Lue keskustelun säännöt.
Miehesi/poikaystäväsi itsekkäin veto? Kuka voittaa?
07.12.2011 |
Yksi lukuisista esimerkeistä omasta elämästäni. Mulla oli ulkomailla tärkeä konferenssi. Oli sovittu jo kuukausia aiemmin, että lähdemme yhdessä ja mies hoitaa siellä vauvaa ja katsellaan sitten vähän turisteinakin maisemia yms. No kaksi päivää ennen lähtöä mies ilmoitti, että ei viitsikään lähteä, kun siellä on kuitenkin ihan tylsää. Mä en enää saanu vauvalle hoitajaa (mies itse päätti olla töissä tuolloin, vaikka oli jo sopinut vapaat). Jouduin jäämään kotiin.
Kommentit (200)
En ikinä alentuisi tuolllaiseksi kynnysmatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kai enää ole yhdessä? Vai onko hän siis aviomiehesi?! :(
nielurisaleikkauksessa viime kesänä. (Kirjoitin tästä episodista muuten silloin tänne palstalle..)
Pääsin sairaalasta kotiin, mutta sillä ehdolla että mieheni on kanssani koko yön, siltä varalta jos vaikka haava aukeisi tms.
Mies häipyi ryyppäämään jättäen mut kotiin ihan törkeissä lääkepöllyissä, vaikka anelin ettei lähtisi.Kun mies tuli aamuyöstä kännissä kuin käki kotiin, ja löysi mut keittiön lattialta itkemästä ja etsimästä lääkkeitä (joo, olin oikeesti todella sekaisin + kivut oli kamalat). ja totesi vaan että "sä sait mitä ansaisit, mitäs oot niin vittumainen ämmä".
...oli juuri tuota samaa maata kuin tässä ketjussa kuvatut tyypit, jotka naisen sairastaessa eivät osaa kohdata asiaa vaan sekoilevat omiaan. Hän jopa sanoi pitävänsä aivan hyväksyttävänä, että mies jättää vaimonsa rintasyövän seurauksena tehdyn rinnanpoiston vuoksi. Juuri noin raukkamainen minäminä-vellihousu hän on ollut puolisona ja perheenisänäkin - muttei onneksi minun!
kun lukee tällaisia. Miten ihmiset voi olla noin pahoja toisilleen? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kai enää ole yhdessä? Vai onko hän siis aviomiehesi?! :(
nielurisaleikkauksessa viime kesänä. (Kirjoitin tästä episodista muuten silloin tänne palstalle..) Pääsin sairaalasta kotiin, mutta sillä ehdolla että mieheni on kanssani koko yön, siltä varalta jos vaikka haava aukeisi tms. Mies häipyi ryyppäämään jättäen mut kotiin ihan törkeissä lääkepöllyissä, vaikka anelin ettei lähtisi. Kun mies tuli aamuyöstä kännissä kuin käki kotiin, ja löysi mut keittiön lattialta itkemästä ja etsimästä lääkkeitä (joo, olin oikeesti todella sekaisin + kivut oli kamalat). ja totesi vaan että "sä sait mitä ansaisit, mitäs oot niin vittumainen ämmä".
kyllä ollaan! Mutta ei kauaa.. Olen salaa säästänyt rahaa ja tehnyt muutaman kk miehen selän takana järjestelyitä ja helmikuussa aion ottaa ja lähteä. Tilanne vaan pahenee meillä, mies on täysi kusipää kaiken aikaa. Harmi vaan että olen taloudellisesti täysin riippuvainen siitä kusipäästä, joten en voi lähteä heti vaikka tahtoisin..
Toivon ettei kukaan ota sitä narsistia ja mulkkua mun jälkeeni.
Yks parhaista ehkä on, että mies asui käytännössä mun luonani, eli pistäytyi aamulla töihin lähtiessä kämppänsä (vuokrayksiö) kautta katsomassa postin. No, päätettiin tehdä esikoinen, kun molemmilla jo ikää, ja tulinkin raskaaksi, vaikka oletin sen vievän aikaa ja ehdittäisiin järjestellä muut jutut.
Ukkopa ei suostunutkaan luopumaan asunnosta, vastasi, että mitä väliä kun hän käytännössä kuitenkin asuu sun kanssa. Joo, mutta paperilla ei mulla ja vauvalla ollu sit puoliso ja isää, kun kirjat ei ollu samassa talossa. Eikä mies maksanu laskun laskua "kun en kerran asukaan täällä". 3kk ennen laskettua siirti lopulta kirjat mun kanssa, ja alkoi osallistua laskuihinkin. Esikoinen oli noin puoli vuotias, kun mulle paljastui, että maksaa edelleen vuokraa siitä omasta yksiöstä!! Ja minä pihistin penniä pitääkseni äitiyslomalla omakotitalon pystyssä. Selitys asialle oli, että "kun ei ole aikaa tyhjentää sitä".
Enää tuota yksiötä ei ole, ja lapsiakin jo kaksi. Olisin varmaan antanut kenkää ilman tuota isyysmomenttia... nykyisin joskus nurisee, että kun maksaa kaikki laskut ja ruuat ja mä vaan lainan, mutta annan nurista kun muistelen noita alkuaikoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kai enää ole yhdessä? Vai onko hän siis aviomiehesi?! :(
nielurisaleikkauksessa viime kesänä. (Kirjoitin tästä episodista muuten silloin tänne palstalle..) Pääsin sairaalasta kotiin, mutta sillä ehdolla että mieheni on kanssani koko yön, siltä varalta jos vaikka haava aukeisi tms. Mies häipyi ryyppäämään jättäen mut kotiin ihan törkeissä lääkepöllyissä, vaikka anelin ettei lähtisi. Kun mies tuli aamuyöstä kännissä kuin käki kotiin, ja löysi mut keittiön lattialta itkemästä ja etsimästä lääkkeitä (joo, olin oikeesti todella sekaisin + kivut oli kamalat). ja totesi vaan että "sä sait mitä ansaisit, mitäs oot niin vittumainen ämmä".
kyllä ollaan! Mutta ei kauaa.. Olen salaa säästänyt rahaa ja tehnyt muutaman kk miehen selän takana järjestelyitä ja helmikuussa aion ottaa ja lähteä. Tilanne vaan pahenee meillä, mies on täysi kusipää kaiken aikaa. Harmi vaan että olen taloudellisesti täysin riippuvainen siitä kusipäästä, joten en voi lähteä heti vaikka tahtoisin..
Toivon ettei kukaan ota sitä narsistia ja mulkkua mun jälkeeni.
mutta esikoisen isyysloman käytti kyllä melko tarkkaan vanhan autonsa rassaamiseen ja muiden asioidensa hoitamiseen. Perusteeksi ilmoitti tarvitsevansa lepoa, kun on niin rankka aika takana (odotus ja synnytys)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jouluista huomaa miehen itsekkyyden. Se haluaa mennä myös kotiinsa aina ja joka joulu vaikkei niillä mitään erityisen kivaa ole tai lämpimät välitkään ihmisillä. Käydään siis molemmissa joka joulu :/ Mun lapsuuden kodissa taas kaikilla on kivaa ja kaikkee hauskaa tehdään ja kaikki viihtyy hyvin. Musta on ihan itsekästä vaatia, että molemmissa rampataan jos toisessa paikassa ei ole erityistä joulutunnelmaa
ilmoitti esikoisen syntymän jälkeen, ettei halua enää lapsia, koska "synnytys ja raskaus oli hänelle niin rankka".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jouluista huomaa miehen itsekkyyden. Se haluaa mennä myös kotiinsa aina ja joka joulu vaikkei niillä mitään erityisen kivaa ole tai lämpimät välitkään ihmisillä. Käydään siis molemmissa joka joulu :/ Mun lapsuuden kodissa taas kaikilla on kivaa ja kaikkee hauskaa tehdään ja kaikki viihtyy hyvin. Musta on ihan itsekästä vaatia, että molemmissa rampataan jos toisessa paikassa ei ole erityistä joulutunnelmaa
vuorottele? Joka toinen joulu teillä, joka toinen heillä? Et nimittäin ole itse yhtään vähemmän itsekäs.
Hauskoja nuo raskauden ja synnytyksen rankoiksi itselleen kokeneet miehet. :D
ryyppäsi koko raskauas ajan. suurinpiirtein lähti perjantaina iltapäivällä ja tuli sunnuntai päivällä kotiin. anelin aina ettei menisi. välillä lähti arkisinkin. kun vauva syntyi, viihtyi 2 viikkoa kotona ja nyt on 6 viikonloppua ollut aina joka toisen päivän ryyppyreissulla :( lähden pois heti kun saan voimia. itken ja rukoilen yleensä ettei lähtisi, mutta mies sanoo aina ettei ole mun päätettävissä ja lähtee silti! Miehellä ikää 21v..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin mun yököttävä eksäni oli tosi tunnevammainen paska. Oltiin lähdössä lomamatkalle ja sairastuin silloin liikkeellä olleeseen rajuun vatsatautiin. Oksentelin jo lentokoneessa enkä jaksanut perille hotelliin päästyämme muuta kuin nukkua ekan illan, koska mikään ruoka tai juoma ei ollut pysynyt koko päivänä sisällä. Tämä vammainen saasta alkoi valittaa kuinka loma on pilalla ja minä pilaan sen. Seuraavana päivänä pysyin jotenkin tolpillani ja se rotta haukkui mua laiskaksi, kun istuin taidenäyttelyssä aina kun penkin löysin. Illalla mua yökötti ravintolassa rasvan käry ja tätä kusipäätä nolotti mun yökkäilyni. Sitten parannuin ja tämä lättäjalkainen mulkku sairastui itse lähtöämme edeltäneenä yönä. Niinpä kyseistä länkisääristä paskakasaa olisi sitten pitänyt hyysätä, kun hänellä oli vaikeaa. Ei hemmetti kun pistää vieläkin vihaksi mokoma äidin tissiä imevä kääpä. Turpaan sitä olisi pitänyt vetää.
Kiitos nauruista :D :D :D
Tulin toiselle miehelle raskaaksi. Mieheni sanoi, että pidetään lapsi, hän alkaa sille isäksi. Kun aborttia ei enää voinut tehdä, mieheni ottikin eron ja jäin yksinhuoltajaksi. Se oli itsekästä. Olisi heti kertonut asian oikean laidan niin olisin voinut tehdä ratkaisuni sen pohjalta.
Mies synnytyslaitoksella : Valitti väsymystä ja nälkää. Myös näytti sen erittäin selkeästi.
Puhelimeni soi , kun olin vessassa ja supistukset tuskallisia. Mies tyrkytti minulle puhelintani , kun " kaveri soittaa, pitäähän nyt vastata".Huusi miehelle, että vie puhelimen heti pois ja antaa minun olla. Mies loukkaantui tästä ja alkoi pitää mykkäkoulua.
Supistukset kestin yksin, mies nukkuin lattialla ja kommentoi välillä jotain tyyliin " kestääpä kauan"
Ponnistusvaiheessa sitten vihdoin tuli apuun ja sen jälkeen kyllä hänestä oli jonkin verran tukeakin, auttoi kotona vauvan kanssa ja laitoksella kävi katsomassa ja auttamassa , kun yritin imettää.
Sen jälkeen sitten aloitti jonkun suhteen toisen naisen kanssa, lapsi oli n. 4 kk vanha, Kävi myös ulkona usein ja jätti minut kotiin itkemään, ei välittänyt, vaikka itkin. Tippui pois lastenhoidon rutiineista ja perhe-elämästä. Erossa ollaan.
Tulikin mieleen, että ainakin meidän kohdalla, meidät jätettiin sairaalassa aika yksin. Synnytys eteni hitaasti, olimme nuoria ja koko ajan yksin huoneessa. Kukaan ei selittänyt, mitä tapahtuu seuraavaksi, eikä ohkjeistanut miestä mitenkään. Minusta sellainen tuki ja naisen arvaamattoman käytöksen selittäminen ja neuvojen antaminen siinä, miten naista voisi auttaa, olisi hyväksi. Kätilöiden pitäisi kannustaa miestä olemaan läsnä. Ei ne miehet oikeasti aina ihan tajua kaikkea :D
Olen mies ja luin läpi kaikki kommentit. Täytyy sanoa, että nauroin osalle ääneen. Mulla ei ole lapsia eikä niitä koskaan tule olemaankaan, mutta olisin varmaan minäkin lähtenyt dokaamaan vaikka muija ois viittä vaille räjähtämässä.
Kyllä se toukka sieltä ois ulos putkahtanu vaikka oisinkin ollu baarissa. Se mikä mulle tuli mieleen et noinkohan on, että te kaikki naiset olette puhtaita pulmusia ja ette ole antaneet mitään aihetta miesten käytökselle? Rohkenen epäillä asiaa.
tarinoita, mutta osassa ymmärrän miestäkin.
Ei miehet välttämättä käsitä näitä synnytysjuttuja, -riskejä ja -kipuja. Eikä ainakaan raskauteen, synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyviä tunnejuttuja.
Ne saa rautalangasta vääntää, eikä ne silti aina käsitä. Miten ne voiskaan ?
Ei ne saa siihen mitään oppia, ei niiden isät olleet synnytyksissä edes mukana.
Ja monen äidit oli kotiäitejä jotka hoiti kodin yksin, siis 70- ja 80-luvuilla kasvaneiden.
Mut jospa meidän lapset sit olis jo fiksumpaa sukupolvea...
luulin että oma afrikkalainen mieheni on välillä kamalan itsekäs, ja onhan jotain aika karuja juttuja ollutkin. eipä niistä mikään silti vedä vertoja pahimmille jutuille täällä. olen yllättynyt, koska olen aina ihaillut / pitänyt kunnollisena suomalaisia miehiä ja ajatellut että enemmän nuo patriarkaalisista kulttuureistä tulevat ovat itsekkäitä. Jokainen tosin on yksilö, tässäkin sen huomaa.
Mulla ei tosiaan ole suomalaista miestä eikä ole tosiaan yhtään tälläistä kokemusta ole ollut. Ei ole tarvinnut koskaan esim. kotitöistä vääntää kun mies näkee itsekin milloin pitää siivota, pestä pyykkiä, käydä kaupassa jne ja tarttuu ihan oma-aloitteisesti töihin. Samoin aikuisena huomaa jos lapsi tarvii jotain tai herää yöllä tms. Tajuaa senkin jos näytän nuhaiselta niin patistaa petiin ja tekee kuumaa keittoa ja teetä.
En tiedä onko kulttuuri, luonne vai yhdistelmä avuton isi ja vuorotyöläisäiti tehnyt miehestä tuollaisen, mutta ihana on :)
nielurisaleikkauksessa viime kesänä. (Kirjoitin tästä episodista muuten silloin tänne palstalle..)
Pääsin sairaalasta kotiin, mutta sillä ehdolla että mieheni on kanssani koko yön, siltä varalta jos vaikka haava aukeisi tms.
Mies häipyi ryyppäämään jättäen mut kotiin ihan törkeissä lääkepöllyissä, vaikka anelin ettei lähtisi.
Kun mies tuli aamuyöstä kännissä kuin käki kotiin, ja löysi mut keittiön lattialta itkemästä ja etsimästä lääkkeitä (joo, olin oikeesti todella sekaisin + kivut oli kamalat). ja totesi vaan että "sä sait mitä ansaisit, mitäs oot niin vittumainen ämmä".