Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4732)
Suurin osa tän palstan kirjoittajia osuu otsikon kuvaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kehitysvammaisilla on kuitenkin itsemääräämisoikeus, johon nojataan, jos tämä lähettää seksuaalissävytteisiä viestejä netissä. Toki tätä tekee myös vammattomatkin. En väitäkään kaikkien kehitysvammaisten olevan perverssejä ja suurempi riski heillä on tulla hyväksikäytön uhriksi kuin tekijäksi. Koskee myös heikkolahjaisiakin. Tosin itseäni osaan suojella, vaikka onkin diagnoosiksi annettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja voisin vaikka tarpeen tullessa valehdella vain oman turvallisuuteni vuoksi.
Nimenomaan tuota tarkoitin sillä, että ne teinityttöjen julkaisut ovat mielestäni kaameita. Ovat täysin irrallaan todellisesta elämästä, ja tuollaisten julkaisujen kautta on iso riski joutua ties mihin seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.
En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.
Kyrpäjooseppi on poistettu täältä näköjään .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.
En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.
Muistan netissä tapauksen, jossa heikkolahjaisen oloinen nainen laittoi itsestään kuvia musliminaisen hijab-päässä. Aluksi hänellä oli tietysti kuvia itsestään hiukset esillä sekä suomalainen nimi. Äkkiä nimikin muuttui arabian kieliseksi. Luulin kyseisen naisen olleen ensin sekaisin, ja hän kirjoitti miehestä kommentteja ihan kuin nainen olisi tullut miehensä omaisuudeksi. Taisi todellisuudessa kyse olla oikeasti heikkolahjaisesta, joka ei osannut varoa ja suojella itseään. Ihan jo se naisen kirjoitustaitokin niin antoi sellaisen vaikutelman. Kaikkein eniten ihmetytti, että missä hänen vanhemmat olivat, kun oma tytär oli vaarassa.
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.
En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.
Muistan netissä tapauksen, jossa heikkolahjaisen oloinen nainen laittoi itsestään kuvia musliminaisen hijab-päässä. Aluksi hänellä oli tietysti kuvia itsestään hiukset esillä sekä suomalainen nimi. Äkkiä nimikin muuttui arabian kieliseksi. Luulin kyseisen naisen olleen ensin sekaisin, ja hän kirjoitti miehestä kommentteja ihan kuin nainen olisi tullut miehensä omaisuudeksi. Taisi todellisuudessa kyse olla oikeasti heikkolahjaisesta, joka ei osannut varoa ja suojella itseään. Ihan jo se naisen kirjoitustaitokin niin antoi sellaisen vaikutelman. Kaikkein eniten ihmetytti, että missä hänen vanhemmat olivat, kun oma tytär oli vaarassa.
😀😀😀
Mitäs hauskaa tässä on? Eikö sinusta mitenkään pääse eroon tällä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.
Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.
Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.
Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.
Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.
Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜
Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä.
Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.
Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti".
Kehitysvammaisilla on kuitenkin itsemääräämisoikeus, johon nojataan, jos tämä lähettää seksuaalissävytteisiä viestejä netissä. Toki tätä tekee myös vammattomatkin. En väitäkään kaikkien kehitysvammaisten olevan perverssejä ja suurempi riski heillä on tulla hyväksikäytön uhriksi kuin tekijäksi. Koskee myös heikkolahjaisiakin. Tosin itseäni osaan suojella, vaikka onkin diagnoosiksi annettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja voisin vaikka tarpeen tullessa valehdella vain oman turvallisuuteni vuoksi.
Nimenomaan tuota tarkoitin sillä, että ne teinityttöjen julkaisut ovat mielestäni kaameita. Ovat täysin irrallaan todellisesta elämästä, ja tuollaisten julkaisujen kautta on iso riski joutua ties mihin seuraan.
Kuitenkin heillä on itsemääräämisoikeus. Sama kuin antaisi lapselle itsemääräämisoikeuden. Kuka antaisi oman lapsensa ottaa kotiin miesvieraita ja syödä herkkuja mielin määrin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.
Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.
Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.
Hyvin kirjoitat kuitenkin. 90% paremmin kuin tällä palstalla yleensä kirjoitetaan.
Toki on totta, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Ihan jo pienellä paikkakunnalla väkisinkin eristäydyin muista, koska en kestänyt päänaukomisia yhdestä asiasta, johon olin syytön. En uskaltanut syystäkään tutustua uusiin ihmisiin. Toki isossa ryhmässä oli yksi, jonka kanssa käytiin samaa ylä- ja alakoulua ja tultiin jopa toimeenkin. Edes jotain kokemuksia olen saanut sosiaalisista tilanteista. Silti vain kirjoittelen ja kirjoittelen edelleen nettiin, vaikken nyt ihan täysin näkymätön ole ollessani työkokeilussa ja työpaikkakin saa jo viettämään aikaa perheenjäsenten kesken.
Jos minä menettäisin puhekykyni, niin minulla olisi mahdollisuus kompensoida se kirjoittamalla. Kirjoittamisessa on sekin parasta, että voin miettiä rauhassa sanomisia, eikä tarvitse pelätä ruudun toiselta puolen negatiivisilta kuulostavia reaktioita, joita pelkäsin peruskoululaisena.
Minua on kutsuttu analyyttiseksi. Otin tämän analysoivan kirjoitustaitoni puheeksi psykologilla ja koululääkärillä, mutta silti vain minulla pysyy heikkolahjaisen paperit. Olen jo sen faktan hyväksynytkin, että tyhmä mikä tyhmä, vaikka joidenkin silmissä annan itsestäni fiksun kuvan. Kuitenkaan en ala näyttäytymään muiden edessä tyhmältä. Helpompaa olisi oikeasti olla kehitysvammainen, koska silloin matalaa älykkyyttä ymmärretään parhaiten.
Minäkin olen miettinyt, että jossakin mielessä kehitysvammadiagnoosin saaneena olisi helpompaa. On nimittäin niin, että ellei ihminen ole selvästi kehitysvammainen, pidetään yksinkertaisista työtehtävistä suoriutumattomuutta usein laiskuutena ja piittaamattomuutena. Monet ihmiset uskovat, että ihan varmasti pärjää kunhan vain oikeasti yrittää, ja jos ei pärjää, ei ole yrittänyt tosissaan. "Tyhmä" haluaakin vain päästä helpolla.
Osittain tähän vaikuttaa varmasti se, että matalasta älykkyydestä puhumisesta on tullut jonkinlainen tabu. En tietenkään tarkoita sitä, että ihmisille pitäisi vain pamauttaa päin naamaa, että "olet tyhmä". Mutta asioista pitäisi kyetä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Nykyäänhän ei oikein voida enää sanoa, että tietynlaiset oppimisvaikeudet tarkoittavat itse asiassa matalaa älykkyyttä.
-se toinen heikkolahjainen
Se kaikki johtunee poliittisesta korrektiudesta ja koitetaan olla niin hienotunteisia, mutta samalla kielletään eroavaisuudet. Senhän takia heikkolahjaisuudesta puhutaan laaja-alaisina oppimisvaikeuksina. Ihan kuten ei saa sanoa sukupuolten välilläkään olevan älykkyydessä ja hui, aivoissa eroa! Mistään laaja-alaisista kävelyvaikeuksista ei puhuta amputoitujen jalkojen sijaan. Älykkyysasiat ovat tabu ja kuvitellaan kaikkien olevan yhtä älykkäitä.
Ehkä olen heikkolahjaisena (anteeksi, etten ole korrekti) liiankin rakastanut näihin diagnooseihin ja ottanut sen diagnoosi-kortin herkästi esiin lukuun ottamatta tilanteita, joissa rikon sääntöjä tai lakia, jolloin minusta ei tule mikään pakeneva hiirulainen. Menenkin ammatinvalintapsykologille omasta halusta, jonka luona varmaan sitten voivottelen, että olen heikkolahjainen ja matematiikka oli mukautettu, enkä jaksa lukea mitään kirjoja. Kuitenkin pidän itsenäisestä työnteosta, joka juontaa kiusaamiskokemuksista johtuen siitä, etten ole hirveämmin uskaltanut luottaa muihin ja naurunalaiseksi joutuminen on pelottanut. Ihan kuin kukaan ei saisi nähdä tekemisiäni, ettei vain naurettaisi. Ehkä olen vainoharhainen.
En tunne yhtään heikkolahjaista, joka puhuisi näin kovia ja faktatasoisesti kuin tämä kirjoittaja itse. Uskon älykkyytesi olevan normaalilla tasolla, mutta alle huipputason. Jo peruskoulusta saatu seiskan keskiarvo ja noin hyvä kirjallinen ilmaisu tällä palstalla on merkki ihan muusta kuin matalasta älykkyydestä.
Ja itse olen ollut avustajana lievästi kehitysvammaisille, eikä kukaan heistä kykenisi tällä palstalla kirjoittamaan analysoivaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaboltsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.
Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.
Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.
Hyvin kirjoitat kuitenkin. 90% paremmin kuin tällä palstalla yleensä kirjoitetaan.
Toki on totta, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Ihan jo pienellä paikkakunnalla väkisinkin eristäydyin muista, koska en kestänyt päänaukomisia yhdestä asiasta, johon olin syytön. En uskaltanut syystäkään tutustua uusiin ihmisiin. Toki isossa ryhmässä oli yksi, jonka kanssa käytiin samaa ylä- ja alakoulua ja tultiin jopa toimeenkin. Edes jotain kokemuksia olen saanut sosiaalisista tilanteista. Silti vain kirjoittelen ja kirjoittelen edelleen nettiin, vaikken nyt ihan täysin näkymätön ole ollessani työkokeilussa ja työpaikkakin saa jo viettämään aikaa perheenjäsenten kesken.
Jos minä menettäisin puhekykyni, niin minulla olisi mahdollisuus kompensoida se kirjoittamalla. Kirjoittamisessa on sekin parasta, että voin miettiä rauhassa sanomisia, eikä tarvitse pelätä ruudun toiselta puolen negatiivisilta kuulostavia reaktioita, joita pelkäsin peruskoululaisena.
Minua on kutsuttu analyyttiseksi. Otin tämän analysoivan kirjoitustaitoni puheeksi psykologilla ja koululääkärillä, mutta silti vain minulla pysyy heikkolahjaisen paperit. Olen jo sen faktan hyväksynytkin, että tyhmä mikä tyhmä, vaikka joidenkin silmissä annan itsestäni fiksun kuvan. Kuitenkaan en ala näyttäytymään muiden edessä tyhmältä. Helpompaa olisi oikeasti olla kehitysvammainen, koska silloin matalaa älykkyyttä ymmärretään parhaiten.
Minäkin olen miettinyt, että jossakin mielessä kehitysvammadiagnoosin saaneena olisi helpompaa. On nimittäin niin, että ellei ihminen ole selvästi kehitysvammainen, pidetään yksinkertaisista työtehtävistä suoriutumattomuutta usein laiskuutena ja piittaamattomuutena. Monet ihmiset uskovat, että ihan varmasti pärjää kunhan vain oikeasti yrittää, ja jos ei pärjää, ei ole yrittänyt tosissaan. "Tyhmä" haluaakin vain päästä helpolla.
Osittain tähän vaikuttaa varmasti se, että matalasta älykkyydestä puhumisesta on tullut jonkinlainen tabu. En tietenkään tarkoita sitä, että ihmisille pitäisi vain pamauttaa päin naamaa, että "olet tyhmä". Mutta asioista pitäisi kyetä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Nykyäänhän ei oikein voida enää sanoa, että tietynlaiset oppimisvaikeudet tarkoittavat itse asiassa matalaa älykkyyttä.
-se toinen heikkolahjainen
Se kaikki johtunee poliittisesta korrektiudesta ja koitetaan olla niin hienotunteisia, mutta samalla kielletään eroavaisuudet. Senhän takia heikkolahjaisuudesta puhutaan laaja-alaisina oppimisvaikeuksina. Ihan kuten ei saa sanoa sukupuolten välilläkään olevan älykkyydessä ja hui, aivoissa eroa! Mistään laaja-alaisista kävelyvaikeuksista ei puhuta amputoitujen jalkojen sijaan. Älykkyysasiat ovat tabu ja kuvitellaan kaikkien olevan yhtä älykkäitä.
Ehkä olen heikkolahjaisena (anteeksi, etten ole korrekti) liiankin rakastanut näihin diagnooseihin ja ottanut sen diagnoosi-kortin herkästi esiin lukuun ottamatta tilanteita, joissa rikon sääntöjä tai lakia, jolloin minusta ei tule mikään pakeneva hiirulainen. Menenkin ammatinvalintapsykologille omasta halusta, jonka luona varmaan sitten voivottelen, että olen heikkolahjainen ja matematiikka oli mukautettu, enkä jaksa lukea mitään kirjoja. Kuitenkin pidän itsenäisestä työnteosta, joka juontaa kiusaamiskokemuksista johtuen siitä, etten ole hirveämmin uskaltanut luottaa muihin ja naurunalaiseksi joutuminen on pelottanut. Ihan kuin kukaan ei saisi nähdä tekemisiäni, ettei vain naurettaisi. Ehkä olen vainoharhainen.
En tunne yhtään heikkolahjaista, joka puhuisi näin kovia ja faktatasoisesti kuin tämä kirjoittaja itse. Uskon älykkyytesi olevan normaalilla tasolla, mutta alle huipputason. Jo peruskoulusta saatu seiskan keskiarvo ja noin hyvä kirjallinen ilmaisu tällä palstalla on merkki ihan muusta kuin matalasta älykkyydestä.
Ja itse olen ollut avustajana lievästi kehitysvammaisille, eikä kukaan heistä kykenisi tällä palstalla kirjoittamaan analysoivaa tekstiä.
Niin varmaan😂😂😂😂
Sut kyllä tunnistaa sokeakin. Poistettiinko toinen käyttäjätilisi täältä ja nyt jonain toisena olet nauramassa ja pätemässä nippelitiedollasi?
Vierailija kirjoitti:
Kyrpäjooseppi on poistettu täältä näköjään .
Ja nyt näköjään seikkailee eri nimellä. Hoitolaitos voisi tarkemmin netinkäyttöä valvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä löytyy poliitikoista, erioten vihervasemmistosta.
Oisko keskustelua palstalaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello on 23.00 eli öitä kaikille ja kauniita unia oman kullan kuvia😀
Mun tietääkseni, jos on todellakin diagnosoitu älyllinen heikkolahjaisuus, niin se katsotaan kehitysvammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun tietääkseni, jos on todellakin diagnosoitu älyllinen heikkolahjaisuus, niin se katsotaan kehitysvammaksi.
Käytännössä kyse on vammaisuudesta, mutta teoriassa ovat terveitä. Menee vielä normaalin älykkyyden puolelle, vaikka kyse on jo matalasta älystä. Tämä kuitenkin tuottaa ongelmia peruskoulussa ja ovat siellä yli 20 oppilaan ryhmässä oppimatta edes lukemana ja kirjoittamaan kunnolla sekä hallitsemaan perustietoja.
Erioten omaiset ovat vaativampia ja eivät millään hyväksy, että heidän lapsensa on heikko. Pitäisi saada helpotuksia tehtäviin kuin tehtäviin, mutta silti ollaan kerjäämässä lapselle normaalia kasia. Vanhemmille ei yhtään aukea tämä, että helpotettu kasi ei meinaa kasia todistukseen. Käytännön aineetkin tuottaa myös hankaluuksia: mittaaminen kotitaloudessa tuottaa hankaluuksia ja liikunnassa ei kyetä edes yhdellä jalalla hyppäämään.
Luulisin kuitenkin suurimman osan huonoista olevan 90 prosenttisesti niitä, joilla on aivan muuta mielessä teini-iässä. Nuoruushan on muutenkin hankala vaihe. Ne huonot oppijat, jotka saa lähinnä kutosia, ovat taas osoittaneet vahvuutensa sosiaalisella puolella ja käytännön asioissa kuten teknisissä jutuissa. Heillä vielä on potentiaalia hankkia ammatti vaikkapa oppisopimuksella ja harkita vaikkapa yrittäjäksi ryhtymistä. Toista luokkaa on sitten nämä todelliset heikot, jotka taistelee aineessa kuin aineessa ja eivät ole riittävän vammaisia saadakseen erityispalveluja.
kyllä noita heikkolahjaisia päänaukojia näkyy harva se kerta pks seudulla. eikä nuppio toimi ilman täppäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.
Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.
Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.
Hyvin kirjoitat kuitenkin. 90% paremmin kuin tällä palstalla yleensä kirjoitetaan.
Toki on totta, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Ihan jo pienellä paikkakunnalla väkisinkin eristäydyin muista, koska en kestänyt päänaukomisia yhdestä asiasta, johon olin syytön. En uskaltanut syystäkään tutustua uusiin ihmisiin. Toki isossa ryhmässä oli yksi, jonka kanssa käytiin samaa ylä- ja alakoulua ja tultiin jopa toimeenkin. Edes jotain kokemuksia olen saanut sosiaalisista tilanteista. Silti vain kirjoittelen ja kirjoittelen edelleen nettiin, vaikken nyt ihan täysin näkymätön ole ollessani työkokeilussa ja työpaikkakin saa jo viettämään aikaa perheenjäsenten kesken.
Jos minä menettäisin puhekykyni, niin minulla olisi mahdollisuus kompensoida se kirjoittamalla. Kirjoittamisessa on sekin parasta, että voin miettiä rauhassa sanomisia, eikä tarvitse pelätä ruudun toiselta puolen negatiivisilta kuulostavia reaktioita, joita pelkäsin peruskoululaisena.
Minua on kutsuttu analyyttiseksi. Otin tämän analysoivan kirjoitustaitoni puheeksi psykologilla ja koululääkärillä, mutta silti vain minulla pysyy heikkolahjaisen paperit. Olen jo sen faktan hyväksynytkin, että tyhmä mikä tyhmä, vaikka joidenkin silmissä annan itsestäni fiksun kuvan. Kuitenkaan en ala näyttäytymään muiden edessä tyhmältä. Helpompaa olisi oikeasti olla kehitysvammainen, koska silloin matalaa älykkyyttä ymmärretään parhaiten.
Kuten täällä on jo sanottu, diagsoinnissasi on oltava jokin vialla. Vaikutat järkevältä tyypiltä. Kuulostat enemmän itseäsi vähättelevältä, mikä ei tietysti ole ihmekään, jos kiusattuna on kehittynyt pelkoja sosiaalisia tilanteita kohtaan. Kiusaaminen vaikuttaa myös aivoihin. Vaikeuksia on taatusti ollut ja uskon niiden olevan enemmän autismin kirjolaisuutta kuin heikkolahjaisuutta. Olisi parempi kertoa kaikista kokemistaan vaikeuksista ja peloista, jotta osattaisiin katsoa kokonaistilanne.
Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.