Jos et ulkoile paljoa lasten kanssa

Mulla ei ole aikaa lorvailla jossain pihalla kolmea tuntia päivässä. Olen monen lapsen yh, opiskelen, kuskaan lapsia kouluun ja kotihommia riittää. Meidän päivärytmiin ei mitenkään mahdu moinen enkä ymmärrä miksi se pitäisi siihen mahduttaa. Jos jonain päivänä saa olla vain kotona niin olen mielelläni, en kyllä ehdi silloinkaan sohvalla istuskelemaan vaan enimmäkseen se aika kotihommissa menee. Lähes päivittäin ulkona liikutaan asioilla mutta ei seisoskella huvikseen. Sitten kun vauva kasvaa niin välillä leikitään ulkona mutta ei varmaan päivittäin. Isommat osaa olla jo ulkona itsekseenkin.

Sulla nähtävästi koko elämä pyörii sen yhden taaperon ympärillä, kaikilla ei ole niin.

mikään ole surullisempaa ja itsekkäämpää kuin vanhemmat, jotka eivät saa omaa hanuriaan ylös sohvasta sen vertaa, että ulkoilisivat lastensa kanssa sen pari kertaa päivässä. Meillä se on ollut osa päivärytmiä ihan parin kuukauden ikäisestä vauvasta asti. Ensin sen ikäisenä vaunulenkkien muodossa ja nyt 2v9kk taaperona ihan joka muodossa. Vähintään sen kaksi kertaa ollaan ulkona, tunti-puolitoista kerrallaan.

Vanha ketju, mutta vastaan silti.

Esikoisen(nyt 3v) kanssa ulkoilin päivittäin kunnes aloin odottaa toista lasta. Hillitön väsymys alkoi hellittää vasta aivan raskauden loppuvaiheessa, ja silloin vilkkaan ja arvaamattoman parivuotiaan kanssa ei tosiaan ollut mitään juhlaa lähteä ulos. Jos lähdin juoksemaan lapsen perään, siitä seurasi niin hillittömiä liitos- tms. kipuja, että loppupäivä menikin makoillen ja pelkkä kyljen kääntäminen teki tiukkaa.

Selkäkipujakin oli. Puhuin niistä neuvolassa ja lääkärissä, mutta sanoivat vain aina, että ne nyt vain kuuluvat raskauteen.

Tällä hetkellä kuopuksella on reilut 10 kiloa painoa ja hänen kantamisensa on minulle täyttä tuskaa. Rattaat eivät mahdu hissiin ja lapsen kantaminen hissin ovelta vaunuvarastolle (ei edes mikään hillittömän pitkä matka) riittää laukaisemaan sellaisen selkäkivun että tekee mieli mennä makaamaan. Ja itsepäisen kolmivuotiaan nostelu se vasta lystiä onkin. Selkä on täysin mäsänä ja myönnän olevani niin "pohjasakkaa", että minulla tosiaan ei ole varaa käydä esim. kerran viikossa hierojalla. Tiedostan, että liikkuakin pitäisi, mutta jo tunti homo erectuksena riittää siihen että loppupäivä menee kipulääkkeitä syöden ja selkää venytellen. Lekuriin pitäisi tietysti mennä - kunhan jaksaisi.

Nimittäin väsyttää. 8-kuisen kuopuksen yöunet eivät ole eheimmästä päästä, ja kyllä, yritämme saada tilannetta tasaantumaan, mutta kuukausien univelat alla eivät tee sitäkään tehtävää kovin helpoksi. Ja kun väsyttää, ja kun ei pysty omin päin edes lapsiaan ulkoiluttamaan, ja kun ei saa hittovie aikaiseksi edes mennä lääkäriin, niin se alkaa olla aika masentavaa. Ja kun masentaa, menee loputkin voimat asioiden hoitamiseen. Pim! Olet noidankehässä.

Että sellaiset syyt täällä. Selkävammaisuus, krooninen väsy, masis.

Odotan että asiat alkaisivat suttaantua yksi kerrallaan. Toivon, että kun saan riittävästi unta, alkaa ehkä elämä tuntua valoisammalta muutenkin, ja kun elämä tuntuu niin siedettävältä että voisin harkita meneväni lääkäriin, ehkä saisin pikkuhiljaa selkänikin kuntoon. Ja kun selkä on kunnossa ja univajekaaos historiaa, uskon jaksavani taas ulkoilla lasteni kanssa.

Mitä te teette SISÄLLÄ kaiket päivät, te jotka ette ulkoile ?

Ukoilen vain hyvällä ilmalla, en pidä kylmästä, viimasta, kosteasta..Sellaisia vermeitä ei ole keksitty, että ulkoilu olisi mielyttävää.  Suostun ulos n.20-25 asteessa puolipilvisenä päivänä.

Lapset ovat saaneet ulkoilla omassa pihassa itsenäisesti heti kun siihen kykenivät. Omassa lapsuudessa sain sitä raikasta ulkoilmaa aamusta iltaan ilman aikuisen seuraa.

Minä vihaan ulkoilua talvella ja sellaisia vaatteita ei ole, joissa en palelisi (syy kaiketi sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminta). Kesällä voisin olla pihalla aamusta iltaan. Muutenkin sairastelen niin paljon (mm. infektiot ja selkävaivat+ raskausvaivat), että ulkoiluun tulee pakollisia taukoja, jolloin isä hoitaa lapsen kanssa ulkoilut.

Sisällä hoidetaan kotitöitä ja arjen askareita, luetaan kirjoja, rakennellaan legoja ja junaratoja, katsotaan joskus piirrettyjä, piirretään, kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan. Lapsi ei koskaan ole esittänyt kyllästymisen merkkejä. Viihtyy ulkona, mutta viihtyy myös sisällä.

48 jatkaa: kaksi akateemista tutkintoa ja painoindeksi 22, jos nämä tiedot jotakuta kiinnostavat.

Olen nyt töissä ja lapset päiväkodissa, ja iltaisin ei ulkoilla kuin satunnaisesti ja lähinnä viikonloppuina sitten. Mies vie lapsia enemmän ulos.

Kun olin kotona, ulkoilimme lähinnä hyötynäkökulmasta. Kesällä enemmän, kun laitoin pyykkejä, kuopsuttelin pihaa yms. mutta talvisin sitten kun tein lumitöitä. Isommilla on paljon harrastuksia, joten niiden parissa (kuskauksissa) on mennyt aika ja pienin on roikkunut mukana. Ollaan seisty jalkapallohallin ja jääkaukalon reunoilla riittämiin. Kotona ollessa kyläiltiin paljon, käytiin kaupassa melkein päivittäin, joten kyllähän sitä ulkona käytiin mutta siellä ei vietetty aikaa tuntitolkulla tai edes tuntia. Kun oltiin lähdössä jonnekin, tein lumitöitä ja lapset auttoivat tai laskivat mäkeä. Siihen meni noin 15 minuuttia. Kun tultiin kotiin, kannoin ostoksia tms. ja taas laskettiin mäkeä tai tehtiin lumilinnoja noin 15-30 minuuttia. Kesällä ollaan syötykin ulkona, talvisin on ollut päiviä, jolloin siellä on käyty vain hetken happihyppelyllä.

Liikutaa lapset ovat saaneet harrastusten parissa. Isommat pelaavat talvisin jääkiekkoa ja jalkapalloa, kesäisin jalkapalloa ja uivat ja pyöräilevät. Pihalla on myös trampoliini, talvisin pulkkamäki ja hiitolatu. Talvella viikonloppuisin ollaan käyty luistelemassa, kesäisin pyörälenkeillä.

Vastaus itse kysymykseen: ei, emme ulkoile/ulkoilleet päivittäin ihan vain ulkoilun vuoksi enkä ole koskaan katsonut kellosta aikaa, miten paljon siellä ulkona pitäisi aikaa viettää. Sisällä olemme leiponeet, siivonneet, askarrelleet, piirtäneet, laulaneet, soittaneet jne. eli ei se aika ole käynyt pitkäksi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 13:29"]

No mulla suurin syy siihen on se että olen masentunut tällä hetkellä ja tosiaan sekin että lapsi menee myöhemmin nukkuu päikkärit joten se aika menee todella nopee kun yht äkkiä huomaa että taas pitää ruoka tehdä j asitten klo onkin jo paljon

[/quote]

Ehkä sun masennuksellekin tekisi hyvää jos saisit raitista ilmaa, etkä vain istuisi koneella.

meillä ei talvella ulkoilla juuri lainkaan. 

keväällä aloitetaan eli nyt ja sitten ollaankin 1-3x päivässä ulkona sään mukaan.

Talvella käydään sisäharrasteissa.

Meillä 4:stä lapsesta 3 on ollut sellaisia, että eivät ole halunneet mennä minnekään. välillä olen väkisin vienyt leikkipuistoon ja ollaan tunti siellä oltu, eikä lapsi ole suostunut tekemään mitään, vinkunut vaan kotiin. Joten ei kauheasti huvita mennä.

Tämä siis loppusyksystä ja talvisaikaan.

Itse tykkäisin syksyllä kyllä ulkoilla mut talvel oon ihan tyytyväinen, kun lpaset ei haluu ulos.

En ole ulkoillut lapseni kanssa joka päivä. Hyvä jos kerran tai pari viikossa viitsin kulkea leikkipuiston kautta tai muuten vaan kävelylle sillä ajatuksella, että ulkoillaan eikä mitään muuta.

Minun päivärytmiini kuuluu muitakin toimintoja kuin lapsen hoitaminen ja näin haluan myös olevan. Elämässä täytyy olla muutakin kuin lapsen hoitaminen aamusta iltaan. Hyvä lapsenkin oppia, ettei elämä ole pelkkää leikkiä vaan.

Usein aamupäivä menee siihen, että herätään ja tehdään aamutoimet. Sen jälkeen syödään aamupala ja sitten minun täytyy alkaa raivata keittiöstä pois edellisen illan ja aamun aikana kertyneet tiskit, jotta voin alkaa tehdä ruokaa, jos kaapissa ei ole enää paljoa edellisten päivien jämiä. Jos haluaa tehdä jotain kunnon ruokaa, niin sen tekemiseen menee vähintään tunti. Sitten onkin jo aika syödä lounas, jonka jälkeen täytyy odotella ainakin hetki, että tuleeko lapselta kakka. Ei ole mitään järkeä pukeutua kiireellä ison aterian jälkeen ja lähteä ulos, jos kohdepaikka ei ole sellainen, jossa voi vaihtaa tarvittaessa vaipan. Kuka viitsii talviaikaan pukea ja riisua lapsensa ja omat vaatteensa monta kertaa? Aika pian lounaan jälkeen lapsella on päiväuniaika, joten sekin pitää ottaa huomioon. Yleensä jos lähdetään ulos, niin lähdetään vasta iltapäivällä tai illemmalla, koska siihen mennessä olen saanut yleensä tehtyä kaikki muut oikeasti pakolliset tehtävät, joita ei voi jättää tekemättä. Iltapäivään mennessä lapsi on toivottavasti myös syönyt riittävästi, että voi ottaa päivän loppuateriat vähän lunkimmin. Jos lähtee ulos useammaksi tunniksi, niin ei niiden aikana syödä mitään kunnon aterioita, vaan se on enemmän napostelua. Kotona ruoan laittaminen tarjolle vie myös oman aikansa. Pakollisia asioita on sellaiset, jotka vaikuttavat suoraan hengissä säilymiseen kuten ruoan laittaminen ja syöminen. Onneksi illalla on nyt valoisaa. Olen sitä mieltä, että ensin kuuluu tehdä työt ja vasta sitten tulee huvit toissijaisena. Ulkoileminen menee huvikategoriaan minun ajatuksissani.

En ymmärrä, miksi joillain on hirveä pakkomielle viedä pikkuvauvatkin ulos joka päivä ja monta kertaa. Ulkoilemisessa on jotain järkeä, kun lapsella on edes jonkinlaiset perustaidot (osaa kävellä sujuvasti), että ulkoileminen olisi lapsenkin kannalta mielekästä. Vai onko jonkun mielestä jotenkin kehittävää, että kävelykyvytön, hädintuskin konttaava vauva istutetaan kylmään maahan ja tungetaan käteen lapio, että saa tonkia lunta tai hiekkaa? Voin tunnustaa, ettei vajaa 2-vuotiaani ole istunut vielä kertaakaan hiekkalaatikolla tai pitänyt hiekkalapiota kädessään. Onko varmaan missannut jotain tosi oleellista? Istuuko yksikään äiti-ihminen itse sinne hiekkalaatikkoon tai lumihankeen? Harvemmin. Kyllä ne vaan seistä pönöttävät ja tuijottavat maassa makaavaa lastaan, jonka pitäisi ilmeisesti nauttia siitä hirveän kehittävästä tilanteesta. Minua ennemminkin säälittää katsoa, miten jotkut perhepäivähoitajat tai muut lastenhoitajat laittavat vauvoja istumaan kylmään maahan, kun eivät itsekään halua istua perse jäässä. Raukat eivät pääse maasta edes ylös omatoimisesti. Ulkoilua ehtii harrastamaan paljon myöhemminkin kuin vauvana.

Koska meillä on ulkoiltu lapsen parina ensimmäisenä vuotena suhteellisen vähän, niin en ole katsonut tarpeelliseksi hankkia edes sellaisia ulkoiluvaatteita, joissa maassa mönkiminen olisi mielekästä. En kertakaikkiaan näe tarpeelliseksi hankkia kalliita vedenkestäviä ulkoiluvaatteita muutaman kuukauden käyttöä varten. Katsoo sitä sitten, kun lapsi joutuu päiväkotiin ja on pakko hankkia kunnon ulkoiluvaatteet. Siellähän ne ulkoiluttavat lapsia kurakelilläkin. Pitää hankkia erikseen kumisaapasta ja kurapukua sitä iloa varten, että lapsi saa ryömiä maassa kuin pikkupossu ja päivän päätteeksi äiti saa paskaiset vaatteet kotiinsa pestäväksi. Kotihoidossa en ole katsonut sellaisia investointeja mitenkään välttämättömäksi lapsen ollessa vielä alle 2-vuotias. Ensimmäiset kengätkin hankittiin vasta silloin kun lapsi oppi kävelemään kenkien kanssa ensin sisätiloissa. Siihen asti lapsi istui pääsääntöisesti rattaissa tai korkeintaan kiikussa. Tietysti jotkut, jotka haluavat möngityttää vauvojaan ennen aikojaan, joutuvat hankkimaan jonkinlaiset mönkimisen kestävät vaatteet ja töppöset aikaisemmin. Mikäs siinä. Jokainen tyylillään. Eihän ne lapset protestoi pidemmän päälle ulkoilutti niitä tai ei, kun eivät tiedä, että on muunkinlaista elämää. Uskallan väittää, että jos joku äiti vie lapsensa pakkomielteisesti ulos moneksi tunniksi päivittäin, niin hän väistämättä laiminlyö joitain muita lapsensa tai oman elämänsä osa-alueita.

Normikodissa on mielestäni ihan riittävästi kiipeilypaikkoja pikkulapselle. Vai pitäisikö 2-vuotias viedä leikkipuistoon, että voisi kiivetä kiipeilytelineen huipulle asti? Päällensä putoamisen tärkeää taitoa voi harjoitella ihan hyvin kotisohvalla tai kiipeämällä keittiön pöydälle. Joillain äideillä on tosiaan mahdollisuus käydä myös sellaisissa paikoissa, joissa riittää salia juosta niin paljon kuin sielu sietää. Ei tarvitse mennä mihinkään erillisiin mammakerhoihin, missä äitien ainoa elämäntehtävä on olla pelkkä äiti eikä mitään muuta ja jutut sen tasoisia.

En minä vihaa ulkoilua, mutta vihaan joidenkin pakkomielteistä asennetta sitä kohtaan. Meidänkin neuvolassa hoetaan tuota pakkoulkoilua kaksi kertaa päivässä. Luultavasti syynä on se, että suomalaisissa päiväkodeissa tehdään niin ja vanhempien pitäisi ohjata lapset siihen pakkoulkoiluun pienestä pitäen, jotta hoitajilla olisi helpompaa. Voisi ottaa huomioon sen, että Suomi ei ole maailman napa eikä kaikkien suomalaisten äitien päivärytmi noudata virallista päiväkotiohjelmaa, johon kuuluu leikkipuistoulkoilu klo 9-11 ja 15-17 välisinä aikoina.

mikään ei ole surullisempaa? ei mikään? ei kidutettu kahdeksanvuotias, ei roikotettu vauva, ei nistivanhemmat? vaan se, että vanhemmat eivät ulkoile lastensa kanssa joka päivä kahdesti? eli elä täsmälleen kuin sinä? jeesus, mahtaa olla rasittavaa elää kanssasi. säälin lapsiasi.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2011 klo 16:09"]

mikään ole surullisempaa ja itsekkäämpää kuin vanhemmat, jotka eivät saa omaa hanuriaan ylös sohvasta sen vertaa, että ulkoilisivat lastensa kanssa sen pari kertaa päivässä. Meillä se on ollut osa päivärytmiä ihan parin kuukauden ikäisestä vauvasta asti. Ensin sen ikäisenä vaunulenkkien muodossa ja nyt 2v9kk taaperona ihan joka muodossa. Vähintään sen kaksi kertaa ollaan ulkona, tunti-puolitoista kerrallaan.

[/quote]

Meilläkään ei ulkoilla. Lapsi kulkee mukana vanhempien menoissa, ja siinä ohessa saa raitista ilmaa. Lapsi on usein mukana tallilla katselemasss heppoja tai isänsä mukana hoitamassa työasioita (yrittäjä). Niin ja ei ole hoidossa, jossa ulkoiltaisiin.

En viihdy ulkona ilman järkevää tekemistä. Kesällä piknikillä voi käydä tai uimassa. Joskus sienessä/marjassa. Mutta muuten en jaksa varta vastoin pukea lasta ja lähteä kulettamaan pitkin puistoja. Hyötyliikuntaa kyllä harrastetaan esim pyöräilemällä kirjastoon. 

Ihan iloiselta ja onnelliselta tuo lapsi vaikuttaa, eikä ole mitenkään kömpelö.. eli tuskinpa se hampaat irvessä ulkoilu paljoa lisäarvoa toisi

Emme ulkoile usein, koska ainokaisemme on vasta puolivuotias vauva. Ulkoillaan ehkä 1-2 kertaa viikossa, ja se tarkoittaa vaunulenkkiä. Sen lisäksi kävellään kauppaan (1,5km suuntaansa) pari kertaa viikossa. Muunlaista ulkoilua ei voi oikein vielä harrastaa. Ehkä sit myöhemmin... Mäkään en kyllä tajua, miksi pitäisi joka päivä tai joku 5-6 kertaa viikossa käydä ulkona. Onko oikeasti jonkun mielestä 3-4x ulkoilua viikossa vähän? Mun mielestä ihan sopivasti.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2011 klo 16:12"]

En koe että se olisi mitenkään erityisen tarpeellista lapsille.

[/quote] entäs jos lapsesi haluaa ulkoilla???

meillä nimenomaan lapsi haluaa ulkoilla, nyt on jo 4-vuotias välillä ulkoilut juts täyttävän 9-vuotiaan isoveljensä kanssa kahdestaan, mutta usein olen minäkin ulkona, omalla pihalla, läheisissä' leikkipuistoissa tai kalliokiipeilyä rakastavat, pöyräilyä, sitä ei voi sisällä harrastaa... ihanaa kun lähtee ulos ei tule itse kökittyä koko päivää sisällä saa itsekkin piristys ruiskeen ja taas jaksaa =)

En jaksaisi millään istua kotona koko päivää lasten kanssa. Talvella tosin ulkoilemme vain kerran päivässä, leikkipuistossa tunti-puolitoista ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin. Iltapäivä menee ruokailun, päiväunien ja sisäleikkien merkeissä.

 Lämpiminä vuodenaikoina ollaan ulkona enemmän.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 10:45"]

Mitä te teette SISÄLLÄ kaiket päivät, te jotka ette ulkoile ?

[/quote]

Tänään en ole ollut ulkona, muu perhe on. Sillä aikaa olen tehnyt sämpylöitä, perunarieskoja ja ison makaronilaatikon, siivonnut rojut lattioilta ja imuroinut ja pessyt lattiat, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikoneen kaksi kertaa, pyykkikoneen kerran. Vielä riittäis siivottavaa sekä lisää rieskaa ja sämpylää pitää tehdä kun edelliset on jo lähes syöty. Ja akvaariot pitää putsata. Nyt pidän taukoa ha lepään vähän.

ulkoilu kehittää kolmiuloista näkökykyä. auttaa unenlaatua. ja varmasit raikas ilma on parempi kuin sisä.

multaahan sanotaan että on parempi saada sormiin yms. vastustuskyvyn takia. mm.allergiat voi välttää.

no onko se sitten parempi hakea kaupankärryistä?

meillä ainakin ,2v,5kk nukkui hyvin sen yö kun ulkoili 3kertaa päivässä, harvinaista herkkua kun ei vanhemmat ehdi niin usein olla ulkona, vilkas lapsi, rakastaa juosta ulkona ja kaivaa hiekkakakuja ja leikkiä lumella ja itsekkin innostuin kelkkailemaan yms.

mutta jos vaan seison ulkona 1v kanssa niin tylsäähän se on.

Hennan kannattaisi nostaa se perse ylös sohvalta ja lähteä ulos lastensa kanssa. olen kyllästynyt kuuntelemaan, kun lapset on niin villejä, sotkevat vaan. nuorimmainen on ylipainoinen, kun ei liiku ja ikää vasta 2v. tai mikäs siinä, kun lapset on hoidossa 5krt/vkossa ja äiti kotona. muut hoitakoot Hennan lapset. on se niin helppoa olla sitten viikonloppuisin pipo kireenä, kun joutuu pakosta paimentaa lapsiaan sieltä läppärin takaa.

Meillä kotiäitivuosinani ulkoiltiin sään mukaan. Eli hyvällä säällä ulkoiltiin, huonolla (=lähes koko syksy) ei. Sisällä lasten kanssa on helppo puuhailla monenlaista ja he keksivät helposti tekemistä itsekseenkin. Ulkona heitä piti koko ajan leikittämällä leikittää tai urheilla. Kauhea vinkuminen aina siitä että eikö jo voida mennä sisään ja onko pakko mennä ulos. Varsinkin alle 3-vuotiaan kanssa on mielestäni tyhmää tihkusateessa törröttää pihalla.

Nykyisin lapset ulkoilevat kavereidensa kanssa pääsääntöisesti itsekseen. Tietenkin välillä tehdään yhdessä hiihto- tai pyöräreissuja tms. Huonolla säällä ei kuitenkaan nytkään tarvitse värjötellä pihalla. Näin ihanalla ilmalla ulkona sitten meneekin tunteja helposti.

Kaiken kaikkiaan ulkona on tylsää ja kurjaa suuren osan vuodesta.

Minua ei haittaa hyötyulkoilu lasten kanssa mutta toi vatun pakkopuistoilu on tappavaan tylsää enkä sitä tee kun korkeintaan pari kertaa viikossa. Ei ainakaan mun lapset siellä juokse eikä liiku vaan kököttää hiekkalaatikolla/lumikasassa tai istuu keinussa. Paljon mielummin käydään kaikki reippaalla iltalenkillä koko perhe tai kaupassa kävellen ja ostoksia kotiin kantaen. Ulkona kuitenkin käydään kerran päivässä, joskus jää väliin jos joku lapsista on kipeä (mikä on aika usein varsinkin talvella.)