Yksinhuoltaja-isä ja lapseton nainen

Meillä oli niin päin, että minä olin leskeksi jäänyt yksinhuoltaja-äiti, ja uusi mieheni lapseton. Olemme ollet yhdessä varsin onnellisia jo kauan, ja mieheni on adoptoinut lapseni. Mutta alkuun tarvittiin pitkähkö kausi, jossa opeteltiin perhe-elämää yhdessä. Miehen tausta oli kovin tunnekylmä.

että lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla, niin ehkä. Myös se, miten lapset hyväksyvät uuden suhteen vaikuttaa paljon, voi vaatia paljonkin aikaa, ennen kuin miehen koko perheen kanssa voi olla rennosti tai ristiriitoja pelkäämättä.



Joillekin se panostus on sen arvoista, toiset taas joutuvat etsimään jotain, jossa asiat sujuvat yksinkertaisemin.

ja pitää kovasti lapsista sekä ymmärtää niitä, mahikset on. Suhteessa pitää pystyä keskustelemaan avoimesti myös negatiivisistä tunteista ja käsitellä niitä. Muuten ei onnistu kuuna kullan päivänä.



Eikö olisi helpompaa lapsettoman miehen kanssa?

Meillä oli niin päin, että minä olin leskeksi jäänyt yksinhuoltaja-äiti, ja uusi mieheni lapseton. Olemme ollet yhdessä varsin onnellisia jo kauan, ja mieheni on adoptoinut lapseni. Mutta alkuun tarvittiin pitkähkö kausi, jossa opeteltiin perhe-elämää yhdessä. Miehen tausta oli kovin tunnekylmä.

olleet yhdessä jo 15 vuotta. Ihan hyvin menee.

Ihme palsta, kun kirjoittajien mielipiteet muuttuu keskustelunkohteen sukupuolen mukaan!



Ensin loilotetaan jatkuvasti, että kyllä yh-äidillä on oikeus ottaa lapseton mies, ja kunhan hyväksyy ne lapset niin suhde onnistuu. No millä logiikalla nyt on niin, että on lähes mahdotonta, jos yh onkin mies ja lapseton se uusi nainen?

meillä on kyllä yhteisiäkin 2 kpl.

hyväksyä toisen lapsia? mutta hyväksyykö lapseton nainen miehen lapset helpommin kuin sellainen nainen jolla on jo omia lapsia? Ei ole ennakko olettamuksia

Ihme palsta, kun kirjoittajien mielipiteet muuttuu keskustelunkohteen sukupuolen mukaan! Ensin loilotetaan jatkuvasti, että kyllä yh-äidillä on oikeus ottaa lapseton mies, ja kunhan hyväksyy ne lapset niin suhde onnistuu. No millä logiikalla nyt on niin, että on lähes mahdotonta, jos yh onkin mies ja lapseton se uusi nainen?

kertoa, että iskän uusi avovaimo inhosi meitä edellisen liiton lapsia. Tämä valitettavan yleistä, mutta tiedän toki poikkeuksiakin.

Jos multa kysyt, niin ei toimi. Lapsettomana naisena en tuohon soppaan sotkeutuisi. Haluan omat lapset, en bonuslapsia. Lähipiirissä nähnyt, että vaan ongelmia tulee.



Toisaalta, mulla on ystävä, joka on sanonut, että hänelle tuo ei olis ongelma, jos lapset fiksuja ja mukavia.

ollaankos me aikuiset aina fiksuja ja mukavia??

Miten minusta kuulostaa että tuolla asenteella homma on jo tuhoon tuomittu? lapset jatkuvan tarkkaillun alla... nyt jos ette ole fiksusti niin isiltä lähtee muija..

Jos multa kysyt, niin ei toimi. Lapsettomana naisena en tuohon soppaan sotkeutuisi. Haluan omat lapset, en bonuslapsia. Lähipiirissä nähnyt, että vaan ongelmia tulee. Toisaalta, mulla on ystävä, joka on sanonut, että hänelle tuo ei olis ongelma, jos lapset fiksuja ja mukavia.

Ihme palsta, kun kirjoittajien mielipiteet muuttuu keskustelunkohteen sukupuolen mukaan!

Ensin loilotetaan jatkuvasti, että kyllä yh-äidillä on oikeus ottaa lapseton mies, ja kunhan hyväksyy ne lapset niin suhde onnistuu. No millä logiikalla nyt on niin, että on lähes mahdotonta, jos yh onkin mies ja lapseton se uusi nainen?

katsos kun AivoVammoilla mielipiteet muuttuu aina sukupuolen mukaan. Onhan se niinkin, että nainen saa pettää eikä tarvitse kertoa miehelle mutta jos mies pettää eikä kerro niin mies on sika jne. Jos nainen tekee lapsen jättämällä tahallaan yhdessä sovitun ehkäisyn pois, se on miehen vika kun lapsi tulee, koska panee paljaalla. Jos mies tekee kortsuun reiän ja nainen tulee raskaaksi ja saa sukupuolitaudin on mies sika, koska mies ei hoitanut ehkäisyä kuntoon. Tämä on naisten ja vähän ns yksinkertaisten naisten palsta.

ollaankos me aikuiset aina fiksuja ja mukavia??

Miten minusta kuulostaa että tuolla asenteella homma on jo tuhoon tuomittu? lapset jatkuvan tarkkaillun alla... nyt jos ette ole fiksusti niin isiltä lähtee muija..

Jos multa kysyt, niin ei toimi. Lapsettomana naisena en tuohon soppaan sotkeutuisi. Haluan omat lapset, en bonuslapsia. Lähipiirissä nähnyt, että vaan ongelmia tulee. Toisaalta, mulla on ystävä, joka on sanonut, että hänelle tuo ei olis ongelma, jos lapset fiksuja ja mukavia.

Mutta on olemassa sellaisia aikuisia, jotka lähtökohtaisesti ääliöitä pisupäitä. Ja on vastaasti pisupäisiä ääliölapsia. Hankalia luonteita, joiden kanssa ei tule toimeen. Tiedän tämän opettajana.

Kyse kemioista. Joku toinen voi olla ylin ystävä ihmisen kanssa, jota sinä pidät typeryksenä.

Väittäisin, että oman lapsen hankala käytös ja pisupäisyys helpompi kestää kuin vieraan lapsen. Siksi ei isukkeja minulle, kiitos.

ollaankos me aikuiset aina fiksuja ja mukavia??

Miten minusta kuulostaa että tuolla asenteella homma on jo tuhoon tuomittu? lapset jatkuvan tarkkaillun alla... nyt jos ette ole fiksusti niin isiltä lähtee muija..

Jos multa kysyt, niin ei toimi. Lapsettomana naisena en tuohon soppaan sotkeutuisi. Haluan omat lapset, en bonuslapsia. Lähipiirissä nähnyt, että vaan ongelmia tulee. Toisaalta, mulla on ystävä, joka on sanonut, että hänelle tuo ei olis ongelma, jos lapset fiksuja ja mukavia.

ja tuo fiksuus ja mukavuus helpottaa tutustumista,ja lopulta arkea.Jotkut lapset on sellaisia rasittavia pässinpäitä.

lapseton (kroonisesti ja pysyvästi; taustalla sairaus tai fyysinen ominaisuus, ihan kuinka vaan)

ystävättereni, nykyään lähempänä neljää kuin kolmea kymppiä, tapasi kolmekymmentä täytettyään lapsellisen miehen, lapsi oli silloin kolme-vuotias (ja avovaimonsa lähtenyt rilluttelemaan ja miesten matkaan).

Oikein ovat onnellinen pari ja perhe, ystävättäreni on mielissään omasta ajasta, silloin kun mies harrastaa oman muksunsa kanssa , mutta heillä on myös koko perheen harrastuksia.