Tapaan salaisen miesystäväni perjantaina, aivan jo perhosia vatsassa :)

Sofia:



Teidän avioliitossanne on universaali, maailman yleisin parisuhdeongelma - seksuaalisten halujen kohtaamattomuus. Te tuskin olette avioituneet väärästä syystä vaan rakkaudesta, kuten yleensä ihmiset tekevät. Niin laskelmoivia henkilöitä on hyvin vähän, jotka miettisivät itselleen vain sopivin geenein varustettua siittäjää. Myöskään sterilisaatiotoimenpiteellä ei tunneta olevan puolison haluttomuutta lisäävää vaikutusta, pikemminkin päinvastoin. Vai olisiko vaimosi ehdottomasti halunnut vielä neljännen lapsen?



Teille on käynyt niin kuin pitkissä suhteissa tapaa käydä. Tullaan enemmän kavereiksi kuin ollaan rakastavaisia. Aika ja energia uhrataan työlle ja lapsille. Parisuhde väljähtyy, seksi alkaa tympiä.



Hakeutukaa parisuhdeneuvontaan ja/tai menkää ainakin kahdenkeskiselle pitkälle lomamatkalle. Jos seksiä ei rupeaisi liitossanne olemaan edes kerran pari kuussa, voisit miettiä rakastajattaren hankkimista - ei mitään salasellaista vaan seksikaverin, jonka olemassaolon vaimokin tietää ja syystä sietää.

vaan elämä se juuri tuo eteen tilanteita, joista ei olisi kuvitellut itseään löytävänsä. ihminen pystyy itse vaikuttamaan kaikkeen, juupa juu, mutta annas olla kun tarpeeksi monet tekijät klikkaa ja olet haavoittuvainen tai muuten vain herkillä. 5, oli kuin olisin lukenut suoraan omasta elämästäni. Myös minä ennen en edes halunnut kuullakaan sivusuhteista tai pettämisestä. Ja nyt kuinka ollakaan, nyt minulla on jo 7kk jatkunut sivusuhde miehen kanssa, jolla 3 pientä lasta ja joka yksityisyrittäjänä pystyy matkustelemaan vaivattomasti ympäri suomea. En ole siitä ylpeä, mutta en myöskään selittele.

sivistymättömät lähiömammat haukkuvat huoraksi tietämättä edes mitä se tarkoittaa. Itselläni sivusuhde oli melkein loppuun asti pelkkää ihanaa keskustelua, joka avarsi silmiäni niiin paljon, että olen ikuisesti kiitollinen. Seksiä harrastimme 3 viikkoa suhteen loppua, erosimme ystävinä ja nyt osaan arvostaa omaa liittoani paljon enemmän. joten älkää tuomitko, jos ette edes koita ymmärtää,olkaa ennemmin hiljaa, samanlainen tilanne voi tulla eteenne jollain tavalla ennemmin tai myöhemmin.

Millainen merkitys lapselle sitten on, kun salasuhde paljastuu? Sekö on sitten helpompi kestää? Se, että vanhempien yhdessäolo on perustunut valheelle?



Tunteille ei ehkä voi mitään, mutta tunteet tulevat ja tunteet menevät. Totta helkutissa aikuinen ihminen voi päättää, mitä tekee tai jättää tekemättä! Ei tunteiden mukaan tarvitse aina elää, joskus voi käyttää järkeäänkin.

Jos näillä ap:n kaltaisilla ihmisillä on normaalit tunteet, niin he tulevat kyllä kärsimään teoistaan. Vaikkeivat jäisi kiinnikään. Hirvittävä salaisuus kannettavana koko loppuelämän. Kun vanhempana hormonit lakkaavat hyrräämästä, he eivät itsekään voi käsittää tekojaan. Miten pystyy katsomaan puolisoaan enää silmiin? Miten voi ajatella olleensa hyvä äiti - kuka haluaisi äitinsä tehneen jotain tuollaista?

nimenomaan perhettä en ole keneltäkään riistämässä. Sitähän tässä juuri yritän välttää. Avioero satuttaa aina lasta, vaikka kuinka vanhemmat yrittävät puhua "hyvästä erosta". Minä en tule koskaan edes harkitsemaan avioeroa, eikä myöskään salarakkaani. Siksi olemme suunnitelleet tapaamiset harkitusti ja tarpeeksi pitkiä välejä pitäen ja muutenkin harkitsemme ja varomme, emmekä varmasti jää kiinni. Olen sama ihminen kotona kuin ennenkin, ehkä hitusen verran iloisempi, joten ei kärsi lapsi eikä mies. Ja himoista tässä ei tod. ollut kysymys, koska pitkä tovi vierähti syvällisesti keskustellessa ensin sähköpostitse ja myöhemmin kasvokkain.

nimenomaan perhettä en ole keneltäkään riistämässä. Sitähän tässä juuri yritän välttää. Avioero satuttaa aina lasta, vaikka kuinka vanhemmat yrittävät puhua "hyvästä erosta". Minä en tule koskaan edes harkitsemaan avioeroa, eikä myöskään salarakkaani. Siksi olemme suunnitelleet tapaamiset harkitusti ja tarpeeksi pitkiä välejä pitäen ja muutenkin harkitsemme ja varomme, emmekä varmasti jää kiinni. Olen sama ihminen kotona kuin ennenkin, ehkä hitusen verran iloisempi, joten ei kärsi lapsi eikä mies. Ja himoista tässä ei tod. ollut kysymys, koska pitkä tovi vierähti syvällisesti keskustellessa ensin sähköpostitse ja myöhemmin kasvokkain.

Et VOI tietää, jäättekö kiinni vai ette.

Lataat sen verran tunnepanoksia tuohon pettämiskuvioosi, että jossain vaiheessa satutat itsesi, pahimmassa tapauksessa myös satutat miestäsi ja lapsiasi.

Kuvitteletko, että suhde voi säilyä tuollaisena ikuisesti? Silittelynä, keskusteluna ja panemisena? Jossain vaiheessa jompikumpi alkaa haluta enemmän, tai sitten vaihtoehtoisesti jompi kumpi kyllästyy ja katkaisee suhteen. Tai sitten menette aina vaan "syvemmälle" niissä ihanissa keskusteluissa ja jossain vaiheessa ette enää haluakaan "suojella" niitä omia perheitä ja rapa alkaa roiskua ihan kunnolla.

Kirjoitan näin, koska olin itsekin tuossa samassa vaarassa, tapailin yhtä myöskin perheellistä miestä muutaman kerran. Onneksi tajusimme lopettaa suhteen ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtui. Ja se suhteen lopettaminen sitten sattuikin ihan kunnolla.

Ja se huono omatunto omaa rakasta miestä kohtaan alkoi kolkuttaa toden teolla vasta myöhemmin, kun huuma ja sen jälkeen suhteen loppumisesta aiheutunut tuska olivat ohitse.

Tästä on nyt muutamia vuosia aikaa ja edelleen tuntuu kauhealta kun ajattelen asiaa. Mitä olisinkaan voinut menettää.

Tuollaiset suhteet eivät koskaan voi loppua sivistyneen siististi.

oli saanut valita onko töissä joulun vai kotona perheen kanssa. olisi halunnut kuulemma viettää joulun lasten kanssa, mutta vaimon nalkutus ja päteminen kuulemma ahdisti niin paljon, että päätti mennä töihin. Olen surullinen hänen puolestaan, itsellä ns. hyvä liitto,j osta en kaikesta huolimatta halua erota.

pääkaupunkiseudulta

Isälläni oli reissutyö ja yhdessä äitini kanssa pysyivät kaiketi lähinnä lasten vuoksi ja siksi, että ero oli niin ikävä ajatuskin. Myöhemmin on selvinnyt, että isälläni oli vuosien varrella useampia salasuhteita, jotka hän parhaansa mukaan yritti piilottaa perheeltä. Äidistäni kehittyi vuosien varrella katkeroitunut ja kaikkeen pettynyt nainen, jonka opetukset miehistä ja elämästä olivat luokkaa "älä koksaan luota keneenkään muuhun kuin itseesi, sillä kaikki muu pettää kuitenkin alta".



Muistan kuinka löysin kerran vieraan naisen alushousut isäni työsuhdeasunnolta ja menin kysymään äidiltäni, kenen alkkarit täällä on. En koskaan unohda äitini ilmettä enkä sitä seuraavaa iltaa, vaikka olin silloin noin viisi-kuusi-vuotias. Jo tätä ennen äitini oli löytänyt meikkitahroja ja hajuveden tuoksua isäni vaatteista työmatkojen jälkeen. Ja nämä kummalliset löydöt ja yhteensattumat jatkuivat koko lapsuuteni ja ihan eläkeikään ja eroon asti. Vasta eläkkeellä isäni oli rehellinen ja muutti uuden hoitonsa luo asumaan. Heilläkin oli ollut jo useamman vuoden salasuhde. Isäni ei koskaan kertonut mitään äidilleni ja kiisti ja valehteli viimeiseen asti. Äitini itseluottamus alkoi puolestaan olla niin murskana, ettei hän enää osannut lähteä.



Vanhempieni välit olivat kamalat koko lapsuuteni ajan ja koko kotimme ilmapiiri niin jäätävä, että kärsin yhä siitä ahdistuksesta, mikä yllämme leijui. Vihaan yhä isääni, jolla ei ollut selkärankaa olla rehellinen ja olla tuhoamatta äitiäni henkisesti. Olisi ollut parempi elää hyvässä ilmapiirissä erolapsena, kuin kärvistellä toisiaan vihaavien ja pettävien vanhempien muodostaman liiton suojissa. En siedä ollenkaan pettämistä ja olen joutunut käymään terapiassa sen vuoksi, että mieskuvani on kehittynyt niin negatiiviseksi. Pettäminen tuhoaa, se ei rakenna.