Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?

Tuota AP (aivoton apina), miksi vitussa luulet että ketään täällä kiinnostaa sun elämäsi tarinat? Et ole loinen, mutta turhaa louskuttava huomiohuora, jonka paskajutut ei kiinnosta edes sun miestä peseeseen pukkivaa vietnamilaista homohuoraa.

Ei sillä ole väliä kiinnostaako. Halusin tuoda esille sen, että miehen rahoilla eläminen ei tarkoita pelkkää kotona makaamista.

Ilmeisesti kaikki, jotka avaavat tänne omaa elämäänsä ovat huomiohuoria.

Lisään vielä, ettei meillä kotona puhuta miehen rahoista, vaan meidän rahoista.

Ja voi kuule, tiedoksi vaan, että Suomessa ei turhakkeet ole kovin kysyttyjä työmarkkinoilla. Täällä kun riittää kokeneita, oikeassa työelämässä pätevöityneitäkin naisia.

että rahat ovat miehesi, palkka on miehesi ja asema on miehesi.



Sinä olet tuossa kuviossa sellainen kotiapulaisen ja sihteerin yhdistelmä. Et muuta.

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään. Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

Sinulla ei ole omaa uraa, ei työkokemusta eikä asemaa.

Jos joskus miehesi sinut vaihtaa nuorempaan, sinä jäät tyhjän päälle. Siinä ei työnhaussa paljoa lämmitä se, että laitat cv:hesi olleesi edustusvaimona.

Ei siinä mitään, en minä sinua loiseksi todellakaan kutsu, kuten en suomalaisiakaan kotirouvia. Itsensä voi tehdä hyödylliseksi niin monin tavoin! MUTTA tuo pitää kyllä paikkaansa, että olet miehestäsi riippuvainen.

Ja sen vuoksi, hyvä ap, en sinua kadehdi, vaikka talosi varmasti on komeampi kuin meillä ;-)

Ihan samanlaista yritysjohtajan vaimon elämä on Suomessa, ei tuo siitä poikkea oikeastaan lainkaan. Tosin tuo siivoaminen on pääsääntöisesti ulkoistettu. Suomessa moni "edustusrouva" kykenee lisäksi luomaan sen ihan oman uran ja olemaan omalla osaamisellaan hyödyksi yhteiskunnalle.

Vastaavasti tavallinen nainen elää ulkomaillakin aika lailla samooin kuin tavallinen työssäkäyvä nainen Suomessa eli lapsi hoitoo, itse töihin, kaupan kautta kotiin. Sinä et nyt vertaa itseäsi lainkaan oikeaan ryhmään.

Sitten kun lapseni menevät kouluun, täytyy minunkin miettiä uudestaan työuraani. Sillä välin olen tyytyväinen elämääni.

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään. Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

Sinulla ei ole omaa uraa, ei työkokemusta eikä asemaa.

Jos joskus miehesi sinut vaihtaa nuorempaan, sinä jäät tyhjän päälle. Siinä ei työnhaussa paljoa lämmitä se, että laitat cv:hesi olleesi edustusvaimona.

Ei siinä mitään, en minä sinua loiseksi todellakaan kutsu, kuten en suomalaisiakaan kotirouvia. Itsensä voi tehdä hyödylliseksi niin monin tavoin! MUTTA tuo pitää kyllä paikkaansa, että olet miehestäsi riippuvainen.

Ja sen vuoksi, hyvä ap, en sinua kadehdi, vaikka talosi varmasti on komeampi kuin meillä ;-)

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään. Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

Sinulla ei ole omaa uraa, ei työkokemusta eikä asemaa.

Jos joskus miehesi sinut vaihtaa nuorempaan, sinä jäät tyhjän päälle. Siinä ei työnhaussa paljoa lämmitä se, että laitat cv:hesi olleesi edustusvaimona.

Ei siinä mitään, en minä sinua loiseksi todellakaan kutsu, kuten en suomalaisiakaan kotirouvia. Itsensä voi tehdä hyödylliseksi niin monin tavoin! MUTTA tuo pitää kyllä paikkaansa, että olet miehestäsi riippuvainen.

Ja sen vuoksi, hyvä ap, en sinua kadehdi, vaikka talosi varmasti on komeampi kuin meillä ;-)

koulutusta. Mainitsinhan sen jo aiemmin. Jätin oman työni ja urani, kun muutimme tänne. Olin itsekin vastuutehtävissä Suomessa asuessamme. Ja varmasti kokemustani arvostetaan, kun palaan takaisin työelämään.

Expatien (siis myös niiden jotka ovat olleet töissä siellä ulkomailla) suurin ongelma kotiin palatessa on se, että heidät on unohdettu Suomessa sillä välin.



Saati sitten jonkun hupakon, joka on kekkuloinut "edustamassa" vuosikausia.

jo olet sanan keksinyt.



Minkä ihmeen takia sulle on niin tärkeää mitä joku toinen sinusta ajattelee? Terveellä itsetunnolla varustettu "Suominainen" jolla asiat tolallaan ei moisia mieti ja kirjoittele nettipalstoilla. Ehkä olet omasta mielestäsi loinen tai muuten kelpaamaton itsellesi.

Expatien (siis myös niiden jotka ovat olleet töissä siellä ulkomailla) suurin ongelma kotiin palatessa on se, että heidät on unohdettu Suomessa sillä välin.

Saati sitten jonkun hupakon, joka on kekkuloinut "edustamassa" vuosikausia.

Minua tuntematta on törkeää kutsua minua hupakoksi.

Olihan ap:lla työkokemusta! Huoh, miksette te lue avauksia kunnolla?

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään. Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

Sinulla ei ole omaa uraa, ei työkokemusta eikä asemaa. Jos joskus miehesi sinut vaihtaa nuorempaan, sinä jäät tyhjän päälle. Siinä ei työnhaussa paljoa lämmitä se, että laitat cv:hesi olleesi edustusvaimona. Ei siinä mitään, en minä sinua loiseksi todellakaan kutsu, kuten en suomalaisiakaan kotirouvia. Itsensä voi tehdä hyödylliseksi niin monin tavoin! MUTTA tuo pitää kyllä paikkaansa, että olet miehestäsi riippuvainen. Ja sen vuoksi, hyvä ap, en sinua kadehdi, vaikka talosi varmasti on komeampi kuin meillä ;-)

Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.

Mielestäni et ole loinen.

Ai että kun täällä on taas niin päteviä ja päteviä vastailijoita että,

taitavat elää vain eroa odotellessa, elämättä tässä hetkessä.

Onnittelut sinulle mieleisestä elämäntavasta, vaikutat tyytyväiseltä ja onnelliselta, mitä ei monikaan vaikuta olevan kaikesta pätevyydestään huolimatta.

Onnea ja terveyttä:-)

jos tuo on mitä haluat. Kukin elää omaa elämäänsä ja on onnellinen omalla tavallaan.



No kotoSuomi on täynnä "loisivia" naisia, jotka bukäävät uuden lapsen, ettei tarvitse mennä kolmeen vuoteen töihin.

sanan hupakko?

Meillä taitaa olla hieman eri käsitys hupakoista!

Mikä muu itse sitä paitsi olet kuin suomalainen nainen? Ei se ulkomailla edustamassa liihotteleminen sinusta pariisitarta tee...

joka keskittyy kauniisiin vaatteisiin ja isoon taloon ja luulee niillä olevan kamalasti merkitystä, näkee kaiken rahassa - ja ajattelee lyhytnäköisesti. Kuvittelee itsestään liikoja, eikä osaa katsoa eteensä.



Tyhjäpäävaris, joka painuu kimaltavien esineiden perässä.

useimmat keski- ja etelä-eurooppalaiset eivät tosiaan haluaisi vaihtaa osaansa tähän suomen menoon, jossa useimpien on pakko käydä töissä jopa kun lapset on pieniä että tullaan kohtuullisesti toimeen.

kokopaivatyon lisaksi.

ei vaimon aina tarvitse. Meillä kaikki vapaat on hoidettu puoliksi. Lapset hoidettu kotona 4- ja 6-vuotiaiksi.



Tämä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, koska kun mies irtisanottiin kovan uran ja 28 vuoden jälkeen, minulla oli yhä oma urani, eikä perheen elintaso kärsinyt yhtään. Nyt mies saattoi käynnistellä rauhassa yritystään kaksi vuotta ja minä toinen leivän.

Ja tuohan on ihan oma valinta, ei siihen kukaan pakota! Meillä ei ole koskaan ollut noin.



t. 150

Lisäksi nainen on useinmiten vastuussa lapsista ja kodista kokopaivatyon lisaksi.

Niin onkin, tämän olen huomannut myös ja siksi varsinkaan ei tunnu ihanteelta tämä suomen mallin itsenäisyys eli naisen työssäkäynnin yletön ihannointi (josta seuraa sitä loiseksi syyttelyä jos on kotirouvana). Tottakai on muunkinlaisia perheitä, mutta kyllä tosi monella tuttavapiiristäni on niin että sukupuoliroolit kodin sisällä ovat tosi perinteiset eli nainen hoitaa kodin sisätyöt, ruoanlaiton ja pääosin lastenhoidon, vaikka kävisi kokopäivätyössä. Miehiä sitten yritetään komentaa tekemään jotain pientä mutta harva ilman komentamista ja jäkätystä oma-aloitteisesti paljoa tekee.

Niin on meillä itselläkin, toisaalta itse olen tottunut passaamiseen (oma äitini teki sitä, mutta hän ei koskaan käynytkään töissä kodin ulkopuolella joten se oli hänen työ), toisaalta miehen koti on myös vanhanaikainen tässä mm. minulta hänen äiti on useasti kysynyt että ei kai Simo vaan joudu mitään kotitöitä tekemään, melkein kauhuissaan! Ei sillä että asia minua kauheasti kiusaisi, toistaiseksi kun olen hyvin jaksanut fyysisesti kevyen työni ja kotityöt, ja lisäksi mies on sen verran hidas että voisi olla tuskallista katsoa kun se vaikka siivoaa, mutta eihän sellainen yleisesti ihannemalli ole että nainen hoitaa pääosin kodin ja lisäksi tienaa kodin ulkopuolella tasavertaisena miehen rinnalla.

Tuo miehen hoitovapaa taas, hieno juttu kenelle toimii! Mä taidan olla itse sen verran vanhanaikainen että olen aina ajatellut että ainakin pienten lasten kanssa äiti on se luonnollisin hoitaja enkä varmaan olisi edes päästänyt miestä jäämään lasten kanssa kotiin vaikka se olisi halunnut. Ei kyllä olisi varmasti jäänytkään koska hänellä on sama näkemys, hän rakastaa kyllä lapsia kovin mutta tykkää olla perinteisessä miehen roolissa jossa äiti hoitaa arjen ja sitten lapset tulevat pestyinä ja syötettyinä isän kanssa leikkimään ja oleilemaan.

Joskus on ottanut kyllä päähän kun mies on ylpeillyt kavereilleen että ei kannata ottaa suomalaista naista koska ne on feministikääkkiä eikä yhtään niin kivoja kuin minä vaikka. Minäkin olen kyllä pohjimmiltani feministikääkkä silti vaikka olen vapaaehtoisesti päätynyt hoitamaan kotona perinteistä naisen roolia plus täyspäivätyötä- minusta sellaisen ei pitäisi olla kellekään nimittäin pakko tai edes ihanne. Oma ihanteenihan olisi edelleen se että voisin olla kotirouva, että päätyöni olisi se kodin hoito. Olen siis mieleltäni "loinen" koska hylkäisin mieluusti akateemista koulutusta vaativan ns. hyvän työni jos vain olisi varaa.