Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4735)
Oliko toi kirjoitus tarkoitettu mulle? 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten keskimääräinen äo käsittääkseni 99, mikä vaikuttaa aika alhaiselta. Silti saa mennä aika alas (>85), että puutteet älykkyydessä näkyvät arjessa selviytymisessä. Tiedän kyllä monia hieman yksinkertaisempia tyyppejä, jotka ovat pärjänneet elämässä hyvin. He ovat kompensoineet puutteitaan muilla avuilla, kuten sitkeydellä ja rohkeudella.
Uuno Turhapuro ei ollut ainakaan koulussa mikään fiksu jätkä kun jumittui ala-asteen toiselle😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen indigoimmeinen niinku Uunoki oli tod.näk 👍
Itämaiset sovinistit ovat jollain 75 äolla varustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tuntea itseä heikolahjainen,tai sitten mina ola niin tyhma etta mina en tiedosta sita👍
E. Tillanen haiseva ”naapurini”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minula on hahmotushairio muta minula on kielelinen puoli vahvempi. Sitä on kyla vaikea uskoa kun lukea tätä kirjoitus
Minula on välilä pakkomielle tähän kirjoitteluun,ei pystyä lopettaa tätä kirjottelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mä vasta tajuta etä mähän kirjoitan melkein samanlaista siansaksaa kun Uuno Turhapuro siinä Armeijan leivi lehvasa👍
Koronavirus on vakava tauti mutta minä en ota sitä niin vakavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyl ota mitää muutakaa asiaa vakavasti yleensä,mä otan elämän huumorilla
Tiedän 200 heikkolahjaista (muuta ei kehitysvammaista) henkilöä jotka työskentelevät Arkadian mäellä. Heitä kutsutaan myös nimellä kansanedustaja. No lisätään tuohon lukuun vielä suomen hallitus ja kaikki kansanedustajien ja ministereiden avustajat.
Tällä palstallahan näitä vilisee ja työelämässä tulee päivittäin vastaan. Hyvin pärjää, vaikka ei ole niin paljon kriittistä ajattelua ja päättelykykyä jaeltu. Mikäs siinä kun suurin osa on samanlaisia ja tulevat mainiosti keskenään toimeen.
Uuno Turhapuro 1973. Professori Uuno DG Turhapuro 1975. Lottovoittaja UKk Turhapuro 1976. Häpy endkö eli kuinka Uuno sai niin rikkaan ja kauniin vaimon. 1977. Rautakauppias Uuno Turhapuro 1978. Uuno Turhapuro aviokriisi 1981. Uuno Turhapuro menettää muistinsa 1982. Uuno Turhapuro muisti palailee pätkittäin 1983. Uuno Turhapuro Armeijan Leivissä 1984. Uuno Epsanjassa 1985. Uuno Turhapuro muuttaa maalle 1986. Uuno Turhapuro kaksoisagenti 1987. Tupla Uuno 1988. Uuno Turhapuro huikeat poikamiesvuodet maaseudulla 1990. Uuno Turhapuro Herra Helsingin herra 1991 .Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti 1992. Uuno Turhapuron poika 1993. Uuno Turhapuro veli 1994. Uuno Turhapuro bisnesmies 1998. This is My life 2004. Minä muistan kaikkien uunojen vuosiluvut ulkoa.👍
Automaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.
Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.
Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)
Minusta kuulostat vaan ihan tavalliselta introverttiluonteelta, jonka kannattaisi vaan hyväksyä ominaispiirteensä eikä etsiä diagnooseja ja sairauksia itselleen...
Olen itse hyvin pitkälle samanlainen kuin mitä kuvaat, mutta en ajattele olevani mitenkään ongelmainen tai sairas vaan vain introvertti. Lapsena ja nuorena se oli toki kurjaa kun kiusattiin eikä päässyt porukoihin, mutta aikuisena en enää kaipaa ihmisten seuraa juurikaan ja on ihanan vapauttavaa kun saa olla mikä on, ilman yhtään välittämättä mitä muut siitä ajattelee.
Olen kyllä tätäkin miettinyt, että jos ongelmani johtuvatkin vain siitä, että minuakin kiusattiin lapsena ja nuorena, enkä pystynyt kehittymään sosiaalisesti samoin kuin muut. Toisaalta, en ole enää nuori, ja minun olisi pitänyt pystyä jo oppimaan nuo ennen oppimatta jääneet asiat, esim. kuinka käyttäydytään uusien ihmisten seurassa, ilman että heidän täytyy alkaa pitää minua "hölmönä". Tuosta en osaa sanoa, että olenko introvertti vaiko en. Lapsena viihdyin hyvin yksin, leikin mieluummin yksin kuin toisten seurassa, koska koin että muiden "väliintulo" rikkoo oman fantasiani. Toisaalta saatoin hyvin estottomasti mennä juttelemaan täysin vieraille ihmisille ja olin myös "kova puhumaan", erityisesti aikuisten kanssa. Mutta sitten minusta tuli koulukiusattu ja hyvin arka. Nykyisin viihdyn paremmin yksin kuin seurassa, sillä sosiaaliset tilanteet aiheuttavat liikaa stressiä. Syyt tähän ovat psyykkiset ja juontuvat kiusaamiskokemuksista tai sitten jostakin muusta. Sen olen ainakin huomannut, että kun keskustelen, ajatteluni häiriintyy jos katson toista silmiin. Mutta toisaalta tämäkin voi olla ns. posttraumaattinen stressireaktio kiusaamisesta. Mutta ehkä tosiaan kannattaisi mennä terapeutille, ihan noista kiusaamisasioitakin käsittelemään.
Kaikkea hyvää sinulle! :) uskon vakaasti että olet itse se joka on älykäs, ja se syy kiusaamiseen on ollut juuri se että nämä tyhmät ovat olleet kateellisia / nähneet sinut uhkana jonka ansiosta sinut ajettiin ulos "laumasta". Huonoa tuuria.
--
Tunnen, tai tiedän, yhden maisteritutkinnon omaavan kolmekymppisen naisen joka on ns. tunne-elämältään todella simppeli ja naiivi jonka ansiosta häntä on aina hyväksikäytetty (jopa seksuaalisesti) miesten toimilta. Aloitti seksin harrastamisen noin 16 vuotiaana yhtäkkiä kun huomasi että miehet haluavat häntä kännissä, ja tämän jälkeen hän vain hyväksyi "kohtalonsa" eikä ollenkaan tunnu omaavan mitään itsesuojeluvaistoa. Harrasti esimerkiksi kielikurssilla Ranskassa heti kolmen kimppaa kahden veljen kanssa jo 16 vuotiaana... tämä ei siis ollut mikään huhu vaan hän puhuu siitä ihan avoimesti. Tätä kaikkea ei siis uskoisi hänestä päältäpäin koska hän on jotenkin ulkoisesti niin stereotyyppinen hiirimäinen nörttityttö. Jotenkin vaan aina ihmetyttää miten MAISTERI-tutkinnon omaava on noin hulttiomainen juuri seurustelusuhteiden ja seksin kanssa. Olettaisin että olisi juuri toistepäin, eli melkeinpä aseksuaali ja hyvin tarkka sen kanssa että täytyy olla emotionaalinen side mieheen ennen fyysistä suhdetta.
Omalla kohdallani huomaan motoriikkaan liittyviä ongelmia autoa ajaessa, välillä on vaikeaa vaihtaa vaihteita samalla kun tapahtuu jotain odottamatonta kuten kadun ylittävä ihminen johon täytyy reagoida nopeasti ja samalla hallita autoa teknisesti.
Juu, koska kaikki maisterit on aseksuaaleja ja opiskelijabileissä sitä vasta vältelläänkin vastakkaista sukupuolta. Suurin osa maistereistahan kieltäytyy seksistä ennen avioliittoa (vai oliko tämä kuitenkin yleisempää jossain perähikiällä?)
Vaikka älykkyys ja koulutustaso eivät ole suoraan verrannollisia, ovat älykkäät tutkitusti joustavampia, uteliaampia ja omaksuvat helpommin uusia tapoja toimia joten eivät ehkä ole niin taipuvaisia noudattamaan tiukkoja perinteisiä malleja esim. seksin suhteen.
Mun älykysosamärä on pienempi kuin minun kengännumero. Mut sehän olla siisti ku ei järki paljon pätä pakota
Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.
Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)
Minusta kuulostat vaan ihan tavalliselta introverttiluonteelta, jonka kannattaisi vaan hyväksyä ominaispiirteensä eikä etsiä diagnooseja ja sairauksia itselleen...
Olen itse hyvin pitkälle samanlainen kuin mitä kuvaat, mutta en ajattele olevani mitenkään ongelmainen tai sairas vaan vain introvertti. Lapsena ja nuorena se oli toki kurjaa kun kiusattiin eikä päässyt porukoihin, mutta aikuisena en enää kaipaa ihmisten seuraa juurikaan ja on ihanan vapauttavaa kun saa olla mikä on, ilman yhtään välittämättä mitä muut siitä ajattelee.
Olen kyllä tätäkin miettinyt, että jos ongelmani johtuvatkin vain siitä, että minuakin kiusattiin lapsena ja nuorena, enkä pystynyt kehittymään sosiaalisesti samoin kuin muut. Toisaalta, en ole enää nuori, ja minun olisi pitänyt pystyä jo oppimaan nuo ennen oppimatta jääneet asiat, esim. kuinka käyttäydytään uusien ihmisten seurassa, ilman että heidän täytyy alkaa pitää minua "hölmönä". Tuosta en osaa sanoa, että olenko introvertti vaiko en. Lapsena viihdyin hyvin yksin, leikin mieluummin yksin kuin toisten seurassa, koska koin että muiden "väliintulo" rikkoo oman fantasiani. Toisaalta saatoin hyvin estottomasti mennä juttelemaan täysin vieraille ihmisille ja olin myös "kova puhumaan", erityisesti aikuisten kanssa. Mutta sitten minusta tuli koulukiusattu ja hyvin arka. Nykyisin viihdyn paremmin yksin kuin seurassa, sillä sosiaaliset tilanteet aiheuttavat liikaa stressiä. Syyt tähän ovat psyykkiset ja juontuvat kiusaamiskokemuksista tai sitten jostakin muusta. Sen olen ainakin huomannut, että kun keskustelen, ajatteluni häiriintyy jos katson toista silmiin. Mutta toisaalta tämäkin voi olla ns. posttraumaattinen stressireaktio kiusaamisesta. Mutta ehkä tosiaan kannattaisi mennä terapeutille, ihan noista kiusaamisasioitakin käsittelemään.
Kaikkea hyvää sinulle! :) uskon vakaasti että olet itse se joka on älykäs, ja se syy kiusaamiseen on ollut juuri se että nämä tyhmät ovat olleet kateellisia / nähneet sinut uhkana jonka ansiosta sinut ajettiin ulos "laumasta". Huonoa tuuria.
--
Tunnen, tai tiedän, yhden maisteritutkinnon omaavan kolmekymppisen naisen joka on ns. tunne-elämältään todella simppeli ja naiivi jonka ansiosta häntä on aina hyväksikäytetty (jopa seksuaalisesti) miesten toimilta. Aloitti seksin harrastamisen noin 16 vuotiaana yhtäkkiä kun huomasi että miehet haluavat häntä kännissä, ja tämän jälkeen hän vain hyväksyi "kohtalonsa" eikä ollenkaan tunnu omaavan mitään itsesuojeluvaistoa. Harrasti esimerkiksi kielikurssilla Ranskassa heti kolmen kimppaa kahden veljen kanssa jo 16 vuotiaana... tämä ei siis ollut mikään huhu vaan hän puhuu siitä ihan avoimesti. Tätä kaikkea ei siis uskoisi hänestä päältäpäin koska hän on jotenkin ulkoisesti niin stereotyyppinen hiirimäinen nörttityttö. Jotenkin vaan aina ihmetyttää miten MAISTERI-tutkinnon omaava on noin hulttiomainen juuri seurustelusuhteiden ja seksin kanssa. Olettaisin että olisi juuri toistepäin, eli melkeinpä aseksuaali ja hyvin tarkka sen kanssa että täytyy olla emotionaalinen side mieheen ennen fyysistä suhdetta.
Omalla kohdallani huomaan motoriikkaan liittyviä ongelmia autoa ajaessa, välillä on vaikeaa vaihtaa vaihteita samalla kun tapahtuu jotain odottamatonta kuten kadun ylittävä ihminen johon täytyy reagoida nopeasti ja samalla hallita autoa teknisesti.