Tapaan salaisen miesystäväni perjantaina, aivan jo perhosia vatsassa :)

se tunne, kun huomaa olevansa pirteä ja täynnä virtaa arjen karikoissa, huomaa hymyilevänsä kaikelle, jännittää vaikka ei mitään syytä olisikaan. Minulle salasuhde on tuonut ELÄMÄNI takaisin, myöskin ONNEN ja ILON avioliittooni.

nykyään alkaa olemaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hairahdetaan avioliiton aikana, oli sitten kyseessä kännipettäminen tai suunniteltu juttu. ei elämä nykyään olen niin mustavalkoista, paljon on asiat muuttuneet; se että pettää, ei aina tarkoita etteikö rakastaisi puolisoaan.

nimenomaan perhettä en ole keneltäkään riistämässä. Sitähän tässä juuri yritän välttää. Avioero satuttaa aina lasta, vaikka kuinka vanhemmat yrittävät puhua "hyvästä erosta". Minä en tule koskaan edes harkitsemaan avioeroa, eikä myöskään salarakkaani. Siksi olemme suunnitelleet tapaamiset harkitusti ja tarpeeksi pitkiä välejä pitäen ja muutenkin harkitsemme ja varomme, emmekä varmasti jää kiinni. Olen sama ihminen kotona kuin ennenkin, ehkä hitusen verran iloisempi, joten ei kärsi lapsi eikä mies. Ja himoista tässä ei tod. ollut kysymys, koska pitkä tovi vierähti syvällisesti keskustellessa ensin sähköpostitse ja myöhemmin kasvokkain.

että osaatte valehdella ja huijata läheisiänne noin taitavasti ja harkitusti!

tämä janne on???

Ensinnäkin, minulla ei millään tavalla ole huono itsetunto, enkä yritä sitä täällä millään tavalla pönkittää. Toiseksi, kyllä minulle avioliitollani edelleen on paljonkin väliä, olenhan sitoutunut siihen loppuelämäkseni. Jos joku on sitä mieltä, ettei se onnistu, tai tämä on teeskentelyä, niin se on hänen ongelmansa. Mutta kun miettii ajassa taaksepäin, niin eipä tarvitse mennä ihan hirveän kauaksikaan, kun ei nähty mitenkään ihmeellisenä sitä, että MIEHELLÄ sivusuhteita. Niistä ei vain huudeltu ympäriinsä, jos nainen niistä tiesi, ei hän välttämättä edes tuonut tietoaan julki. Ja elämää pidettiin onnellisena, tuollainen kuului elämään ja elämä jatkui vastoinkäymisistä huolimatta. Ja en, en tosiaankaan yritä tällä puolustella pettäjiä. En ole missään vaiheessa sanonut, että pettäminen on oikein tai etsinyt omalle toiminnalleni jotain hyväksyntää. En todellakaan. Enhän itsekään siitä kenellekään huutele enkä ylpeile, niinkuin täällä tuntuu monella moralisoijalla olevan käsitys. Ei, elämä on vain minun kohdallani näin mennyt ja itsekin tämän kuvion myötä joutunut tarkastelemaan entistä ja nykyistä minääni. Edelleen olen sitä mieltä, että se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa ja minä aion huolehtia viimeiseen hengenvetoon asti, ettei tämä kuvio perhettäni satuta. Jos joskus käy niin, että mieheni saa tietää, sittenhän moralisoijat voivat olla tyytyväisiä. SIIHEN ASTI voin sanoa, että MINUN elämäni ja MEIDÄN avioliittomme voivat hyvin, miten siihen tulokseen ollaan päästy, ei kuulu kenellekään, niinkuin en minäkään muiden elämiin puutu, vaikka yhtä jos toista tiedänkin.

Sitä enemmänhän se sattuu, kun saa tietää että on valehdeltu.

Pidät kiinni siitä ettei tuo kuvio perhettäsi satuta- no onnea siihen! Sillä sitä sinä tarvitset. Ja vaikka et koskaan jäisi kiinni-miten voit elää itsesi kanssa tuollaisessa valheessa? Loppuelämäsi. huh huh.

jos miehellä olisi sivusuhde kerran pari 10 vuodessa. en´haluaisi tietääkään. jos mies olisi päättänyt että haluaa jäädä perheensä luo, niin hyvä niin. ei mun tarvis tietää.

nykyään alkaa olemaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hairahdetaan avioliiton aikana, oli sitten kyseessä kännipettäminen tai suunniteltu juttu. ei elämä nykyään olen niin mustavalkoista, paljon on asiat muuttuneet; se että pettää, ei aina tarkoita etteikö rakastaisi puolisoaan.

siitä, että onko tämä myös sitä mieltä, että "se mitä ei tiedä, ei satuta", toivoisiko hän tietävänsä, jos teillä on salasuhde? Uskooko hän elävänsä suhteessa, jossa kumpikin on rehellinen toiselleen?

Minun exäni petti, valehteli, salaili. Vakuutti aina rakastavansa minua, ja edelleen, kolme vuotta eron jälkeen vakuuttaa samaa. Mutta kyllä minua se valheessa eläminen satutti todella paljon, kun se selvisi. Elämän peruspalikat eivät olleetkaan sellaisia kuin luulin. Ex oli myös vakaasti sitä mieltä, ettei minua satuta hänen pettämisensä, kun en tiedä. Ja ne keskustelut, joita hän oli käynyt mm. meidän avioliitostamme, suhteestamme, seksielämästämme tämän salarakkaan kanssa (joka sivumennen sanoen alkoi kuvitella olevansa enemmän, loppujen lopuksi kertoi minulle näistä asioista - heidän suhteensa loppui meidän eron aikoihin). Ex onnistui satuttamaan minua todella pahasti, samaten tätä rakastaan, hajottamaan lasten perheen, josta jotain oireilua on myös nyt teinillä havaittavissa.

Joo, elämäähän tämä on, itse olen tullut vahvemmaksi, opettelen vielä edelleen luottamaan ihmisiin...

kannata/tarvitse kertoa, ei varsinkaan pitkässä avioliitossa. Ei pienen sivusuhteen takia tarvitse pilata hyvää liittoa. Järkikin sen jo sanoo!

liitto, jossa ei minkäänlaista hellyyttä, ei sitten mitään kipinää enää jäljellä. Sivusuhteesta sain sitä ja kaikkea muutakin. en jäänyt kiinni, kerroin itse kun suhde oli jo ohi. Mieheni havahtui, nyt avioliittomme toimii. Eli sivusuhteesta voi myös seurata jotain hyvääkin.

Ensinnäkin, minulla ei millään tavalla ole huono itsetunto, enkä yritä sitä täällä millään tavalla pönkittää. Toiseksi, kyllä minulle avioliitollani edelleen on paljonkin väliä, olenhan sitoutunut siihen loppuelämäkseni. Jos joku on sitä mieltä, ettei se onnistu, tai tämä on teeskentelyä, niin se on hänen ongelmansa. Mutta kun miettii ajassa taaksepäin, niin eipä tarvitse mennä ihan hirveän kauaksikaan, kun ei nähty mitenkään ihmeellisenä sitä, että MIEHELLÄ sivusuhteita. Niistä ei vain huudeltu ympäriinsä, jos nainen niistä tiesi, ei hän välttämättä edes tuonut tietoaan julki. Ja elämää pidettiin onnellisena, tuollainen kuului elämään ja elämä jatkui vastoinkäymisistä huolimatta. Ja en, en tosiaankaan yritä tällä puolustella pettäjiä. En ole missään vaiheessa sanonut, että pettäminen on oikein tai etsinyt omalle toiminnalleni jotain hyväksyntää. En todellakaan. Enhän itsekään siitä kenellekään huutele enkä ylpeile, niinkuin täällä tuntuu monella moralisoijalla olevan käsitys. Ei, elämä on vain minun kohdallani näin mennyt ja itsekin tämän kuvion myötä joutunut tarkastelemaan entistä ja nykyistä minääni. Edelleen olen sitä mieltä, että se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa ja minä aion huolehtia viimeiseen hengenvetoon asti, ettei tämä kuvio perhettäni satuta. Jos joskus käy niin, että mieheni saa tietää, sittenhän moralisoijat voivat olla tyytyväisiä. SIIHEN ASTI voin sanoa, että MINUN elämäni ja MEIDÄN avioliittomme voivat hyvin, miten siihen tulokseen ollaan päästy, ei kuulu kenellekään, niinkuin en minäkään muiden elämiin puutu, vaikka yhtä jos toista tiedänkin.

on aika passiivista sanoa, että "elämä on vain mennyt näin" kun kyse on kuitenkin toistuvista valinnoista, päätöksistä ja teoista, joita teet suuntaan tai toiseen. Ei asiat tapahdu itsekseen.

mutta se valinta, minkä tein, että olen avoin salasuhteelle, jos oikea ihminen tulee kohdalle, oli äärimmäisen pitkän ja vaikean prosessin tulos. Jossain alitajunnassa kyti varmaan useamman vuoden jokin, jolle en pystynyt löytämään sanoja. Ajatus suhteesta kävi mielessä, mutta hylkäsin sen ja työnsin taka-alalle ajatellen ettei niin voi toimia. Kunnes sitten eräänä päivänä huomasin olevani valmis toimimaan niin kuin nyt toimin. Sitten kun vielä osui kohdalle ihminen, joka ajatteli täsmälleen samalla tavalla, niin ei ollut mitään syytä perääntyä.

pitkällä ruokatunnilla nähdään taas, melkein kahden viikon tauon jälkeen... en malta odottaa, olen ajatellut sinua vain...





-jannesi-

sama paikka, sama aika.



E

4kk:n sisällä paljastunut että sekä minun että KAHDEN tuttavaperheen miehillä ollut toinen nainen jo pidemmän aikaa. Minun miehelläni pari kk ja näillä muilla yli vuoden. Mihin tässä enää voi uskoa? Ei mihinkään. Täydellisiä isiä kaikki, aina töissä jne. Ei pitänyt olla mahdollista edes tämä. =(

ei kukaan VÄITÄ että sellainen tilanne tulee juuri sinun kohdallesi, mutta se on mahdollista!

kunnes sitten itse kohtasin aivan ihanan miehen, jonka kanssa ensin jutut menivät yksiin ja sitten myöhemmin, kuin huomaamatta, seksi... olin aivan kauhuissani, mutta en voinut tunteilleni mitään.

Hei haloo!!! Kuten jo aiemmin kirjoitin, tunteet tulevat ja tunteet menevät. Totta helkutissa aikuinen ihminen voi päättää, mitä tekee tai jättää tekemättä! Joskus voi käyttää järkeäänkin.

Ja kyllä, houkutuksia on omankin, pitkän parisuhteen aikana ollut, mutta olen etukäteenkin miettinyt, kuinka paljon on pelissä. Kun uusi, ihana ihminen sattuu kohdalle, usein sokaistuu sille, mitä on jo saavuttanut.

Haluaisin edelleen pettäjiltä vastauksia kysymyksiini: Mitä sitoutuminen mielestänne tarkoittaa tai onko parisuhteessa edes tarkoitus sitoutua? Onko ihmisellä aina oikeus omaan hauskanpitoon ja piristykseen? Ottaa muista irti, mitä irti lähtee?

Mitä uudelta suhteelta haluatte ja mitä siitä saatte? Sitä, että jaksatte paremmin arjessanne? Mitä annettavaa teillä itsellänne on?

Jos olette jotain vailla, eikö olisi kohtuullista keskustella asiasta ensin oman puolison kanssa?

Hei haloo!!! Kuten jo aiemmin kirjoitin, tunteet tulevat ja tunteet menevät. Totta helkutissa aikuinen ihminen voi päättää, mitä tekee tai jättää tekemättä! Joskus voi käyttää järkeäänkin.



Ja kyllä, houkutuksia on omankin, pitkän parisuhteen aikana ollut, mutta olen etukäteenkin miettinyt, kuinka paljon on pelissä. Kun uusi, ihana ihminen sattuu kohdalle, usein sokaistuu sille, mitä on jo saavuttanut.



Haluaisin edelleen pettäjiltä vastauksia kysymyksiini: Mitä sitoutuminen mielestänne tarkoittaa tai onko parisuhteessa edes tarkoitus sitoutua? Onko ihmisellä aina oikeus omaan hauskanpitoon ja piristykseen? Ottaa muista irti, mitä irti lähtee?



Mitä uudelta suhteelta haluatte ja mitä siitä saatte? Sitä, että jaksatte paremmin arjessanne? Mitä annettavaa teillä itsellänne on?



Jos olette jotain vailla, eikö olisi kohtuullista keskustella asiasta ensin oman puolison kanssa?





Mä näen kyllä pitkän parisuhteen juuri sitä varten, että siihen sitoudutaan ja siinä pysytään, ei ihan heppoisin perustein pois kävellä. Se luo turvaa, kun tietää, että on joku vierellä loppuelämän ajan. Turvallisuus ja rakkaus pitävät arjen pyörimässä ja oma perhe luo sellaisen yksikön, jota varten täällä maailmassa olen ja joka minulle antaa voimaa. En tiedä, mikä sitten oikeuttaa "piristystä" hakemaan tai missä tilanteessa, ei varmasti oikeuta mitkään järkisyyt ainakaan. Mutta ei tässä elämässä todellakaan aina ole järkeä muutenkaan, enkä usko kenenkään perheellisen kevyesti tällaiseen kuvioon mukaan lähtevän.



Minulla houkutuksia on ollut aiemminkin, mutta en ole sortunut, ne ovat menneet ohi. Mutta niinkuin sanoin, kun tarpeeksi monta asiaa muodostaa tietyn kokonaisuuden elämässä, palaset loksahtavat sillä tavalla kohdalleen, että kun sitten kohtaa ihmisen, jolla täysin samanlaiset ajatukset, niin silloin ei aina järkikää auta ja ei voi tunteilleen mitään. Se on TODELLA MONEN ASIAN summa ja pitkällisen prosessin tulos ainakin minulla, että antauduin sivusuhteelle.



Se, mitä suhteelta odotan saavani, niin ei ainakaan alussa ollut mitään odotuksia. Huomasin vaan, että toinen ihminen on täsmälleen samassa tilanteessa kuin minä, ja tuntui todella hyvältä ja piristävältä puhua jonkun uuden ihmisen kanssa. tietynlainen viehätys ja seksuaalinen kemia tulivat mukaan kuin itsetään.

Kiitos vastauksista. Ehkä nyt ymmärrän vähän paremmin, mutten varmaan koskaan täysin.

Sitoudut siis perheeseen yksikkönä, tai avioliittoon, mutta et mieheesi ihmisenä?

Se luo turvaa, kun tietää, että on joku vierellä loppuelämän ajan. Turvallisuus ja rakkaus pitävät arjen pyörimässä ja oma perhe luo sellaisen yksikön, jota varten täällä maailmassa olen ja joka minulle antaa voimaa.

Mutta ehkä puolisosikin ajattelee näin? Ja kokee salasuhteen selvitessä, että sinä et ole kulkenut hänen vierellään?

No, aikoinaan tietysti olen sitoutunut mieheeni ihmisenä niin täysin, että olin aivan ehdoton pettämisen suhteen ja lähipiirissä olleet pettämistapaukset saivat minut melkein sairaaksi kuvotuksesta.



Siksi en osaa itsekään oikein täysin selittää, miten olen sitten itse päästänyt itseni muuttumaan niin, että koen edelleen olevani sitoutunut mieheeni melkein täsmälleen samalla tavalla kuin aiemmin. Näen meidän arkemme jopa parantuneen, vaikkei suuria ongelmia koskaan ole ollutkaan. Meillä on miehenikin kanssa läheisyyttä, seksielämä sujuu hyvin. Ehkä ero on vain siinä, etten koe sitten oloani surulliseksi tai huonoksi, jos ei läheisyyttä vähään aikaan ole ollut, kiitos sivusuhteeni. Koen edelleen olevani mieheni suurin tukija, ymmärtäjä ja hän minun. Meillä edelleen hyvä liitto.



Ihmeellistä on tämä elämä, enkä odota ymmärrystä, kun en TÄYSIN pysty siihen itsekään.

No, aikoinaan tietysti olen sitoutunut mieheeni ihmisenä niin täysin, että olin aivan ehdoton pettämisen suhteen ja lähipiirissä olleet pettämistapaukset saivat minut melkein sairaaksi kuvotuksesta. Siksi en osaa itsekään oikein täysin selittää, miten olen sitten itse päästänyt itseni muuttumaan niin, että koen edelleen olevani sitoutunut mieheeni melkein täsmälleen samalla tavalla kuin aiemmin. Näen meidän arkemme jopa parantuneen, vaikkei suuria ongelmia koskaan ole ollutkaan. Meillä on miehenikin kanssa läheisyyttä, seksielämä sujuu hyvin. Ehkä ero on vain siinä, etten koe sitten oloani surulliseksi tai huonoksi, jos ei läheisyyttä vähään aikaan ole ollut, kiitos sivusuhteeni. Koen edelleen olevani mieheni suurin tukija, ymmärtäjä ja hän minun. Meillä edelleen hyvä liitto. Ihmeellistä on tämä elämä, enkä odota ymmärrystä, kun en TÄYSIN pysty siihen itsekään.

No toivon, että kumi puhkee ja saat HIVin.



SPruit