Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4732)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten minun tekemäni aloitus jossa kerron tilanteestani, jos jotakuta kiinnostaa:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4059832/mita-tekisit-tilanteessani-oppi…
Minä olen siis se täällä heikkolahjaiseksi itseään epäilevä. Tuo mistä kerron kyseisessä aloituksessa, eli yritys päästä työkyvyn arviointiin (sitä minulle myös suositeltiin), epäonnistui, koska olen tällä hetkellä töissä. Siitä huolimatta, että itse tiedän olevani vajaatyökykyinen ja olen hirvittävän huolissani taloudellisesta pärjäämisestäni tulevaisuudessa. Ei meille väliinputoajille ole oikein mitään apuja tarjolla.
Yhteiskunnan digitalisoituminen ja tekniikan muuttuminen ovat vieneet avustavat työt, joissa myös ihan heikkolahjainenkin pärjäisi. En halua itse kuitenkaan avustaviin töihin peltäessäni vammaiseksi leimautumista, millaiseksi minua on haukuttu. Minuahan suoraan sanoen nolottaisi, jos olisin päätynyt työkeksukseen ja puolipakolla tuettuun asumiseen. En olisi nolostellut ainoastaan kiusaamispelkojen takia, vaan olisin myös sen lisäksi jättänyt kumppanille tai kavereille kertomatta asiasta. En ole tähänkään mennessä kertonut aiemmasta elämästäni ja heikkolahjaisuudestani. Ihmettelen, kun kertaakaan ole jäänyt kiinni tästä. En vain pysty samaistumaan kehitysvammaiseen tai heikkolahjaiseen mieheen. Niin kauan kun kulissit pysyy yllä, otan riskin.
Itse taas haluaisin työn, jota voisi tehdä yksin. Haluaisin tehdä asiat omalla tavalla. Minua on oikeasti pelottanut, että tavoilleni naurettaisiin. Tiedän, miten oudolta kuulostan. Valitettavasti olen oppinut pelkäämään ja jopa toisten naurua kuullessani ajattelin, että minullehan sitä nauretaan. Tämän takia olen toivonut olevani näkymätön ja äänetön.
Mietin, että mitä jos olisin syntynyt toiseksi ihmiseksi. Minua jopa kiehtoo naamiaiselämä: voisin esittää jotain, mitä en ole. Sen takia sain näyttelemisestäkin nautintoa peruskoululaisen. Sain eläytyä joksikin toiseksi henkilöksi. Minä jopa yläkoululaisena valehtelin muille juoneeni ja tupakoineeni vain profiilin nostamisen toivossa. Se oli vain rooli, jota en käytännössä toteuttanut. Se näyttäytyi vain sanoissani. Jopa psykologillakin olin siinä kovispersoonassa ollessani yläkoululainen, vaikkei se ollut oikea minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaa vaan kun virheet laillistaa insestin niin johan syntyy heikkolahjaista sukupolvea.
ihan höpöä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.
Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.
Oletko tullut ajatelleeksi kuinka tunnettuja arabit ovat serkusavioliitoistaan? Sehän se selittää matalan äo:n
Vierailija kirjoitti:
ihan höpöä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.
Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.
Oletko tullut ajatelleeksi kuinka tunnettuja arabit ovat serkusavioliitoistaan? Sehän se selittää matalan äo:n
Suomessa serkusten naiminen ei ole edes laitonta. Miten yleistä se on romanien ja lestadiolaisten keskuudessa? Sukurutsaaminen nimittäin altistaa älylliselle heikkolahjaisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.
En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.
Muistan netissä tapauksen, jossa heikkolahjaisen oloinen nainen laittoi itsestään kuvia musliminaisen hijab-päässä. Aluksi hänellä oli tietysti kuvia itsestään hiukset esillä sekä suomalainen nimi. Äkkiä nimikin muuttui arabian kieliseksi. Luulin kyseisen naisen olleen ensin sekaisin, ja hän kirjoitti miehestä kommentteja ihan kuin nainen olisi tullut miehensä omaisuudeksi. Taisi todellisuudessa kyse olla oikeasti heikkolahjaisesta, joka ei osannut varoa ja suojella itseään. Ihan jo se naisen kirjoitustaitokin niin antoi sellaisen vaikutelman. Kaikkein eniten ihmetytti, että missä hänen vanhemmat olivat, kun oma tytär oli vaarassa.
Täällä netissä oli aikoinaan tapaus, jossa älyllisesti kehitysvammainen (arviolta 4-6-vuotiaan tasolla LPS-leluineen ja mielikuvitustovereineen) julkaisi itsestään videoita. Kommentit olivat pääasiassa vittuilua tytön puheesta ja ulkonäöstä. Tytön käyttäjätili poistui, mutta videot ei, koska niitäkin voidaan nykyään kopioida.
Kyllä tämä kyseinen tyttö liikkui toisellakin sivustolla, jossa julkaistiin omia piirustuksia, maalauksia yms. Sielläkin jotkut mankui tätä tyttöä tekemään lisää videoita Youtubeen. Tarkoitusperät kuitenkin selvät: päästä lisää v ttuilemaan ja nauramaan hänelle Youtubessa. Siellä taidesivustollakin näkyi jo tarpeeksi sellaisia kommentteja, jossa tälle tytölle piilovttuiltiin, muttei hän sitä tajunnut vaan piti kaikkia ystävinään.
Kyllä siitä tytöstä näki, kuinka tietämättään teki hallaa itselleen. Vaikka hänelle kuinka valisti, ettei internetiin saa jakaa omia yhteystietoja julkisesti, muttei oppi mennyt perille. Mitään pahaa ei ilmeisesti ehtinyt tapahtua lukuun ottamatta sitä kirjettä, jonka hän sai. Joku fiktiivistä hahmoa esittävä trollikin tuolla sivustolla pyöri ja ehdotti tapaamistaa, mihin tämä tyttö suostui ja moni oli heti varoittamassa, että eikö hän tajua, että fiktiivistä hahmoa esittävä käyttäjätili oli todellisuudessa trolli. Tuokin trollausjuttu alkoi siitä, kun tämä tyttö julkaisi itsestään ja siitä fiktiivisestä hahmosta kuvan, johon hän oli ihastunut. Kyllä, tämä tyttö oli olevinaan nettisuhteessa fiktiivisen hahmon kanssa. Ei tajunnut, että rajansa sillä mielikuvituksellakin on.
On kyllä kamalaa, että maailma on niin täynnä muita kiusaavia ilkiöitä, että kehitysvammaiselle käy noin jos hän käyttää sosiaalista mediaa ja ottaa kontaktia ihmisiin. Seksuaalisesti hyväksikäyttävät tietysti pahinta, sitäkin ilmeisesti kohdistuu kehitysvammaisiin tyttöihin enemmän kuin moni tietääkään.
Vaikka olen itsekin todennäköisesti jollain lailla heikkolahjainen, niin olen aika tarkka huomaamaan milloin minulle nauretaan vaikka sitä ei suoraan ilmaistaisi. Lisäksi olen pikemminkin epäluuloinen kuin hyväuskoinen. Lapsena olin kyllä aluksi hirveän hyväuskoinen. Kuvittelin myös, että kaikki pitävät minusta, mikä oli osa sosiaalista kömpelyyttäni ja varmasti osittain aiheutti sitä, että minua kiusattiin, tuppauduin muiden seuraan yhtään ajattelematta ettei minua siihen välttämättä haluta. En tarkoittanut mitään pahaa, mutta en osannut olla hienovaraisempi, olin vähän kuin sellainen iso kömpelö koira joka vouhottaa innoissaan jokaisen ympärillä.
Kyseessä oli kuitenkin vielä todella pahasti haavoittuva tyttö. Muistan kyseisen tytön kirjoittaneen nettiin pitävänsä johonkin animaatiosarjaan perustuvan miitin, jonka hän sitten perui. Monet kinui häneltä YouTube-videoita, mutta tytön sanojen mukaan äiti kielsi. En todellakaan ole ihmeissäni, jos äitikin oli alkanut ymmärtämään aikuisen lapsensa netinkäyttöä, kun toinen oli niin henkisesti pieni. Kuitenkin kun katseli niitä kommentteja, niin todella raadollisesti ihmiset pilkkasi keskivaikeasti kehitysvammaista, joka kuitenkin piti muita kavereina eikä ymmärtänyt toisten piilovittuiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika heikkolahjainen täytyy olla, jos uskoo monta sukupuolta -uskontoon.
Minusta kaikki ovat hyviä sellaisenaan ,kun ovat. Erilaisuus on rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki ovat hyviä sellaisenaan ,kun ovat. Erilaisuus on rikkautta.
Miksi sitten keksitään hienoja termejä? Nykyäänhän puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja psykologin lausunnoissa lukee, että prosessointinopeus on erittäin heikkoa. Samalla sitten kielletään älylliset eroavaisuudet ihmisissä. Tyhmyys on ominaisuus kuten silmien väri tai pituus.
Olen joskus miettinyt, oliko lapsuudenystäväni oikeasti heikkolahjainen vai oliko kyse jostakin muusta?
Hän kävi kyllä tavallista koulua keskinkertaisella menestyksellä, mutta lukiosta ei koskaan valmistunut, kun ei useista yrityksistä huolimatta päässyt läpi kirjoituksissa. Sen jälkeen haki monta kertaa lähihoitajakouluun, mutta ei tullut valituksi kuin vasta vuosien päästä aikuisena. Sai lapsen melko nuorena suunnittelematta, kun ei vain jotenkin tullut hankkineeksi e-pillereitä ja ajatelleeksi ehkäisyä. Lapsenkin kanssa asiat olivat vähän niin ja näin, ei käynyt neuvoloissa tms, kun ei vaan saanut oikein aikaiseksi. Nuoruudesta muistan, että hän ei koskaan ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista tai ajankohtaisista tapahtumista tms eikä esimerkiksi lukenut mitään ikinä tai katsonut elokuvia, koska "en tykkää kirjoista". Ei harrastuksia, ei mitään ammatillista kiinnostusta. Elämää tuntuu yhä leimaavan sellainen erikoinen saamattomuus ja välinpitämättömyys.
No, heikkolahjaisuutta tai ei, hänellä menee ihan hyvin. Opiskeli vihdoin ja viimein lähihoitajaksi ja on töissä kirkonkylän vanhainkodissa, asuu samalla kylällä lapsuudenkotinsa pihapiirissä, on kouluaikainen poikaystävä ja useampi lapsi. On saanut kyllä vanhemmiltaan aina todella paljon apua ja tukea, joten luulen että se oli hänen onnensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, oliko lapsuudenystäväni oikeasti heikkolahjainen vai oliko kyse jostakin muusta?
Hän kävi kyllä tavallista koulua keskinkertaisella menestyksellä, mutta lukiosta ei koskaan valmistunut, kun ei useista yrityksistä huolimatta päässyt läpi kirjoituksissa. Sen jälkeen haki monta kertaa lähihoitajakouluun, mutta ei tullut valituksi kuin vasta vuosien päästä aikuisena. Sai lapsen melko nuorena suunnittelematta, kun ei vain jotenkin tullut hankkineeksi e-pillereitä ja ajatelleeksi ehkäisyä. Lapsenkin kanssa asiat olivat vähän niin ja näin, ei käynyt neuvoloissa tms, kun ei vaan saanut oikein aikaiseksi. Nuoruudesta muistan, että hän ei koskaan ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista tai ajankohtaisista tapahtumista tms eikä esimerkiksi lukenut mitään ikinä tai katsonut elokuvia, koska "en tykkää kirjoista". Ei harrastuksia, ei mitään ammatillista kiinnostusta. Elämää tuntuu yhä leimaavan sellainen erikoinen saamattomuus ja välinpitämättömyys.
No, heikkolahjaisuutta tai ei, hänellä menee ihan hyvin. Opiskeli vihdoin ja viimein lähihoitajaksi ja on töissä kirkonkylän vanhainkodissa, asuu samalla kylällä lapsuudenkotinsa pihapiirissä, on kouluaikainen poikaystävä ja useampi lapsi. On saanut kyllä vanhemmiltaan aina todella paljon apua ja tukea, joten luulen että se oli hänen onnensa.
Mitenkäs se vastuu lääkepuolesta? Siinä kun ei ole varaa hölmöillä. Käsittääkseni lääkelaskuissakin testataan kolme kertaa virheetöntä suoritusta ennen lupien antamista. Näin siis olen itse käsittänyt asian. Lähihoitaja kun sellainen ammatti, jossa nyt kuka tahansa ei voi toimia, vaikka kyse onkin ammattikoulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki ovat hyviä sellaisenaan ,kun ovat. Erilaisuus on rikkautta.
Miksi sitten keksitään hienoja termejä? Nykyäänhän puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja psykologin lausunnoissa lukee, että prosessointinopeus on erittäin heikkoa. Samalla sitten kielletään älylliset eroavaisuudet ihmisissä. Tyhmyys on ominaisuus kuten silmien väri tai pituus.
Ja nykyään on "haasteita siinä ja tässä". Ei saa sanoa suoraan, että henkilöllä on matala äo. Pitää vaan olla hyshys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, oliko lapsuudenystäväni oikeasti heikkolahjainen vai oliko kyse jostakin muusta?
Hän kävi kyllä tavallista koulua keskinkertaisella menestyksellä, mutta lukiosta ei koskaan valmistunut, kun ei useista yrityksistä huolimatta päässyt läpi kirjoituksissa. Sen jälkeen haki monta kertaa lähihoitajakouluun, mutta ei tullut valituksi kuin vasta vuosien päästä aikuisena. Sai lapsen melko nuorena suunnittelematta, kun ei vain jotenkin tullut hankkineeksi e-pillereitä ja ajatelleeksi ehkäisyä. Lapsenkin kanssa asiat olivat vähän niin ja näin, ei käynyt neuvoloissa tms, kun ei vaan saanut oikein aikaiseksi. Nuoruudesta muistan, että hän ei koskaan ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista tai ajankohtaisista tapahtumista tms eikä esimerkiksi lukenut mitään ikinä tai katsonut elokuvia, koska "en tykkää kirjoista". Ei harrastuksia, ei mitään ammatillista kiinnostusta. Elämää tuntuu yhä leimaavan sellainen erikoinen saamattomuus ja välinpitämättömyys.
No, heikkolahjaisuutta tai ei, hänellä menee ihan hyvin. Opiskeli vihdoin ja viimein lähihoitajaksi ja on töissä kirkonkylän vanhainkodissa, asuu samalla kylällä lapsuudenkotinsa pihapiirissä, on kouluaikainen poikaystävä ja useampi lapsi. On saanut kyllä vanhemmiltaan aina todella paljon apua ja tukea, joten luulen että se oli hänen onnensa.
Ei todellakaan voi olla lähihoitaja, ellei sitten ole puoliväkisin pistetty opiskelemaan sitä alaa. Näitäkin on tapahtunut ja se on pahimmassa tapauksessa tarkoittanut ruumiitakin. Olen jopa kuullut, että tällaiset tapaukset kärsivät vielä isommista ongelmista verrattuna harjoittelupaikan potilaisiin.
Tai sitten tämä tuntemasi heikkolahjainen oli opiskellut lähiavustajaksi, joka opiskelee kyllä samoja asioita lähihoitajaksi opiskelevat lukuun ottamatta lääkematematiikkaa. Ehkä voit olla väärässä. Jospa hänellä on ollutkin jotain neurologista häikkää tai lukivaikeutta, ehkä masennusta ja koulukiusaamista taustalla, joilla on vaikutusta motivaatioon ja koulussa menestymiseen. Masennus laskee kognitiivisia kykyjä väliaikaisesti, jos sitä ei ymmärretä hoitaa. Tuokin diagnoosi voidaan lätkäistä helposti, jos nuoren vaikeaa masennusta ei huomata ja luullaan kouluongelmien johtuvan matalasta älykkyydestä.
Olen käynyt vaan ammattikoulun leipuriksi. 2003 valmistuin. En saanut töitä . Olisi pitänyt muuttaa kauemmaksi niin olisin saanut varman töitä. Olen 2014 toukokuusta ollut eläkkeellä. 7 vuotta. Mielentrveystoimisto laittoi minut eläkkeelle. Käyn yhä terapeutilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, oliko lapsuudenystäväni oikeasti heikkolahjainen vai oliko kyse jostakin muusta?
Hän kävi kyllä tavallista koulua keskinkertaisella menestyksellä, mutta lukiosta ei koskaan valmistunut, kun ei useista yrityksistä huolimatta päässyt läpi kirjoituksissa. Sen jälkeen haki monta kertaa lähihoitajakouluun, mutta ei tullut valituksi kuin vasta vuosien päästä aikuisena. Sai lapsen melko nuorena suunnittelematta, kun ei vain jotenkin tullut hankkineeksi e-pillereitä ja ajatelleeksi ehkäisyä. Lapsenkin kanssa asiat olivat vähän niin ja näin, ei käynyt neuvoloissa tms, kun ei vaan saanut oikein aikaiseksi. Nuoruudesta muistan, että hän ei koskaan ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista tai ajankohtaisista tapahtumista tms eikä esimerkiksi lukenut mitään ikinä tai katsonut elokuvia, koska "en tykkää kirjoista". Ei harrastuksia, ei mitään ammatillista kiinnostusta. Elämää tuntuu yhä leimaavan sellainen erikoinen saamattomuus ja välinpitämättömyys.
No, heikkolahjaisuutta tai ei, hänellä menee ihan hyvin. Opiskeli vihdoin ja viimein lähihoitajaksi ja on töissä kirkonkylän vanhainkodissa, asuu samalla kylällä lapsuudenkotinsa pihapiirissä, on kouluaikainen poikaystävä ja useampi lapsi. On saanut kyllä vanhemmiltaan aina todella paljon apua ja tukea, joten luulen että se oli hänen onnensa.
Ihan kuin minä yläkoululaisena: ei kiinnostanut politiikka, enkä jaksanut lukea kokeisiin, koska "ei jää päähän". Koen itseni sanasokeaksi: en osaa oikein selittää jotakin sanaa ja tuntuu, että joudun miettimään, miten ilmaista asia tai sana. Tämä vaikeus ilmeni esimerkkinä osata selittää kasvihuoneilmiö tai evoluutio, joista jäi vain kuva mieleen. Aivan syystäkin olen vältellyt lukemista ja minulla koskee myös silmiinkin pienen, mustan tekstin takia. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,5, mikä lienee keskinkertainen. Jos olisin matematiikan opiskellut ilman mukautusta, niin se olisi silloin ollut vitonen.
Ammattikoulua olen käynyt, enkä tiedä, jaksanko työskennellä ravintola-alalla, mutta välillä tuntuu, että pakko tyytyä koko työhön, vaikka selkä menisi paskaksi. Olen niin helvetin tyhmä monelle ammattikoulualalle ja samalla fyysisesti heikkokin. En omaa hyviä kädentaitojakaan, en ole edes yrittänyt. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että monennella kerralla sain kudottua ihan ensimmäiset sukat yläkoulussa. Muistan jääneeni jälkeen tekstiilikäsityössä. Liikunnallinen ihminenkään en ole koskaan ollut, koska se on "rankkaa" ja "tylsää". Erioten peruskoululaisena ajattelin näin.
On minua kehuttu hyväksi tietokoneella, mutta sekin jää siihen, että näppäilen tehokkaasti näppäimistöä ja haen tietoa itseäni kiinnostavista asioista. Ei minusta ole tietokoneen asentajaksi tai muuksi sellaiseksi. Ammatinvalintapsykologin ehdotus datanomin ammatista kuulosti oudolta luullessani heidän olevan matikkaneroja ja korjaavan tietokoneita kunnes hän oikaisi väärinkäsitykseni. Taidan tutustua, vaikka pelkään opiskella johtuen jo siitä, kuinka traumatisoiduin ravintola-alaa opiskellessa epäkiinnostavista tutkinnon osista (a la carte -tarjoilu ja palvelukodin keittiö) fyysisen raskauden takia. Erioten a la carte -tarjoilu oli minulle niin raskasta, että kädet vapisi lautasia kantaessa ja pelkäsin älyttömästi, että ne tippuu käsistäni. Olin purskahtaa jopa itkuunkin, jota osasin pidätellä.
Olen aiemminkin täällä kirjoitellut ja tiedän kärsiväni heikkolahjaisuudesta (tai siis korrektimmin sanottuna laaja-alaiset oppimisvaikeudet). Se on ihan tutkittu juttu, eikä kyse ole mistään omasta mututuntumasta ja tuskin psykologi tai lääkärikään mutuilee tällaisilla asioilla. Miksi olisin uskomatta ammattilaisten sanaa?
Suomen hallitus on niitä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, oliko lapsuudenystäväni oikeasti heikkolahjainen vai oliko kyse jostakin muusta?
Hän kävi kyllä tavallista koulua keskinkertaisella menestyksellä, mutta lukiosta ei koskaan valmistunut, kun ei useista yrityksistä huolimatta päässyt läpi kirjoituksissa. Sen jälkeen haki monta kertaa lähihoitajakouluun, mutta ei tullut valituksi kuin vasta vuosien päästä aikuisena. Sai lapsen melko nuorena suunnittelematta, kun ei vain jotenkin tullut hankkineeksi e-pillereitä ja ajatelleeksi ehkäisyä. Lapsenkin kanssa asiat olivat vähän niin ja näin, ei käynyt neuvoloissa tms, kun ei vaan saanut oikein aikaiseksi. Nuoruudesta muistan, että hän ei koskaan ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista tai ajankohtaisista tapahtumista tms eikä esimerkiksi lukenut mitään ikinä tai katsonut elokuvia, koska "en tykkää kirjoista". Ei harrastuksia, ei mitään ammatillista kiinnostusta. Elämää tuntuu yhä leimaavan sellainen erikoinen saamattomuus ja välinpitämättömyys.
No, heikkolahjaisuutta tai ei, hänellä menee ihan hyvin. Opiskeli vihdoin ja viimein lähihoitajaksi ja on töissä kirkonkylän vanhainkodissa, asuu samalla kylällä lapsuudenkotinsa pihapiirissä, on kouluaikainen poikaystävä ja useampi lapsi. On saanut kyllä vanhemmiltaan aina todella paljon apua ja tukea, joten luulen että se oli hänen onnensa.
Keskinkertainen menestys kuulostaa oudolta. Heikkolahjainen ei äärimmäisistä ponnisteluista huolimatta saa kutosta suurempaa arvosanaa ja yleensä opetussuunnitelman pitää olla reilusti helpotettu. Ehkä tämä tuntemasi "heikkolahjainen" on opetellut selviämään ulkoluvulla ja lukiossa on sitten tullut todellisuus vastaan: siellä ei enää pärjää vain muistamalla. Koskee myös korkeakoulujakin, pitää osata myös soveltaa oppimansa. Peruskoulu painottaa aika paljon tuota ulkoa opettelua ja soveltaminen jää näin ollen vähälle.
On niidenkin ihmisten tultava johonkin ,kun omassa maassaan on sota.
Sekaboltsi kirjoitti:
Aivottomat lääkärit ja psykologit kans samaan painua 😂😂😂😂 Paitsi eri asia on sydän yms muut lääkärit kai ne sentään jotai tietää.
Tällekin tyypille on sitten taas annettu lupa käyttää nettiä.
Minkä takia sitten Somaliasta tai Irakista ei ole saatu rakennettua hyvinvointivaltiota, jos maailmanlaajuisesti keskimääräinen äo on 100. Köyhissä Aasian maissa asuvat kuten thaimaalaiset ovat älykkäämpiä verrattuna somalialaisiin tai Yhdysvalloissa asuviin mustiin. Köyhyys ei vielä kerro älyllisistä kyvyistä, vaan kyse on geneettisestä asiasta.
Suvaitsevaisto tietysti koittaa kumota genetiikan ja etsiä syitä ympäristöstä ja köyhyydestä. Adoptiolapsiakin on tutkittu tässä asiassa Yhdysvalloissa: aasialaiset adoptiolapset pärjäävät mustia paremmin kognitiivisissa testeissä.