Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 23:00"]

 Olen hokannut, että sosiaalisella jännityksellä on kyllä suuri merkitys oppimistilanteessa, ja jatkuva epäonnistuminen/ahdistuminen/ympäristön negatiivinen palaute saattaa johtaa siihen, että pidät itseäsi tyhmempänä kuin oikeasti olet. Toinen on liiallinen täydellisyyden tavoittelu ja tunne siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä työntekijä. Nämä tunteet saavat meidät kuluttamaan voimavaroja turhaan stressaamiseen, mikä on pois omaksumiskyvystä.

[/quote]

Samastuin kyllä tekstiin ihan täysin! Nykyään, kun ohjeistetaan, niin päässä pyörii vaan ajatus "PAKKO YMMÄRTÄÄ EKALLA KERRALLA TAI MUUTEN OLEN TYHMÄ" ja opinko? En. Tuntuu toisinaan, että ihan yksinkertaisetkin asiat pitää tehdä viisi kertaa väärin, ennen kuin opin, enkä välttämättä silloinkaan... Ja täähän suututtaa kauheasti sellaisia temperamenttisia, nopeita henkilöitä.

Olen lukenut tätäkin ketjua melkein itku kurkussa, mua pidetään varmasti heikkolahjaisena, idioottina, jälkeenjääneenä, ja sen myötä pidän itsekin itseäni sellaisena. Sosiaalisissa tilanteissa olen ihan urpo kömpelys. Ja sitten taas kuitenkin mietin päivät pitkät asioita, analysoin tilanteita ja tunteita, ja olettaisin, ettei umpityhmä ihminen sellaisella vaivaisi päätään.

:(((((((((((((

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 16:08"]

Vanha ketju, mutta nostan kun löytyi Googlen kautta. Tässä tällainen kysymys: Voiko älyllisesti heikkolahjainen olla esim. taiteellisesti lahjakas? Olen itse aina ollut taiteellisesti lahjakas, mutta muutoin epäilen omin älyllisiä kykyjäni: muut ihmiset ovat aina pitäneet minua jotenkin "yksinkertaisena" ja hyljeksineet tämän takia sosiaalisesti. Olen tutkinut kaikenlaista, mm. Aspergerin syndroomaa, mutta sekään ei aivan täsmää. Haluaisin ikäänkuin diagnosoida itseni, sillä olen tullut siihen pisteeseen elämässäni, jossa minun pitäisi selittää omille vanhemmilleni, miksi en ole onnistunut löytämään kumppania, ja hankkimaan lastenlapsia (painostus ja syyttely on kovaa). En voi sanoa heille syyksi, että muut ihmiset pitävät minua "yksinkertaisena". Tuo kuullostaa hassulta eikä taida edes pitää paikkaansa. Jos et löydä kumppania koska ihmiset pitävät sinua "yksinkertaisena" täytyy taustalla olla jokin oikea vajavuus. Mutta asperger se ei todennäkösesti ole. Voisiko olla älyllinen heikkolahjaisuus taiteellisella lahjakkuudella??? Tai lievä synnytyksestä aiheutunut aivovamma? Koin aikoinani rankan "imukuppisynnytyksen"...

[/quote]

Tekstisi on sujuvaa ja kieliopillisesti hyvää. En usko, että kognitiivisissa taidoissasi on isompaa häikkää. Oppimisvaikeudet voivat olla kapea-alaisiakin (esim. vain matikassa). Miksi epäilet olevasi ns. yksinkertainen (muuten kuin että koet muiden ajattelevan niin)? Omalta tk-lääkäriltä voi pyytää lähetettä eteenpäin, esim. neuropsykologisiin tutkimuksiin. Omin päin on aika mahdotonta päätyä oikeaan diagnoosiin. Tsemppiä!

Kaikki vihreät oikeastaan mitä olen tavannut. Suurin osa työttömiä

Hyvä esimerkki tunnistaa tällainen heikkolahjainen on se, että ottaa kaiken tosissaan faktana, mitä vaikka tv:n ajankohtais-ohjelmassa poliitikot puhuu, eikä kykene missään määrin analysoimaan itse syy-seuraus-suhteita tai havainnoimaan yhteiskuntaa. Normaali aikuinen ihminen ei tietenkään ole vainoharhaisen kriittinen, mutta se, jos näkemykset on tällaisia: "Asia .... on näin, koska ministeri sanoi A-talkissa niin." Tietysti asia voi olla niin, mutta pointti se, että henkilö ei pysty perustelemaan, miksi on samaa mieltä tai vastaavaa. Mahdotonta on myös huomata sosiaalisia normeja ja ihanteita. Tietenkään ei ole merkki heikolahjaisuudesta, jos ei elä niiden mukaan, mutta normaali aikuinen huomaa,mitkä yhteiskunnassa ovat ihanteita/normeja.Toivottavasti joku tajuaa, mitä ajan takaa. :)

Löytävätkö heikkolahjaiset paikan tästä yhteiskunnasta?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 19:48"]

Löytävätkö heikkolahjaiset paikan tästä yhteiskunnasta?

[/quote]

Luulen, että usein ei. Musta tuntuu, että nää kuulusat syrjäytyneet nuoret meihet on moni heikkolahjaisia. Nykyään täytyisi olla työelämässä pärjätäkseen sosiaalisesti ja muutekin monialaisesti lahjakas. Vaikkaolsii jollain alueella (esim matematiikka) lahjakas, jos muut alueet on heikkkoja on todella vaikea pärjätä.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]

Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.

[/quote]

Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.

Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)

[/quote]

En tieda missa asut, mutta olisiko mahdollista yrittaa laajentaa tuttavapiiriasi jotenkin? Kuulostaa, ettet jostain syysta tapaa oikeanlaisia ihmisia.

Koiraa ulkoiluttaessa on helppo tutustua ihmisiin, voit tarjoutua viemaan ulos naapurin koiraa ja jos siita ei muuta irtoa niin ainakin pyyteetonta rakkautta karvapallerolta;)

Mun ystavapiiriini mahtuu jos jonkinlaista hiihtajaa, eika mainitsemasi piirteet kylla olisi mitenkaan ylitsepaasematon asia, eika este kaveruudelle. 

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:14"]

Itseni. Ymmärsin jo lapsena, etten pysy muiden mukana oikein missään. Leikeissä en ymmärtänyt ja nykyään sosiaalisia tilanteita hirveän vaikea seurata. Jäin 2 kertaa luokalle, mutta niin sitä vaan porskutettiin,mahtavien opettahien avulla pääsin peruskoulusta läpi ja oon nykyään kampaaja. Mielestäni oon ihan kiva tyyppi, vaikka olenkin ehkä hieman hidas. Elän normaalia elämää., ja mulla on maailman paras mies. Äiti käytti hyvin runsaasti alkoholia ja tupakkaa odottaessaan munia, varmaan vaikutti.

[/quote]

Tässä on vain yksi (tässä ketjussa niitä on monia) hämmentävä esimerkki itsensä heikkolahjaiseksi luokittelevan henkilön hyvin ja fiksusti kirjoittamasta kommentista. Lahjakkuutta taitaa tosiaan olla montaa lajia. Jos joltakin osa-alueelta puuttuu, muut kyvyt kyllä kompensoivat. Ja Suomen koulujärjestelmä on sen verran hyvä, että hyviä ihmisiä ei suotta hukata, vaikka joillakin osa-alueilla olisi vaikeuksia. Ainakin toivon niin, näin pienellä maalla kun siihen ei olisi varaa.

Mammasivuston monilisääntyjät. Tyhmät, rahattomat, mutta lisääntyä pitää ja täyttää maa, vaikka mitään rahkeita ei ole - ei taloudellisia, ei kasvatustaitoja eikä -kykyjä. 

Terveisin veronmaksajaraataja

Hei! Miehet ovat olleet minulle julmia aina. Treffisivustolla olen törmännyt sellaisiin miehiin ,jotka ovat vaatineet päästä kotiani.Olen lopettanut kirjoittelun siinä vaiheessa. Pitäneet minua Huorana. Vallankäyttöä Huorittelu. Ovat nähneet heikkolahjaisuuteni kirjoitustaidostani.

Olen tavattoman heikkolahjainen mutta kehitysvammaisuutta minussa ei ole huomattu yrityksistä huolimatta.Hyvää joulua kaikille!

Minulla on erittäin vaikea heikkolahjaisuus todettu.En pärjää normaalissa palkkatyössä.Minulle pitää helpottaa työtä todella paljon,että pystyn tekemään työtä. Minulla on mukautetun Peruskoulun Päästötodistus.

lapsena huono koulumenestys, hyvä että osasi kunnolla lukea 6-luokalla. En ymmärrä miten ikinä pääsi peruskoulusta.



Nykyään huumeriippuvainen. Ei voi todella kauhalla ottaa, mutta kun ei ole edes lusikalla annettu... ei ole mitään mistä ottaa.

Tunnen joo, eräs mieheni sukulainen. Sai vapautuksen peruskoulusta tuon heikkolahjaisuutensa vuoksi mutta tietääkseni hänellä ei ole mitään erityistä diagnoosia. Hän on siis jo varmaan lähemmäs 60-vuotias, eli silloin ei ole ilmeisesti erityisdiagnoosia tehty kun ei ole cp-vammainen tms. Ollut siis ikänsä työkyvyttömyyseläkkeellä/sairaseläkkeellä. Asuu yksin omakotitalossa jonka osti kai jollain pikku perinnöllä aikoinaan. Siellä elelee kaikessa rauhassa, ja selviää kyllä perusjutuista ihan itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 22:35"]

Kävin ylä-asteen pari viimeistä vuotta "apukoulun" puolella. Syynä oli lintsaus, minulla oli hylättyjä kursseja niin paljon, että olisi ollut mahdotonta suorittaa hylättyjä ja samaan aikaan edetä normiluokan mukana uusia. Ylä-asteen jälkeen menin lukioon, jonka menin lähes kokonaan lukematta läpi. Kirjoituksiin vasta panostin ja kirjoitin L:n, E:n ja kolme M:aa. Lukion jälkeen luin itseni kandiksi ja sen jälkeen olen työskennellyt myymäläpäälliköksi. (Pidän enemmän fyysisestä työstä.) Minua on monessa yhteydessä sanottu kielellisesti, matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakkaaksi.
Olenko siis heikkolahjainen, kun olen ollut erityisluokalla?

Jos sua on sanottu lahjakkaaksi ja olet pärjännyt erittäin hyvin, miksi edes kysyt tällaista?
Siksikö, että sua kehuttaisiin lahjakkaaksi?

Ehkäpä sä tiedät itsekin, mikä olisi oikeasti heikkolahjainen.
Ns. apukouluun tosiaan laitettiin muitakin kuin idiootteja, imbesillejä ja debiileitä. Jos käytettäisiiin todella vanhentunutta diagnosointia.

Luulen, että kysymys oli retorinen: kritiikkiä siitä, että apukoulun käyneitä pidetään heikkolahjaisina... Ihminen voi olla monella tapaa lahjakas tai lahjaton. Voit olla esim. taiteellisesti tai liikunnallisesta lahjakas, muttaa matemaattis-loogisesti melko surkea. Jos siis olet esim. taiteellisesti lahjakas, mutta muuten lahjaton, voit alkaa ajatella että olet heikkolahjainen, tällä yhdellä poikkeuksella. Minua itseäni vaivaa omaan itseeni liittyvä kysymys, voiko ihminen olla taiteellisesti lahjakas, mutta muuten heikkolahjainen. Koulu minulla meni ihan hyvin aina 5. luokalle saakka, jolloin mukaan kuvaan tuli esim. todennäköisyyslaskenta. Se ei vain avautunut minulle, ennen kuin vasta n. 20 v. iltalukiossa... Lisäksi olen aina ollut sosiaalisesti "tyhmä", minkä vuoksi minua on hyljeksitty. Nyt yliopistossa on ollut ongelmana liian pikkutarkka tyyli opiskella, vaikeus poimia olennaista. Mutta kuvaamataito oli aina 10 ei tarvinnut edes yrittää... :)

Miehen serkku on yli kolmekymppinen ja on kiintymyssuhteeltaan äitiin jotenkin lapsen tasolla. Äitinsä siis elättää häntä, on ainoa "kaveri", hänellä ei oikein ole muuta elämässä. On myös motorisesti kömpelö ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko eikä oikein osaa keskustella. Hänessä on myös jotain "outoa", jota en osaa määritellä, olemuksessa tai jotain. Pukeutuu myös eriskummallisesti iän ja aikakauden huomioon ottaen. Matemaattisesti on ymmärttääkseni poikkeuksellisen älykäs. En tiedä, olisiko asperger?

Tunnen, nimittäin mieheni :) heikkolahjaisuus näkyy hänessä eräänlaisena hitautena, asiat saa monesti selittää moneen kertaan ja yksinkertaistaen. Matikka ei onnistu muutamaa yksinkertaista yhteenlaskua lukuunottamatta, mutta kännykässä on aina laskin mukana. Mies ei myöskään ymmärrä monia asioita jotka monille on itsestäänselviä, esimerkiksi jouduin selittämään mitä sarkasmilla tai ironialla tarkoitetaan. Hän ei myöskään tiedä maailmasta oikein mitään, siis yleissivistäviä asioita mitä ihmiset yleensä tietävät. Jopa nämä oman kotimaan asiat ovat ihan utopiaa hänelle, eikä mies noin arjen pyörittämisen puolesta tiedä mitään esimerkiksi vero-asioista tai muista vastaavista.

Lukeminen on hyvin hankalaa, samoin jossain määrin käsinkirjoittaminen. Puhuu välillä epäselvästi ja käyttää sanoja väärissä merkityksissä. Tämä heikkolahjaisuus on ollut läsnä lapsuudesta asti, mies on käynyt mukautetun opetussuunnitelman mukaisen peruskoulun. Sama juttu amiksen kanssa, mukautettu opetussuunnitelma ja tavallaan "vammaisten luokka", jossa kyllä oli todella kehitysvammaisia oppilaita hänen lisäkseen.

Joku tuolla aiemmin mietti heikkolahjaisen pariutumista. Mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä, itse valmistun pian yliopistosta ja olen aina ollut todella oppimishaluinen sekä helposti tietoa omaksuva. Eli koulu on ollut helppoa. Olemme siis melkoisia vastakohtia, ja minulle on välillä ollut äärettömän hankalaa olla kärsivällinen hitaan miehen kanssa, sen myönnän. Vuosien aikana onneksi kärsivällisyyteni on kasvanut! :D rakastuin mieheeni hänen luonteensa ja sydämensä vuoksi, hän on ollut todella yksi niitä harvoja hyväsydämisimpiä ihmisiä jonka olen tavannut. Mitään syvällisiä keskusteluja emme voi keskenämme käydä, mutta käyn ne sitten ystävieni kanssa. Mies hoitaa kotia hyvin, osallistuu arjen pyörittämiseen ja osaa muutenkin toimia kuten kuka tahansa, mutta osa jutuista on hänelle vaikeita ja juuri tuon hänen hitautensa vuoksi hän ei varmaan töihin koskaan mene. Hän on hyvä mies, vaikka ei olekaan penaalin terävin kynä. Parisuhteemme on tasa-arvoinen ja kunnioittava, enkä kenenkään kanssa ole voinut olla yhtälailla oma itseni, kuten voin tässä suhteessa.

Tunnen yhden. Hän on naimisissa mieheni kanssa ja yhteisten lastemme äiti.

eräs peruskoulu aikainen ystäväni on tälläinen. Selviää arjesta ja annetuista tehtävistä työpaikalla matkimalla muita, ei minkäänlaisia valmiuksia selvitä asioista itsenäisesti. Työskentelee kaupassa kassalla.  Alle 30-vuotias ihminen, neljättä kertaa kihloissa. Jollei asu sen hetkisen miehensä kanssa niin sitten kotona vanhempiensa kanssa. Soittelee siskolleen useasti päivässä kysyäkseen ihan perusasioita, esim. pyykin pesusta. Itse en enää pidä yhteyttä, koska en jaksa sitä matkimista ja toisen jälkien siivoamista ja korjailua. Olen mm. löytänyt hänet itkemästä kylpyammeesta jalat veressä kun oli yrittänyt sääriään ajella ja saanut pelkkää haavaa aikaiseksi. 

Opiskeluaikana (olen siis kätilö) törmäsin ensimmäisessä harjoittelussa kroonikko-osastolla tällaiseen tapaukseen. Oli nuori lähihoitaja, joka vaikutti olemukseltaan ja käytökseltään vielä huomattavasti nuoremmalta, sosiaaliset taidot olivat olemattomat eikä hän suoraan sanottuna oikein osannut mitään muuten kuin ohjattuna. Joskus kävi itse asiassa niin että minä, jolla ei ollut vielä minkäänlaista kokemusta hoitoalalta, jouduin kertomaan hänelle että mitä tehdään. Lääkeasiat ja kirjaaminen olivat hänelle lähes mahdottomia. Jossain vaiheessa kuulin, että hänellä oli ilmeisesti ollut hapenpuutetta syntyessään ja se selitti kyllä paljon.