Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkoi meidän perheessä kavereiden lajittelu! Saa tulla, ei saa tulla!
18.01.2012 |
Mä olen usein, pitkään ja monasti lukenut täällä perheistä, jotka eivät ruoki vieraita lapsia ja pitää sitä kauhistuksena, jos joku lapsi edes yrittää ruokapöytään.
Päätin, että meille ei enää tule sellaisten perheiden lapsia, joilla joka peruna lasketaan, eikä lapseni saa murentakaan.
Onneksi lapsen tämänhetkisissä kavereissa on vain yksi, joiden perheestä ei saa murustakaan. Sieltä soitan lapsen aina viimeistään neljältä kotiin syömään. Muiden perheissä saa olla ruoka-ajan yli ja heidän lapsensa ovat vastavuoroisesti tervetulleita meille leikkimään ja ruokapöytään.
Kysymys on neljäsluokkalaisista.
Päätös on tehty. Kiitos av-mammat. En edes tiennyt, että on lapsen häpeä olettaa olevansa vieras ja vieraana oikeutettu ruokapöytään.
Kommentit (174)
Meillä oli joka toinen ilta naapurin pikkupoika kylässä (ja syömässä). Hänen vanhempansa olivat eronneet, asui isän kanssa ja isä oli illat töissä. Ei saanut kotona ruokaa. Minun äitini oli kotiäiti, isä poliisi ja meitä oli kolem omaa lasta. Hyvin ruokaa riitti.
Myöhemmi tästä pikkupojasta tuli maan eliittijääkiekkomaalivahti. Olemme saaneet vierailla hänen luonaan monesti, myös ulkomailla ja vieraanvaraisuus on ollut yltäkylläistä.
Näin niitä pidempikestoisia ihmissuhteita luodaan.
On aina nälkä niin sitten soitto sossuille on varmaan kohdallaan kun vanhemmat eivät osaa kantaa kasvatusvastuuta lapsestaan. Vai meinaatko siirtää vastuun nälkäisen lapsen päivittäisestä ruokkimisesta ystäväperheille aina 18 vuoden ikään asti. Jos lapsi on jatkuvasti nälkäinen niin silloin ei taida riittää syöminen silloin tällöin kaverin perheessä. Harvassa nuo nälkäänkuolevat lapset ovat suomenmaassa. Paitsi tietenkin jos on valikoinut ystävikseen jotain sosiaalitapauksia, joilla on pahasti elämänhallinta hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla ei oo runsasta rasvakudoksen metaboliaa, joten pärkäät hyvin sillä salaatilla. SAITURI
No BMI on 21.1 jos nyt välttämättä haluat tietää.
En taida ruokkia enää ketään, etten joudu ap:n lapsen kanssa tekemisiin.
homma, mutta en ymmärrä mitä tekemistä tällä on tämän ketjun kanssa. Käsittääkseni tässä ei nyt keskusteltu sosiaalitapauksista vaan yleisistä käytännnöistä kaverien vierailujen ja ruokailujen suhteen.
Meillä oli joka toinen ilta naapurin pikkupoika kylässä (ja syömässä). Hänen vanhempansa olivat eronneet, asui isän kanssa ja isä oli illat töissä. Ei saanut kotona ruokaa. Minun äitini oli kotiäiti, isä poliisi ja meitä oli kolem omaa lasta. Hyvin ruokaa riitti.
tervetulleiksi meidän ruokapöytään (teen aina ruokaa liikaa, jotta voidaan vaikka seuraavana pvänä syödä "eilistä").
Oppivat näin noiden saituriäitienkin (joilla siis oikeasti on varaa) lapset, että muunkinlaisia tapoja on kohdella ystäviään. Fiksut muksut huomaavat kyllä eroja oman perheen ja muiden perheiden vieraanvaraisuudessa ja saattavat jopa ajatella, että "sitten kun minä olen iso niin teen eri tavalla kuin äitini". Laitetaan hyvä kiertämään ;)
Sitä paitsi, mikään ei ole hauskempaa ja mieltä virkistävämpää kuin olla mukana lapsosten ruokapöytäpuheissa (kuulee naapuriperheistäkin kaikenlaista läppää).
homma, mutta en ymmärrä mitä tekemistä tällä on tämän ketjun kanssa. Käsittääkseni tässä ei nyt keskusteltu sosiaalitapauksista vaan yleisistä käytännnöistä kaverien vierailujen ja ruokailujen suhteen.
Meillä oli joka toinen ilta naapurin pikkupoika kylässä (ja syömässä). Hänen vanhempansa olivat eronneet, asui isän kanssa ja isä oli illat töissä. Ei saanut kotona ruokaa. Minun äitini oli kotiäiti, isä poliisi ja meitä oli kolem omaa lasta. Hyvin ruokaa riitti.
Mulla on 4 lasta ja mies. Meillä harrastetaan paljon kilpaurheilua. Ruokaa menee PALJON.
Kolme lapsista on poikia. Mies ja vanhin, 14-v syövät yhteensä n. 10 perunaa. 10-v 3-4. Minä ja kaksi nuorinta kukin 2, joskus 3-v 3. Eli meidän oma perhe syö vähintään 20 perunaa kerralla. Kyllä tupn perunamäärän kanssa menee sitten muutakin, ei me pelkkiä perunoita syödä. Meinaako ap oikeasti, että mun pitäisi tehdä ruokaa vielä muillekin lapsille? Mä yritän saada itselleni eväätkin töihin seuraavaksi päiväksi, jos ruokaa jää. Sitten, jos vaikka vanhimmalla olisi pari kaveria ja toisella kans, mä keittäisin varmuuden vuoksi ainakin 15 perunaa lisää ja kilon lihaa vai? Että jos sattuisi joku syömään meillä. Just. Enkä mä kehtaisi laittaa lapsiani kavereille syömään kun oikeasti sitä ruokaa menee. Kyllä meillä joku joskus syö, mutta erikseen sovittuna. Helppoahan se voisi olla, jos pari ylimääräistä perunaa pitäisi keittää, mutta kun ei se ihan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotias vetää 4 perunaa ruualla? Pitäisikö siinä lautasella olla vähän muutakin?
Toisissa perheissä ruokavieraat ovat kauhistus!!!
Niihin perheisiin ei meidän lapsilla ole enää kuin lyhyesti satunnaista asiaa.
Muiden perheiden lapset ovat tervetulleita meille ja lapseni heille.
Piste. Teoriani on todistettu.
ap
Anteeksi ruma ilmaisu, mutta ihanko totta sun lasten kaverisuhteet on nyt siitä kiinni, tarjotaanko jossain ruokaa eli ei? Eiköhän nyt mene vähän liian pitkälle tuo vanhempien puuttuminen lapsen elämään. Jos lapsesi parhaan ystävän luona on käytäntö, että perhe syö keskenään niin sinäkö rikot tuon ystävyyden? Vain sen takia, että sua harmittaa kun Niko-Petteri ei pääse heidän perherituaaleihinsa mukaan?
Suurta suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisia perheitä ja niiden käytäntöjä vastaanpa opetatkin lapsellesi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pitkä ja luikku 5-vuotias tyttökin saattaa vetää aterialla neljä perunaa, kyytipoikana iso satsi lihakastiketta ja salaattia ja maitoa päälle.
Kasvaminen tarvitsee energiaa ja kun tuohon lisätään päivittäisen muutaman tunnin pihalla puuhaamisen päälle vielä pari liikuntaharrastusta niin hyvin uppoaa koko satsi.
Jos se ainoa päivän aktiviteetti koulun lisäksi on pleikkapelit niin ei varmaan se ruokakaan maistu edes 10-vuotiaalle.
10-vuotias vetää 4 perunaa ruualla? Pitäisikö siinä lautasella olla vähän muutakin?
Siis sitten kun sen aika on. Sitä odotellessa ihmettelen joidenkin kovin jyrkkää kielteistä suhtautumista tähän, ja moneen muuhunkin, asiaan. Kaikki huolehtii just tasan omasta tontistaan, mitään ei tarvita, mitään ei anneta, ei ruokaa, apua, aikaa, taitaa ystävällinen hymykin olla varattuna vain sen erityisesti ansainneille. On se kumma kun ihmisillä on nykyään niin paha olla.
...mutta siinä vaiheessa kun kuokkijoita on joka lähtöön ja joka päivälle, ja oma perheen kanssa vietetty ruokailuhetki on historiaa, olen kääntänyt kelkkani ja meillä syövät vain oma porukka. eikä meidän lapset syö muualla. Lisäksi tämä on myös kustannuskysymys (meillä 4 lasta) sillä teen ruokaa laadukkaista raaka-aineista, enkä osta sitä halvinta ja huonointa euroshopperia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina pakastimessa ruokaa ja niin kauan kun pysytään vastavuoroisuudessa, eikä lapsia ole tuhatta, kenenkään talous ei kaadu siihen, että kerran viikossa syö vieras suu ja oma suu on vieraana...
ap
Pakastettu ruoka maistuu paskalle! Meillä ei ikinä sellaista syödä eikä syötetä muillekaan. Eikä siis muita syötetäkään. Syö sinä vaan ap sitä pakastemättöä ja tarjoa koko naapurustolle vetistynyttä lootaa.
kaksi liikuntaharrastusta?
Mun viisivuotias luikkuni ei ole hetkeäkään paikallaan, käy luistelukoulussa, liikkuu ulkona 5 tuntia päivässä, kiipeilee puissa. Tietokonetta ei ole nähnytkään.
Mutta hän ei syö 4 perunaa, koska hän syö tukevan aamupalan, kunnon lounaan, välipalan, päivällisen ja kunnon iltapalan.
Syödäänkö teillä vain kerran päivässä? Vai onko sun lapsella hypertyreoosi? Tai syömishäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käytäntö, että koululainen tulee kotiin joka päivä viimeistään kello 16.00. Sitten syödään, vaihdetaan päivän kuulumiset, ja vaan hengataan yhdessä. Pieni hetki. Koko perhe. Illalla saa taas lähteä ulos ja kavereiden luokse.
Jos koululaisella on joku kaveri meillä koulun jälkeen niin kaveri lähtee viimeistään kello 16.00, jonka jälkeen tapahtuu sama kuin edellä.
Miksikö? Koska haluan sen pienen hetken rauhaa ja aikaa perheen kesken pitkän päivän jälkeen. Ja uskon, että se on lapsillekin tärkeää. Ja siksipä lapseni ei syö kavereillaan, eikä meillä syö vieraat lapset. Minä haluan pitää tästä meidän ihanasta rutiinista/traditiosta kiinni niin kauan kuin mahdollista. Se on yksi asia, mikä tekee meidän perheestä meidän perheen.
Välipalaa syö tuo pieni koululainen milloin missäkin, mutta kello 16.00 alkaa meidän perheen hetki.
Tämä on minulle tärkeää, kuten varmaan on käynyt selväksi, mutta ei silti tulisi mieleenkään ap:n tavoin täällä huutaa, miten kaikki muuta tavat ovat väärin ja moukkamaista ja epäsosiaalista.
väitin, että kaksi liikuntaharrastusta _päivässä_? Meillä myös aamupala, lounas, välipaloja vähintään yksi (tarpeen mukaan useampi riippuen harkkapäivistä), päivällinen ja iltapala.
Punaposkiselta ja terveeltä tuo tyttö vaikuttaa.
En myöskään väittänyt, että tyttö vetäisi JOKAISELLA aterialla 4 perunaa, mutta tuokin on ihan mahdollista - mikä oli siis alkuperäisen kommenttini pointti.
kaksi liikuntaharrastusta?
Mun viisivuotias luikkuni ei ole hetkeäkään paikallaan, käy luistelukoulussa, liikkuu ulkona 5 tuntia päivässä, kiipeilee puissa. Tietokonetta ei ole nähnytkään.
Mutta hän ei syö 4 perunaa, koska hän syö tukevan aamupalan, kunnon lounaan, välipalan, päivällisen ja kunnon iltapalan.
Syödäänkö teillä vain kerran päivässä? Vai onko sun lapsella hypertyreoosi? Tai syömishäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotias vetää 4 perunaa ruualla? Pitäisikö siinä lautasella olla vähän muutakin?
Mielestäni lasten pitäisi mennä koulun jälkeen suoraan kotiin syömään ja tekemään läksyt. Kavereille saa lähteä sitten, kun läksyt on tehty. Jokainen lapsi syö siis omassa kodissaan.
Ennen oli Suomessakin tapana, että vieraille tarjottiin ruokaa. Nykyään käsketään lähteä kotiinsa syömään.
Ennen Suomessakin vieraille tarjottiin ruokaa, nykyään käsketään lähteä kotiin syömään.
vähän tiukka. Kaikkea ei ole kaapissa ja sitä mitä on niin vähän. Olin yksi ilta jumpassa ja lapseni oli kavereidensa kanssa meillä. Keksivät leipoa ja siinä meni kaikki munat ja muitakin tärkeitä aineita.
Kauniisti kuitenkin iittelin kun sain ihanan tuoksuista piirakkaa kun tulin kotiin. Hepulin olisin tietysti voinut vetää koska munat oli menossa seuraavan päivän ruokaan. Pidin mölyt mahassa ja annoin tyttöjen jakaa viimeisenkin palan.
Nii-in,
Vieläkin tämä ketju jyllää, koska toisille se on niin kauhea kauhistus, jos joku joskus syötettäisiin. Jos elämä on pakasteruuasta, rahasta, kanankoivista, tarkasta suunnittelusta ja penninvenyttämisestä kiinni, minusta se on sietämättömän kurjaa elämää.
Joku jopa kirjoitti, että:
” Olemme hyvätuloisia, mutta jo lapsuudenperheestä olen saanut sellaiset eväät, että turhiin asioihin ei tarvitse tuhlata.”
Lasten kaverit, ystävät ja rakkaat syötetään meillä ja meillä sitä pidetään ehkä yhtenä tärkeimmistä asioista minkä tiedän. Mieheni on hyvin pitkälle samaa mieltä ja on lukenut tätä ketjua kauhistuneena. Sosiaalinen kanssakäyminen on äärimmäisen tärkeää meille ja koska ihmisen pitää syödä n. 5 kertaa päivässä, on aika luonnollista, että vieraita on silloin kylässä kun taas pitää tankata.
Mun pointtini on todistettu moneen otteeseen ja niin se on ja tulee olemaan, että ne joiden perheessä päivälliselle mahtuu muitakin, syötetään meillä. Muut lapset ajetaan ruokahetkinä kotiinsa, eikä tarvitse enää tulla takaisin, koska on jo niin myöhä. Eli luonnollinen karsiminen on jo aloitettu.
En yksinkertaisesti halua edes pelätä, että lastani pidetään pahana, ahneena tai huonotapaisena ihmisenä, koska olettaa saavansa kylässä ruokaa. Sellaisista perheistä tästä lähtien soitetaan kotiin syömään, kun lapseni on siellä kylässä ja sellaisten perheiden lapset voivat mennä kotiinsa syömään, eikä tarvitse takaisin tulla enää oikeastaan koskaan, jos minulta kysytään. Lapsi voi toki kutsua ja saavat meillä piipahtaa, mutta jos syömme jotain, lähetämme sen alta kotiin kaikki lapset.
Ap
sulla ei oo runsasta rasvakudoksen metaboliaa, joten pärkäät hyvin sillä salaatilla. SAITURI