Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Hyvin kirjoitat kuitenkin. 90% paremmin kuin tällä palstalla yleensä kirjoitetaan.

Toki on totta, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Ihan jo pienellä paikkakunnalla väkisinkin eristäydyin muista, koska en kestänyt päänaukomisia yhdestä asiasta, johon olin syytön. En uskaltanut syystäkään tutustua uusiin ihmisiin. Toki isossa ryhmässä oli yksi, jonka kanssa käytiin samaa ylä- ja alakoulua ja tultiin jopa toimeenkin. Edes jotain kokemuksia olen saanut sosiaalisista tilanteista. Silti vain kirjoittelen ja kirjoittelen edelleen nettiin, vaikken nyt ihan täysin näkymätön ole ollessani työkokeilussa ja työpaikkakin saa jo viettämään aikaa perheenjäsenten kesken.

Jos minä menettäisin puhekykyni, niin minulla olisi mahdollisuus kompensoida se kirjoittamalla. Kirjoittamisessa on sekin parasta, että voin miettiä rauhassa sanomisia, eikä tarvitse pelätä ruudun toiselta puolen negatiivisilta kuulostavia reaktioita, joita pelkäsin peruskoululaisena.

Minua on kutsuttu analyyttiseksi. Otin tämän analysoivan kirjoitustaitoni puheeksi psykologilla ja koululääkärillä, mutta silti vain minulla pysyy heikkolahjaisen paperit. Olen jo sen faktan hyväksynytkin, että tyhmä mikä tyhmä, vaikka joidenkin silmissä annan itsestäni fiksun kuvan. Kuitenkaan en ala näyttäytymään muiden edessä tyhmältä. Helpompaa olisi oikeasti olla kehitysvammainen, koska silloin matalaa älykkyyttä ymmärretään parhaiten.

Kuten täällä on jo sanottu, diagsoinnissasi on oltava jokin vialla. Vaikutat järkevältä tyypiltä. Kuulostat enemmän itseäsi vähättelevältä, mikä ei tietysti ole ihmekään, jos kiusattuna on kehittynyt pelkoja sosiaalisia tilanteita kohtaan. Kiusaaminen vaikuttaa myös aivoihin. Vaikeuksia on taatusti ollut ja uskon niiden olevan enemmän autismin kirjolaisuutta kuin heikkolahjaisuutta. Olisi parempi kertoa kaikista kokemistaan vaikeuksista ja peloista, jotta osattaisiin katsoa kokonaistilanne.

Heikkolahjaisuus ei ole kehitysvammaisuutta. Sille ei voi mitään minkälaiseksi syntyy tähän maailmaan.

Elokapinalaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyrpäjooseppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.

Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.

Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.

Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.

Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.

Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.

Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜

Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä. 

Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.

Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti". 

Kehitysvammaisilla on kuitenkin itsemääräämisoikeus, johon nojataan, jos tämä lähettää seksuaalissävytteisiä viestejä netissä. Toki tätä tekee myös vammattomatkin. En väitäkään kaikkien kehitysvammaisten olevan perverssejä ja suurempi riski heillä on tulla hyväksikäytön uhriksi kuin tekijäksi. Koskee myös heikkolahjaisiakin. Tosin itseäni osaan suojella, vaikka onkin diagnoosiksi annettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja voisin vaikka tarpeen tullessa valehdella vain oman turvallisuuteni vuoksi.

Nimenomaan tuota tarkoitin sillä, että ne teinityttöjen julkaisut ovat mielestäni kaameita. Ovat täysin irrallaan todellisesta elämästä, ja tuollaisten julkaisujen kautta on iso riski joutua ties mihin seuraan.

Kuitenkin heillä on itsemääräämisoikeus. Sama kuin antaisi lapselle itsemääräämisoikeuden. Kuka antaisi oman lapsensa ottaa kotiin miesvieraita ja syödä herkkuja mielin määrin?

Itse olen tehnyt hoitoalan töitä kunnes vaihdoin toiselle ammattikoulualalle. On aivan totta, että keva-puolella resurssit ovat hyvin mitoitetut vrt. vanhus- tai mt-puoli. Vanhukset jätetään makaamaan p****isissa vaipoissaan ja sidotaan geriatrisiin tuoleihin. Masentuneelle näytetään ovea ja määrätään lääkkeitä. Onhan meillä tietysti syrjäytyneitä nuoria vailla toivoa tulevasta, on masennusta ja mahdollisesti päihdeongelmia, nepsy-oireyhtymää jne. Ollaan kuitenkin huolissaan kevojen suojatyöpaikoista.

Monta kertaa olen saanut kevan omaisilta raivoavaa palautetta milloin ylipainon lisääntymisestä, milloin oheissairauksien pahentumisesta johtuen makean ja roskaruuan syömisestä ja liiallisen alkoholin nauttimisesta. Pyydetään häätämään ukot pois, kun tyttöä hyväksikäytetään. Ei voinut toimia niin, koska imo kielsi. Omaiset silti oli kerjäämässä imoa. Järkyttävintä oli ne tapaukset, joissa imo antoi paljon, paljon oikeuksia jopa niille kehitysvammaisille psykoosipotilaille.

Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Jep, yli puolet kohtaamisistani ihmisistä on selvästi heikkolahjaisia. Toisaalta näinhän sen kuuluukin olla, koska jos ihmisten älykkyys/lahjakkuus noudattaa normaalijakaumaa ("Gaussin käyrä" teille ei-matemaattisille), niin puolet porukasta on alle ja puolet porukasta yli keskiarvon. Se vain, että keskiarvon kohdalla ihmiset ovat vielä varsin heikkolahjaisia. Sanotaan, että 60% vastaan tulevista ihmisistä on heikkolahjaisia tai kehitysvam maisia ja 40% on normaaleja tai lahjakkaita/älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Kiellätkö myös evoluution? Evoluutio tarkoitti tietyt ominaisuudet tiettyihin ympäristöihin. Afrikassa ollaan eletty samalla tavalla saviajoissa asuen villipetojen keskellä. Siellä fysiikka enemmän ratkaisee kuin älykkyys. Aasiassa taas viisaus kompensoi fyysistä heikkoutta. Eurooppa taas asettuu välimaastoon: on ollut metsästäjät ja keräilijät, sivilisaatiota on saatu rakennettua ja talvea varten on pitänyt miettiä, että miten ruokkia jälkeläiset.

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Joo, tänne on tullut insinöörejä ja aivokirurgeja uusiksi Karl Fazereiksi ja Finnlaysoneiksi.

Minä.

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Rasismia! Evoluutio on rasisti rotuja kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Kiellätkö myös evoluution? Evoluutio tarkoitti tietyt ominaisuudet tiettyihin ympäristöihin. Afrikassa ollaan eletty samalla tavalla saviajoissa asuen villipetojen keskellä. Siellä fysiikka enemmän ratkaisee kuin älykkyys. Aasiassa taas viisaus kompensoi fyysistä heikkoutta. Eurooppa taas asettuu välimaastoon: on ollut metsästäjät ja keräilijät, sivilisaatiota on saatu rakennettua ja talvea varten on pitänyt miettiä, että miten ruokkia jälkeläiset.

Ei vasemmiston aivopesua uskovat kykene tällaista ymmärtämään. Ovat ihan samalla tasolla kuin heikkolahjaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Kiellätkö myös evoluution? Evoluutio tarkoitti tietyt ominaisuudet tiettyihin ympäristöihin. Afrikassa ollaan eletty samalla tavalla saviajoissa asuen villipetojen keskellä. Siellä fysiikka enemmän ratkaisee kuin älykkyys. Aasiassa taas viisaus kompensoi fyysistä heikkoutta. Eurooppa taas asettuu välimaastoon: on ollut metsästäjät ja keräilijät, sivilisaatiota on saatu rakennettua ja talvea varten on pitänyt miettiä, että miten ruokkia jälkeläiset.

Ei vasemmiston aivopesua uskovat kykene tällaista ymmärtämään. Ovat ihan samalla tasolla kuin heikkolahjaiset.

Veganismi tyhmentää heitä, joten ei ihme jos uskotaan sähkön tulevan töpselistä ja pidetään kauramaitoa eettisenä. Evoluutiokin varmaan huuhaata myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuus näyttää kuuluvan heikkolahjaisille, meistä kaikista tulee kehitysmaalaisen tasoisia ennen pitkää - kiitosta vain kiinalaisille:

https://www.verkkouutiset.fi/korona-voi-tuhota-aivosi-yksi-oire-kertoo-…

Sitä se Suomen mulatisointi teettää. Paljon näkee nykyään ruskettuneita suomalaislapsia valkoisten naisten kanssa, jotka yleensä jäävät yksinhuoltajiksi. Valkoiset tyhmenee tätä menoa.

Juuri näiden ruskettuneiden takia lapsen koulupaikkaa on mietittävä tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Autismin piirteistä taas helpotuin yläkoululaisena, mikä selitti ujon ja introvertin luonteeni. Toki tiedän, ettei vielä sen perusteella tehdä autismi-diagnoosia, ja on ekstrovertteja autisteja, jotka eivät sitten hallitse sosiaalisten tilanteiden sääntöjä. Kuitenkin esimerkkinä silmiin katsominen oli hankalinta alakoululaisena ja menen mieluummin tietyn kaavan mukaan töissä kuin teen mitään ominpäin. Ei minusta hirveämmin ole ottamaan riskejä. On tähänkin tullut tosin parannusta ja kykenen ottamaan ohjat omiin käsiini suunnitellen työtäni ja tehden jopa kahta asiaa samaan aikaan. Se ei ole mikään rooli. Muistan ensimmäisen työssäoppimisjakson aiheuttaneen minulle vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa ja pääni sisällä itsekseni mietin, että miten ja mistä aloitan ja voinko tehdä tuota tai tätä. Ihan kuin olisin luvan tarvinnut. Ehkä myös diagnosoimaton masennus sekä epävarma luonne teki minusta myös passiivisen. No, onneksi siihen on jonkinlaista muutosta tullut.

Itsehän miellän itseni aspergeriksi, koska löytämieni tietojen mukaan aspergerit yrittää olla sosiaalisia kuten minäkin yritin, mutten keksinyt hirveämmin puheenaiheita paitsi itseäni kiinnostavista asioista. Itse mielelläni puhun eri kulttuureista ja uskonnoista (vaikka olen ateisti), veganismin ja vähemmistöjen politisoinnista, politiikasta, feminismin historiasta ja pohjoismaalaisten (erioten suomalaisten) naisten aseman historiasta viikinkien ja muisnaisuskontojen kautta. Näistä olen hakenut itse tietoa netistä.

Minullakin on aspergereille tyypillisesti erityiskiinnostuksenkohteita, joista voin pitää vaikka pitkiä esitelmiä jos joku on kyseisistä aiheista kiinnostunut kuulemaan. Koska nämä kiinnostuksenkohteet ovat ns älyllisiä, hämää se ehkä ihmisiä näissä tilanteissa pitämään minua fiksuna. Tämän lisäksi minulla on hyvä yleissivistys ja olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja keskustelen niistä mielelläni. Mutta toisaalta minua toisissa tilanteissa pidetään yksinkertaisena ja katsotaan joko karsaasti tai säälien. Jossain vaiheessa yksinkertaisuuteni paljastuu niillekin, jotka ovat aluksi pitäneet minua normaalina. Ennen tämä oli minulle aina kauhea pettymys; kerta toisensa jälkeen lähdin rakentamaan itsestäni normaalia vaikutelmaa ja aina kuvittelin sillä kertaa onnistuvani. Mutta nykyään en enää jaksa samalla tavalla yrittää. Olen ottanut sen asenteen, että jos ei yksinkertaisuuteni ja omituisuuteni vielä ole jossakin ihmisjoukossa tiedossa, niin kyllä se pian niille selviää. Osaan jo odottaa sitä.

En tunne mutta tällä palstalla heitä tuntuu olevan aika paljon.

Tämä on muuten minun tekemäni aloitus jossa kerron tilanteestani, jos jotakuta kiinnostaa:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4059832/mita-tekisit-tilanteessani-oppi…

Minä olen siis se täällä heikkolahjaiseksi itseään epäilevä. Tuo mistä kerron kyseisessä aloituksessa, eli yritys päästä työkyvyn arviointiin (sitä minulle myös suositeltiin), epäonnistui, koska olen tällä hetkellä töissä. Siitä huolimatta, että itse tiedän olevani vajaatyökykyinen ja olen hirvittävän huolissani taloudellisesta pärjäämisestäni tulevaisuudessa. Ei meille väliinputoajille ole oikein mitään apuja tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyrpäjooseppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.

Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.

Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.

Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.

Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.

Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.

Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜

Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä. 

Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.

Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti". 

Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.

En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.

Muistan netissä tapauksen, jossa heikkolahjaisen oloinen nainen laittoi itsestään kuvia musliminaisen hijab-päässä. Aluksi hänellä oli tietysti kuvia itsestään hiukset esillä sekä suomalainen nimi. Äkkiä nimikin muuttui arabian kieliseksi. Luulin kyseisen naisen olleen ensin sekaisin, ja hän kirjoitti miehestä kommentteja ihan kuin nainen olisi tullut miehensä omaisuudeksi. Taisi todellisuudessa kyse olla oikeasti heikkolahjaisesta, joka ei osannut varoa ja suojella itseään. Ihan jo se naisen kirjoitustaitokin niin antoi sellaisen vaikutelman. Kaikkein eniten ihmetytti, että missä hänen vanhemmat olivat, kun oma tytär oli vaarassa.

Täällä netissä oli aikoinaan tapaus, jossa älyllisesti kehitysvammainen (arviolta 4-6-vuotiaan tasolla LPS-leluineen ja mielikuvitustovereineen) julkaisi itsestään videoita. Kommentit olivat pääasiassa vittuilua tytön puheesta ja ulkonäöstä. Tytön käyttäjätili poistui, mutta videot ei, koska niitäkin voidaan nykyään kopioida.

Kyllä tämä kyseinen tyttö liikkui toisellakin sivustolla, jossa julkaistiin omia piirustuksia, maalauksia yms. Sielläkin jotkut mankui tätä tyttöä tekemään lisää videoita Youtubeen. Tarkoitusperät kuitenkin selvät: päästä lisää v ttuilemaan ja nauramaan hänelle Youtubessa. Siellä taidesivustollakin näkyi jo tarpeeksi sellaisia kommentteja, jossa tälle tytölle piilovttuiltiin, muttei hän sitä tajunnut vaan piti kaikkia ystävinään.

Kyllä siitä tytöstä näki, kuinka tietämättään teki hallaa itselleen. Vaikka hänelle kuinka valisti, ettei internetiin saa jakaa omia yhteystietoja julkisesti, muttei oppi mennyt perille. Mitään pahaa ei ilmeisesti ehtinyt tapahtua lukuun ottamatta sitä kirjettä, jonka hän sai. Joku fiktiivistä hahmoa esittävä trollikin tuolla sivustolla pyöri ja ehdotti tapaamistaa, mihin tämä tyttö suostui ja moni oli heti varoittamassa, että eikö hän tajua, että fiktiivistä hahmoa esittävä käyttäjätili oli todellisuudessa trolli. Tuokin trollausjuttu alkoi siitä, kun tämä tyttö julkaisi itsestään ja siitä fiktiivisestä hahmosta kuvan, johon hän oli ihastunut. Kyllä, tämä tyttö oli olevinaan nettisuhteessa fiktiivisen hahmon kanssa. Ei tajunnut, että rajansa sillä mielikuvituksellakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismin piirteistä taas helpotuin yläkoululaisena, mikä selitti ujon ja introvertin luonteeni. Toki tiedän, ettei vielä sen perusteella tehdä autismi-diagnoosia, ja on ekstrovertteja autisteja, jotka eivät sitten hallitse sosiaalisten tilanteiden sääntöjä. Kuitenkin esimerkkinä silmiin katsominen oli hankalinta alakoululaisena ja menen mieluummin tietyn kaavan mukaan töissä kuin teen mitään ominpäin. Ei minusta hirveämmin ole ottamaan riskejä. On tähänkin tullut tosin parannusta ja kykenen ottamaan ohjat omiin käsiini suunnitellen työtäni ja tehden jopa kahta asiaa samaan aikaan. Se ei ole mikään rooli. Muistan ensimmäisen työssäoppimisjakson aiheuttaneen minulle vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa ja pääni sisällä itsekseni mietin, että miten ja mistä aloitan ja voinko tehdä tuota tai tätä. Ihan kuin olisin luvan tarvinnut. Ehkä myös diagnosoimaton masennus sekä epävarma luonne teki minusta myös passiivisen. No, onneksi siihen on jonkinlaista muutosta tullut.

Itsehän miellän itseni aspergeriksi, koska löytämieni tietojen mukaan aspergerit yrittää olla sosiaalisia kuten minäkin yritin, mutten keksinyt hirveämmin puheenaiheita paitsi itseäni kiinnostavista asioista. Itse mielelläni puhun eri kulttuureista ja uskonnoista (vaikka olen ateisti), veganismin ja vähemmistöjen politisoinnista, politiikasta, feminismin historiasta ja pohjoismaalaisten (erioten suomalaisten) naisten aseman historiasta viikinkien ja muisnaisuskontojen kautta. Näistä olen hakenut itse tietoa netistä.

Minullakin on aspergereille tyypillisesti erityiskiinnostuksenkohteita, joista voin pitää vaikka pitkiä esitelmiä jos joku on kyseisistä aiheista kiinnostunut kuulemaan. Koska nämä kiinnostuksenkohteet ovat ns älyllisiä, hämää se ehkä ihmisiä näissä tilanteissa pitämään minua fiksuna. Tämän lisäksi minulla on hyvä yleissivistys ja olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja keskustelen niistä mielelläni. Mutta toisaalta minua toisissa tilanteissa pidetään yksinkertaisena ja katsotaan joko karsaasti tai säälien. Jossain vaiheessa yksinkertaisuuteni paljastuu niillekin, jotka ovat aluksi pitäneet minua normaalina. Ennen tämä oli minulle aina kauhea pettymys; kerta toisensa jälkeen lähdin rakentamaan itsestäni normaalia vaikutelmaa ja aina kuvittelin sillä kertaa onnistuvani. Mutta nykyään en enää jaksa samalla tavalla yrittää. Olen ottanut sen asenteen, että jos ei yksinkertaisuuteni ja omituisuuteni vielä ole jossakin ihmisjoukossa tiedossa, niin kyllä se pian niille selviää. Osaan jo odottaa sitä.

Neurokirjon häiriöilläkin on vaikutusta ihmisen toimintakykyyn. Luulen teidän molempien kirjoittajien tapauksessa kyseessä olevan siitä ja ehkäpä sosiaalisesta jännittämisestä. En usko yhtään matalaan älyynne.

Toisen kommentoijan diagnoosissa on oltava jotain vialla, jos on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Koulukiusaaminen ja siitä seurannut masennus sekä itsensä vihaaminen vaikuttaa paljonkin motivaatioon edes yrittää ja koulumenestykseen. Tätä seikkaa ei kaikki tutkijat ota huomioon vaan lätkäistään heikkolahjaisen polttomerkki. Kannattaa vaatia aina tarkempia tutkimuksia jos on hyvinkin epäileväinen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyrpäjooseppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lievä kehitysvamma aina niin helppoa ole. Monet voi masentua ja ahdistua kun ymmärtää erilaisuutensa ja haluaisi olla normaaliälyisten kanssa vaikka kaveria. Voi jäädä väliinputoajiksikin, esim jollain voi olla tilanne että ei ole tarpeeksi vammainen esim avustajaan mutta ei pärjää täysin itsenäisestikään.

Jotkut lievästi kehitysvammaiset ei myöskään koe omikseen jotain kehitysvammaisten ryhmiä missä on vaikeamminkin vammaisia vaan haluaisivat ollla osa normaalia porukkaa. Vähän kuin olisi kahden maailman välissä. Tästä on youtubessa hyvä video nimeltä Kahden maailman välissä.

Kuitenkin tuen saamisessa on eroa verrattuna tällaisena rajatapauksena olemiseen. On niin inhottavaa olla tällainen väliinputoaja, jolla on kuitenkin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja joka yritti tavallisessa ammattikoulussa opiskella toista alaa kunnes todellisuus sosiaalisisen vuorovaikutuksen taidoissa tuli vastaan. No, onpahan nyt sekin koettu, eikä kaduta, että yritin. Olenkin oppinut tästä elämästä, että ihmiset katuu eniten tekemättömiä tekoja - oli ne sitten huonoja tai hyviä. Itse taas olen koittanut tehdä kaiken oikein ja harkiten, vaikken pode perfektionismia. Tästä luonteenpiirteestä on toki hyötyä vaikkapa äänestäessä, jolloin perehdyn minua kiinnostaviin ehdokkaisiin ja teen sitten lopullisen päätökseni.

Ammatinvalintapsykologille pääsin jo ensimmäistä kertaa ja jatkoa on tiedossa. Olen hieman toiveikas ja samalla skeptinen. Onko minunlaiselle ihmiselle mitään ammattia, joka olisi fyysisesti kevyttä ilman, että vaaditaan huippuälykkyyttä. Sellaisia löytynee suurella todennäköisyydellä ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta, jonne ei äly riitä, joten ne unohdettakoot. Kuvailujeni perusteella ammatinvalintapsykologi sai minusta hyvän visuaalisen muistin ja tarkan luonteen omaavan kuvan kertoessani, että näkömuistin avulla aloin hahmottamaan ammattikoulussa, että milloin vaaka näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa (tiedän edellä mainitun olevan suurempi kuin jälkimmäisen, mutta se punnitseminen käytännössä oli alussa vaikeaa, senkus nauratte) sekä muistamaan, että paljon annan rahaa takaisin 20 eurosta, jolla asiakas maksoi 7 euron ostoksensa. Perheenjäsenen yritykselläkin laskin kolme kertaa kassan rahat viime viikolla varmistaakseni, että summa oli oikea ja kyse oli vielä isoista summista, joten halusin pitää huolen, että ne oli oikein laskettu. Tosiaan oli itse vastattava ko. yrityksestä viime viikolla tutun kanssa lukuun ottamatta yrityksen laskuja ja tukkuasiointeja.

Minulla tuo heikkolahjaisen leima on vaikuttanut itsetuntoon ja jopa kehitysvammaisen paperitkin. Perheessäni ei koskaan puhuttu näistä asioista, vaan itse papereita penkomalla löysin ne diagnoosit ja unohdin ne, vaikka sitten ne joskus tuli mieleen, mutta kuitenkin tein parhaani pitääkseni ne piilossa muilta ja ajatellessani, että ihan normaali olen. Suosin ja suosin edelleen nk. normaaleja kavereita ja miehiäkin. Minulla on ihan samat vaatimukset miesten suhteen kuin muillakin naisilla eli pitää olla yli 170 cm pitkä. On se toki hauskaa, kuinka tällainen peruskoulussa ja kylässä vihattu on sitten aikuisuudessa töissä pidetty ja pidetty jopa miesten keskuudessa niin, että on ihan treffeille saakka päässyt. Ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni, enkä välttämättä kerro, vaikka tiedän, että rehellisyys maan perii ja valheilla on lyhyet jäljet. Joissakin tilanteissa toki näen valehtelun oikeutetuksi, jos kyse on omasta tai toisen turvallisuudesta.

Kirjoitan seuraavaksi autismistani, koska enempää ei mahdu tähän kommenttiin.

Hahahaa ja hehhheee XD 😂😂😂😂😀🤪😜

Taasko sinä tulit tänne? Lupasit pysyä siellä omassa keskustelussa, jossa olisi pätemässä nippelitiedolla ja kommentoimassa nauruhymiöiden kera. Vanhempasi tai hoitajasi saisi rajoittaa netin käyttöä tai vähintään valvoa sitä. 

Samaa olen ihmetellyt, että eikö selvästi vammaisten netinkäyttöä todellakaan valvota mitenkään.

Tullut siihen tulokseen, että valitettavasti ei.. olen sen verran kaameisiin julkaisuihin törmännyt esim. teini-ikäisten tyttöjen FB-profiileissa. Yksi karmeimmista esimerkeistä: kuva sängystä ja tytön teksti "tuonne haluan miehen kanssa mennä haluan haluan mennä heti". 

Kirjoittaako kyseinen sekopää ihan seksuaalissävytteisiä viestäjäkin alaikäisille vai puhutko jostain toisesta tyypistä? Aika kamalaa. Tämä some on oikeasti vaarallinen paikka, erioten lapsille, kun täällä kaikenlaiset perverssit ja pedofiilit kirjoittelee epäsiveellisiä kommentteja ja julkaisee sellaisia materiaaleja ilman, että niihin välttämättä puututaan kunnolla. Näitä samaisia tyyppejä pyörii myös lapsille suunnatuilla pelisivustoilla ja sen takia ne sinne menee, kun enemmistö käyttäjistä on lapsia.

En tästä palstan "kyrpäjoosepista" tiedä, mutta aika hirveitä kommentteja nuo selvästi kehitysvammaiset teinitytöt ovat saaneet julkaisuihinsa. Kovin monta "you sexy babe i love you" -tyylistä kommenttia on. Jokainen voi miettiä, mikä miesryhmä näitä eniten lähettää. En voi sitä avoimesti tänne kirjoittaa.

Muistan netissä tapauksen, jossa heikkolahjaisen oloinen nainen laittoi itsestään kuvia musliminaisen hijab-päässä. Aluksi hänellä oli tietysti kuvia itsestään hiukset esillä sekä suomalainen nimi. Äkkiä nimikin muuttui arabian kieliseksi. Luulin kyseisen naisen olleen ensin sekaisin, ja hän kirjoitti miehestä kommentteja ihan kuin nainen olisi tullut miehensä omaisuudeksi. Taisi todellisuudessa kyse olla oikeasti heikkolahjaisesta, joka ei osannut varoa ja suojella itseään. Ihan jo se naisen kirjoitustaitokin niin antoi sellaisen vaikutelman. Kaikkein eniten ihmetytti, että missä hänen vanhemmat olivat, kun oma tytär oli vaarassa.

Täällä netissä oli aikoinaan tapaus, jossa älyllisesti kehitysvammainen (arviolta 4-6-vuotiaan tasolla LPS-leluineen ja mielikuvitustovereineen) julkaisi itsestään videoita. Kommentit olivat pääasiassa vittuilua tytön puheesta ja ulkonäöstä. Tytön käyttäjätili poistui, mutta videot ei, koska niitäkin voidaan nykyään kopioida.

Kyllä tämä kyseinen tyttö liikkui toisellakin sivustolla, jossa julkaistiin omia piirustuksia, maalauksia yms. Sielläkin jotkut mankui tätä tyttöä tekemään lisää videoita Youtubeen. Tarkoitusperät kuitenkin selvät: päästä lisää v ttuilemaan ja nauramaan hänelle Youtubessa. Siellä taidesivustollakin näkyi jo tarpeeksi sellaisia kommentteja, jossa tälle tytölle piilovttuiltiin, muttei hän sitä tajunnut vaan piti kaikkia ystävinään.

Kyllä siitä tytöstä näki, kuinka tietämättään teki hallaa itselleen. Vaikka hänelle kuinka valisti, ettei internetiin saa jakaa omia yhteystietoja julkisesti, muttei oppi mennyt perille. Mitään pahaa ei ilmeisesti ehtinyt tapahtua lukuun ottamatta sitä kirjettä, jonka hän sai. Joku fiktiivistä hahmoa esittävä trollikin tuolla sivustolla pyöri ja ehdotti tapaamistaa, mihin tämä tyttö suostui ja moni oli heti varoittamassa, että eikö hän tajua, että fiktiivistä hahmoa esittävä käyttäjätili oli todellisuudessa trolli. Tuokin trollausjuttu alkoi siitä, kun tämä tyttö julkaisi itsestään ja siitä fiktiivisestä hahmosta kuvan, johon hän oli ihastunut. Kyllä, tämä tyttö oli olevinaan nettisuhteessa fiktiivisen hahmon kanssa. Ei tajunnut, että rajansa sillä mielikuvituksellakin on.

On kyllä kamalaa, että maailma on niin täynnä muita kiusaavia ilkiöitä, että kehitysvammaiselle käy noin jos hän käyttää sosiaalista mediaa ja ottaa kontaktia ihmisiin. Seksuaalisesti hyväksikäyttävät tietysti pahinta, sitäkin ilmeisesti kohdistuu kehitysvammaisiin tyttöihin enemmän kuin moni tietääkään.

Vaikka olen itsekin todennäköisesti jollain lailla heikkolahjainen, niin olen aika tarkka huomaamaan milloin minulle nauretaan vaikka sitä ei suoraan ilmaistaisi. Lisäksi olen pikemminkin epäluuloinen kuin hyväuskoinen. Lapsena olin kyllä aluksi hirveän hyväuskoinen. Kuvittelin myös, että kaikki pitävät minusta, mikä oli osa sosiaalista kömpelyyttäni ja varmasti osittain aiheutti sitä, että minua kiusattiin, tuppauduin muiden seuraan yhtään ajattelematta ettei minua siihen välttämättä haluta. En tarkoittanut mitään pahaa, mutta en osannut olla hienovaraisempi, olin vähän kuin sellainen iso kömpelö koira joka vouhottaa innoissaan jokaisen ympärillä.

ihan höpöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi islamisoituu, niin silloin kansalaisten keskimääräinen äo laskee ja silloin meistä tulee alkuasukkaita. Katsokaa vaikkapa Somaliaa tai Irakia, miten niitä maita on rakennettu jos kansalaisten keskimääräinen äo on 68 tai 80.

Keskimääräinen äö on kansalaisuudesta riippumatta 100. Koulutuksen puute estää älykkäitäkin kehitysmaiden ihmisiä pääsemästä eteenpäin. Suomessa on prosentuaalisesti yhtä paljon heikkolahjaisia suomalaisia, kuin somaliassa on heikkolahjaisia somalialaisia. Suomessa me muut vain verovarojen kautta elätämme nämä lahjattomat.

Ei ole joka kansalla sama keskiarvo. Tutustu Matin isän tutkimuksiin.