Käsi sydämellä: Etkö haluaisi omakotitaloon, vaikka voittaisit lotossa?

muuttaisin Ullalinnaan/Kaivopuistoon ja ostaisin kattohuoneiston korkeilla huoneilla, puulattialla, kakluuniuunilla ja merinäköalalla.



Omakotitaloon suostuisin vain olosuhteiden pakosta.

vaan ennemmin keskustaan merinäköalalla ehdottomasti.

Olen asunut lapsuuteni isossa omakotitalossa ja ymmärrän myös, kuinka paljon kustannuksia ja huolta talon ylläpito aiheuttaa. Ja huokaus, sitä pihatöiden määrää. Jos mieheni osallistuu jo nyt kotitöihin liian vähän, en todellakaan haluaisi yhtään lisätä niiden määrää. Eli en todellakaan muuttaisi omakotitaloon.

kulttuurista alueellamme ja leikkipuistoissa. Olen tutustunut ja saanut sieltä ystäviä itselleni ja lapsilleni. Jos olisi oma piha, tuskin olisin lähtenyt minnekään ja siellä yksinäisyydessäni olisin tullut hulluksi sitten kaukana palveluista. Ei sopisi minulle. Tosin meillä on kyllä kiva piha kerrostalossakin. Paljon nurmikkoa, lapsille tekemistä ja puita myös :)



Tässä lähellä on myös luontoa, joten jos haluaa sellaista rauhaa, myös sitä löytyy. Lapset ovat tyytyväisiä kun on kavereita ja tilaa leikkiä isolla kerrostalon pihalla ;)

jos olisi varaa palkata pataljoona palvelusväkeä pitämään talosta huolta. Nyt olisi varaa taloon muttei sen kunnossapitoon ulkopuolisin voimin eikä meillä ole haluja itse muuttaa työleirille.

joten jos olisin miljonääri, voisin asua omakotitalossa, koska sitten minulla olisi varaa pitää puutarhuria, siivoojaa, remonttimiestä jne, kokopäiväisesti

Palkkaisin työntekijän tekemään kaikki vittumaiset työt.



Asun kyllä parhaillaankin omakotitalossa, jota olemme myymässä. Haluamme rivitaloon, jotta olisi enemmän aikaa harrastaa ja rahaa jäisi joskun matkustamiseenkin.

Jos rahasta ei olisi kiinni, todellakin möisin omakotitalomme ja ostaisin ison kerrostalo-osakkeen. Sellaisen, jossa on suuri parveke, sijainti joen varressa, ylin kerros, suora pääsy autohalliin. Tällainen ihanuus maksaisi meidän kulmilla 600 000 eurosta ylöspäin.

Jos rahasta ei olisi kiinni, todellakin möisin omakotitalomme ja ostaisin ison kerrostalo-osakkeen. Sellaisen, jossa on suuri parveke, sijainti joen varressa, ylin kerros, suora pääsy autohalliin. Tällainen ihanuus maksaisi meidän kulmilla 600 000 eurosta ylöspäin.

hintaa juurikin se 600 000 €

http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/se…

ERILAISIA ihmisiä.

Me olemme käytännössä katsoen miljonäärejä. Asuntomme arvo nyt vähän päälle yli miltsin, ei lainaa jäljellä. Arvoalueella eteläisessä Helsingissä. Jokaiselle perheenjäsenelle huoneet, kaksi kylpyhuonetta ja vessaa, tilava avokeittiö+olohuone, parveke. Viihdymme erinomaisesti.

Ja mikä parasta, työmatka on 5 minuuttia KÄVELLEN! Alle 10 minuutin kävelymatkan päässä myös päiväkoti ja koulu, ruokakauppoja, kaikki muutkin palvelut.

Tämän lisäksi meillä on veden äärellä kesämökki, noin reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Sinne matkustaessa kokee ihan tarpeeksi sitä iloa mitä työmatkat jonnekin syrjempään olisi. Lisäksi siellä voi nauttia niistä OK-talon hyvistä puolista, ilman sitä että tarvitsisi koko ajan asua jossain syrjäseudulla, josta ei niin vaan KÄVELLÄ illalla hienoon ravintolaan syömään, leffaan, day spahan, harrastuksiin jne.

En ikinä haluaisi mitään puutarhuria omakotitalon pihalle. Vähänkö sellaisesta "pröystäilystä" naapurien naamat virnistyisivät. Ei sovi siis suomalaiseen omakotilähiöön.



Asun mielelläni kerrostalossa. Kesämökki on sitten erikseen.

Siis en usko, että joku haluaa nimenomaan kerrostaloon, vaikka saisi käyttää asumiseen kuinka paljon rahaa tahansa. En voi käsittää.

Miljoonalla saa jo ihan minkälaisen omakotitalon tahansa. Ja voi palkata sen puutarhurin, jos ei itse jaksa väkertää kasvien kanssa.

Eiköhän kuitenkin kerrostaloasujat asu sen sijainnin takia kerrostalossa (esim. kaupunkien keskustat), kun siellä ei omakotitaloja ole?

Vai kieltäytyisikö joku, jos vaihtoehtona olisi omakotitalo kaupungin keskustasta vai kerrostaloasunto?

Siis miten vaikeaa se on tajuta, että ihmiset haluavat eri asioita? Vastaus kysymykseen: ei, en haluaisi omakotitaloon. Jos raha ei olisi ongelma, ostaisin kattohuoneiston jostain New Yorkista, Lontoosta tai Pariisista. En todellakaan omaa taloa.

oikein hymyilyttää. Minulla on hyvä olla kerrostalossa, täällä on kivoja naapureita ja lapsilla piha täynnä kavereita. Huoltoyhtiö tekee hommat ja ite voi ottaa lungisti. Tätä en ihan äkkiä vaihtais. Lottovoitolla tekisin niin paljon kaikkea kivaa, omakotitalo ei ole meidän perheen juttu!

Ostaisin historiallisen puuhuvilan meren rannalta hyvien kulkuyhteyksien päästä. Kartano olisi ehkä turhan haastava :)



Mutta 'tavallisen' lottovoiton saadessani ostaisin ehkä kerrostaloasunnon esim. tuosta naapurikaupunginosasta upealta paikalta meren rannasta mieluummin kuin sellaisen 'normaalin' omakotitalon jollaiset pk-seudulla maksavat lottovoiton verran.

asuu omakotitalossa ja ovat persaukisia! Eli mikä apn pointti? Landelta omakotitalon ja pellon pätkän saa pääkaupunkiseudun pikku yksiön hinnalla...

En missään nimessä haluaisi omakotitaloon. Tykkään asua kerrostalossa. Minulla on ollut jopa kaksi kerrostaloasuntoa omassa käytössä.



Miksi ap et ymmärrä, että kaikki eivät halua samaa?



Vaikka suomalainen unelma onkin äiti + isä + tyttö + poika + okt + hieno auto + koira + mökki, niin se ei tarkoita sitä, etteikö joku ajattelisi toisin. Joku voi vaikka haluta 5 lasta ja joku voi olla vaikka lesbo tai joku voi haluta vaikka käärmeen lemmikikseen.



Olen kyllä itse muutenkin omituinen. En halua omakotitaloon, en rivitaloon, en halua hienoa autoa, en halua koiraa, en halua käyttää sukkahousuja, en halua rakennekynsiä, en halua karvalankamattoa, en halua kiiltäviä valkoisia huonekaluja tai keittiönkaappeja, en halua matkustella.



En sano, että noista ylläolevistakaan asioista olisi mikään ns. huono asia. Mutta ei minun tarvitse haluta sellaisia asioita, joista en itse välitä.



Se, että ei halua tehdä niin kuin suurin osa ihmisistä tai sinä, ei tarkoita sitä, että automaattisesti valehtelee.

eli varaa teettää ulkopuolisella KAIKKI omakotitaloon liittyvät puuhastelut rännien tyhjennyksestä lumenluontiin niin miksipä ei.

Mutta sen pitäisi sijaita pääkaupunkiseudulla, isolla tontilla ja aika uuden talo halusin. Niitä ei taida pahemmin täällä olla? Nyt asutaan rivarissa. Kerrostalokin on ihan ok, mutta ei missään nimessä keskustasta, mä en tajua miten joku perheellinen voi ja tykkää asua siellä? Säälittää niiden lapset!

Mutta kyllä itse yhtäkkisesti valitsisin arvoasunnon jostakin vanhasta kivisestä kerrostalosta tai tunnelmallisesta vanhasta puukerrostalosta kuin omakotitalon kaupungin keskustasta. Toki tämä vähän riippuu kaupungistakin. Pikku kaupungeissa ehkä voi kerrostalovaihtoehdot olla huonoja omakotitaloihin verrattuna (itse en missään nimessä rakentaisi tai rakennuttaisi taloa olisi rahaa miten paljon tahansa) ja isommissa päinvastoin. En näe omakotitalossa asumisessa mitään lähtökohtaisesti upeaa. Olen asunut lapsuuteni suuressa omakotitalossa maalla. Ja pihaakin oli ihan mukavasti. En siellä mitenkään sen onnellisempi ole ollut kuin kaupunkien erilaisissa kerrostaloissa.

Ok-talossa on liikaa vastuuta ja tekemistä.Aina on joku paikka rempallaan,pihatyöt odottaa ja lumet pitää lingota ja takkaa lämmittää.Lisäksi on remonttia ja siivoaminenkin on hankalaa,kun asuu kahdessa kerroksessa.Lastenhuoneet yläkerrassa on pikkulasten kanssa hankalaa ja lelut ovat sitten olohuoneessa levällään aina.Kerrostalossa olisi paljon helpompi asua,kun joku muu huolehtisi kaikesta muusta ja itse vaan siivouksesta.