Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?

tai kotiapulaisena kodin ulkopuolella? Vai mikä oli pointtisi? - ohis





i]että rahat ovat miehesi, palkka on miehesi ja asema on miehesi.



Sinä olet tuossa kuviossa sellainen kotiapulaisen ja sihteerin yhdistelmä. Et muuta.

[/quote]

Mikä muu itse sitä paitsi olet kuin suomalainen nainen? Ei se ulkomailla edustamassa liihotteleminen sinusta pariisitarta tee...

Pyrin siihen, että täällä, missä minä tällä hetkellä asun, mua arvostetaan ja ihmiset arvostaa mun täällä antaa panostusta, eikä kukaa kritisoi näitä valintoja. Mutta taas suomessa asuvat esim. vanhat opiskelukaverit puhuvat siihen tyyliin, että olen loinen ym. Kuitenkaan kukaan ei puhu siitä, että teen ilmaiseksi työtä yhdistyksissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä. Ja sehän ei olisi hyväntekeväisyyttä, jos siitä palkkaa ottaisin.

Kun se ap:n mies yrittää palata Suomeen, hän joutuu sinne työkkäriin. Expatit ovat ihan hyllyllä kotiin palatessaan, siksi moni jää ulkomaille.

vaan miehesi asemaa. Sinä olet "rouva Matti Virtanen, tämänhetkinen".

tähän aikaan päivästä roikkua tuntikausia palstalla ovat joko vanhempain- tai hoitovapaalaisia, mielenterveyspotilaita tai työttömiä luusereita. He ovat sinulle ap raskaasti kateellisia.

Ne jotka vääntävät suoli pitkällä työssä, käyvät siellä koska perhe on elätettävä ja talolaina maksettava. Sulla ei ole huolta kummastakaan ja tietysti se aiheuttaa kateutta.

Myös miehesi on hyväpalkkaisessa duunissa, kun taas palsta mammojen miehet ovat järjestään jotain rasvapettereitä joilla on huono palkka (sikäli kuin edes käyvät töissä). Tottakai sun miehestä ollaan kateellisia.

Kaiken lisäksi saat asua ulkomailla, Suomessa on monella elämänalalla asiat paljon huonommin kuin monessa toisessa maassa. Tämäkin on yksi kateuden aihe palstalaisille.

Siksi olet palsta mammojen mielestä loinen. Toki he itse eivät ole loisia, vaikka periaatteessa heidän elämänsä on ihan samanlaista. Heidät erottaa sinusta se, että sinun asiasi ovat paremmin - ja se on perimmäinen syy kutsua sinua loiseksi.

ÄLÄ VÄLITÄ vaan elä elämääsi ja ole onnellinen. Palsta mammojen miehet paiskaavat laiskan eukkonsa pihalle paljon todennäköisemmin kuin sinun miehesi rupeaa puuhaamaan sinusta eroa. Ja vaikka niin kävisikin, olet paljon paremmassa asemassa jo pelkästään kielitaidon osalta kuin palstalaiset.

Tsemppiä sinne ulkomaille! Kaikki noi käsitykset ovat expattina mulle tuttuja, vaikka itse tällä hetkellä olenkin työelämässä muutaman kotiäitivuoden jälkeen. Palstalla muutaman kerran asiasta keskusteltuani olen huomannut että statukseni on muuttunut loisesta ahneeksi uratykiksi, joka ei ajattele lainkaan lapsiaan. :=)

Mikä muu itse sitä paitsi olet kuin suomalainen nainen? Ei se ulkomailla edustamassa liihotteleminen sinusta pariisitarta tee...

Pyrin siihen, että täällä, missä minä tällä hetkellä asun, mua arvostetaan ja ihmiset arvostaa mun täällä antaa panostusta, eikä kukaa kritisoi näitä valintoja. Mutta taas suomessa asuvat esim. vanhat opiskelukaverit puhuvat siihen tyyliin, että olen loinen ym. Kuitenkaan kukaan ei puhu siitä, että teen ilmaiseksi työtä yhdistyksissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä. Ja sehän ei olisi hyväntekeväisyyttä, jos siitä palkkaa ottaisin.

eli emme täällä Suomessa oikein osaa arvostaa työksi sellaista, mitä itsekin teemme ilmaiseksi yhdistyksissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä. Etkö huomannut Suomessa asuessasi, että myös täällä on yhdistystoimintaa? Ei se ole vain ulkomailla keksitty juttu. Ja täälläkin on edustuspäivällisiä iltaisin työpäivän jälkeen.

Aivan käsittämätöntä miten alhaista tekstiä nää mammat suoltaa! Jos on eri mieltä ap:n kanssa niin opetelkaa ilmaisemaan itsenne asialliseti!



Minä en jaksaisi ap:n elämää. Olisi tylsää jos mies jatkuvasti pitkää päivää työssä ja sitten pitäisi vielä mielistellä sen pomoja ja hymyillä jossain kokkareilla jatkuvasti.



Ap on turvannut selustansa hienosti ja vaikuttaa selvästi onnelliselta. En kertakaikkiaan keksi noihin ala-arvoisiin kommentteihin muuta syytä kuin omaan elämäänsä tyytymättömien katkeruus ja kateus. Sellainen, jolla itsellään asiat hyvin, myös pään sisällä, ei koe tarvetta kivittää kenenkään toisen valintoja.



Onnea aapeelle seikkailuelämästä. Tervetuloa "kotiin" kun sen aika on, täällä väristään lumen ja jään keskellä jääkarhujen kävellessä kaduilla ;)

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään.

Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

mutta kun sinut vaihdetaan, sinä jäät tyhjän päälle. Kun minut vaihdetaan, minulla on ura, miehestä riippumattomat ystävät ja ennenkaikkea oma identiteetti. Olen elänyt elämää itseni vuoksi, en muiden.

Ja jos et koe että näin on kohdallasi niin good for you. Itse en sinua kadehdi, pidän niin paljoa muuta tärkeämpänä kuin ylenpalttista rahamäärää ja silotettua kiiltokuvapintaa.

Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.

Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.

Samanlaisia kotiäitivuosi ne ovat, oli sitä Ranskassa tai Suomessa. Ja jos siitä kielitaidosta ei ole kuin oma sana, ei kunnon koulutusta vaan arjen suppea käyttökielisanasto, niin ei sitä täällä kukaan kysele. Enkä usko, että kotiäitinä pysyy ajantasalla erilaisista alansa tietokoneohjelmista jne., joten hyppy tuntemattomaan voi olla aika iso.

Kaikki tietämäni expatit ovat paluunsa jälkeen olleet työttöminä pitkään. Joku muinainen työura ei paina mitään, kun on vuosia ollut siivoojana.

On hienoa, että olet tyytyväinen tuollaiseen elämään. Itse en olisi. Ja ei, en ole kateellinen. Mä en vaan haluais olla riippuvainen miehestä, enkä myöskään haluaisi elää edustusvaimona, mutta kuten sanoin, tsemppiä sulle elämään! Toivottavasti asiat ei käänny päälaelleen!



Ja en pidä sinua loisena.

Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.

Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.

Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.

Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.

tuossa ei ole mitään vikaa, anoppini elämä on ollut melko samankaltaista eikä ole koskaan tullut mieleenkään, että hän olisi joku loiseläjä, mutta mulle jäi epäselväksi, että kuka on kutsunut sinua loiseksi ja missä yhteydessä?

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.

Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.

Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.

Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.

Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.

Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.

Olet olemassa vain toisia varten. Olen jonkun äiti, jonkun vaimo, mutta itse et mitään. Olet helposti vaihdettavissa parempaan painokseen.

Se, että minulla ei varsinaista työsuhdetta ole, ei tee minusta parempaa eikä myöskään huonompaa ihmistä.

Sinulla ei ole omaa uraa, ei työkokemusta eikä asemaa.

Jos joskus miehesi sinut vaihtaa nuorempaan, sinä jäät tyhjän päälle. Siinä ei työnhaussa paljoa lämmitä se, että laitat cv:hesi olleesi edustusvaimona.

Ei siinä mitään, en minä sinua loiseksi todellakaan kutsu, kuten en suomalaisiakaan kotirouvia. Itsensä voi tehdä hyödylliseksi niin monin tavoin! MUTTA tuo pitää kyllä paikkaansa, että olet miehestäsi riippuvainen.

Ja sen vuoksi, hyvä ap, en sinua kadehdi, vaikka talosi varmasti on komeampi kuin meillä ;-)

koulutusta. Mainitsinhan sen jo aiemmin. Jätin oman työni ja urani, kun muutimme tänne. Olin itsekin vastuutehtävissä Suomessa asuessamme. Ja varmasti kokemustani arvostetaan, kun palaan takaisin työelämään.

toki, että minkä tutkinnon olet suorittanut. Kirjoitustyylisi on niin alkeellinen, että veikkaan ettet ole ihan korkeakoulua tainnut käydä kuitenkaan.

Tuo oikeasti pistää nauramaan kun meillä on kuitenkin niin pitkä liitto takana. Olen mieheni ensimmäinen vaimo, naimisiin menimme jo 22-vuotiaina opiskelijoina. Tätä faktaa ihmiset jaksavat aina ihmetellä ja huomaan kyllä, miten se vaikuttaa monien suhtautumiseen minuun ja mieheeni. Se on tuonut miehelleni tietynlaisen luottamuksen työelämässä.



Toki mies voi vaihtaa minun vielä joskus nuorempaan ja kauniimpaan, mutta ei kai mun tarvitse elää elämääni sitä odotellen.

vanhat ystäväsi kutsuvat sinua loiseksi?!? Olisiko aika vaihtaa ystäviä. En voi kuvitella, että kukaan kavereistani haukkuisi minua noin vaikka tekisin mitä.

Mikä muu itse sitä paitsi olet kuin suomalainen nainen? Ei se ulkomailla edustamassa liihotteleminen sinusta pariisitarta tee...

Pyrin siihen, että täällä, missä minä tällä hetkellä asun, mua arvostetaan ja ihmiset arvostaa mun täällä antaa panostusta, eikä kukaa kritisoi näitä valintoja. Mutta taas suomessa asuvat esim. vanhat opiskelukaverit puhuvat siihen tyyliin, että olen loinen ym. Kuitenkaan kukaan ei puhu siitä, että teen ilmaiseksi työtä yhdistyksissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä. Ja sehän ei olisi hyväntekeväisyyttä, jos siitä palkkaa ottaisin.

Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.

Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.

Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.

Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.

Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.

Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.

Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.

Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.

Että miehesi ei ehtinyt kokeilla mitään ennen kuin lävähditte naimisiin.



Hän on nyt kukkulansa huipulla ja alkaa jossain vaiheessa miettiä, että arkinen keski-ikäinen vaimo vaihtuisi nyt kätevästi nättiin, nuoreen ja oikeasti uraa hyödyttävään versioon.

on todella usein ns. trophy wife. Sellainen ei yleensä ole mikään kulahtanut keski-ikäinen lukiolemmitty. Googletapa.

Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä.

Eli et osaa mitään kunnolla, ja yksityisellä puolella saisit kenkää kahdessa viikossa.

Onko työttömyysvakuutus hommattu, kun taas karsitaan porukkaa?

vaan tosiaan pelkkiä vanhoja opiskelukavereita. Valmistuttuani pääsin melko nopeasti kiinni lennokkaaseen työuraan, joka olisi varmasti vienyt minut melko pitkälle, jos en olisi päätynyt tähn ratkaisuun elää kotirouvana ja edustusvaimona. Silloin minua haukuttiin kylmäksi ja tunteettomaksi, koska vietin niin vähän aikaa ystävieni ja mieheni kanssa ja nyt taas kun olen vaihtanut oman urani perheeseen ja miehen tukemiseen, samat ihmiset kutsuvat mua loiseksi.