Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija kirjoitti:

Eikä nykyään saa sanoa ees ketään heikkolahjaiseksi vaan se on nykyään laaja-alaisoppimisvaikeuksinen 😀

On tuo kirjoittaminen sinulle vaikeaa. Se on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ei laaja-alaisoppimisvaikeuksinen.

Vierailija kirjoitti:

Tää on rasisti palsta niin tää joutas poistaa😂

Juu, ei ole rotuja, eikä ole älykkyyserojakaan. Jos joku muuta väittää, on rasisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä haluaa keskustella heikkolahjaisuudesta niin se on varmaa ainut aihe alue mistä te tiedätte😂 Seki tieto perustuu vaan omakohtaisiin kokemuksiin 😂

Ainakin minun kohdallani se tosiaan perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, koska epäilen olevani heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksistani aiheutuu minulle monenlaista haittaa, ja todellakin haluaisin keskustella tästä aiheesta ilman sinun keskustelunestoyrityksiäsi.

Sinä voit perustaa oman ketjun mielestäsi paremmille ja järkevämmille keskustelunaiheille joita olet täällä luetellut. Jos tämä aihe ei yhtään kiinnosta sinua, miksi olet täällä? En tiedä, oletko trolli vai onko sinulla itselläsi jonkinlaisia ongelmia elämässäsi, mutta etkö mitenkään voisi edes vaihtaa vaikka johonkin toiseen ketjuun välillä?

Miksi epäilet olevasi heikkolahjainen, onhan olemassa muitakin oppimisvaikeuksia? 😀

Mitä haittaa siitä muka on sulle jos olet heikkolahjainen? 😀

Kysytkö tuota tosissasi? Ihan ensiksikin siitä on minulle erittäin konkreettista taloudellista haittaa, koska minun on vaikea pärjätä nykymaailman työmarkkinoilla. En koskaan tule saamaan muuta kuin kaikkein huonoiten palkattua työtä ja niissäkin olen heikoilla. Opiskelu on mahdotonta. Minä en koskaan tule pääsemään rahavaikeuksistani eroon. En koskaan. Palkkani on niin pieni, että eläkkeeni tulee olemaan surkeaakin surkeampi. Minua odottaa köyhä vanhuus leipäjonoissa seisten.

Toki tämä aiheuttaa myös häpeää ja kelpaamattomuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä haluaa keskustella heikkolahjaisuudesta niin se on varmaa ainut aihe alue mistä te tiedätte😂 Seki tieto perustuu vaan omakohtaisiin kokemuksiin 😂

Ainakin minun kohdallani se tosiaan perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, koska epäilen olevani heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksistani aiheutuu minulle monenlaista haittaa, ja todellakin haluaisin keskustella tästä aiheesta ilman sinun keskustelunestoyrityksiäsi.

Sinä voit perustaa oman ketjun mielestäsi paremmille ja järkevämmille keskustelunaiheille joita olet täällä luetellut. Jos tämä aihe ei yhtään kiinnosta sinua, miksi olet täällä? En tiedä, oletko trolli vai onko sinulla itselläsi jonkinlaisia ongelmia elämässäsi, mutta etkö mitenkään voisi edes vaihtaa vaikka johonkin toiseen ketjuun välillä?

Miksi epäilet olevasi heikkolahjainen, onhan olemassa muitakin oppimisvaikeuksia? 😀

Mitä haittaa siitä muka on sulle jos olet heikkolahjainen? 😀

Kysytkö tuota tosissasi? Ihan ensiksikin siitä on minulle erittäin konkreettista taloudellista haittaa, koska minun on vaikea pärjätä nykymaailman työmarkkinoilla. En koskaan tule saamaan muuta kuin kaikkein huonoiten palkattua työtä ja niissäkin olen heikoilla. Opiskelu on mahdotonta. Minä en koskaan tule pääsemään rahavaikeuksistani eroon. En koskaan. Palkkani on niin pieni, että eläkkeeni tulee olemaan surkeaakin surkeampi. Minua odottaa köyhä vanhuus leipäjonoissa seisten.

Toki tämä aiheuttaa myös häpeää ja kelpaamattomuuden tunnetta.

Tuollaista tulevaisuutta itsellenikin olen ennustanut, ellen sitten työllistäisi itse itseäni. Onhan jopa vammaisia yrittäjiäkin, koska se on varmin, vaikkakin vaikeaa, tie työllistyä. En toki kuvittele, että kahvilayrittäjyys toisi kultakaivoksen, mutta ehkä mahdollisuuden pärjätä ok, kunhan keksii idean, jolla erottua.

Olen tämän asian suhteen vielä harkitseva käyttäessäni realismia ja koronan suhteen olisinkin varovainen. Pop upia varmaan joo uskaltaa harkita alkuun, kun kuitenkin olen nollassa näissä asioissa. Itseksenihän olen opetellut leipomista, kun en tarjoilijapuolella enkä töissäkään ole saanut sitä oppia paljoa, ja itsekseni olen tykännyt opetella, koska vieläkin hieman traumatisoituneena pelkään mokaavani ja erioten erikoiskahveja tehdessä kädet vapisee kuvitellessani, että pitää olla kiireinen.

Itse olen nyt työkokeilussa perheenjäsenen peliaiheisella firmalla, ja pärjään hyvin asiakaspalvelutyössä. Jos tällaisesta haluaisi ammatin tehdä, niin toki pitäisi olla tutkinnot yms. vaikka tiedän, ettei perheenjäsen ole edes merkonomi. Voi, kun olisin elänyt aikaa, jolloin olisin voinut itse oppia ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä haluaa keskustella heikkolahjaisuudesta niin se on varmaa ainut aihe alue mistä te tiedätte😂 Seki tieto perustuu vaan omakohtaisiin kokemuksiin 😂

Ainakin minun kohdallani se tosiaan perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, koska epäilen olevani heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksistani aiheutuu minulle monenlaista haittaa, ja todellakin haluaisin keskustella tästä aiheesta ilman sinun keskustelunestoyrityksiäsi.

Sinä voit perustaa oman ketjun mielestäsi paremmille ja järkevämmille keskustelunaiheille joita olet täällä luetellut. Jos tämä aihe ei yhtään kiinnosta sinua, miksi olet täällä? En tiedä, oletko trolli vai onko sinulla itselläsi jonkinlaisia ongelmia elämässäsi, mutta etkö mitenkään voisi edes vaihtaa vaikka johonkin toiseen ketjuun välillä?

Miksi epäilet olevasi heikkolahjainen, onhan olemassa muitakin oppimisvaikeuksia? 😀

Mitä haittaa siitä muka on sulle jos olet heikkolahjainen? 😀

Kysytkö tuota tosissasi? Ihan ensiksikin siitä on minulle erittäin konkreettista taloudellista haittaa, koska minun on vaikea pärjätä nykymaailman työmarkkinoilla. En koskaan tule saamaan muuta kuin kaikkein huonoiten palkattua työtä ja niissäkin olen heikoilla. Opiskelu on mahdotonta. Minä en koskaan tule pääsemään rahavaikeuksistani eroon. En koskaan. Palkkani on niin pieni, että eläkkeeni tulee olemaan surkeaakin surkeampi. Minua odottaa köyhä vanhuus leipäjonoissa seisten.

Toki tämä aiheuttaa myös häpeää ja kelpaamattomuuden tunnetta.

Tuollaista tulevaisuutta itsellenikin olen ennustanut, ellen sitten työllistäisi itse itseäni. Onhan jopa vammaisia yrittäjiäkin, koska se on varmin, vaikkakin vaikeaa, tie työllistyä. En toki kuvittele, että kahvilayrittäjyys toisi kultakaivoksen, mutta ehkä mahdollisuuden pärjätä ok, kunhan keksii idean, jolla erottua.

Olen tämän asian suhteen vielä harkitseva käyttäessäni realismia ja koronan suhteen olisinkin varovainen. Pop upia varmaan joo uskaltaa harkita alkuun, kun kuitenkin olen nollassa näissä asioissa. Itseksenihän olen opetellut leipomista, kun en tarjoilijapuolella enkä töissäkään ole saanut sitä oppia paljoa, ja itsekseni olen tykännyt opetella, koska vieläkin hieman traumatisoituneena pelkään mokaavani ja erioten erikoiskahveja tehdessä kädet vapisee kuvitellessani, että pitää olla kiireinen.

Itse olen nyt työkokeilussa perheenjäsenen peliaiheisella firmalla, ja pärjään hyvin asiakaspalvelutyössä. Jos tällaisesta haluaisi ammatin tehdä, niin toki pitäisi olla tutkinnot yms. vaikka tiedän, ettei perheenjäsen ole edes merkonomi. Voi, kun olisin elänyt aikaa, jolloin olisin voinut itse oppia ammatin.

Senkin sanon vielä, että olen kyllä saanut arvostusta reippaudesta ja ahkeruudesta töissä. Siitä huolimatta, että peruskoululaisena valitsin sen helpoimman tien eli laiskottelun, koska "turhaa lukea kokeisiin, koska mitään ei jää päähän", vaikka keksiarvon sain nostettua 7,5:een. Kärsin toki edelleen tuosta luonneviasta, enkä ole tottunut tekemään rankkaa työtä. Teen kyllä nykyään kotitöitä, joita en tehnyt peruskoululaisena koskaan ja vasta yläkoulussa tuli opittua desit, millimitat yms.

Käsitöissäkään en ollut paras, eikä edes kiinnostanut. Olen oikeasti ihan kädetön. Ja jos kiinnostun, niin se kuitenkin lopahtaa ja tulen taas laiskaksi. Näin kävi englannin kielen kurssin kanssa, vaikka tuli sieltä opittua mitä There are-alkuiset lauseet tarkoittaa ja milloin käytetään would- tai could-sanaa. Olen kyllä ihan paska vaan soveltamaan niitä, vaikka osaan luettuna tai kuunneltuna suomentaa joten kuten. Koko ajan saa miettiä, että mitä sanoa.

Tosin jokin sai minut taas kiinnostumaan hieman englannin kielestä ja ilmoittauduin kertaajien kurssille. Samalle ilmoittauduin joogaan. Pahin puute minussa onkin ollut tuo liikkumattomuus, vaikka tiedän, miten tärkeää se on. Liikuntaakin inhosin peruskoulussa, koska se on "rankkaa". Ruokavalio on nykyään kunnossa, enkä syö liikaa sokereita, hiilihydraatteja tai transrasvoja. Tämäkin vain kertonee sen, miten altis olen mukavuuksille kuten konsolipelaamiselle ja tietokoneelle (erityisesti teininä), vaikka olen koittanut päästä näistä tavoista eroon ja joten kuten osaan hallitakin niitä, kunhan jotain muuta tekemistä on. Ihan en sentään ole pikavippejä nostanut tietäessäni, että miten järkyttävät korot niissä on, enkä halua itseäni velkahelvettiin, joka on pahempi kuin vankilatuomio raiskauksesta, jonka kuitenkin lusii nopeiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä haluaa keskustella heikkolahjaisuudesta niin se on varmaa ainut aihe alue mistä te tiedätte😂 Seki tieto perustuu vaan omakohtaisiin kokemuksiin 😂

Ainakin minun kohdallani se tosiaan perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, koska epäilen olevani heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksistani aiheutuu minulle monenlaista haittaa, ja todellakin haluaisin keskustella tästä aiheesta ilman sinun keskustelunestoyrityksiäsi.

Sinä voit perustaa oman ketjun mielestäsi paremmille ja järkevämmille keskustelunaiheille joita olet täällä luetellut. Jos tämä aihe ei yhtään kiinnosta sinua, miksi olet täällä? En tiedä, oletko trolli vai onko sinulla itselläsi jonkinlaisia ongelmia elämässäsi, mutta etkö mitenkään voisi edes vaihtaa vaikka johonkin toiseen ketjuun välillä?

Miksi epäilet olevasi heikkolahjainen, onhan olemassa muitakin oppimisvaikeuksia? 😀

Mitä haittaa siitä muka on sulle jos olet heikkolahjainen? 😀

Kysytkö tuota tosissasi? Ihan ensiksikin siitä on minulle erittäin konkreettista taloudellista haittaa, koska minun on vaikea pärjätä nykymaailman työmarkkinoilla. En koskaan tule saamaan muuta kuin kaikkein huonoiten palkattua työtä ja niissäkin olen heikoilla. Opiskelu on mahdotonta. Minä en koskaan tule pääsemään rahavaikeuksistani eroon. En koskaan. Palkkani on niin pieni, että eläkkeeni tulee olemaan surkeaakin surkeampi. Minua odottaa köyhä vanhuus leipäjonoissa seisten.

Toki tämä aiheuttaa myös häpeää ja kelpaamattomuuden tunnetta.

Tuollaista tulevaisuutta itsellenikin olen ennustanut, ellen sitten työllistäisi itse itseäni. Onhan jopa vammaisia yrittäjiäkin, koska se on varmin, vaikkakin vaikeaa, tie työllistyä. En toki kuvittele, että kahvilayrittäjyys toisi kultakaivoksen, mutta ehkä mahdollisuuden pärjätä ok, kunhan keksii idean, jolla erottua.

Olen tämän asian suhteen vielä harkitseva käyttäessäni realismia ja koronan suhteen olisinkin varovainen. Pop upia varmaan joo uskaltaa harkita alkuun, kun kuitenkin olen nollassa näissä asioissa. Itseksenihän olen opetellut leipomista, kun en tarjoilijapuolella enkä töissäkään ole saanut sitä oppia paljoa, ja itsekseni olen tykännyt opetella, koska vieläkin hieman traumatisoituneena pelkään mokaavani ja erioten erikoiskahveja tehdessä kädet vapisee kuvitellessani, että pitää olla kiireinen.

Itse olen nyt työkokeilussa perheenjäsenen peliaiheisella firmalla, ja pärjään hyvin asiakaspalvelutyössä. Jos tällaisesta haluaisi ammatin tehdä, niin toki pitäisi olla tutkinnot yms. vaikka tiedän, ettei perheenjäsen ole edes merkonomi. Voi, kun olisin elänyt aikaa, jolloin olisin voinut itse oppia ammatin.

Senkin sanon vielä, että olen kyllä saanut arvostusta reippaudesta ja ahkeruudesta töissä. Siitä huolimatta, että peruskoululaisena valitsin sen helpoimman tien eli laiskottelun, koska "turhaa lukea kokeisiin, koska mitään ei jää päähän", vaikka keksiarvon sain nostettua 7,5:een. Kärsin toki edelleen tuosta luonneviasta, enkä ole tottunut tekemään rankkaa työtä. Teen kyllä nykyään kotitöitä, joita en tehnyt peruskoululaisena koskaan ja vasta yläkoulussa tuli opittua desit, millimitat yms.

Käsitöissäkään en ollut paras, eikä edes kiinnostanut. Olen oikeasti ihan kädetön. Ja jos kiinnostun, niin se kuitenkin lopahtaa ja tulen taas laiskaksi. Näin kävi englannin kielen kurssin kanssa, vaikka tuli sieltä opittua mitä There are-alkuiset lauseet tarkoittaa ja milloin käytetään would- tai could-sanaa. Olen kyllä ihan paska vaan soveltamaan niitä, vaikka osaan luettuna tai kuunneltuna suomentaa joten kuten. Koko ajan saa miettiä, että mitä sanoa.

Tosin jokin sai minut taas kiinnostumaan hieman englannin kielestä ja ilmoittauduin kertaajien kurssille. Samalle ilmoittauduin joogaan. Pahin puute minussa onkin ollut tuo liikkumattomuus, vaikka tiedän, miten tärkeää se on. Liikuntaakin inhosin peruskoulussa, koska se on "rankkaa". Ruokavalio on nykyään kunnossa, enkä syö liikaa sokereita, hiilihydraatteja tai transrasvoja. Tämäkin vain kertonee sen, miten altis olen mukavuuksille kuten konsolipelaamiselle ja tietokoneelle (erityisesti teininä), vaikka olen koittanut päästä näistä tavoista eroon ja joten kuten osaan hallitakin niitä, kunhan jotain muuta tekemistä on. Ihan en sentään ole pikavippejä nostanut tietäessäni, että miten järkyttävät korot niissä on, enkä halua itseäni velkahelvettiin, joka on pahempi kuin vankilatuomio raiskauksesta, jonka kuitenk9in lusii nopeiten.

Olen itsekin miettinyt, että siinä missä raskaista rikoksista tuomituillekin annetaan uusia mahdollisuuksia, on omien raha-asioiden sotkeminen "rikos" jonka tuomiota lusitaan vuosia ja vuosia, ei vankilassa, mutta vankeutta muistuttavassa olotilassa. Luottotietojen menetys todella pilaa elämän. Olen todennut, että voisin olla luottotiedoton itsekin ellei minulla olisi läheisiä jotka ovat monta kertaa pelastaneet minut pulasta. Tästä olen heille ikuisesti kiitollinen. Luottotietojen menetykseen ei välttämättä tarvita mitään järjetöntä tuhlausta merkkituotteisiin kuten moni kuvittelee, vaan kaikkein pienituloisimmat voivat joutua tähän ahdinkoon välttämättömien menojen vuoksi.

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

"Pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin", esimerkiksi minun kohdallani ei todellakaan ole kyse tuollaisesta vaan isoista vaikeuksista jopa yksinkertaisissa suorittavissa töissä. Olen joutunut lopettamaan ammattikoulun opintoja kun en ole vain pärjännyt, kyvyttömyyttäni on ihmetelty työharjoittelupaikassa....ja minullahan on ihan todettu ainakin hahmotuksen ja tarkkaavuuden ongelmia, mutta itse koen, että sitä ongelmaa on myös ihan älyssä. Esimerkiksi työssä en vain huomaa ja tajua itsestäänselvyyksiä, ja minun on vaikea soveltaa opittua muuttuvissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

"Pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin", esimerkiksi minun kohdallani ei todellakaan ole kyse tuollaisesta vaan isoista vaikeuksista jopa yksinkertaisissa suorittavissa töissä. Olen joutunut lopettamaan ammattikoulun opintoja kun en ole vain pärjännyt, kyvyttömyyttäni on ihmetelty työharjoittelupaikassa....ja minullahan on ihan todettu ainakin hahmotuksen ja tarkkaavuuden ongelmia, mutta itse koen, että sitä ongelmaa on myös ihan älyssä. Esimerkiksi työssä en vain huomaa ja tajua itsestäänselvyyksiä, ja minun on vaikea soveltaa opittua muuttuvissa tilanteissa.

Ja lisäisin vielä, että heikkolahjainen ja myös kehitysvammainen voi hyvinkin tajuta erilaisuutensa ja osata analysoida sitä. Monet tajuavat ja kärsivät siitä. Tämä ei vain pidä paikkaansa, että vähemmän älykäs ei koskaan ymmärtäisi sitä olevansa.

Ja minäkään en ole aina tajunnut olevani jollain lailla heikkolahjainen, nuorena uskoin olevani vain outo, mutta en ns. tyhmä. Pidin itseäni ihan älykkäänä vaikka muuten en itsestäni tykännytkään. Nyt vihdoin joudun myöntämään, ja pystyn myöntämään, että ihan normaaliälyinen en taida sittenkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

"Pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin", esimerkiksi minun kohdallani ei todellakaan ole kyse tuollaisesta vaan isoista vaikeuksista jopa yksinkertaisissa suorittavissa töissä. Olen joutunut lopettamaan ammattikoulun opintoja kun en ole vain pärjännyt, kyvyttömyyttäni on ihmetelty työharjoittelupaikassa....ja minullahan on ihan todettu ainakin hahmotuksen ja tarkkaavuuden ongelmia, mutta itse koen, että sitä ongelmaa on myös ihan älyssä. Esimerkiksi työssä en vain huomaa ja tajua itsestäänselvyyksiä, ja minun on vaikea soveltaa opittua muuttuvissa tilanteissa.

Ja lisäisin vielä, että heikkolahjainen ja myös kehitysvammainen voi hyvinkin tajuta erilaisuutensa ja osata analysoida sitä. Monet tajuavat ja kärsivät siitä. Tämä ei vain pidä paikkaansa, että vähemmän älykäs ei koskaan ymmärtäisi sitä olevansa.

Ja minäkään en ole aina tajunnut olevani jollain lailla heikkolahjainen, nuorena uskoin olevani vain outo, mutta en ns. tyhmä. Pidin itseäni ihan älykkäänä vaikka muuten en itsestäni tykännytkään. Nyt vihdoin joudun myöntämään, ja pystyn myöntämään, että ihan normaaliälyinen en taida sittenkään olla.

Olisi oikeasti vain parempi olla kehitysvammainen, koska silloin saisi erilaisuutensa ja jopa kaiken tekemisen (myös sen tyhmänkin) anteeksi. Samalla olisi myös yhteiskunnan tuet mukana pelissä toisin kuin tällaisena rajatapauksena. Onneksi en ole täysin syrjäyttänyt itseäni, enkä ole haksahtanut pikavippeihin, liialliseen päihteiden käyttöön ja rikosten tehtailuun. Sellainen ei tulisi kuuloon edes rutiköyhänäkään, sen verran kun moraalia omaan eikä esimerkkinä pikavipit sovi moraaliini.

No sellainen kanssavarusmies aikoinaan joka oli niin tyhmä että muun muassa kysyi ihan tosissaan että pitääkö pähkinät keittää ja miten tonnikalaa syödään, sormilla vai lusikalla vai miten? Ja "voisitko antaa tuon tuosta minulle", kun hän istuu itse siinä ihan käden ulottuvissa. Ja tuollainen vielä AUK:iin, saivat sentään pidettyä sen pois RUK:ista minne oli oikeastaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

"Pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin", esimerkiksi minun kohdallani ei todellakaan ole kyse tuollaisesta vaan isoista vaikeuksista jopa yksinkertaisissa suorittavissa töissä. Olen joutunut lopettamaan ammattikoulun opintoja kun en ole vain pärjännyt, kyvyttömyyttäni on ihmetelty työharjoittelupaikassa....ja minullahan on ihan todettu ainakin hahmotuksen ja tarkkaavuuden ongelmia, mutta itse koen, että sitä ongelmaa on myös ihan älyssä. Esimerkiksi työssä en vain huomaa ja tajua itsestäänselvyyksiä, ja minun on vaikea soveltaa opittua muuttuvissa tilanteissa.

Ja lisäisin vielä, että heikkolahjainen ja myös kehitysvammainen voi hyvinkin tajuta erilaisuutensa ja osata analysoida sitä. Monet tajuavat ja kärsivät siitä. Tämä ei vain pidä paikkaansa, että vähemmän älykäs ei koskaan ymmärtäisi sitä olevansa.

Ja minäkään en ole aina tajunnut olevani jollain lailla heikkolahjainen, nuorena uskoin olevani vain outo, mutta en ns. tyhmä. Pidin itseäni ihan älykkäänä vaikka muuten en itsestäni tykännytkään. Nyt vihdoin joudun myöntämään, ja pystyn myöntämään, että ihan normaaliälyinen en taida sittenkään olla.

Olisi oikeasti vain parempi olla kehitysvammainen, koska silloin saisi erilaisuutensa ja jopa kaiken tekemisen (myös sen tyhmänkin) anteeksi. Samalla olisi myös yhteiskunnan tuet mukana pelissä toisin kuin tällaisena rajatapauksena. Onneksi en ole täysin syrjäyttänyt itseäni, enkä ole haksahtanut pikavippeihin, liialliseen päihteiden käyttöön ja rikosten tehtailuun. Sellainen ei tulisi kuuloon edes rutiköyhänäkään, sen verran kun moraalia omaan eikä esimerkkinä pikavipit sovi moraaliini.

😂

Mmmm🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Autismikirjon häiriön omaaville keva diagnoosi voi olla väärä, ja näinhän on sinun kyseessäsi ehdottomasti ollut. Autismikirjon häiriön omaavaa (varsinkin kun on viivästynyt kielen kehitys) testatessa ei oteta riittävästi huomioon kommunikaation vaikeuksia. Eli sitä, tuleeko lapsi suoriutumaan erilaisista testeistä enemmän ikätasoisesti, kun kielen ymmärtäminen kohenee. Tästä on siis ihan tieteellistä kritiikkiä olemassa. Autismipiirteiselle lapselle ei saisi antaa kovin herkästi kevadiagnoosia. Kuntoutuskin saattaa olla huonompaa, sillä edelleen on ammattilaisia, jotka luulevat, ettei kehitysvammaiselle tule opettaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

"Pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin", esimerkiksi minun kohdallani ei todellakaan ole kyse tuollaisesta vaan isoista vaikeuksista jopa yksinkertaisissa suorittavissa töissä. Olen joutunut lopettamaan ammattikoulun opintoja kun en ole vain pärjännyt, kyvyttömyyttäni on ihmetelty työharjoittelupaikassa....ja minullahan on ihan todettu ainakin hahmotuksen ja tarkkaavuuden ongelmia, mutta itse koen, että sitä ongelmaa on myös ihan älyssä. Esimerkiksi työssä en vain huomaa ja tajua itsestäänselvyyksiä, ja minun on vaikea soveltaa opittua muuttuvissa tilanteissa.

Ja lisäisin vielä, että heikkolahjainen ja myös kehitysvammainen voi hyvinkin tajuta erilaisuutensa ja osata analysoida sitä. Monet tajuavat ja kärsivät siitä. Tämä ei vain pidä paikkaansa, että vähemmän älykäs ei koskaan ymmärtäisi sitä olevansa.

Ja minäkään en ole aina tajunnut olevani jollain lailla heikkolahjainen, nuorena uskoin olevani vain outo, mutta en ns. tyhmä. Pidin itseäni ihan älykkäänä vaikka muuten en itsestäni tykännytkään. Nyt vihdoin joudun myöntämään, ja pystyn myöntämään, että ihan normaaliälyinen en taida sittenkään olla.

Olisi oikeasti vain parempi olla kehitysvammainen, koska silloin saisi erilaisuutensa ja jopa kaiken tekemisen (myös sen tyhmänkin) anteeksi. Samalla olisi myös yhteiskunnan tuet mukana pelissä toisin kuin tällaisena rajatapauksena. Onneksi en ole täysin syrjäyttänyt itseäni, enkä ole haksahtanut pikavippeihin, liialliseen päihteiden käyttöön ja rikosten tehtailuun. Sellainen ei tulisi kuuloon edes rutiköyhänäkään, sen verran kun moraalia omaan eikä esimerkkinä pikavipit sovi moraaliini.

😂

Ihan faktaa kirjoitan. Vaikka kehitysvammainenkin kärsii erilaisuudestaan on siitä tietoinen, niin heidän tietä sentään tasoitetaan yhteiskunnan tuen voimin: on tuetut työllistämiset, eläke 16-vuotiaasta alkaen, terveydenhuolto sekä asumispalvelut ovat mallillaan johtuen hoitohenkilökunnan resursseista sillä välin, kun vanhukset saavat maata p**kaisissa vaipoissaan vailla mitään virikkeitä.

Jostain syystä tämä on tabu, erityisesti kehitysvammaisten aggressiviisuuskin nähdään tabuna, minkä myös saa anteeksi. Jos itse tekisin samaa heikkolahjaisena, niin eihän silloin päätäni silitettäisi. Tosin en ihan munattomana pakene vastuuta, jos jotain tekisin väärin, vaan oikeasti myöntäisin tehneeni väärin. Pakeneminen on minun kohdalla ollut pelkuruutta ja varmaan monelle muullekin.

No onhan tää korona-aika näyttänyt toteen että about puolet kansasta voi luokitella tähän ryhmään. Jos nyt vaikka noi jalkapallo urpoilijat esimerkiksi….

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Miten voi kehitysvammaa saati laajoja oppimisvaikeuksia, jos osaa kirjoittaa analysoiden ja selviää normaalisti 7,5 keskiarvolla lukuun ottamatta sitä mukautettua matematiikkaa. Pakko oltava jotain häikkää diagnooseissasi. Voin uskoa vielä autismipiirteisyyteesi, dysfasiaan ja oppimisvaikeuksiin, mutten mihinkään matalaan älyyn.

Vierailija kirjoitti:

Sebastian Loebilla on 9 maailmanmestaruutta rallissa😀

Häh

saako rallissakin numero arvo sanan ?

26 min