Yksinhuoltaja-isä ja lapseton nainen

Meillä toimii, koska minä (nainen) en halua omia lapsia missään tapauksessa. Bonuslapset kelpaa, mutta niitäkään en välttämättä tarvitsisi (siis en ollut kyttäämässä nimenomaan yksinhuoltajaisää puolisokseni).



Meillä lapset on nyt jo täysikäisiä ja asuvat omillaan ja hyvin menee edelleen. Ei tullut isälle eikä äitipuolelle tyhjän pesän kriisiä.

puolisen vuotta tässä nyt harjoiteltu ja nainen ei osaa edelleenkään olla luontevasti lasteni kanssa. Ei keksi mitään sanottavaa lapsille....

Saati että ymmärtäs että lapsilla on tahtonsa, tarpeensa, huonot päivät jne...

No tulipahan kokeiltua

T: yh-iskä = ap

Suoraan kysymykseen suora vastaus.

vaikea kasvaa ilman sitä biologista prosessia ja hormooneja. Siltikin se ottaa usein koville.Aivan varmasti löydät vielä naisen joka on lastesi ja sun arvoinen. On hienoa ettet omaa kaipuutasi altista lapsiasi huonolle äitipuolelle. Itse olen yh-äiti, tosin lasten isä on heidön kanssaan paljon, mutta kyllähän se on niin että koko elämä ohjautuu edelleen lapsista käsin (vaikka ovat koululaisia), eli olisi mahdotonta seurustella ihmisen kanssa joka ei tätä ymmärrä. lapseton ihminen harvoin ymmärtää, että hänen tarpeensa ovat kakkossijalla ja niitä hoidellaan sitten kun lapset on hoidettu.

Miksi olisin? mennyt on mennyttä, toivottavasti opiksi on mennyt elämä.

En todella ole hoitajaa etsinyt, en. Enkä ihailijaa. Ihan kahden aikuisen ihmisen välistä parisuhdetta.

Kyse on vaan siitä että toinen ei tahdo millään ymmärtää sitä että lapsiperheessä elo on melko erilaista kuin yksineläessä.

Ap

lasten edelle, miksi sitten ei uudessa parisuhteessa? Hoitajaako lapsillesi haet vai itsellesi ihailijaa kun olet niin hyvä isä? Näistä kahdesta yh-isistä saa kovin katkeran kuvan, ex-vaimo on hullu, miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia hullun kanssa?

Mites olisi vaimo jostain kehitysmaasta ja sellainen joka ei kykene omia lapsia saamaan ja olisi jo siellä ns. vanhapiika? Haluaisi äitipuoleksi ja sitten joskus tulevaisuudessa mummopuoleksi. Itsehän kyllä mietin että miten hullu se ex voi olla jos sitä ei ole saatu kuriin ja käyttäytymään kuin normaali vaimo ja äiti edes lasten edun vuoksi...

On 5- ja 7-vuotiaat lapset. Ex-vaimolla oli todella karut lähtökohdat elämään. Mikä kävi ilmi kyllä heti tuon ekan lapsen jälkeen. Että syytös, että mitä teit nuo lapset sen naisen kanssa, on järjetön. Ensinnäkin, vasta eka lapsi paljasti, että äidistä ei ole äidiksi. Sattui siihen vielä paha onnettomuus (vanhempi lapsista 2 viikon ikäinen), joka sekoitti täysin exsän pään. Toiseen lapseen en suostunut, se tehtiin ilman minun lupaa. Koeputkihedelmöityksllä Diakonnissalaitoksella (Ratsulan pulju sieltä lopetti jokin aika sitten). Juu, äiti halusi toisen lapsen, vaikka ei pystynyt hoitamaan edes ensimmäistäkään. Väärensi nimmarini.

Kun toinen syntyi, häipyi sitten toisen miehen mukaan kokonaan. Nuorempi oli koliikki ja sairaalloinen ekat kolme elinvuottaan. Oli vain isä ja lapset, kukaan ei koskaan, ei missään välissä auttanut lastenhoidossa. Nämä ekat vuodet hitsasivat minut isänä yhteen lasten kanssa tavalla, jota on toisten ihmisten vaikea edes tajuta. Pienten lasten äidit kyllä aistivat/näkevät tämän yhteyden ja tuijottavat minua hämmästyneen näköisenä, kun liikumme julkisilla paikoilla.

Ihminen on sitä mitä hän tekee. Minä olen jo käytännössä 7vuotta, joista 5 kirjaimellisesti yksin huolehtinut lapsistani. On vain työ ja lapset ja treeni (lasten mentyä nukkumaan treenaan). Oikeastaan mitään muuta ei ole. Lasten äiti ottaa säännöllisen epäsäännöllisesti lapsiaan yökylään. Mutta koska hänestä ei ole oikein äidiksi, niin HOMMA ei kerta kaikkiaan suju. Onneksi äiti tajuaa omat rajansa ja jos menee vaikeaksi, niin palauttaa mulle lapset. Näin kävi esim. viime lauantaina. Ja mun on otettava LASTEN EDUN nimissä ne vastaan, jotta lapset eivät TURHAAN kärsi.

Olen siis suunnilleen aina lasteni kanssa, paitsi sen ajan, kun ovat tarhassa ja minä töissä. Ei tähän kuvioon mikään nainen sovi. Se ei vain onnistu. Lapset ovat tottuneet saamaan kaiken huomioni. Nainen haluaisi sen oman huomion. Ei mulla ole antaa sitä aikaa naiselle. Ei ole yhteistä aikaa. Koska äidin lasten kattominen on sattumanvaraista, epäsäännöllistä ja koskaan ei oikeastaan pysytä sovitussa, niin mun kaa ei voi edes suunnitella reffejä.

Lapset juoksuttavat minua? Ihan varmasti pitää paikkansa. Mutta. Siellä olen majaillut keskellä metsää lasteni kanssa jo vuosia. Eipä ole parempaakaan tekemistä. Minulla on todella projekti olla hyvä isä. Yritän korvata lapsille sitä, että heillä ei ole normaalia äitiä. Siinäpä se aika ainakin kuluu mukavasti. Ja loppua ei näy, siltä tuntuu. Ja oikeasti ei ole nyt niin hirveää, ajan kanssa, pikku hiljaa, olen onnistunut rakentamaan meille elämän, jossa viihdymme.

Näissä olosuhteissa en varmaan enää osaisikaan ottaa naista huomioon sillä tavalla, kuin parisuhde vaatisi. Olen kerta kaikkiaan unohtanut kaiken sellaisen. En osaa enää edes ajatella itseäni, ajattelen aivan kaiken lasteni kautta. Tiedostan kaiken tämän ja näillä mennään. Eikä tällaistä pitkän kehityksen tulosta noin vain pystytä muuttamaan. Sen vähän ajan, kun lapset viettävät äidillään, niin lapset ikävöivät minua ja minä heitä. Kun lapset ovat taas kotona, niin tunnen, kuinka mieleni rauhoittuu=ollaan normaalissa/rauhallisessa tilanteessa. Tämä on mun elämä rehellisesti sanottuna. Parempaan en ole pystynyt/enkä pysty.

EI YHTEISIÄ LAPSIA. ÄLKÄÄ SIIS VASTATKO JOS ON YHTEISIÄ LAPSIA.

ONKO VAIKEA YMMÄRTÄÄ???

Naisella ei siis saa olla omia lapsia nyt eikä myöhemminkään.

Yh-miehellä kun on jo pallo jalassa, ei koko ajan pyöri jaloissa. Joutuu tekemään sen verran kotitöitäkin, että luulisi kauhan pysyvän kädessä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2011 klo 03:38"]

tuleeko suhteesta mitään?
Yhteisiä lapsia ei tule...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2011 klo 03:40"]

sillä hän ei koskaan tule ymmärtämään miehensä ja tämän lapsen suhdetta ja sitten lopulta saa raivareita kun on mustasukkainen lapselle tämän isästä. Naurettavaa, joo, mutta ihmisluonto nyt vaan on sellainen.

[/quote]

Niin, aika monta kokemusta lähipiiristä. Kokevat lähes poikkeuksetta lapsen uhkaksi ja lasten äidin hirviöksi joka tahallaan häiritsee "nuorenparin" elämää.  Tuntuu että naiset ovat helposti huonolla itsetunnolla tai loputtomalla itsekkyydellä varustettuja jos lapsi ei ole heitä "kouluttanut". No, onneksi on jokunen päinvastainenkin tapaus tullut vastaan. Että riippuu naisen luonteesta, itsetunnosta, empatiakyvystä.

Ei tule!

Näin yhtälö ei toimi, lapseton mies voi paremmin onnistua suhteessa naiseen jolla on lapsia! Tämä on nähty...

[quote author="Vierailija" time="21.11.2011 klo 15:38"]

tuleeko suhteesta mitään?
Yhteisiä lapsia ei tule...

[/quote]

Olisi ehkä parempi, että ottaisit naisen, jolla on jo omiakin lapsia, ja ymmärtää jotakin lasten sielunelämästä.

Tosin monen on silti vaikea hyväksyä miehensä lapsia. Eronneilla miehillä, joilla on lapsia, on siinä mielessä aika vaikea tilanne. Tsempit sulle!

Miksei tule enää lapsia? (Ettekö pysty saamaan yhdessä tjms.?) Olisi ehkä paras tehdä lapsia uudenkin naisen kanssa, jos mahdollista. Se hitsaisi perheen paremmin yhteen ja antaisi naiselle kokemuksen, että olet hänenkin kanssaan kokenut uuden elämän alun jne. Sellainen on naiselle yllättävän tärkeää.

Että lapsi tehdään pitämään suhdetta kasassa??? ei hyvää päivää, eikös suhteen pidä olla ensin niin luja että se pysyy koossa ja sit vasta lapsia tekemään.... 

Ei ole pienen vauvan tehtävä olla suhteen koossa pitävä voima!

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:31"]

Olisi ehkä parempi, että ottaisit naisen, jolla on jo omiakin lapsia, ja ymmärtää jotakin lasten sielunelämästä.

Tosin monen on silti vaikea hyväksyä miehensä lapsia. Eronneilla miehillä, joilla on lapsia, on siinä mielessä aika vaikea tilanne. Tsempit sulle!

Miksei tule enää lapsia? (Ettekö pysty saamaan yhdessä tjms.?) Olisi ehkä paras tehdä lapsia uudenkin naisen kanssa, jos mahdollista. Se hitsaisi perheen paremmin yhteen ja antaisi naiselle kokemuksen, että olet hänenkin kanssaan kokenut uuden elämän alun jne. Sellainen on naiselle yllättävän tärkeää.

[/quote]

Just tänään panin poikki suhteen, pääsyynä naisen hyökkäily lapsiani vastaan. Laitoin ilmon nettiin, jossa oli mainittu niin monta kertaa sana ”lapseni”, että yksi nainen vastasi, että olet varmana hyvä mies, mutta muuta ihmeessä ilmoituksesi, että ei kukaan nainen vastaa, jossa ilmossa puhutaan lapsista.



Edelleen: Kun tapaan naisen, niin suoraan sanon, että LAPSENI MENEVÄT AINA SINUN EDELLESI. Mutta jos pelataan sekä että, eikä joko tai, niin jotain vois yritellä (siis lapset versus nainen). No, nainen ymmärtää tämän kyllä ja alkuvaiheessa kyllä KUNNIOITTAAKIN minua, koska ihan oikeasti pärjään pienten lasten kanssa. On yhteistä puheenaihetta, siis lapsista (olen aina etsinyt yh-äitiä, että ois samaa pohjaa suhteelle).

Siis PERIAATTEESSA kyllä voi käydä sille naiselle. JÄRKITASOLLA. Mutta sitten tulee ARKI vastaan. Hei, se ei olekaan leikkiä, minä ihan oikeasti olen yh-isä. Ne lapset ihan oikeasti ovat lähes aina mun kanssa.



Tulee vaatimuksia ”yhteisestä ajasta”. Minä taivuin ja aloin tyrkyttää lapsiani hullulle ex-vaimolleni hoitoon viikonloppuisin.

Nainen kärsii tunnetasolla siitä, että huomioni jakaantuu myös lapsiin=naisen narsismi ei kestä sitä, että huomioin lapsia. Nainen on tottunut OLEMAAN MIEHEN JAKAMATTOMAN HUOMION KESKIPISTEENÄ. Järki vielä ymmärtää, että mulla on ne lapset ja olen aina rehellisesti tämän sanonut. Olen suorastaan luonut sinne rajan, jossa säännöllisesti kolistellaan ”aseita”, TÄNNE ÄLÄ TULE! Mitä tahansa muuta, MUTTA ET SAA HYÖKÄTÄ MUN LAPSIA VASTAAN.



Mutta kokemuksen pohjalta: AINA SIELTÄ YRITETÄÄN TULLA! Viime kädessä sitten ei kuitenkaan hyväksytä sitä mun lastenhoitoa. Ei tulis mieleenkään kuvitella, että lapseton nainen hyväksyis. Ei hyväksy loppupeleissä se yh-äitikään mun lapsia.

Tämä poika panee pillit pussiin, ei enää pakota lapsiaan hullulle ex-vaimolle ja alkaa viettää hiljaista ja rauhallista perhe-elämää lastensa kanssa lintukodossaan.



Mun lapsilla on vain mut. Ex-vaimo on ihan perseestä ja täys sekopää. Mun lapset tarvitsee ja ansaitsee edes yhden aikuisen, joka ainakin yrittää käyttäytyä täyspäisesti. Tässä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin panna lapset etusijalle. Naiset eivät tunnetasolla pysty sopeutumaan/hyväksymään tätä.



Tää on mun kokemus asiasta.

T: Ap

Just tänään panin poikki suhteen, pääsyynä naisen hyökkäily lapsiani vastaan. Laitoin ilmon nettiin, jossa oli mainittu niin monta kertaa sana ”lapseni”, että yksi nainen vastasi, että olet varmana hyvä mies, mutta muuta ihmeessä ilmoituksesi, että ei kukaan nainen vastaa, jossa ilmossa puhutaan lapsista. Edelleen: Kun tapaan naisen, niin suoraan sanon, että LAPSENI MENEVÄT AINA SINUN EDELLESI. Mutta jos pelataan sekä että, eikä joko tai, niin jotain vois yritellä (siis lapset versus nainen). No, nainen ymmärtää tämän kyllä ja alkuvaiheessa kyllä KUNNIOITTAAKIN minua, koska ihan oikeasti pärjään pienten lasten kanssa. On yhteistä puheenaihetta, siis lapsista (olen aina etsinyt yh-äitiä, että ois samaa pohjaa suhteelle). Siis PERIAATTEESSA kyllä voi käydä sille naiselle. JÄRKITASOLLA. Mutta sitten tulee ARKI vastaan. Hei, se ei olekaan leikkiä, minä ihan oikeasti olen yh-isä. Ne lapset ihan oikeasti ovat lähes aina mun kanssa. Tulee vaatimuksia ”yhteisestä ajasta”. Minä taivuin ja aloin tyrkyttää lapsiani hullulle ex-vaimolleni hoitoon viikonloppuisin. Nainen kärsii tunnetasolla siitä, että huomioni jakaantuu myös lapsiin=naisen narsismi ei kestä sitä, että huomioin lapsia. Nainen on tottunut OLEMAAN MIEHEN JAKAMATTOMAN HUOMION KESKIPISTEENÄ. Järki vielä ymmärtää, että mulla on ne lapset ja olen aina rehellisesti tämän sanonut. Olen suorastaan luonut sinne rajan, jossa säännöllisesti kolistellaan ”aseita”, TÄNNE ÄLÄ TULE! Mitä tahansa muuta, MUTTA ET SAA HYÖKÄTÄ MUN LAPSIA VASTAAN. Mutta kokemuksen pohjalta: AINA SIELTÄ YRITETÄÄN TULLA! Viime kädessä sitten ei kuitenkaan hyväksytä sitä mun lastenhoitoa. Ei tulis mieleenkään kuvitella, että lapseton nainen hyväksyis. Ei hyväksy loppupeleissä se yh-äitikään mun lapsia. Tämä poika panee pillit pussiin, ei enää pakota lapsiaan hullulle ex-vaimolle ja alkaa viettää hiljaista ja rauhallista perhe-elämää lastensa kanssa lintukodossaan. Mun lapsilla on vain mut. Ex-vaimo on ihan perseestä ja täys sekopää. Mun lapset tarvitsee ja ansaitsee edes yhden aikuisen, joka ainakin yrittää käyttäytyä täyspäisesti. Tässä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin panna lapset etusijalle. Naiset eivät tunnetasolla pysty sopeutumaan/hyväksymään tätä. Tää on mun kokemus asiasta.

AP:lle. Älä koskaan KUVITTELE, että se nainen hyväksyisi sun lapset. Voi aluksi näyttää siltä ja pitkään pystyy teeskentelemään sitä. Mutta sitten: tavalla tai toisella ne tulee sieltä…sun lapsiasi vastaan. Naiset eivät itse sitä luultavasti huomaa, koska siinä toimii täysi tunneohjaus.

Mutta jo alkuvaiheessa. Jos riisuu rakastumisen/ihastumisen silmälasit päästä. Niin jo alusta asti. Nainen kokee tunnetasolla, että HÄN UHRAUTUU. Ikään kuin. Siinä miehessä olisi ”jokin vika” (lapset). Tätä uhrautumista vastaan, niin nainen ottaa suhteessa itelle ”etuja”. Naisella on ikään kuin ”oikeus”, ottaa ”vapauksia” yms.

Ts. jos sulla on miehenä lapsia, joiden kaa elät. Niin nainen suostuu suhteeseen vain EPÄSYMMETRISELTÄ pohjalta, ts. ei-tasa-arvoiselta. Epäsymmetrian oikeus on sun lapset. Ajan kanssa nainen menee siinä yhä pidemmälle, ikään kuin hakee rajaa, missä mennään? Vähän kuin periaatteella, kun sulla kerta on noin lapset ja se RAJOITTAA SUHDETTA, niin sitä vastaan sillä naisella on OIKEUS määrätä kaikesta muusta siinä suhteessa. Tulkinta-avaruus asioille lähtee aivan epäsymmetriseksi=ei voi olla hyvä suhde.

AP:lle. Älä koskaan KUVITTELE, että se nainen hyväksyisi sun lapset. Voi aluksi näyttää siltä ja pitkään pystyy teeskentelemään sitä. Mutta sitten: tavalla tai toisella ne tulee sieltä…sun lapsiasi vastaan. Naiset eivät itse sitä luultavasti huomaa, koska siinä toimii täysi tunneohjaus.

Mutta jo alkuvaiheessa. Jos riisuu rakastumisen/ihastumisen silmälasit päästä. Niin jo alusta asti. Nainen kokee tunnetasolla, että HÄN UHRAUTUU. Ikään kuin. Siinä miehessä olisi ”jokin vika” (lapset). Tätä uhrautumista vastaan, niin nainen ottaa suhteessa itelle ”etuja”. Naisella on ikään kuin ”oikeus”, ottaa ”vapauksia” yms.

Ts. jos sulla on miehenä lapsia, joiden kaa elät. Niin nainen suostuu suhteeseen vain EPÄSYMMETRISELTÄ pohjalta, ts. ei-tasa-arvoiselta. Epäsymmetrian oikeus on sun lapset. Ajan kanssa nainen menee siinä yhä pidemmälle, ikään kuin hakee rajaa, missä mennään? Vähän kuin periaatteella, kun sulla kerta on noin lapset ja se RAJOITTAA SUHDETTA, niin sitä vastaan sillä naisella on OIKEUS määrätä kaikesta muusta siinä suhteessa. Tulkinta-avaruus asioille lähtee aivan epäsymmetriseksi=ei voi olla hyvä suhde.

Naiset muutenkin kuvittelee, että niillä on oikeus määrätä kaikesta. Kovin moni mies myös on semmoinen tossukka että antaa sen tapahtua.

...mun näkemyksen mukaan riittää suhde, jossa saa pimppaa. Ja se mies ei loppujen lopuksi välitäkään muusta kuin seksistä=antaa naisen touhuta mitä haluaa.



Järkytys on sitten naiselle aiempiin kokemuksiin nähden melkoinen, kun vastaan tulee mies, joka on sitoutunut muuhunkin (lapsiinsa) kuin työhönsä/harrastuksiisan.

Meinasin jo että en enää kommentoi mutta nää kommentit keittää niin yli!

Siis todellakin olemme olleet ihan kahden etelän reissuja myöten jne. Kyse ei todellakaan ole siitä että eläisin vain lapsilleni, ei kyllä aikaa ja huomiota riittää kaikille.

En asettele lapsiani ja naisystävää mihinkään parhaus järjestykseen, eikä siinä olisi mitään järkeä. Mielestäni lapseni ja naisystäväni ovat ihan eri "sarjassa"

En mielestäni ole tappanut mitään, päinvastoin. Ongelma on ollut ensin siinä että naisystävä ei saa minkäänlaista luontevaa keskustelua aikaan lapsieni kanssa(tässä nyt ollaan sentään kehitytty) ja nyt ongelmat ovat sitten taas ihan arkisia asioita: esim. naisystävääni risoo ja ärsyttää se että lapsilta unohtuu vaikkapa jugurttipurkki pöytään, reppu ja sählymaila keskelle eteistä yms. Eli siis että koti ei ole aina tiptop, vaan tavaroita jää välillä sinne minne ne ei kuulu. Minun mielestäni tämä on aivan normaalia lapsiperheessä että kaikki ei todellakaan palaudu heti paikoilleen ja elämä näkyy huushollissa.

Ja mitä leivänostamiseen tulee, minäkin mietin että maistuuko tämä käntty lapsille. He syövät eniten leipää joten luontevaa ostaa sellaista leipää mikä menee....

Ap

mieleen tuli et oletko antanut naiselle omaa aikaa vain sun kanssa vai tarkoittaako "eletään arkea" et lapset on ollut mukana fyysisesti ja henkisesti ensi treffeistä asti? Itse olin toi nainen vajaa 4 vuotta sitten ja nyt jälkeenpäin ajatellen mies jolla oli yksi 6-vuotias teki KAIKEN väärin enkä minä silloin lapsettomana kolmekymppisenä osannut/uskaltanut edes mitään vaatia. Mies lähti mun kanssa ensitreffeillekin asenteella et lapsi on ykkönen "älä ikinä unohda sitä" jne.Hän sanoi mm.suoraan "en tule koskaan rakastamaan sua enkä ketään niin paljon kuin lasta yms." Ymmärrän tunteen mut pitääkö kaikki sanoa noin suoraan AP?Siltä nimittäin kuulostaa et olet tappanut romanttisen rakkauden jo alkuvaiheessa. Mies jauhoi jatkuvasti lapsesta.Ihan kokoajan joka käänteessä.Se sai jo ihan koomisiakin piirteitä kun ei ruokakaupassa leipääkään voinut valita miettimättä tykkääkö se lapsi siitä vai ei.Silloin ei naurattanut,nyt kyllä=) Kun olin yötä miehen ja lapsen luona,mies nukkui lapsen kanssa ja minä yksin.Mielestäni tollainen ratkaisu mieheltä oli suora viesti lapselle ettei minua tarvitse hyväksyä. Summa summarum;emme ole enää yhdessä ja niin rumalta kuin kuulostaakin inhoan edelleen miestä sekä lasta.

Kyllä sen valitettavasti huomaa kun toinen on liki 40v elänyt ilman lapsia :(

Ei ymmärrä lapsiperheen eloa lainkaan....



AP

lasten edelle, miksi sitten ei uudessa parisuhteessa? Hoitajaako lapsillesi haet vai itsellesi ihailijaa kun olet niin hyvä isä?



Näistä kahdesta yh-isistä saa kovin katkeran kuvan, ex-vaimo on hullu, miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia hullun kanssa?

Mun miehen lapseton sisko on varmasti aika samanlainen tapaus: fiksu, mukava, hyväkäytöksinen mutta ihan onneton lasten kanssa + aika itsekäs monelta kannalta.



Luovuta jo ap! Ehkä joku kaunis päivä tiellesi osuu nainen, joka ymmärtää...

Minulla on yksi lapsi, miehellä 0. Olisi halunnut lapsia ja on kovin lapsirakas, joten sopi meidän perheen jatkeeksi hyvin.



Jos äitipuoli ei saa sanaa sanottua, ihan väärä nainen.



Se siis VOI toimia tai ei.