Yksinhuoltaja-isä ja lapseton nainen

reippaita ja omatoimisia koululaisia jo

Sillä on myös iso merkitys...

Ja minkä ikäinen tuo nainen on?

Jos nyt arkinen elo olisi luontevaa

T: ap

Sellaista on olla yh. Parhaassa tapauksessa toisen naisen lapsia siedetään, mutta ei niitä yksikään uusi nainen tule rakastamaan. Turha edes kuvitella muuta.

reippaita ja omatoimisia koululaisia jo

Sillä on myös iso merkitys...

Ja minkä ikäinen tuo nainen on?

Miksi taaperoiden kanssa olisi helpompaa?

reippaita ja omatoimisia koululaisia jo

Sillä on myös iso merkitys...

helpompaa olis, jos olisivat pieniä taaperoita...

mutta näin naisena, mun on helpompi tutustua pikkuihmiiin kuin isompiin. Pienet ovat välittömämpiä, uteliaampia ja spontaaneita. Koululaiset kyttää ja tarkkailee yms yms.

Yleistäen.

Jos nyt arkinen elo olisi luontevaa

T: ap

Sellaista on olla yh. Parhaassa tapauksessa toisen naisen lapsia siedetään, mutta ei niitä yksikään uusi nainen tule rakastamaan. Turha edes kuvitella muuta.

Mä yritin sanoa, että ei se tilanne tule tuosta muuttumaan naista vaihtamalla. Av-mammat täällä aina jauhavat kuinka lapset pitää laittaa etusijalle ja ne ovat tärkeimpiä, mielellään vielä saisivat päättää isän uudesta kumppanista. :D Totuus on se, että mammat puhuvat vain ja ainoastaan omista lapsistaan ja näiden parhaasta. Nainen on sellainen.

Nainen on elänyt lähes nelikymppiseksi lapsettomana ja nyt joutuu yhtäkkiä äitipuolen rooliin ilmeisesti jo joillekin varhaisteineille. En haluaisi itsekään tuohon tilanteeseen, varsinkaan jos lapsia on useita.

Nainen on elänyt lähes nelikymppiseksi lapsettomana ja nyt joutuu yhtäkkiä äitipuolen rooliin ilmeisesti jo joillekin varhaisteineille. En haluaisi itsekään tuohon tilanteeseen, varsinkaan jos lapsia on useita.

Jos nyt arkinen elo olisi luontevaa

T: ap

Sellaista on olla yh. Parhaassa tapauksessa toisen naisen lapsia siedetään, mutta ei niitä yksikään uusi nainen tule rakastamaan. Turha edes kuvitella muuta.

Mä yritin sanoa, että ei se tilanne tule tuosta muuttumaan naista vaihtamalla. Av-mammat täällä aina jauhavat kuinka lapset pitää laittaa etusijalle ja ne ovat tärkeimpiä, mielellään vielä saisivat päättää isän uudesta kumppanista. :D Totuus on se, että mammat puhuvat vain ja ainoastaan omista lapsistaan ja näiden parhaasta. Nainen on sellainen.

muiden lapset senkään vertaa. Oletko koskaan lukenut yksinhuoltajaisien seuranhakuilmoituksia?

"Voisit olla 18-25 -vuotias ja mielellään lapseton sillä uus(p)erheet eivät minua kiinnosta. Et myöskään halua lapsia myöhemmin vaan sinulle riittävät nämä mitä minulla on."

Ehkä kyseessä on enemmänkin yhden ihmisen ominaisuus kuin kaikkia lapsettomia naisia leimaava ominaisuus. Ehkä tämä nainen ei vain kertakaikkiaan osaa olla lasten kanssa, riippumatta siitä pitääkö heistä vai ei. Toisilla on luontainen ominaisuus jutella kaikille, lapsillekin, kun taas toisilta se ei onnistu millään. Mutta sanoisin kyllä että jos toinen ei puolessa vuodessa ole saanut mitään keskustelua aikaiseksi niin ei sitä ehkä ole tulossakaan.



Oletko kysynyt naiselta mitä hän itse ajattelee tilanteesta?



Olen muuten samaa mieltä että pieniin lapsiin on helpompi ottaa kontaktia kuin koululaisiin. Pienillä ei välttämättä ole omia ennakkoluuloja tai muurit on helpompi murtaa kuin koululaisten kanssa.

Tarkoittanee kyllä sopeutumista lapsiperheen rytmiin muuten. Ja onhan sitä siinä varmasti ollut jos sopeutumista.

Mutta minkäänlaista keskustelua ei kyllä synny naisen aloitteesta ainakaan....

Olen yrittänyt miettiä itseäni vastaavaan tilanteeseen mutta vaikea edes ajetella kun on lapsiperhe eloa jo vuosia takana ja lie ajatusmaailmakin muuttunut

T: Ap

Ehkä kyseessä on enemmänkin yhden ihmisen ominaisuus kuin kaikkia lapsettomia naisia leimaava ominaisuus. Ehkä tämä nainen ei vain kertakaikkiaan osaa olla lasten kanssa, riippumatta siitä pitääkö heistä vai ei. Toisilla on luontainen ominaisuus jutella kaikille, lapsillekin, kun taas toisilta se ei onnistu millään. Mutta sanoisin kyllä että jos toinen ei puolessa vuodessa ole saanut mitään keskustelua aikaiseksi niin ei sitä ehkä ole tulossakaan. Oletko kysynyt naiselta mitä hän itse ajattelee tilanteesta? Olen muuten samaa mieltä että pieniin lapsiin on helpompi ottaa kontaktia kuin koululaisiin. Pienillä ei välttämättä ole omia ennakkoluuloja tai muurit on helpompi murtaa kuin koululaisten kanssa.

32v yh-isä. Nyt ollaan oltu yhdessä 13v ja yhteisiäkin on jo kaksi kappaletta saatu aikaiseksi. Miehen lapsi täyttää tänä vuonna 18v, hieno nuorimies.

32v yh-isä. Nyt ollaan oltu yhdessä 13v ja yhteisiäkin on jo kaksi kappaletta saatu aikaiseksi. Miehen lapsi täyttää tänä vuonna 18v, hieno nuorimies.

jos siis aloituksen luit? ja vähän vastauksia ketjussa...

32v yh-isä. Nyt ollaan oltu yhdessä 13v ja yhteisiäkin on jo kaksi kappaletta saatu aikaiseksi. Miehen lapsi täyttää tänä vuonna 18v, hieno nuorimies.

jos siis aloituksen luit? ja vähän vastauksia ketjussa...

Jos nyt arkinen elo olisi luontevaa

T: ap

Sellaista on olla yh. Parhaassa tapauksessa toisen naisen lapsia siedetään, mutta ei niitä yksikään uusi nainen tule rakastamaan. Turha edes kuvitella muuta.

Mä yritin sanoa, että ei se tilanne tule tuosta muuttumaan naista vaihtamalla. Av-mammat täällä aina jauhavat kuinka lapset pitää laittaa etusijalle ja ne ovat tärkeimpiä, mielellään vielä saisivat päättää isän uudesta kumppanista. :D Totuus on se, että mammat puhuvat vain ja ainoastaan omista lapsistaan ja näiden parhaasta. Nainen on sellainen.

muiden lapset senkään vertaa. Oletko koskaan lukenut yksinhuoltajaisien seuranhakuilmoituksia?

"Voisit olla 18-25 -vuotias ja mielellään lapseton sillä uus(p)erheet eivät minua kiinnosta. Et myöskään halua lapsia myöhemmin vaan sinulle riittävät nämä mitä minulla on."

Saahan noita ilmoituksia laittaa ja sitten ihmetellä, kun lapseton nainen ei tykkääkään yh-isukin lapsosista. Miehillä on se kuvitelma usein, että naiset ovat aina lapsirakkaita. Paskat.

Eikä tässä nyt ole lapsirakkaudesta kysejosko nyt edes normaalia keskustelua olisi.

Rakastaa ei tarvitse mun lapsia, mutta kokisin helpottavaksi vaikka ihan tavallisen smalltalkin.

Jos nyt arkinen elo olisi luontevaa T: ap

Sellaista on olla yh. Parhaassa tapauksessa toisen naisen lapsia siedetään, mutta ei niitä yksikään uusi nainen tule rakastamaan. Turha edes kuvitella muuta.

Mä yritin sanoa, että ei se tilanne tule tuosta muuttumaan naista vaihtamalla. Av-mammat täällä aina jauhavat kuinka lapset pitää laittaa etusijalle ja ne ovat tärkeimpiä, mielellään vielä saisivat päättää isän uudesta kumppanista. :D Totuus on se, että mammat puhuvat vain ja ainoastaan omista lapsistaan ja näiden parhaasta. Nainen on sellainen.

muiden lapset senkään vertaa. Oletko koskaan lukenut yksinhuoltajaisien seuranhakuilmoituksia? "Voisit olla 18-25 -vuotias ja mielellään lapseton sillä uus(p)erheet eivät minua kiinnosta. Et myöskään halua lapsia myöhemmin vaan sinulle riittävät nämä mitä minulla on."

Saahan noita ilmoituksia laittaa ja sitten ihmetellä, kun lapseton nainen ei tykkääkään yh-isukin lapsosista. Miehillä on se kuvitelma usein, että naiset ovat aina lapsirakkaita. Paskat.

tai sitten ei, sitä pitää kysellä asianomaiselta naiselta että miten suhtautuu toisen lapiin, kuin palstalta.



Itselleni yh-isä olisi suorastaa ihannelöytö (olen lapseton nainen), rakastan lapsia ja haluaisin elää lapsiperhe-elämää mutta koska olen jo sen verran vanha en enää haluaisi itse raskaaksi enkä synnyttää.

Tosin ollaan oltu yhdessä nyt vasta vuosi.



Minä siis 38, nainen 30, lapsia on minulla 2, uusia ei ole tulossa.

Nyt yhdessä oltu kohta 4 vuotta ja 1 yhteinen lapsikin on. Minä olin tavatessamme VELA, mutta kun näin mieheni lapsensa kanssa, miten hyvä isä hän on ja miten mutkattomasti lapsiperhe elämä lopulta sujuu, niin mieheni suureksi iloksi, minä halusin saada myös yhteisen lapsen. :)

Lapsi oli kieltämättä supersöpö ja väitän kyllä, että alle kouluikäinen on parhaassa iässä saamaan äitipuolen. Kiintymys oli molemminpuolista ihan heti, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia keksiä tekemistä lapsen kanssa, vaikka olen itse lapseton. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, molempien tahdosta. Mieheni lapsi riittää meille molemmille.

Hän puhunee asiaa ihmiseksi kasvetaan ei päätetä ryhtyä.. tunteet lienee se päätös. mutta pakko sanoa että lapsellinen mies ja nainen naisella otaa tuo sopeutuminen huomattavasti enemmän aikaa. suhteuttaa järki ja tuntee. "tiskata ja ruokaa kun osaa tehdä jokainen aikuinen"

Meillä oli niin päin, että minä olin leskeksi jäänyt yksinhuoltaja-äiti, ja uusi mieheni lapseton. Olemme ollet yhdessä varsin onnellisia jo kauan, ja mieheni on adoptoinut lapseni. Mutta alkuun tarvittiin pitkähkö kausi, jossa opeteltiin perhe-elämää yhdessä. Miehen tausta oli kovin tunnekylmä.