Käsi sydämellä: Etkö haluaisi omakotitaloon, vaikka voittaisit lotossa?

mutta ostaisin vanhan maatilan järven rannalta kesämökikisi.



Ja pienen mökin pohjoisesta.

päästä Stockasta.

Jos pidettäisiin gallup siitä mitä kukin ostaisi, jos saisi nyt 50 euroa käteen, niin todennäköisesti lähes jokainen vastaisi eri tavalla. Miksi on niin vaikea käsittää, että myös asumisen suhteen ihmisillä on erilaiset mielihalut?



Pidän kerrostalon suomasta turvallisuuden tunteesta. En ikinä haluaisi maalle pimeään yksin mökkiin kökkimään.

Jos pidettäisiin gallup siitä mitä kukin ostaisi, jos saisi nyt 50 euroa käteen, niin todennäköisesti lähes jokainen vastaisi eri tavalla. Miksi on niin vaikea käsittää, että myös asumisen suhteen ihmisillä on erilaiset mielihalut?

Pidän kerrostalon suomasta turvallisuuden tunteesta. En ikinä haluaisi maalle pimeään yksin mökkiin kökkimään.

Varsinkin jos omaisuutta olisi ehkä kymmenien miljoonien edestä, olisi pelottavaa olla siellä ökytalossa vaikka olisi millainen hälytysjärjestelmä. Kerrostalon ylimmässä kerroksessa asustelisin.

Jos saisin lottovoiton niin enpä tiedä jatkaisinko omakotitalossa asumista.

Tympii kalliit asumiskustannukset ja työmäärä.

Haluaisinko haaskata rahani vielä suurempiin asumiskustannuksiin (haluaisin isomman kodin) ja kustannuksiin kun palkkaisin talonmiehen tekemään kaikki työt.



Voi olla että panostaisin erilaisiin asioihin kun rahasta ei olisi puutetta.

voisin asua omakotitalossa, jos se sijaitsisi täällä Lauttasaaressa, jossa asun kerrostalossa. On täällä muutamia omakotitaloja, mutta hinta on 7-numeroinen, jos ei ole niin sitten on joku ihan mätä.

tykkään asua kerrostalossa

Se työmäärä omakotitalossa on ihan hirvittävä. Tosin voisihan sitä aina talonmiehen palkata...

jos voittaisin lotossa ostaisin hulppean asunnon vanhassa jugend-talossa jossain Ullanlinnassa tai Eirassa.



Ja ei, EN ostaisi sieltä ok-taloa vaikka niitä olisikin. En halua pihaa, vaan parvekkeen.

Jos ei olisi rahasta puute, niin muutettaisiin varmaankin jonkin arvokiinteistön kattohuoneistoon lähelle kaupungin keskustaa. Parveke/terassi olisi mukava, pihaa en halua. Tilaa saisi olla 5-6h+k, saunakaan ei olisi pahitteeksi.



Unelmana olisi kaupunkiasunnon lisäksi siirtolapuutarhamökki.



Autoa ei varmaankaan ostettaisi vaikka oltaisiin kuinka rikkaita - silloinhan olisi varaa ajaa aina taksilla kun huvittaa.

talonmiehen palkkaan.

taitaa kuitenkin tilanne olla se, että ne omakotitalon huoltotyöt jää itselle, eikä suomalaisella lottovoitolla kustanneta vielä mitään talonmiestä, joka hoitaa pihaa, tekee lumityöt jne.

Eli aikamoinen miljardööri mun pitäis olla, ennen kuin se omakotitalo olis eka vaihtoehto ja helsinkiläisessä talovanhuksessa asuminen kakkosvaihtoehto.

Toisaalta - ei nääkään kaikki talot oo edes myynnissä:

<a href="http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1359" alt="http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1359">http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1359</a&gt;

Muuttaisin omakotitaloon, jos voittaisin lotossa, koska saisin sen silloin sivistyksen keskeltä enkä korvesta, mikä nyt olisi realistinen paikka mistä omakotitalon saisin.



Mutta hankkisin puutarhurin ;)

Minä en yksinkertaisesti vaan ole sellainen ihminen joka tykkää asua omakotitalossa, sijainnilla ei väliä vaikka olis kuinka keskustassa niin jättäisin väliin.

Rasittaa puutarhatyöt, lumityöt ja nurmikon leikkaamiset ja vitutti kantaa jotain takkapuita tupaan umpihangessa eikä mua jaksa kiinnostaa mitkään marjapuskat tai omenapuut.

eli menisi 9 osaan. Edes 10 miljoonaa ei riittäisi, että ostaisin omakotitalon.

En muuttaisi omakotitaloon.

asuu omakotitalossa ja ovat persaukisia! Eli mikä apn pointti? Landelta omakotitalon ja pellon pätkän saa pääkaupunkiseudun pikku yksiön hinnalla...

kaikki omakotitalon asujat ja puolustajat luuraa?

Miettiikö teistä itsekkäistä apinoista kukaan lapsianne, mitä he mahdollisesti haluaisivat, jos saisivat valita pihapiirikseen? Haluavatko he olla tyhjyyttä huutavassa arvoloftissa Eiralla vai hieman syrjemmässä OK-talossa jossa on tilaa temmeltää pihalla? Tuntuu, että monella on pääasia että itse ei joudu lunta luomaan ja itse saa käydä kahviloissa jne.

Se omakotitalo ei vielä tarkoita kivaa pihaa ja paljon tekemistä. Sinne omakotitalon pihaan pitää hankkia kaikenlaista viihdykettä, ellei siellä ole kiipeilypuita ja kiviä valmiina.

Kerrostalojen pihojakin on toki monenlaisia, mutta lapsiystävällisissä kerrostaloissa on mukavat leikkipihat, mahdollisesti jopa puita, kiviä, yms. luontoelementtejä, joista kehittää leikkejä. Ja ainakin Helsingissä on aika vilkas ja paikoin aika yhteisöllinen leikkipuistokulttuuri, jossa äidit ja lapset tutustuvat toisiinsa.

Me olemme asuneet lapsen kanssa sekä kerrostalossa että rivitalossa. Meidän rivitalossa oli onneksi iso yhteispiha, jossa oli hyvät leikkipaikat. Mutta sellaisiakin rivareita on, joissa on vaan pieni oma pihaläntti eikä mitään muuta. Myös joillain paikkakunnilla omakotitalojen pihat ovat aika pieniä nurmikkotilkkuja, joilla ei todellakaan ole "tilaa temmeltää pihalla". Ei kaikissa kerrostaloissakaan toki ole lapsia huomioitu, mutta niissä, joissa on, voi olla omakotitaloa paljon paremmatkin mahdollisuudet - sekä plussana, parhaassa tapauksessa, paljon kavereita.

Näihin asioihin kannattaa todellakin kiinnittää huomiota, kun miettii asuinpaikan valintaa. Mutta asumismuoto sinänsä ei vielä takaa tai sulje pois yhtään mitään. Itselleni sopii tosi hyvin, että keinut, hiekkalaatikot, liukumäet, kiipeilytelineet, yms. on valmiina, ettei niitä tarvitse itse ostaa. Ja ettei aina tarvitse lähteä leikkipuistoon tai koulujen/päiväkotien pihoille, kuten itse jouduin lapsena tekemään, kun meidän omakotitalon pihassa oli vaan keinu, hiekkalaatikko ja leikkimökki. Ja itse rakastin kiipeilytelineitä, keinulautaa, yms.

Lisäksi meillä on palvelut lähellä vaikka asutaan omakotitalossa.

Mitä tarkoitat "palveluilla" ja mikä on "lähellä"? Suurin osa omakotitaloista ei Suomessa todellakaan sijaitse niin lähellä palveluita, mitä kerrostaloasumiset tarkoittavat. Kaikki omakotitalot eivät sijaitse keskustan liepeillä. Ja kaikille ei riitä se lähikauppa kilometrin säteellä ja ehkä joku kioski.

Onhan se 1km myös aika lähellä, mutta itse tykkään nimenomaan siitä, että ruokakaupan lisäksi myös muut palvelut ovat alle kilometrin päässä, ruokakauppa mielellään max parin sadan metrin päässä, ja paikallisbussipysäkki samoin. Realiteetit ovat, että on todennäköisempää löytää tällaisilla kriteereillä kiva asunto kerrostalosta kuin joku omakotitalo.

Eikö ketään kerrostaloasujaa vituta esim. se, että se talo ei ole omasi? Kaikki paitsi maalaaminen pitää ilmoittaa taloyhtiölle, hakea muutoslupaa, raportoida, tarkastuttaa yms skeidaa. OK-talossa sentään voi ottaa moottorisahan käteen ja painaa väliseinän kyljelleen jos huvittaa :)

Minua ei ainakaan vituta. Ei edes se, ettei edes asunto ole oma. Minulle on ihan oikeasti ihan sama, minkä väriset seinät tai lattia kämpässä on. Pääasia, että asunto toimii. Minulle asunto ei ole mikään oman persoonan jatke, ei mikään sijoitus eikä muulla tavoin tärkeä, kuin että tottakai täytyy asua jossain. En edes halua remontoida tai mitenkään laittaa kotia. Ne rahat ja ajan laitan mieluummin matkustamiseen. Huonekalutkin on kirpputorilta.

Toki ymmärrän, että jotkut tykkäävät tehdä muutostöitä ja remontoida, mutta sellainen ei ole minun juttuni. Olen ollut jopa tyytyväinen, jos johonkin vuokra-asuntoon on unohdettu kattolamppuja valmiiksi, ettei tarvitse nähdä vaivaa edes niiden hankkimiseen tai asentamiseen :D

Sinne vilahtaisin, jos pystyisin, en mihinkään omakotitaloon.



Nyt asun 5 minuutin kävelymatkan päässä Stockmannilta isossa keskusta-asunnossa, josta on mukava näköala. Muutimme tähän, kun lapsi meni yläasteelle, ja koko perhe on ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuun.



Meillä on muuten myös "tilaa temmeltää pihalla": korttelin sisälle mahtuu vehreä piha, jossa on lapsille oma alue hiekkalaatikoineen ja keinuineen. Mansikoitakin on istutettu sinne heitä varten. Talossa on niin vähän lapsia, että se on käytännössä parin lapsiperheen yksityispiha.