Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajuus - tai mikään muukaan ammattitutkinto tai ammatti sinällään ei merkitse heikkolahjakkuutta, olen itse lähihoitaja, mensan jäsen ja on pari akateemistakin tutkintoa. mieheni niin ikään mensan jäsen ja tekee siivojan töitä, kun häntä ei yksinkertaisesti inspiroi mikään - kuten minä. vapaa-ajalla sitten harrastetaan yhdessä älyllisiä.

Olet lähihoitaja ja vaikka mitä muutakin, ja silti et tiedä, että lähihoitajan tutkinto EI ole ammattitutkinto?

Hyvin sä vedät. 

Mikä se sitten on?

Ammatillinen perustutkinto. Ihan eri asia Suomen koulutusjärjestelmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa tämä ketjun tukottava tyyppi olla lähellä otsikossa kuvailtua...

Niin on, mutta omasta mielestään hän on ihan normaali.

Missään ei ole mitään vikaa.

No, pää on kolme kertaa isompi kuin normaalilla ihmisellä, mutta sitä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajuus - tai mikään muukaan ammattitutkinto tai ammatti sinällään ei merkitse heikkolahjakkuutta, olen itse lähihoitaja, mensan jäsen ja on pari akateemistakin tutkintoa. mieheni niin ikään mensan jäsen ja tekee siivojan töitä, kun häntä ei yksinkertaisesti inspiroi mikään - kuten minä. vapaa-ajalla sitten harrastetaan yhdessä älyllisiä.

Olet lähihoitaja ja vaikka mitä muutakin, ja silti et tiedä, että lähihoitajan tutkinto EI ole ammattitutkinto?

Hyvin sä vedät. 

Mikä se sitten on?

Ammatillinen perustutkinto. Ihan eri asia Suomen koulutusjärjestelmässä. 

Ahaa, tehdäänkö ammattitutkinto sen päälle, jos pääsee opiskelemaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa tämä ketjun tukottava tyyppi olla lähellä otsikossa kuvailtua...

Niin on, mutta omasta mielestään hän on ihan normaali.

Missään ei ole mitään vikaa.

No, pää on kolme kertaa isompi kuin normaalilla ihmisellä, mutta sitä ei lasketa.

😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajuus - tai mikään muukaan ammattitutkinto tai ammatti sinällään ei merkitse heikkolahjakkuutta, olen itse lähihoitaja, mensan jäsen ja on pari akateemistakin tutkintoa. mieheni niin ikään mensan jäsen ja tekee siivojan töitä, kun häntä ei yksinkertaisesti inspiroi mikään - kuten minä. vapaa-ajalla sitten harrastetaan yhdessä älyllisiä.

Olet lähihoitaja ja vaikka mitä muutakin, ja silti et tiedä, että lähihoitajan tutkinto EI ole ammattitutkinto?

Hyvin sä vedät. 

Mikä se sitten on?

Ammatillinen perustutkinto. Ihan eri asia Suomen koulutusjärjestelmässä. 

Ahaa, tehdäänkö ammattitutkinto sen päälle, jos pääsee opiskelemaan? 

Tuolta lisätietoa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tutkintorakenne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajuus - tai mikään muukaan ammattitutkinto tai ammatti sinällään ei merkitse heikkolahjakkuutta, olen itse lähihoitaja, mensan jäsen ja on pari akateemistakin tutkintoa. mieheni niin ikään mensan jäsen ja tekee siivojan töitä, kun häntä ei yksinkertaisesti inspiroi mikään - kuten minä. vapaa-ajalla sitten harrastetaan yhdessä älyllisiä.

Olet lähihoitaja ja vaikka mitä muutakin, ja silti et tiedä, että lähihoitajan tutkinto EI ole ammattitutkinto?

Hyvin sä vedät. 

kyllä muuten on.

En tunne, mutta tiedän - monta mm. tämä Ranta-Aho

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajuus - tai mikään muukaan ammattitutkinto tai ammatti sinällään ei merkitse heikkolahjakkuutta, olen itse lähihoitaja, mensan jäsen ja on pari akateemistakin tutkintoa. mieheni niin ikään mensan jäsen ja tekee siivojan töitä, kun häntä ei yksinkertaisesti inspiroi mikään - kuten minä. vapaa-ajalla sitten harrastetaan yhdessä älyllisiä.

Olet lähihoitaja ja vaikka mitä muutakin, ja silti et tiedä, että lähihoitajan tutkinto EI ole ammattitutkinto?

Hyvin sä vedät. 

kyllä muuten on.

Ookoo, pätijä. Näytäpä siis, missä täällä kerrotaan sen olevan ammattitutkinto: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tutkintorakenne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Saan ihan päinvastaisen kuvan: sullahan on ilmeisesti järki päässä kun et aina tanssi toisten pillin mukaan. Nykyään ihan moni normaalilla älyllä varustettu nielee kaiken totuutena mukisematta, mitä media ja viralliset terveystahot suosittelee.

No, mitä tuohon nyt sanoisi... Onhan se aika ironista, kun tällainen laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla diagnosoitu (joka siis kääntyy suomen kielellä heikkolahjaiseksi) arvostaa enemmän rationaalisuutta kuin tunteellisuutta. Se on aivan sama, miten raadolliselta totuus kuulostaa, mutta mieluummin sitä arvostan sitä kuin elelen jossain omissa haavemaailmoissa.

Minulla on perustelunikin esim. maskin käyttämättömyydelle ihan jo sen, että minkälaista painajaista oli työskennellä pari viikkoa maski naamalla: hengästyin, aloin voida pahoin ja päähän koski lievästi. Ja mitä enemmän olen lukenut siitä, kuinka herkät aivot on hapenpuutteelle, sitä vakavammasta asiasta on kyse: oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, huimausta ja päänsärkyä jne. Lisää syitä vain tulee olla maskitta. Ehkä näillä tiedoilla ja kiinnostuksen kohteilla (yhteiskunnalliset asiat, kulttuurit, politiikka ja historia) annan itsestäni jotenkin viisaan kuvan, vaikka peruskoulusta saatu koulutodistus osoittaa aivan muuta: arvosanat vaihteli 6-8 ja suurin osa näitä oli tosiaan ilman tähtimerkintöjä lukuun ottamatta sitä matematiikkaa. 

Koulun arvosanat ei ole mikään merkki älykkyydestä. Enemmän peruskoulu perustuu ulkolukuun. Tiedän ihan lievästi kehitysvammaisiakin, jotka kykenevät muistamaan ulkoa vaikkapa kirka sisällön, mutta eivät ymmärrä sen sisältöä ja vieraita sanoja.

Täällä eräs itseään heikkolahjaiseksi epäilevä. Olen itsekin miettinyt koulumenestyksen merkitystä, koska minun tilanteenihan on se, että en pärjää melkein missään töissä ja kaikki opinnotkin olen joutunut jättämään (mm. lähihoitajaopinnot). Olen kyllä työssä vaikka palkallani en tulekaan toimeen. Mutta jos tämän työn menetän niin uutta en takuulla saa enkä myöskään pärjää monissa muissa saman alan töissä (olen kokeillut). Erittäin paha hahmotushäiriö minulla on ainakin, samoin tarkkaavaisuushäiriö ja joitakin asperger-piirteitä. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että voisin olla ihan suomeksi sanottuna heikkolahjainen. Tähän johtopäätökseen on vaikea olla tulematta koska olen kykenemätön suoriutumaan niin monista yksinkertaisistakin töistä. En huomaa itsestäänselviä asioita, en kykene soveltamaan oppimaani enkä toimimaan muuttuvissa tilanteissa. Muisti on myös huono.

Kuitenkin pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, sain useimmista lukuaineista kiitettäviä. Kirjoitin ylioppilaaksikin vaikka kirjoitukset eivät hyvin menneetkään, ja yleensähän heikkolahjaisilla uskotaan olevan suuria vaikeuksia jo peruskoulussa. Tämän lisäksi minulle on sanottu, että en voi olla heikkolahjainen koska kykenen kirjoittamaan sujuvasti ja analysoimaan tilannettani tarkasti. Mutta kuinka voin sitten olla tässä tilanteessa?

Olen yrittänyt päästä työkyvyn arviointiin, mutta sitä en saa koska olen tällä hetkellä työssä. Yksityisen puolen tutkimuksiin minulla ei ole varaa.

Samaa on minustakin sanottu: osaan analysoida tilannetta. Kansanopiston opettajakaan ei millään uskonut minua heikkolahjaiseksi, vaikka minullahan olisi ollut siitä todiste eli psykologin ja lääkärin lausunnot. Ihan viimeiseen mieheen asti vakuutin olevani heikkolahjainen ja sen takia valintani opiskella ovat rajatut. Vaikeaa myös kiinnostua mistään koulutuksesta ajatellessani, että kuinka siinä voi olla jotain pakollisia tutkinnon osia, jotka ei kuitenkaan kiinnosta.

Kahvilayrittäjyyttäkin olen pyöritellyt ajatellessani, että voisin tehdä töitä yksin, mutta niinpä vain kuulin totuuden siitä, että se on numeroiden pyörittelyä. Toki olen perehtynyt, että siinä hommassa on yrityksen rahat pelissä ja moni yrittäjä kyllä on hankkinut kirjanpitäjän. Se ei tosin sitä tarkoita, että yrittäjän tulisi olla ihan pihalla veroasioista yms. Minun matematiikan taitoni ovat sitä tasoa, että osaan laskea laskimella isoja peruslaskutoimituksia ja hieman päässäkin. Kassatyöskentelyssä minulle on jäänyt kuvamuistin kautta mieleen, että paljon annetaan tietystä määrästä takaisin. Olen toki miettinyt, että jos ihan tosissani olen tämän kanssa, niin aloittaisin ensin pop upista, jotta näkisin, että mitä ko. hommasta tulisi ja tietysti palaute tuotteista on tärkeintä.

Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä ryhtyä eläkeläiseksi. Olen vain valitettavasti sisäistänyt sen, että työnteko on normi ja on halveksiäuttavaa olla yhteiskunnan elätettävänä. Ehkä köyhä perhetaustakin vaikuttanee tähän, etten halua leimautua lisää heikommaksi ainekseksi. Itse olen kuitenkin kyennyt tekemään 12-tunnin työpäivääkin väsymättä ja tämäkin tietysti rahan kiilto silmissä. Ehkä pitäisi alkaa panostamaan vain ulkonäköön ja ryhtyä kotirouvaksi, koska eihän kuulemani mukaan miehet välitä, miten älykäs nainen on ;) Ihan en bimboilijaksi ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Saan ihan päinvastaisen kuvan: sullahan on ilmeisesti järki päässä kun et aina tanssi toisten pillin mukaan. Nykyään ihan moni normaalilla älyllä varustettu nielee kaiken totuutena mukisematta, mitä media ja viralliset terveystahot suosittelee.

No, mitä tuohon nyt sanoisi... Onhan se aika ironista, kun tällainen laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla diagnosoitu (joka siis kääntyy suomen kielellä heikkolahjaiseksi) arvostaa enemmän rationaalisuutta kuin tunteellisuutta. Se on aivan sama, miten raadolliselta totuus kuulostaa, mutta mieluummin sitä arvostan sitä kuin elelen jossain omissa haavemaailmoissa.

Minulla on perustelunikin esim. maskin käyttämättömyydelle ihan jo sen, että minkälaista painajaista oli työskennellä pari viikkoa maski naamalla: hengästyin, aloin voida pahoin ja päähän koski lievästi. Ja mitä enemmän olen lukenut siitä, kuinka herkät aivot on hapenpuutteelle, sitä vakavammasta asiasta on kyse: oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, huimausta ja päänsärkyä jne. Lisää syitä vain tulee olla maskitta. Ehkä näillä tiedoilla ja kiinnostuksen kohteilla (yhteiskunnalliset asiat, kulttuurit, politiikka ja historia) annan itsestäni jotenkin viisaan kuvan, vaikka peruskoulusta saatu koulutodistus osoittaa aivan muuta: arvosanat vaihteli 6-8 ja suurin osa näitä oli tosiaan ilman tähtimerkintöjä lukuun ottamatta sitä matematiikkaa. 

Koulun arvosanat ei ole mikään merkki älykkyydestä. Enemmän peruskoulu perustuu ulkolukuun. Tiedän ihan lievästi kehitysvammaisiakin, jotka kykenevät muistamaan ulkoa vaikkapa kirka sisällön, mutta eivät ymmärrä sen sisältöä ja vieraita sanoja.

Täällä eräs itseään heikkolahjaiseksi epäilevä. Olen itsekin miettinyt koulumenestyksen merkitystä, koska minun tilanteenihan on se, että en pärjää melkein missään töissä ja kaikki opinnotkin olen joutunut jättämään (mm. lähihoitajaopinnot). Olen kyllä työssä vaikka palkallani en tulekaan toimeen. Mutta jos tämän työn menetän niin uutta en takuulla saa enkä myöskään pärjää monissa muissa saman alan töissä (olen kokeillut). Erittäin paha hahmotushäiriö minulla on ainakin, samoin tarkkaavaisuushäiriö ja joitakin asperger-piirteitä. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että voisin olla ihan suomeksi sanottuna heikkolahjainen. Tähän johtopäätökseen on vaikea olla tulematta koska olen kykenemätön suoriutumaan niin monista yksinkertaisistakin töistä. En huomaa itsestäänselviä asioita, en kykene soveltamaan oppimaani enkä toimimaan muuttuvissa tilanteissa. Muisti on myös huono.

Kuitenkin pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, sain useimmista lukuaineista kiitettäviä. Kirjoitin ylioppilaaksikin vaikka kirjoitukset eivät hyvin menneetkään, ja yleensähän heikkolahjaisilla uskotaan olevan suuria vaikeuksia jo peruskoulussa. Tämän lisäksi minulle on sanottu, että en voi olla heikkolahjainen koska kykenen kirjoittamaan sujuvasti ja analysoimaan tilannettani tarkasti. Mutta kuinka voin sitten olla tässä tilanteessa?

Olen yrittänyt päästä työkyvyn arviointiin, mutta sitä en saa koska olen tällä hetkellä työssä. Yksityisen puolen tutkimuksiin minulla ei ole varaa.

Samaa on minustakin sanottu: osaan analysoida tilannetta. Kansanopiston opettajakaan ei millään uskonut minua heikkolahjaiseksi, vaikka minullahan olisi ollut siitä todiste eli psykologin ja lääkärin lausunnot. Ihan viimeiseen mieheen asti vakuutin olevani heikkolahjainen ja sen takia valintani opiskella ovat rajatut. Vaikeaa myös kiinnostua mistään koulutuksesta ajatellessani, että kuinka siinä voi olla jotain pakollisia tutkinnon osia, jotka ei kuitenkaan kiinnosta.

Kahvilayrittäjyyttäkin olen pyöritellyt ajatellessani, että voisin tehdä töitä yksin, mutta niinpä vain kuulin totuuden siitä, että se on numeroiden pyörittelyä. Toki olen perehtynyt, että siinä hommassa on yrityksen rahat pelissä ja moni yrittäjä kyllä on hankkinut kirjanpitäjän. Se ei tosin sitä tarkoita, että yrittäjän tulisi olla ihan pihalla veroasioista yms. Minun matematiikan taitoni ovat sitä tasoa, että osaan laskea laskimella isoja peruslaskutoimituksia ja hieman päässäkin. Kassatyöskentelyssä minulle on jäänyt kuvamuistin kautta mieleen, että paljon annetaan tietystä määrästä takaisin. Olen toki miettinyt, että jos ihan tosissani olen tämän kanssa, niin aloittaisin ensin pop upista, jotta näkisin, että mitä ko. hommasta tulisi ja tietysti palaute tuotteista on tärkeintä.

Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä ryhtyä eläkeläiseksi. Olen vain valitettavasti sisäistänyt sen, että työnteko on normi ja on halveksiäuttavaa olla yhteiskunnan elätettävänä. Ehkä köyhä perhetaustakin vaikuttanee tähän, etten halua leimautua lisää heikommaksi ainekseksi. Itse olen kuitenkin kyennyt tekemään 12-tunnin työpäivääkin väsymättä ja tämäkin tietysti rahan kiilto silmissä. Ehkä pitäisi alkaa panostamaan vain ulkonäköön ja ryhtyä kotirouvaksi, koska eihän kuulemani mukaan miehet välitä, miten älykäs nainen on ;) Ihan en bimboilijaksi ala.

Minäkään en missään tapauksessa haluaisi eläkeläiseksi eikä se myöskään parantaisi taloudellista asemaani vaan huonontaisi sitä (ja se on nytkin huono). Siksi en koe, että hyötyisin vaikka minut todettaisiin jopa lievästi kehitysvammaiseksi. Tosin jonkinlaista vammaistukea ehkä saisin mikäli minulla olisi kehitysvammadiagnoosi. Kuitenkin haluaisin pärjätä itse. Tulevaisuus pelottaa, sillä en ole enää edes nuori ja pelkään sitä, miten pärjään taloudellisesti sitten kun olen vanhuuseläkkeellä.

Uskon, että se on väärinkäsitys, että heikkolahjainen vaikuttaisi aina huomattavan yksinkertaiselta. Olen tainnut lukeakin jonkun ihan asiantuntijan haastattelun siitä, että jopa lievästi kehitysvammainen voi tämän kanssa keskustellessa antaa todella pitkälle hyvinkin hoksaavaisen kuvan itsestään. Minuakin on pidetty välillä oikein tietäväisenä, mutta toisaalta monissa tilanteissa juuri yksinkertaisena. Kaikkein useiten vain outona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraili onja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Saan ihan päinvastaisen kuvan: sullahan on ilmeisesti järki päässä kun et aina tanssi toisten pillin mukaan. Nykyään ihan moni normaalilla älyllä varustettu nielee kaiken totuutena mukisematta, mitä media ja viralliset terveystahot suosittelee.

No, mitä tuohon nyt sanoisi... Onhan se aika ironista, kun tällainen laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla diagnosoitu (joka siis kääntyy suomen kielellä heikkolahjaiseksi) arvostaa enemmän rationaalisuutta kuin tunteellisuutta. Se on aivan sama, miten raadolliselta totuus kuulostaa, mutta mieluummin sitä arvostan sitä kuin elelen jossain omissa haavemaailmoissa.

Minulla on perustelunikin esim. maskin käyttämättömyydelle ihan jo sen, että minkälaista painajaista oli työskennellä pari viikkoa maski naamalla: hengästyin, aloin voida pahoin ja päähän koski lievästi. Ja mitä enemmän olen lukenut siitä, kuinka herkät aivot on hapenpuutteelle, sitä vakavammasta asiasta on kyse: oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, huimausta ja päänsärkyä jne. Lisää syitä vain tulee olla maskitta. Ehkä näillä tiedoilla ja kiinnostuksen kohteilla (yhteiskunnalliset asiat, kulttuurit, politiikka ja historia) annan itsestäni jotenkin viisaan kuvan, vaikka peruskoulusta saatu koulutodistus osoittaa aivan muuta: arvosanat vaihteli 6-8 ja suurin osa näitä oli tosiaan ilman tähtimerkintöjä lukuun ottamatta sitä matematiikkaa. 

Koulun arvosanat ei ole mikään merkki älykkyydestä. Enemmän peruskoulu perustuu ulkolukuun. Tiedän ihan lievästi kehitysvammaisiakin, jotka kykenevät muistamaan ulkoa vaikkapa kirka sisällön, mutta eivät ymmärrä sen sisältöä ja vieraita sanoja.

Täällä eräs itseään heikkolahjaiseksi epäilevä. Olen itsekin miettinyt koulumenestyksen merkitystä, koska minun tilanteenihan on se, että en pärjää melkein missään töissä ja kaikki opinnotkin olen joutunut jättämään (mm. lähihoitajaopinnot). Olen kyllä työssä vaikka palkallani en tulekaan toimeen. Mutta jos tämän työn menetän niin uutta en takuulla saa enkä myöskään pärjää monissa muissa saman alan töissä (olen kokeillut). Erittäin paha hahmotushäiriö minulla on ainakin, samoin tarkkaavaisuushäiriö ja joitakin asperger-piirteitä. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että voisin olla ihan suomeksi sanottuna heikkolahjainen. Tähän johtopäätökseen on vaikea olla tulematta koska olen kykenemätön suoriutumaan niin monista yksinkertaisistakin töistä. En huomaa itsestäänselviä asioita, en kykene soveltamaan oppimaani enkä toimimaan muuttuvissa tilanteissa. Muisti on myös huono.

Kuitenkin pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, sain useimmista lukuaineista kiitettäviä. Kirjoitin ylioppilaaksikin vaikka kirjoitukset eivät hyvin menneetkään, ja yleensähän heikkolahjaisilla uskotaan olevan suuria vaikeuksia jo peruskoulussa. Tämän lisäksi minulle on sanottu, että en voi olla heikkolahjainen koska kykenen kirjoittamaan sujuvasti ja analysoimaan tilannettani tarkasti. Mutta kuinka voin sitten olla tässä tilanteessa?

Olen yrittänyt päästä työkyvyn arviointiin, mutta sitä en saa koska olen tällä hetkellä työssä. Yksityisen puolen tutkimuksiin minulla ei ole varaa.

Samaa on minustakin sanottu: osaan analysoida tilannetta. Kansanopiston opettajakaan ei millään uskonut minua heikkolahjaiseksi, vaikka minullahan olisi ollut siitä todiste eli psykologin ja lääkärin lausunnot. Ihan viimeiseen mieheen asti vakuutin olevani heikkolahjainen ja sen takia valintani opiskella ovat rajatut. Vaikeaa myös kiinnostua mistään koulutuksesta ajatellessani, että kuinka siinä voi olla jotain pakollisia tutkinnon osia, jotka ei kuitenkaan kiinnosta.

Kahvilayrittäjyyttäkin olen pyöritellyt ajatellessani, että voisin tehdä töitä yksin, mutta niinpä vain kuulin totuuden siitä, että se on numeroiden pyörittelyä. Toki olen perehtynyt, että siinä hommassa on yrityksen rahat pelissä ja moni yrittäjä kyllä on hankkinut kirjanpitäjän. Se ei tosin sitä tarkoita, että yrittäjän tulisi olla ihan pihalla veroasioista yms. Minun matematiikan taitoni ovat sitä tasoa, että osaan laskea laskimella isoja peruslaskutoimituksia ja hieman päässäkin. Kassatyöskentelyssä minulle on jäänyt kuvamuistin kautta mieleen, että paljon annetaan tietystä määrästä takaisin. Olen toki miettinyt, että jos ihan tosissani olen tämän kanssa, niin aloittaisin ensin pop upista, jotta näkisin, että mitä ko. hommasta tulisi ja tietysti palaute tuotteista on tärkeintä.

Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä ryhtyä eläkeläiseksi. Olen vain valitettavasti sisäistänyt sen, että työnteko on normi ja on halveksiäuttavaa olla yhteiskunnan elätettävänä. Ehkä köyhä perhetaustakin vaikuttanee tähän, etten halua leimautua lisää heikommaksi ainekseksi. Itse olen kuitenkin kyennyt tekemään 12-tunnin työpäivääkin väsymättä ja tämäkin tietysti rahan kiilto silmissä. Ehkä pitäisi alkaa panostamaan vain ulkonäköön ja ryhtyä kotirouvaksi, koska eihän kuulemani mukaan miehet välitä, miten älykäs nainen on ;) Ihan en bimboilijaksi ala.

Minäkään en missään tapauksessa haluaisi eläkeläiseksi eikä se myöskään parantaisi taloudellista asemaani vaan huonontaisi sitä (ja se on nytkin huono). Siksi en koe, että hyötyisin vaikka minut todettaisiin jopa lievästi kehitysvammaiseksi. Tosin jonkinlaista vammaistukea ehkä saisin mikäli minulla olisi kehitysvammadiagnoosi. Kuitenkin haluaisin pärjätä itse. Tulevaisuus pelottaa, sillä en ole enää edes nuori ja pelkään sitä, miten pärjään taloudellisesti sitten kun olen vanhuuseläkkeellä.

Uskon, että se on väärinkäsitys, että heikkolahjainen vaikuttaisi aina huomattavan yksinkertaiselta. Olen tainnut lukeakin jonkun ihan asiantuntijan haastattelun siitä, että jopa lievästi kehitysvammainen voi tämän kanssa keskustellessa antaa todella pitkälle hyvinkin hoksaavaisen kuvan itsestään. Minuakin on pidetty välillä oikein tietäväisenä, mutta toisaalta monissa tilanteissa juuri yksinkertaisena. Kaikkein useiten vain outona.

😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraili onja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Saan ihan päinvastaisen kuvan: sullahan on ilmeisesti järki päässä kun et aina tanssi toisten pillin mukaan. Nykyään ihan moni normaalilla älyllä varustettu nielee kaiken totuutena mukisematta, mitä media ja viralliset terveystahot suosittelee.

No, mitä tuohon nyt sanoisi... Onhan se aika ironista, kun tällainen laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla diagnosoitu (joka siis kääntyy suomen kielellä heikkolahjaiseksi) arvostaa enemmän rationaalisuutta kuin tunteellisuutta. Se on aivan sama, miten raadolliselta totuus kuulostaa, mutta mieluummin sitä arvostan sitä kuin elelen jossain omissa haavemaailmoissa.

Minulla on perustelunikin esim. maskin käyttämättömyydelle ihan jo sen, että minkälaista painajaista oli työskennellä pari viikkoa maski naamalla: hengästyin, aloin voida pahoin ja päähän koski lievästi. Ja mitä enemmän olen lukenut siitä, kuinka herkät aivot on hapenpuutteelle, sitä vakavammasta asiasta on kyse: oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, huimausta ja päänsärkyä jne. Lisää syitä vain tulee olla maskitta. Ehkä näillä tiedoilla ja kiinnostuksen kohteilla (yhteiskunnalliset asiat, kulttuurit, politiikka ja historia) annan itsestäni jotenkin viisaan kuvan, vaikka peruskoulusta saatu koulutodistus osoittaa aivan muuta: arvosanat vaihteli 6-8 ja suurin osa näitä oli tosiaan ilman tähtimerkintöjä lukuun ottamatta sitä matematiikkaa. 

Koulun arvosanat ei ole mikään merkki älykkyydestä. Enemmän peruskoulu perustuu ulkolukuun. Tiedän ihan lievästi kehitysvammaisiakin, jotka kykenevät muistamaan ulkoa vaikkapa kirka sisällön, mutta eivät ymmärrä sen sisältöä ja vieraita sanoja.

Täällä eräs itseään heikkolahjaiseksi epäilevä. Olen itsekin miettinyt koulumenestyksen merkitystä, koska minun tilanteenihan on se, että en pärjää melkein missään töissä ja kaikki opinnotkin olen joutunut jättämään (mm. lähihoitajaopinnot). Olen kyllä työssä vaikka palkallani en tulekaan toimeen. Mutta jos tämän työn menetän niin uutta en takuulla saa enkä myöskään pärjää monissa muissa saman alan töissä (olen kokeillut). Erittäin paha hahmotushäiriö minulla on ainakin, samoin tarkkaavaisuushäiriö ja joitakin asperger-piirteitä. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että voisin olla ihan suomeksi sanottuna heikkolahjainen. Tähän johtopäätökseen on vaikea olla tulematta koska olen kykenemätön suoriutumaan niin monista yksinkertaisistakin töistä. En huomaa itsestäänselviä asioita, en kykene soveltamaan oppimaani enkä toimimaan muuttuvissa tilanteissa. Muisti on myös huono.

Kuitenkin pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, sain useimmista lukuaineista kiitettäviä. Kirjoitin ylioppilaaksikin vaikka kirjoitukset eivät hyvin menneetkään, ja yleensähän heikkolahjaisilla uskotaan olevan suuria vaikeuksia jo peruskoulussa. Tämän lisäksi minulle on sanottu, että en voi olla heikkolahjainen koska kykenen kirjoittamaan sujuvasti ja analysoimaan tilannettani tarkasti. Mutta kuinka voin sitten olla tässä tilanteessa?

Olen yrittänyt päästä työkyvyn arviointiin, mutta sitä en saa koska olen tällä hetkellä työssä. Yksityisen puolen tutkimuksiin minulla ei ole varaa.

Samaa on minustakin sanottu: osaan analysoida tilannetta. Kansanopiston opettajakaan ei millään uskonut minua heikkolahjaiseksi, vaikka minullahan olisi ollut siitä todiste eli psykologin ja lääkärin lausunnot. Ihan viimeiseen mieheen asti vakuutin olevani heikkolahjainen ja sen takia valintani opiskella ovat rajatut. Vaikeaa myös kiinnostua mistään koulutuksesta ajatellessani, että kuinka siinä voi olla jotain pakollisia tutkinnon osia, jotka ei kuitenkaan kiinnosta.

Kahvilayrittäjyyttäkin olen pyöritellyt ajatellessani, että voisin tehdä töitä yksin, mutta niinpä vain kuulin totuuden siitä, että se on numeroiden pyörittelyä. Toki olen perehtynyt, että siinä hommassa on yrityksen rahat pelissä ja moni yrittäjä kyllä on hankkinut kirjanpitäjän. Se ei tosin sitä tarkoita, että yrittäjän tulisi olla ihan pihalla veroasioista yms. Minun matematiikan taitoni ovat sitä tasoa, että osaan laskea laskimella isoja peruslaskutoimituksia ja hieman päässäkin. Kassatyöskentelyssä minulle on jäänyt kuvamuistin kautta mieleen, että paljon annetaan tietystä määrästä takaisin. Olen toki miettinyt, että jos ihan tosissani olen tämän kanssa, niin aloittaisin ensin pop upista, jotta näkisin, että mitä ko. hommasta tulisi ja tietysti palaute tuotteista on tärkeintä.

Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä ryhtyä eläkeläiseksi. Olen vain valitettavasti sisäistänyt sen, että työnteko on normi ja on halveksiäuttavaa olla yhteiskunnan elätettävänä. Ehkä köyhä perhetaustakin vaikuttanee tähän, etten halua leimautua lisää heikommaksi ainekseksi. Itse olen kuitenkin kyennyt tekemään 12-tunnin työpäivääkin väsymättä ja tämäkin tietysti rahan kiilto silmissä. Ehkä pitäisi alkaa panostamaan vain ulkonäköön ja ryhtyä kotirouvaksi, koska eihän kuulemani mukaan miehet välitä, miten älykäs nainen on ;) Ihan en bimboilijaksi ala.

Minäkään en missään tapauksessa haluaisi eläkeläiseksi eikä se myöskään parantaisi taloudellista asemaani vaan huonontaisi sitä (ja se on nytkin huono). Siksi en koe, että hyötyisin vaikka minut todettaisiin jopa lievästi kehitysvammaiseksi. Tosin jonkinlaista vammaistukea ehkä saisin mikäli minulla olisi kehitysvammadiagnoosi. Kuitenkin haluaisin pärjätä itse. Tulevaisuus pelottaa, sillä en ole enää edes nuori ja pelkään sitä, miten pärjään taloudellisesti sitten kun olen vanhuuseläkkeellä.

Uskon, että se on väärinkäsitys, että heikkolahjainen vaikuttaisi aina huomattavan yksinkertaiselta. Olen tainnut lukeakin jonkun ihan asiantuntijan haastattelun siitä, että jopa lievästi kehitysvammainen voi tämän kanssa keskustellessa antaa todella pitkälle hyvinkin hoksaavaisen kuvan itsestään. Minuakin on pidetty välillä oikein tietäväisenä, mutta toisaalta monissa tilanteissa juuri yksinkertaisena. Kaikkein useiten vain outona.

😀

Nauratko myös livenä vaikeuksistaan kertoville ihmisille vai vain netissä, ja miksi siitä tulee sinulle hyvä mieli, kohottaako se itsetuntoasi?

Eli tehtaassa työskentelevä on heikkolahjainen? Ihan sama mut tienaan takuulla enemmän kuin monikaan teistä ja melko leppoisa duuni. Vanha sananlaskukin sen jo sanoo, tyhmä paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Saan ihan päinvastaisen kuvan: sullahan on ilmeisesti järki päässä kun et aina tanssi toisten pillin mukaan. Nykyään ihan moni normaalilla älyllä varustettu nielee kaiken totuutena mukisematta, mitä media ja viralliset terveystahot suosittelee.

No, mitä tuohon nyt sanoisi... Onhan se aika ironista, kun tällainen laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla diagnosoitu (joka siis kääntyy suomen kielellä heikkolahjaiseksi) arvostaa enemmän rationaalisuutta kuin tunteellisuutta. Se on aivan sama, miten raadolliselta totuus kuulostaa, mutta mieluummin sitä arvostan sitä kuin elelen jossain omissa haavemaailmoissa.

Minulla on perustelunikin esim. maskin käyttämättömyydelle ihan jo sen, että minkälaista painajaista oli työskennellä pari viikkoa maski naamalla: hengästyin, aloin voida pahoin ja päähän koski lievästi. Ja mitä enemmän olen lukenut siitä, kuinka herkät aivot on hapenpuutteelle, sitä vakavammasta asiasta on kyse: oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, huimausta ja päänsärkyä jne. Lisää syitä vain tulee olla maskitta. Ehkä näillä tiedoilla ja kiinnostuksen kohteilla (yhteiskunnalliset asiat, kulttuurit, politiikka ja historia) annan itsestäni jotenkin viisaan kuvan, vaikka peruskoulusta saatu koulutodistus osoittaa aivan muuta: arvosanat vaihteli 6-8 ja suurin osa näitä oli tosiaan ilman tähtimerkintöjä lukuun ottamatta sitä matematiikkaa. 

Koulun arvosanat ei ole mikään merkki älykkyydestä. Enemmän peruskoulu perustuu ulkolukuun. Tiedän ihan lievästi kehitysvammaisiakin, jotka kykenevät muistamaan ulkoa vaikkapa kirka sisällön, mutta eivät ymmärrä sen sisältöä ja vieraita sanoja.

Täällä eräs itseään heikkolahjaiseksi epäilevä. Olen itsekin miettinyt koulumenestyksen merkitystä, koska minun tilanteenihan on se, että en pärjää melkein missään töissä ja kaikki opinnotkin olen joutunut jättämään (mm. lähihoitajaopinnot). Olen kyllä työssä vaikka palkallani en tulekaan toimeen. Mutta jos tämän työn menetän niin uutta en takuulla saa enkä myöskään pärjää monissa muissa saman alan töissä (olen kokeillut). Erittäin paha hahmotushäiriö minulla on ainakin, samoin tarkkaavaisuushäiriö ja joitakin asperger-piirteitä. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että voisin olla ihan suomeksi sanottuna heikkolahjainen. Tähän johtopäätökseen on vaikea olla tulematta koska olen kykenemätön suoriutumaan niin monista yksinkertaisistakin töistä. En huomaa itsestäänselviä asioita, en kykene soveltamaan oppimaani enkä toimimaan muuttuvissa tilanteissa. Muisti on myös huono.

Kuitenkin pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, sain useimmista lukuaineista kiitettäviä. Kirjoitin ylioppilaaksikin vaikka kirjoitukset eivät hyvin menneetkään, ja yleensähän heikkolahjaisilla uskotaan olevan suuria vaikeuksia jo peruskoulussa. Tämän lisäksi minulle on sanottu, että en voi olla heikkolahjainen koska kykenen kirjoittamaan sujuvasti ja analysoimaan tilannettani tarkasti. Mutta kuinka voin sitten olla tässä tilanteessa?

Olen yrittänyt päästä työkyvyn arviointiin, mutta sitä en saa koska olen tällä hetkellä työssä. Yksityisen puolen tutkimuksiin minulla ei ole varaa.

Samaa on minustakin sanottu: osaan analysoida tilannetta. Kansanopiston opettajakaan ei millään uskonut minua heikkolahjaiseksi, vaikka minullahan olisi ollut siitä todiste eli psykologin ja lääkärin lausunnot. Ihan viimeiseen mieheen asti vakuutin olevani heikkolahjainen ja sen takia valintani opiskella ovat rajatut. Vaikeaa myös kiinnostua mistään koulutuksesta ajatellessani, että kuinka siinä voi olla jotain pakollisia tutkinnon osia, jotka ei kuitenkaan kiinnosta.

Kahvilayrittäjyyttäkin olen pyöritellyt ajatellessani, että voisin tehdä töitä yksin, mutta niinpä vain kuulin totuuden siitä, että se on numeroiden pyörittelyä. Toki olen perehtynyt, että siinä hommassa on yrityksen rahat pelissä ja moni yrittäjä kyllä on hankkinut kirjanpitäjän. Se ei tosin sitä tarkoita, että yrittäjän tulisi olla ihan pihalla veroasioista yms. Minun matematiikan taitoni ovat sitä tasoa, että osaan laskea laskimella isoja peruslaskutoimituksia ja hieman päässäkin. Kassatyöskentelyssä minulle on jäänyt kuvamuistin kautta mieleen, että paljon annetaan tietystä määrästä takaisin. Olen toki miettinyt, että jos ihan tosissani olen tämän kanssa, niin aloittaisin ensin pop upista, jotta näkisin, että mitä ko. hommasta tulisi ja tietysti palaute tuotteista on tärkeintä.

Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä ryhtyä eläkeläiseksi. Olen vain valitettavasti sisäistänyt sen, että työnteko on normi ja on halveksiäuttavaa olla yhteiskunnan elätettävänä. Ehkä köyhä perhetaustakin vaikuttanee tähän, etten halua leimautua lisää heikommaksi ainekseksi. Itse olen kuitenkin kyennyt tekemään 12-tunnin työpäivääkin väsymättä ja tämäkin tietysti rahan kiilto silmissä. Ehkä pitäisi alkaa panostamaan vain ulkonäköön ja ryhtyä kotirouvaksi, koska eihän kuulemani mukaan miehet välitä, miten älykäs nainen on ;) Ihan en bimboilijaksi ala.

Ihan oikea heikkolahjainen ei tänä päivänä pärjää työmarkkinoilla ja tuskin jaksavat tehdä 12 tunnin työpäiviä. Ehkä sua vaivaa sosiaalinen jännittäminen ja neuropsykiatriset ongelmat (adhd, Asperger, lievä autismi). Jos onnistuu ilman helpotuksia selviämään kutosesta kasiin peruskoulusta, niin kyse on aivan muusta asiasta. Heikkolahjaisen pitää taistella kouluaineessa kuin kouluaineessa ja siinäkin hyväksytyllä, alhaisemmalla arvosanalla eli vitosella tai sitten helpotetaan koko opetussuunnitelmaa. Oppimisongelmilla varustettuja yrittäjiäkin on. Googlaa vaikka Teemu Nikkanen tai AG-Huolto.

Vierailija kirjoitti:

Norjalaisia ski jumping maneja/womaneja😀 Tom Hilde,Andreas Fannemel😀 Ei saa päähäni kun nuo 2 nimeä Vaikka tiiä muitakin😀 Luetellaan tähän samaan sitten Japanilaisia mäkihyppääjiä😀 Noriaki Kasai,Kazuyoshi Funaki,Hideharu Miayhira,Jinya Nishikata,Hiroya Saito,Taku Takeuchi,Sara takanasi😀 Siinäpä ne mitkä tulee äkkiseltään mieleen😀

Olet itse erittäin heikkolahjainen. Et osaa edes suomen kieltä. Pilkkusäännöt ovat aivan hukassa.

Voisiko tämän ketjun poistaa jos tuota yhtä ei voi bannata täältä? Tosi raskasta lukea kun tommosta turhaa tulee oikean keskustelun välissä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tämän ketjun poistaa jos tuota yhtä ei voi bannata täältä? Tosi raskasta lukea kun tommosta turhaa tulee oikean keskustelun välissä.

Pakko kuitenkin lukea?

Tunnen ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen älykkäitä ja omaavat valtavasti potentiaalia, mutta ovat siltikin jonkin asteisia hihhuleja, esim uskovat älyttömiä salaliittoteorioita, kirjaimellisesti raamattuun. 

Pahimpia varmaan ovat intersektionaali-uskoiset WOKE-älyköt, mutta heitä en tunne henkilökohtaisesti onneksi yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tämän ketjun poistaa jos tuota yhtä ei voi bannata täältä? Tosi raskasta lukea kun tommosta turhaa tulee oikean keskustelun välissä.

Aika ikävää jos ketju poistetaan, koska tämä aihehan on jotain mistä pitäisi puhua enemmän. Monella heikkolahjaisella on suuria vaikeuksia selvitä varsinkin nykyisestä työelämästä, mutta he jäävät väliinputoajiksi koska ovat riittävän normaaleja jäädäkseen ilman erilaisia tukitoimia. Itselleni keskustelu on muutenkin kiinnostava, koska epäilen olevani jollain lailla heikkolahjainen itsekin.

Tämä häirikkö on kyllä todella rasittava, ilmeisesti hänestä on kiva kiusata tästä aiheesta puhuvia. En voi käsittää, että kuka jaksaa tuollaista, mikä tämä tyyppi oikein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tämän ketjun poistaa jos tuota yhtä ei voi bannata täältä? Tosi raskasta lukea kun tommosta turhaa tulee oikean keskustelun välissä.

Aika ikävää jos ketju poistetaan, koska tämä aihehan on jotain mistä pitäisi puhua enemmän. Monella heikkolahjaisella on suuria vaikeuksia selvitä varsinkin nykyisestä työelämästä, mutta he jäävät väliinputoajiksi koska ovat riittävän normaaleja jäädäkseen ilman erilaisia tukitoimia. Itselleni keskustelu on muutenkin kiinnostava, koska epäilen olevani jollain lailla heikkolahjainen itsekin.

Tämä häirikkö on kyllä todella rasittava, ilmeisesti hänestä on kiva kiusata tästä aiheesta puhuvia. En voi käsittää, että kuka jaksaa tuollaista, mikä tämä tyyppi oikein on.

Se olen minä 🤗