Käsi sydämellä: Etkö haluaisi omakotitaloon, vaikka voittaisit lotossa?

Asun kerrostalossa eikä se ole rahakysymys, vaan elämäntapa. Tykkään kun naapurit ovat lähellä, tiiviistä kaupunkiasumisesta, vaivattomuudesta.

Kävelin tänä ltana Helsingin Kruunuhaan läpi ja kyllä ne vanhat kerrostalot olivat kauniita, en ollut niitä vähään aikaan kunnolla katsellut. Omalla asuinalueellani on arkkitehtuurin aikakerrostumia tästä päivästä 1920-luvulle saakka - pidän siitä. Omakotialueet ovat yhtenäisempiä, kerralla rakennettuja ja siksi mielestäni maisemallisesti ikävämpiä.

Lisäksi monet (useimmat?) omakotialueet edellyttävät autoa enkä halua olla siitä riippuvainen. Perheessämme ei edes ole ajokorttia.

omakotitalossa asuminen on osoittautunut monella tapaa käteväksi. Mutta aikana ennen lapsia minäkin vannoin kerrostaloasumisen nimeen, se oli sopivan huoletonta menevään elämäntyyliimme.

Nyt lasten myötä omakotitalossa asuminen on osoittautunut monella tapaa käteväksi. Mutta aikana ennen lapsia minäkin vannoin kerrostaloasumisen nimeen, se oli sopivan huoletonta menevään elämäntyyliimme.

Ennen lapsia kerrostalossa. Sitten rivitaloon, kun pitää olla oma piha. Ei tykätä yhtään. Kaikki kyttää toisiaan ja kaksi kerrosta on tuskaa vauvan kanssa.

Muutetaan takas ihmisten ilmoille kerrostalon ylimpään kerrokseen yhteen tasoon. Ihanaa!

Jos voitetaan lotossa, ostetaan mökki. Ei omakotitaloa.

ja uudelleen en siihen lähtisi. Rivarissa asuminen on helppoa. Ei ole paljon lumitöitä ja nurtsin leikkuuta. Kuitenkin on oma piha ja oma rauha. En siis muuttaisi omakotitaloon, vaikka voittaisin lotossa. Käyttäisin rahat matkusteluun, remonttiin ja uusiin autoihin.



Mä en ymmärrä, mikä autuaaksi tekevä asia omakotitalo on. Paljon enemmän on vapaa-aikaa kun asuu rivarissa. Ei tarvitse miettiä lämmitystä, putkien jäätymistä. Huoletonta asumista.

lotossa ja se omakotitalo keskellä kaupunkia ei ole mahdollinen eikä mikään tavoiteltava asia =)

Olisi minunkin valinta, Eirasta, ullanlinnasta, kaivarista tms. Ja siihen miljoona on vielä aika pieni raha...

Vaikka saisin lotosta tai mistä hyvänsä niin paljon rahaa ettei ikinä enää tarvis töissä käydä ja silti olisi mahdollista ostaa hulppea huvila keskustasta järvinäköalalla, hankkia puutarhuri, kotiapulainen, kokki ja siivooja. Menisin silti töihin ja asuisin vuokralla kerrostalossa.



Mä en halua kerryttää omaisuutta millään omistusasunnolla, en myöskään omakotitalolla, en halua asunnon omistamisen tuomia huolia, murheita ja vastuita.

Nyt pitää olla joko siisti rivari tai sitten hyvä kerrostalohuoneisto hyvien palveluiden lähellä.



Nykysukupolvi on jo etääntynyt maaseudusta niin paljon, että kerrostaloasuminen tuntuu hyvälle.

Lauttasaaresta kerrostaloasunto merinäköalalla stadiin päin. Olen jo valinnut taloni, nyt kun vielä joku voittais

Mutta ei mulla ja mun kavereilla ole varaa, asutaan helsingissä ja ei voida kuin kauhistella talojen ja tonttien hintoja täällä. Jo meidän kerrostaloasunnnot on täällä aikalailla kalliita vaikka ei olisi edes keskustassa. Näin mä ainakin koen, me etsittiin melkein 3 vuotta asuntoa ennenkuin löydettiin sopivan hintainen meille ja kivalta alueelta. Itä-Helsingissä asutaan, muualta ei asuntoa voida ostaa niiden korkean hinnan takia, täällä on vähän halvempaa.



Mutta joo, kyllä mä ostaisin. Olen lapsuudessa asunut omakotitalossa ja ei mun vanhemmat mua pakottaneet mihinkään pihatöihin, itse ne ruohonsa leikkasivat ja lumen kolasivat ja ei meille ainakaan mitään remonttia kokoajan ollut tai kokoajan joku paikka rikki. Ihan ollaan normaali ihmisiä, eikä mitään elukoita jotka rikkoo paikkoja.

joo, asuisin omakotitalossa jos siinä olisi kaikki kerrostalon hyvät puolet eli haluamani sijainti ja pihanhoitopalvelut. Mutta miljoonalla ei todellakaan saa sellaista.

Minua kiehtoo keskustan kupeen kerrostaloasumisessa asumisen helppous. Liikkuminen on helppoa ja kaikki tarvitsemamme paikat ovat ihan muutaman korttelin säteellä. Talon huoltotöistä ei travitse vastata ja tuntuu turvalliselta kun on naapurit seinän takana. Ymmärrän hyvin, että toisentyylinen ihminen nauttii erilaisista asioista.

vaikka minulle maksettaisi niin en muuttaisi. Haluan asua kaupungin keskustassa palvelujen lähellä. Teatterit, konsertit ja muut on oltava kävelyetäisyydellä. Inhoan istua ruuhkissa (vaikka olisi autonkuljettajakin) en pidä mistään fyysisestä työstä, talonmies ja puutarhurikaan ei käy, koska en halua vieraita ihmisiä kotiini tai pihalle ( tämä koskee myös naapureita ja etenkin niiden lapsia)

Olemme kolmekymppisiä kahden lapsen vanhempia ja niitä aika harvoja tuttavapiiristämme, jotka eivät ole ostaneet sitä uutta omakotitaloa lähiöstä eli n. 20 min automatkan päästä keskustasta ja työpaikoista. Kysyt miksi tai oikeastaan taidat olettaa että kyse on rahasta.



Käsi sydämellä ja anonyymina. Kyse ei ole rahasta. Olisimme saaneet halvemmalla tai suht. samaan hintaan sen uuden lähiöomakotitalon omalla tontilla. Mutta kun emme halua. Kolme suurinta syytä ovat nämä:



- haluamme asua lähellä (kävelymatkan päässä) keskustaa ja samalla siis palvelujen, harrastusten yms. äärellä

- emme halua emmekä ole kiinnostuneita hoitamaan omaa kiinteistöä, käytämme aikamme muuhun

- emme halua kahden tai kolmen, tai tulevaisuudessa vielä parin mopoauton omistajiksi kun lapset kasvavat vähän vanhemmiksi



Toinen syy on se ettemme osta kiinteistöä myöskään läheltä keskustaa.

Se on mun haave. Pitäis vaan saada se lottovoitto, nytkin on varaa asua vaan vuokralla kaupungin kämpässä.

Miettiikö teistä itsekkäistä apinoista kukaan lapsianne, mitä he mahdollisesti haluaisivat, jos saisivat valita pihapiirikseen? Haluavatko he olla tyhjyyttä huutavassa arvoloftissa Eiralla vai hieman syrjemmässä OK-talossa jossa on tilaa temmeltää pihalla? Tuntuu, että monella on pääasia että itse ei joudu lunta luomaan ja itse saa käydä kahviloissa jne.

Ostaisin jostain kerrostalosta ylimmän kerroksen ison asunnon ja nauttisin. En todellakaan ostaisi omakotitaloa riesaksi.

Ennen olen aina asunut kerrostalossa, nyt pari vuotta rivitalossa. Eikä tämä rivitalokaan ole oikein minun juttu. Omistan myös omakotitalon, mutta se nyt "kesämökki" käytössä, erittäin harvoin. Omakotitalo asuminen ei vaan ole minun juttu. Myönnän toki että suurin osa ihmisistä tuntuu nykyisin haaveilevan omakotitalosta, mutta meitä muutamia kuitenkin jotka ei siitä olla innostuneita.

Toisaalta keskustan asunnot ei myöskään nappaa yhtään. Mä olen lähiöiden kannattaja.



Asiasta kolmanteen. Ihmeen varakasta porukkaan on taas täällä, suurin osa pelkkiä keskustassa asujia tai hyvien palveluiden lähistöllä asujia?



Me asutaan lähiössä ja en mä nyt tiedä onko noi palvelut saati sitten harrastusmahdollisuudet täällä niin hyvät? Jos mä kahvilaan haluan niin mun pitää hypätä metroon tai dösään ja matkata sinne kahvilaan. Onhan tossa kauppa ja kiska ja koulu lähellä, mutta esim. kirjastoa ei ollenkaan, puhumattakaan mistään elokuvateattereista. Tosin mä olen ihan tyytyväinen tähänkin.

Joskus vaan kateus iskee kun vieraillaan kavereilla jotka asuu omakotitaloissa.

ap, mutta saatan järkyttää nyt maailmaasi lopullisesti: vaikka voittaisin lotossa, en ostaisi omakotitaloa enkä edes autoa. Ehkä ajaisin taksilla vähän useammin kuin nyt, mutta autoilu ei kiinnosta.



Kaikki eivät vain ole samanlaisia, vaikea varmaan tajuta ;)



Asunnosta sen verran, että ostaisin varmaan sellaisen kerrostaloasunnon, jossa asunto kattaa koko ylimmän kerroksen ja olisi ehkä vielä kaksikerroksinenkin. Varmasti olisi omaa tilaa ja rauhaa. Ei taitaisi vaan meilläpäin miljoonalla lähteä.