Lue keskustelun säännöt.
Miehesi/poikaystäväsi itsekkäin veto? Kuka voittaa?
07.12.2011 |
Yksi lukuisista esimerkeistä omasta elämästäni. Mulla oli ulkomailla tärkeä konferenssi. Oli sovittu jo kuukausia aiemmin, että lähdemme yhdessä ja mies hoitaa siellä vauvaa ja katsellaan sitten vähän turisteinakin maisemia yms. No kaksi päivää ennen lähtöä mies ilmoitti, että ei viitsikään lähteä, kun siellä on kuitenkin ihan tylsää. Mä en enää saanu vauvalle hoitajaa (mies itse päätti olla töissä tuolloin, vaikka oli jo sopinut vapaat). Jouduin jäämään kotiin.
Kommentit (200)
mutta jokin aika sitten kun vielä seurustelimme,soitin hänelle että isäpuoleni,joka oli pitkään sairas,kuoli.Hän kitisi saman puhelun aikana,että voinko auttaa,kun hänellä ei ole puhtaita kalsareita pistää illalla baariin.Nämä kriisithän ovat tietenkin samanarvoisia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollessani raskaana - jouduin loppuraskauden lääkitykselle. Sitten paljastuikin että ei ollut vain muita naisia, vaan lisäksi heidän kanssaan lapsia kuviossa.
T: yh 37v
Yleensä jouluista huomaa miehen itsekkyyden. Se haluaa mennä myös kotiinsa aina ja joka joulu vaikkei niillä mitään erityisen kivaa ole tai lämpimät välitkään ihmisillä. Käydään siis molemmissa joka joulu :/ Mun lapsuuden kodissa taas kaikilla on kivaa ja kaikkee hauskaa tehdään ja kaikki viihtyy hyvin. Musta on ihan itsekästä vaatia, että molemmissa rampataan jos toisessa paikassa ei ole erityistä joulutunnelmaa
mikä sinää olet määrittelemään, minkälainen tunnelma on oikeanlainen ja miten joulu tulee viettää. Tottakai mies haluaa mennä myös vanhempiensa luo jouluna - sinä tässä olet itsekäs, ei mies. Järjestäkää vuorojoulut, joka toinen joulu sinun vanhempien luo ja joka toinen joulu miehen vanhempien luo - vai eikö tämä käy?
Eivätkä todellakaan kerro esim. asemasta työelämässä. Onhan näitä uutisoitukin halki maailman sivun öykkäröivistä poliitikoista ja isoista pomoista jne. Kyse on tunne-elämän häiriöistä kärsivistä miehistä.
On tyypillistä, että naiset ovat empaattisempia kuin miehet. Voi kuitenkin vain kysyä onko oikeasti kyse biologiasta. Kun omia lapsiani katson, väitän, että kyse on siitä, että poikia on kohdeltu kuin heidän ei koskaan tarvitsisikaan kuin kilpailla ja olla kovia. Empatiaa ja lähimmäisenrakkautta eivät typerät vanhemmat opeta lapsilleen - ainakaan pojilleen. Tai ole opettaneet ennenvanhaan.
Ja totta kai monissa näistäkin tapauksista on kyse persoonallisuushäiriöstä, eli tyypillisesti narsismista, niinkuin tuo yksi miestään kutsuikin. Narsisti on ihminen, joka ei tunne myötätuntoa. Ja se kyllä sitten näkyy ainakin parisuhteessa myöhemmässä vaiheessa pahasti. Ja suhtautumisessa lapsiin. Ja narsistien lapsista tulee helposti itsestäänkin narsisteja, kun kokevat niin julmaa kohtelua lapsena.
ja sen käytös lyö laudalta suurimman osan näistä jutuista, joten ei ole välttämättä koulutuskysymys. Vuodenvaihteen jälkeen muuttuu entiseksi mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli vessan ovi ja alakerran rappuset vierekkäin. lähdin yöllä vessaan, niin ex tyrkkäsi selästä suoraan rappusiin. vähän aikaa oli hiljaista ja sitten kuulin, kun kysyi, että "onko sulla kaikki hyvin?". sanoin vaan, että on. (olin aivan verillä, remppaamattomat betonirappuset kellarikerrokseen ja täynnä naulasia listoja ym remppa kamaa.)
seuraavana aamuna olo oli kuin junan alle jääneellä, syviä haavoja ja isoja mustelmia koko kroppa täys. en pystyny käveleen. ex totes vaan, kun oli pakko päästä pissalle ja nousin, et "et sitten voinu kuolla".
tilannetta ei edeltänyt riitaa tms, mutta ex:llä oli silloin sutinaa oman ex:nsä kanssa + parin muun. lisäksi liittyi taloudelliset asiat.
Olen todella pahoillani monen teistä puolesta. Kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua.
Nro 81 Miehesi teosta olisi kannattanut tehdä rikosilmoitus. Onneksi sinulle ei käynyt vielä pahemmin.
Monet tämän ketjun tarinat olivat äärettömän surullista luettavaa. Etenkin, kun lapsiakin kohdeltiin kaltoin. Rakkaus on todellakin valitettavasti sokea.
Taloudellinen riippuvaisuus on erityisen viheliäinen asia, koska se saa monet (naiset) alistumaan kurjaan kohtaloonsa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tuli 12 yhteisen vuoden jälkeen kotiin (lapset 1- ja 3-vuotiaat, sairastivat paljon, toinen sairastunut juuri pitkäaikaissairauteen), istu valmiiseen ruokapöytään ja sano:- ei tää elämä kuule ole sellasta mitä mää olen halunnut. Haluan jotain muuta. Mulla on toinen nainen ja tämä meidän liitto oli tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy olla todella matala koulutustaso.
Näissä surullisissa jutuissa kuvataan junttia juntin perään.
Erityisen uskomattomalta tuntuu, että nämä jutut olisivat naisosapuolelle tulleet täydellisinä yllätyksinä.
Akateemiset pieksevät vaimojaan siinä missä amislaisetkin.
nimim. kokemusta on
Itselläni ei ole mitään vastaavaa tapahtunut, mutta tuttavapiirissä on kaksi aikamoista tapausta.
Yksi sankari päätti esikoisensa ollessa noin vuoden vanha, ettei hän jaksakaan perhe-elämää. Lapsi ja tämän äiti asuivat miehen omistamassa asunnossa kun mies päätti, että molemmat saavat lähteä. Myöhemmin päätti vaatia itselleen lähivanhemmuutta, sillä lapsen äiti oli vailla vakinaista osoitetta (asui omien vanhempiensa luona ja etsi itselleen asuntoa). Onneksi ei saanut.
Toinen neropatti oli tullut isäksi jo edeltävässä suhteessaan, muistaakseni kaksi kaunista tytärtä hällä. Tuttavallani oli vauvakuume, mutta lasta ei kuulunut. Lopulta pari läksi hedelmöityshoitoihin ja käärö tuotiin kotiin. Pian huomattiin, että nainen olikin luonnollisesti raskaana. Ja uudestaan. Ja vielä neljäskin. Mies tiuskin, että mikä näitä naisia vaivaa kun aina vetoketjun avatessa pamahtavat paksuiksi. Mies on nykyään ex ja hänellä on tietääkseni nykyisen naisensa kanssa toinen lapsi tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy olla todella matala koulutustaso.
Näissä surullisissa jutuissa kuvataan junttia juntin perään.
Erityisen uskomattomalta tuntuu, että nämä jutut olisivat naisosapuolelle tulleet täydellisinä yllätyksinä.
Akateemiset pieksevät vaimojaan siinä missä amislaisetkin.nimim. kokemusta on
Akateemiset usein kuristavat vaimojaan, kun taas amislaiset läpsivät ja lyövät. Akateemisilla on tapana raahata hiuksista pitkin lattiaa ja kuristaa silmät kiiluen vaimojaan niin että jakaus pakenee otsalle. Usein kuristus on vain sellainen "että oletkos siinä". Harvemmin johtaa kuolemaan.
T: Akateemisten miesten kuristama
Olin menossa silmien laserleikkaukseen. Olin jo kauan aikaa etukäteen pyytänyt, että mie hoitaisi yhden päivän tämän leikkauksen jälkeen huushollia, kun en tiennyt kuinka kipeä olen. Nooh, kuinkas kävikään... Leikkauksen jälkeisen illan sain olla rauhassa, kun olo oli kuin haarukka olisi ollut silmässä. Otin särkylääkettä, jonka jälkeen olin ihan töttörööt. Seuraavana aamuna mies häippär meidän taloraksalle ja jätti minut hoitamaan huushollia. Kyllähän mä siitä suoriuduin kahden pienen lapsen kanssa, mutta olisin toivonut apua.
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen, näitä oli todella monia. Eipä aikaakaan kun mies oli ex-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kun minulla tulee mieleen vaan sellainen asia että moni kertoo miehen olevan TÄYSI KUSIPÄÄ esim. siinä vaiheessa kun on raskaana tai tulee lapsia tai vauva-aikana yms. NIIN MIKSI OLETTE TEHNEET LAPSIA TUOLLAISTEN KUSIPÄITTEN KANSSA ?!?!
- tätä en vaan käsitä.
Itsekin tiedän perheen jossa 4 pientä lasta ja äidille paha selkäsairaus. Selkä meni kesällä jumiin taas, ei pystynyt edes seisomaan, konttasi vessaan. Mitä teki perheen isä? Lähti viideksi päiväksi festareilla kun oli kerta jo liput hankittu ?!?!?
EI JUMALAUTA. Pisti niin vihaksi ja harmitti kun itsekin olin juuri reissussa enkä päässyt auttamaan ystävää :(
lasten ei kannattaisi tehdä lapsia, sori vaan. Teille molemmille, kun vielä anelet moista. Äläkä käytä hänestä sanaa Mies.
ryyppäsi koko raskauas ajan. suurinpiirtein lähti perjantaina iltapäivällä ja tuli sunnuntai päivällä kotiin. anelin aina ettei menisi. välillä lähti arkisinkin. kun vauva syntyi, viihtyi 2 viikkoa kotona ja nyt on 6 viikonloppua ollut aina joka toisen päivän ryyppyreissulla :( lähden pois heti kun saan voimia. itken ja rukoilen yleensä ettei lähtisi, mutta mies sanoo aina ettei ole mun päätettävissä ja lähtee silti! Miehellä ikää 21v..
Ja tietysti miehen työmatkat ja menot on, tai olisi jos mies päättäisi, paaaljon tärkeämpiä kuin minun vastaavat. Ja ylipäänsä miehen työ on tärkeämpää kaikin tavoin, vaikka minun työssäni, jota varten olen opiskellut 7 vuotta, sentään oikeasti yritetään tehdä yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi ja parempi - ja pitkällä tähtäimellä myös tuottavampi- paikka, ja miehen duuni (joa varten on käyty lukio) taas ei ole todellakaan mitään maailman pelastamista.
itse itsekkäältä ja turhan tärkeältä.
Omat kokemukseni ovat kyllä todella pientä verrattuna täällä kerrottuihin tarinoihin. Lähinnä sellaista "perussikailua", tyyliin mies siivoaa kerran vuodessa käyttäen aikaa about puolet siitä mitä siivoamiseen oikeasti menee (ja siitäkin puolet "levähtää", mikä näkyy kyllä "työn" jäljessäkin) ja sitten odottaa,että kehutaan pari päivää putkeen vaikka itse ei edes huomaa kun vaimo tekee saman homman tupalana joka viikko. TAI olettaa, että tuon jumalaisen urakan suorittaminen toimii mokailujen puolustuksena n. kuukauden jälkeen päin (hei camoon, mä sentään siivoan täällä jne.). Ja ei, en ole siivousfriikki, vaan ihan normisiisteyttä toivon (ei pinttynyttä likaa näkyvillä pinnolla, ei likaisia vaatteita lattiolla jne.). Ja jos multa joskus jää yksikin sukka lattialle, niin sehän on AIVAN sama asia kuin se, että minä korjaan JOKA PÄIVÄ useampia lojuvia vaatteita, roskia ym.
Ja tietysti miehen työmatkat ja menot on, tai olisi jos mies päättäisi, paaaljon tärkeämpiä kuin minun vastaavat. Ja ylipäänsä miehen työ on tärkeämpää kaikin tavoin, vaikka minun työssäni, jota varten olen opiskellut 7 vuotta, sentään oikeasti yritetään tehdä yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi ja parempi - ja pitkällä tähtäimellä myös tuottavampi- paikka, ja miehen duuni (joa varten on käyty lukio) taas ei ole todellakaan mitään maailman pelastamista.
Ja tietysti miehen kärsimys on aina suurempaa kuin naisen. Esim. ryyppyreissun jälkeinen toipuminen vaatii hemmottelua ja vapautusta kakista normihommista, mutta minun 7x12h työviikko ei ole mitään, kun "nythän sä olet kotona"... Jos mua joskus hemmotellaan tm. niin kiittelen vuolaasti ja kehun tutuillekin, mun tekemiset ilmeisesti kuuluu asiaan....
Huoh, 10v. koulutusta takana,ja joskus mietityttää että tuleekohan tuosta koskaan ihmistä. Edistystä on tapahtunut joo, mutta tahti ei huimaa päätä... Onneksi sentään tajuaa nykyään sdulkea suunsa ja totella siinä vaiheessa, kun vaimon polla alkaa olla paloauton värinen. Muuten tämä avioliitto olisi kyllä jo historiaa...
Mutta kyllä vatutti.
Minä kotiuduin synnäriltä 2 päivää erittäin pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen.
Mies oli sitten bukannut varpajaiset itelleen samaksi päiväksi.
Tuli siis hakemaan minut laitokselta, mutta minä heitin ukon juhliinsa ja jatkoin itse 2 pv vanhan lapsen kanssa kotiin. Ja roudasin kaikki tavarat sekä kauppakassit yksin kotiin. Kotona odotti koira ulkoilua.
Kyllä silloin kyynel vierähti silmään. Mun mielestä aika itsekeskeistä.
Noh, kyllä siitä selvittiin ja nyt mies on hiukan ajattelevaisempi.
Esikoinen syntyi silloisen poikaystäväni ollessa armeijassa, eli olimme nuoria vanhempia. Siitä huolimatta ihmettelen vieläkin sitä, että tämä miehen alku ei suostunut yhtäkään kertaa lämmittämään maitoa esim. yöllä, kun minä olin raskausmyrkytyksen jälkeen vähän heikossa kunnossa ja vauva heräsi 2h välein syömään. "Kun minä olen lomilla, minä olen lomalla, ja ei minun tarvi silloin mitään tehdä."
Ei siivonnut, ei edes omia jälkiään ja kaiken päälle humalassa kotiin tullessaan oksensi useamman kerran sänkyyn sekä lattialla, ja minä niitä siivosin. Ja siirryin nukkumaan olohuoneeseen vauvan kanssa, vauva vaunuissa, minä sohvalla.
Lapsen ollessa 5kk erosimme minun toimesta, enkä sitä ikinä ole katunut. Jotenkin sitä vain uskoi että se luihu paska heräisi kun oma lapsi syntyisi, mutta ei. Ko. mies opoetteli sitten vaihtamaan vaipat lapseltaan ensimmäisen kerran lapsen ollessa 5kk, kun tapasivat muutaman tunnin kerrallaan. Juu, ja aina mies muisti mainita että oliko joutunut kakkapyllyn pesemään. Itsellä oli aina sellainen olo että "Niin, sitte?". ;)