanssa sovittu, että jokainen menee kotiinsa klo 17 syömään. Jos haluavat tai voivat jatkaa yhdessäoloa, niin ruuan jälkeen näkevät taas. Illalla kaikki kotiin klo. 20. Toimii.
Ihan joskus lapset haluavat syödä kaverin kanssa, silloin pistän soittamaan kotiin hyvissä ajoin ja kysymään lupaa. Itse en voi sietää sellaista, että teen työpäivän päälle ruokaa ja kukaan ei tulekkaan syömään tai sille yhdelle olisin voinut lämmittää edellispäivän ruokaa (aikuiset ei syö enää lämmintä ruokaa illalla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomenruotsalaisena on pakko ihmetellä mikä suomalaisia vaivaa, kun ollaan niin juroja, jäykkiä ja epävieraanvaraisia ja suhtaudutaan lapsivieraisiin kuin manneihin kerjäämässä.
Ovet auki ja vieraanvaraisuutta kehiin, niin ei tarvitse vinkua olevansa yksinäinen tai turvaverkkojen puutteessa.
Tovi kiva lapsille että äiti päättää kenen kanssa on kaveri. Olisit tyytyväinen että lapsella ees on kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta moneen muuhun ketjuun olen vastannut varmasti samoin, kuin nytkin. On ihan eri asia ruokkia oman ainokaisen lapsen kaveria, kuin koko naapurustoa. Itse pidän ruoanlaitosta, ja ruokkisin mielelläni kaikki lapsen kaverit, mutta meillä ei ole varaa sataan ylimääräiseen ruoka-annokseen kuukaudessa. Ruokaa tarjotaan vain niille, jotka on meille kutsuttu. Ne kaverit, jotka tulevat ja menevät, syövät kotonaan.
Harmi jos aikuiset ihmiset alkavat syrjiä lastani sen vuoksi, että me olemme köyhiä. Voin ehkä satunnaisesti antaa jotain pientä syötävää pienelle koululaiselle mutta oikeasti meillä on rahat niin tiukassa että ei ole varaa joka päivä ruokkia lapsen kavereitakin.
Meidän tytöllä on yksi hyvä kaveri, jonka kanssa viettävät lähes kaiken ajan yhdessä silloin kun harrastukset eivät estä. Tyttö syö joskus kaverin luona, mutta aina ei saa siellä ruokaa ja ymmärrän tämän hyvin, koska heillä on taloudellisesti tiukempaa. Tytön äiti on kasvissyöjä ja tästä johtuen ruokaa on usein vähemmän, koska äiti syö eri ruokaa kuin tyttö.
Olen ottanut ihan asiakseni, että yritän tutustuttaa tätä tyttöä uusiin makuihin. Vaikka hän on jo 12-vuotias, hän on aika arka maistelemaan uusia makuja. Meillä hän on syönyt ensimmäistä kertaa jotain ihan tavallisiakin juttuja, kuten graavilohta, bratwurstia, borssia ja mätiä. Joskus harvoin tytöt myös kokkaavat keskenään jotain puolieinestä (meksikonpata tms) tai siskonmakkarakeittoa. Välipalat tekevät myös keskenään ja jos itse laitan ruokaa, pistän tytöt kattamaan pöydän. Välillä auttavat tiskikoneen tyhjennyksessä tai täyttämisessä. Yritän siis sekä ruokkia että pitää muutenkin osallisena näihin pieniin askareisiin.
Voi olla, että olisi erilainen ääni kellossa, jos tuo ainoa lapsi olisi poika ja hänen perässään seuraisi lauma murrosikäisiä kaapintyhjentäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei yleensä haittaa se, että meillä syö vieraat lapset - jos sitä ruokaa riittää muillekin. Olemme sen verran huonotuloisia, että joka sentti pitää laskea tarkkaan. Nimittäkää vain pihiksi, mutta näin on jossain perheissä.
Mutta se haittaa jos vieras lapsi kerjäämällä kerjää, että saisiko hän syödä. Tai toteaa "että hän voisi ottaa ihan sen ja sen verran". Viimeksi jouduin tylysti passittamaan kotiin, koska en ollut sillä kertaa mitoittanut vieraalle suulle ruokaa ja nälkäinen pesue odotti ruokaa. Mieskään ei työpäivän päätteeksi ollut vielä syönyt ja ottaa aina loput seuraavan päivän evääksi töihin.
Tällä lapsella oli kotona ruoka odottamassa. Sattui olemaan vain semmoista, josta ei pidä mutta meillä olisi sattunut olemaan mieleistä ruokaa.
En minä ole mikään hotelli tai täyshoitola, jonka pitäisi ruokkia muiden lapset silloin kun kotona sattuu olemaan sellaista ruokaa, mikä ei miellytä lasta.
Minä olen aina pitänyt normaalina, että kavereiden luona saa syödä. Lapsuudenystäväni kotona syön vieläkin, jos satun siellä käymään, ja samalla lailla hänkin syö meillä. Odottakaas vaan perunanlaskijat, kun lapsenne hieman kasvavat ja kaverit luuhaavat teillä monta tuntia. Siinä on jo pakko jotain syödä. Nyt tietysti ajattelette lähettävänne heidät sitten kotiin, mutta ei se vain niin mene. Ja jos nipottaa, niin aika äkkiä teillä ei käy kukaan, ei edes se oma lapsi.
Ainahan täällä kaikki mainostaa, miten on varaa ostaa sitä ja tätä, mutta ei sitten varaa ruokkia ylimääräistä suuta aina joskus? Eikö ole mitään auttamisen halua, antamisen iloa? En ymmärrä, tosi niuhoa.
Liian hankalalta ja suvaitsemattomalta ihmiseltä kuulostat :)
En edes uskaltaisi alkaa ruokkimaan vierasta lasta kysymättä, allergiat huomioon ottaen.
Ja ap:n olisi hyvä muistaa, että osalla perheistä on pulaa ihan perusasioista kuten ruokarahoista.
Olen sitä mieltä, että jos on itse varakas ja tietää lapsen perheen köyhäksi, olisi syytä antaa vieraalle lapselle ruokaa. Haluatteko olla hyviä ihmisiä?
t. itse lapsena köyhyydessä elänyt
Neljäsluokkalaisten vanhempien kanssa harvoin enää sovitaan ruokailuista. Ei mulle ainakaan kukaan ole soittanut puoleentoista vuoteen...
Enkä halua vahingossa syöttää kenenkään muun lasta, kun siitäkin näköjään kosahtaa hernettä nenään.
Kuten sanottu, meillä on vastaisuudessa sisäpiiri, joka saa kulkea meillä ja missä lapseni saa kulkea.
Muut syökööt ja leikkikööt keskenään.
ap
Jospa antaisit lapsellekin päätäntävaltaa omien ystäviensä suhteen. Sinä voit olla silti keittiön hallitsija :-)
Harmi jos aikuiset ihmiset alkavat syrjiä lastani sen vuoksi, että me olemme köyhiä. Voin ehkä satunnaisesti antaa jotain pientä syötävää pienelle koululaiselle mutta oikeasti meillä on rahat niin tiukassa että ei ole varaa joka päivä ruokkia lapsen kavereitakin. Lisäksi en jaksa kuunnella, enkä halua lapsenkaan kuulevan sitä valitusta "miksi teillä on vain perunaa ja makkarakastiketta, meillä on kyllä sitä ja tätä".
Lähetän siis lapsen kotiinsa syömään, muita vaihtoehtoja ei yleensä ole. Kannatan toki vastavuoroisuutta ja koska minulla on vain harvoin varaa "maksaa ruokavelka" takaisn, haluan oman lapseni tulevan kotiin syömään.
Mutta ehkäpä onkin parempi että lapseni ei vietä aikaa ap:n kaltaisten suvaitsemattomien ihmisten parissa.
Se piti vielä sanomani, että kun itse tarvitsen apua, on kiirettä tms on kiva ottaa apua vastaan naapurilta, ja helppo myös kysyä sitä. Hyvä kiertää. Ja se on kaikkien etu.