anoppi osti ominpäin lapselle talvitakin, purkaus

toi ap:n saama puku olis ihan hyvä ns. kauppapukuna? Hommaatte sitten lumileikkeihin vähän paremman puvun. Mutta mua kans ärsyttää se, että tuodaan kaikenlaista tarpeetonta tavaraa toisten nurkkiin.

Meidän anopilla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita. Mutta kiertelee sitäkin enemmän kirppareilla ja tekee sieltä "löytöjä" joita sitten meidän lasten vaatekaapit pursuaa... Tyttö käyttää nyt kokoa 110 (on siis jotain 106cm pitkä) ja anoppi antoi kasan nättejä paitoja, mutta kokoa 98/104. Hihat ei yllä ranteisiin... En voi muuta kuin kiitellä nätisti, ja pakko kai niitä on pitää hetki vaatekaapissa ja siirtää sitten syrjään odottamaan kunnes vauva kasvaa isoksi ja voi käyttää sitten.

Mutta siis tosi ärsyttävää, kun muutenkin pitää karsia vaatekaapista pieneksi jääneitä vaatteita pois, niin sitten tulee samanlainen pino anopilta pieniä vaatteita tilalle!

Toinen hieno kirppislöytö oli 70cm kokoa käyttävälle vauvalle 92-kokoiset farkkulappuhaalarit! "Ne on niin hyvät kylmällä lattialla ryömiessä"! Aaargh... ja taas hymysuin "kiitos tosi paljon!"

Oikeesti siinä säästäisi pitkän pennin, kun anopit ja mummot ja muut joskus kysyisivät, mitä ja millaista vaatetta lapsi oikeasti tarvitsee.

Kannattaa ilmoittaa ne, varsinkin näin joulun alla, jos on vaikka vaatelahjaa tulossa. Ja kun lapset kasvaa, niin tietoa täytyy tietysti päivittää aika-ajoin.

ostamaan yhtään mitään. Se on rahan ja luonnon haaskausta kun annetaan sopimattomia lahjoja.

Nyt voisi joku ILTAPÄIVÄLEHTI tehdä jutut aiheesta.

Isovanhemmat voivat antaa rahana mitä haluavat tai pyytää lapsen vanhemmilta kirjallisena tarkat tiedot mitä kannattaa ostaa.

Sukat on ainoa asia mitä ostan heille.

Vaikka ovat omia lapsiani niin pieleen menisi jos omin päin ostaisin heille vaatteita. Annankin siis heille rahaa ja ostavat mieluisat.

sekä anoppi että oma äitini ostivat pojalleni Robbarin alekorista lähes samanlaiset ja samankokoiset kaksiosaiset ulkoilupuvut. Molemmat valitsivat väriksi MUSTAN jota ihoan käytännön syistä pikkulapsen ulkovaatteina. Kaikki itse ostamani ulkovaatteet on kirkkaissa väreissä... Laatu mitä järkyttävin ja myös kaksiosainen puku kyseessä matalalla vyötäröllä, kun itse olisin halunnut ostaa haalarin (2v). En nyt oikein tiedä miten toimin, rahaa ei tosiaan ole liikaa, että sikäli olisi kyllä apu kelvannut näissä hankinnoissa, mutta sekä käytännöllisyys että ulkonäkö kun ovat vialla, taidan ostaa vähistäni yhden kunnnollisen ja pitää noita kahta pukua varapukuina tukkimassa eteistä...



Hyvää tarkoittavia molemmat, MUTTA...

miksei lahjan antajalle voi sanoa suoraan, että antoi väärän koon. Siis näin: "Kiitos paidasta, harmi että se on liian pieni. Tyttö käyttää jo kokoa XX." Eihän siinä ole mitään epäkohteliasta eikä siitä voi loukkaantua. Ehkä nolostua, mutta ei se ole niin vakavaa. Tai vaatetta voi vaikka sovittaa lapsen päälle heti antajan ollessa paikalla, jolloin hän näkee itsekin, kuinka pieni se on.

kanssa jos minun tarkoitus ostaa jotain lapsenlapselleni. Toki ostan jotain kirjoja ja pelejä kysymättä mutta ne jää meille jos niillä ei ole kotona käyttöä.

Koen erittäin helpoksi, vaivattomaksi ja hyväksi vaihtoehdoksi rahan antamisen. Vanhemmat voivat sitten omasta pussista laittaa lisää rahaa jos minun raha ei riitä siihen mieluisaan.

on ulnelma :)

Itse tykkään shoppailla ja olis kiva saada mielummin apu rahana (kun hoitovapaalla sitä vähän vähemmän), mutta oma anoppi on niin "päsmäri että haluaa väkisin itse olla mukana kun ostetaan niitä vaatteita (tiedä sit miksi)

Äiti ostaa ihan mitä haluaa ja yleensä jotain sellaista, mikä on jo tai mikä olisi ollut muotia 1960-luvulla. Siis tyyliin täysvillatumppuja, vettä pitämättömiä ulkoiluvaatteita jne.



Yksi sisko tykkää kaivella kirpparilöytöjä, eikä kysele.



Yksi kysyy aina, mitä toivotaan ja tarvitaan ja ostaa sitten jotain täysin tarpeetonta sälää.



Kolmas antaa pihejä lahjoja, tyyliin puoliksi käytetty tarra-arkki, ja koko lahjanantohetken valittaa rahanmenoa.

Meidän anopilla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita. Mutta kiertelee sitäkin enemmän kirppareilla ja tekee sieltä "löytöjä" joita sitten meidän lasten vaatekaapit pursuaa... Tyttö käyttää nyt kokoa 110 (on siis jotain 106cm pitkä) ja anoppi antoi kasan nättejä paitoja, mutta kokoa 98/104. Hihat ei yllä ranteisiin... En voi muuta kuin kiitellä nätisti, ja pakko kai niitä on pitää hetki vaatekaapissa ja siirtää sitten syrjään odottamaan kunnes vauva kasvaa isoksi ja voi käyttää sitten.

Mutta siis tosi ärsyttävää, kun muutenkin pitää karsia vaatekaapista pieneksi jääneitä vaatteita pois, niin sitten tulee samanlainen pino anopilta pieniä vaatteita tilalle!

Toinen hieno kirppislöytö oli 70cm kokoa käyttävälle vauvalle 92-kokoiset farkkulappuhaalarit! "Ne on niin hyvät kylmällä lattialla ryömiessä"! Aaargh... ja taas hymysuin "kiitos tosi paljon!"

Oikeesti siinä säästäisi pitkän pennin, kun anopit ja mummot ja muut joskus kysyisivät, mitä ja millaista vaatetta lapsi oikeasti tarvitsee.

Kannattaa ilmoittaa ne, varsinkin näin joulun alla, jos on vaikka vaatelahjaa tulossa. Ja kun lapset kasvaa, niin tietoa täytyy tietysti päivittää aika-ajoin.

Eli ollaan yhteydessä tosi usein kun asutaan samalla paikkakunnalla, että siitä ei ole kyse, etteikö anoppi tietäisi mitä kokoa lapset käyttävät.

Ostat itse sen kunnollisen ykköspuvun ja nyt sinulla on vara-asu valmiina. Varmasti talvella tulee päiviä, jolloin käyttöpuku on märkä tai pesun tarpeessa:)

en tuo karkkeja, vaatteita, piirustuspaperia tai rahaa. Aina se on kuitenkin väärin. Silti muistan aina käydessäni sanoa, että ostaisin, jos uskaltaisin, mutta kun se on aina väärin, niin en sitten tuonut mitään.

lapsestaa elareita (tienaa hyvin) ja lapsen vaatteet ostetaan me miehen kanssa. Äiti on yhden kerran ostanut pojalleen farkut ja hupparin: Tarjoustalosta ja olivat kyllä sen näköisetkin ja kulahtivat pesussa heti. Poika nolona yritti selittää, että Tarjoustalosta saa ihan hyviä vaatteita...Hemmetin pihi akka, olisi jättänyt ostamatta, jos ei kerran kymmenessä vuodessa viitsi panostaa omaan lapseensa...

Ei meidänkään isovanhemmat tajua noista tuulenpitävyyksistä ja kosteussuojista mitään. Äitini varsinkin kantaa vaikka mitä kummallista kirpputori kamaa meille ovista ja ikkunoista. Mulle on ehdottoman tärkeää, että lapsilla ainakin ulkovaatteet on laadukkaat (ja isovanhempien mielestä liian kalliit ja hienot kasvaville lapsille), ettei lasten tarvitse pihalla palella ja olla märissä. Itse vihaan ulkoilua tänäkin päivänä juuri siksi, että vaatteet oli aina märät ja tuuli tuiversi läpi.

Lapsellekin voi sanoa, että kehaisepa anopille uutta pukuasi. Näin edes anopille tulee hyvä mieli.

Vanhemmat ihmiset ei välttämättä käsitä kalliiden pukujen hienouksia, kuten vedenpitävyyttä ja kestävyyttä. Omilla lapsilla -eli meillä- kun oli aina vaatteet märkinä ja nahka rullalla, vedenpitävistä vaatteista ei ollut tietoakaan.

Meidän anopilla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita. Mutta kiertelee sitäkin enemmän kirppareilla ja tekee sieltä "löytöjä" joita sitten meidän lasten vaatekaapit pursuaa... Tyttö käyttää nyt kokoa 110 (on siis jotain 106cm pitkä) ja anoppi antoi kasan nättejä paitoja, mutta kokoa 98/104. Hihat ei yllä ranteisiin... En voi muuta kuin kiitellä nätisti, ja pakko kai niitä on pitää hetki vaatekaapissa ja siirtää sitten syrjään odottamaan kunnes vauva kasvaa isoksi ja voi käyttää sitten. Mutta siis tosi ärsyttävää, kun muutenkin pitää karsia vaatekaapista pieneksi jääneitä vaatteita pois, niin sitten tulee samanlainen pino anopilta pieniä vaatteita tilalle! Toinen hieno kirppislöytö oli 70cm kokoa käyttävälle vauvalle 92-kokoiset farkkulappuhaalarit! "Ne on niin hyvät kylmällä lattialla ryömiessä"! Aaargh... ja taas hymysuin "kiitos tosi paljon!" Oikeesti siinä säästäisi pitkän pennin, kun anopit ja mummot ja muut joskus kysyisivät, mitä ja millaista vaatetta lapsi oikeasti tarvitsee.

Se sun anoppi shoppailee KIRPPARILLA. Ei sieltä aina löydy presiis oikeaa kokoa.

Jos löytää mieleisensä vaatteen, se ostetaan, vaikka olisi hiukan isokin. Sun 70-senttinen vaavisi käyttää vuoden päästä jo noita farkkuja, joten eiköhän noi jossain sen aikaa odota.

Ja mitä tulee liian pieniin vaatteisiin, niin 106-senttiselle voi hyvinkin mahtua 104-senttiselle asti tarkoitettu vaate. Riippuu mallista. Jos ei mahdu, niin ei sitä ahdasta vaatetta KOHTELIAISUUDESTA tarvitse käyttää. Sanot vaan, että kiitos, onpa kiva vaate, mutta koko hiukan pieni, sovitetaanpas, onko se silti sopiva - ja jos ei ole, niin sitä voi harmitella, niin anoppi seuraavalla kerralla osuu paremmin oikeaan.

Kirpparilla kun niitä kokoja ei ole niin vaan valittavissa...

miten tarkkoja nykymammat ovat merkeistä, väreistä ja tuulenpitävyyksistä.



Esim. me 1960-luvulla syntyneet käytimme ihan iloisina ja tyytyväisinä ei-niin-tuulenpitäviä ulkoiluvermeitä. Jotain gore-texiä ei silloin edes tunnettu. Kurapuvut päälle, kun satoi!



Joten kannattaa nyt HIUKAN armahtaa iäkkäitä anoppeja ja äitejä. Eivät he tunne nykyisiä ulkoiluvaatteita, eivätkä tule varmasti edes ajatelleeksi, että nykymammoille se ulkohaalarin merkki ja väri ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä - tai ainakin likipitäen....



Ja kas kummaa, kyllä se tarjoustalon pukukin lämpimänä pitää. Käytä sitä vaihto/varavaatteena ja osta itse se pääkäytössä oleva puku, niin saat mieleisesi.



Komppaan jotakin aiemmin kirjoittanutta (20?), joka epäili, että ap:lla taitaa kiristää närviä laajemminkin anopin asenne. Tosi helposti nuori ja epävarma äiti ajattelee, että hänen arvovaltaansa ja taitojaan kyseenalaistetaan, kun anoppi ostelee vaatteita lapsenlapselleen. Vaikka siinä ei ole siitä ollenkaan kyse.

että puku ei ollut lahja hänelle, vaan lapselle. Ap:lla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.



Olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka käskivät ostaa itse se mieluisampi puku ja tätä anopilta saatua käytetään sen ohessa.



Kyllä toppavaatteita kuluu talvella paljon. Kastuu ulkoa ja välillä sisältä (jopa koululaiselta lirahtaa joskus pissat housuun). Joskus toppavaatteet reikiintyvät pihaleikeissä kesken talven ja saa olla iloinen, jos samantien voi kaapista napata korvaavan asun.



Oma anoppini ostelee tosi vähän vaatteita lapsille. Lähinnä yöpukuja, alkkareita, sukkia yms. Välillä ne on omasta mielestäni hirveitä, mutta lapset tykkää. Kiitämme lahjoista ja se siitä.

toivottavasti anoppis ei osta teille enää koskaan yhtään mitään !

mutten ole koskaan ärtynyt sukulaisten ilmaiseksi antamista vaatelahjoista. Äitini ostelee vähän väliä lapsille vaatteita, jotka eivät välttämättä ole 100-prosenttisesti oman makuni mukaisia, mutta pitääkö siitä nyt hyvänen aika ärtyä? Lapset eivät ole koskaan valittaneet mummon ostoksista. Jos anopin ostama puku oli pinkki ja kukkakuviollinen ja pari kokoa liian suuri, sanoisin hänelle jotain. Jos taas puku oli oikeaa kokoa eikä aivan järkyttävän värinen, olisin hiljaa ja kiitollinen. Jos olet niin kontrollifriikki, että lapsen haalari saa hermot kireälle, suosittelisin ostamaan mieluisen haalarin tai pyrkiytymään terapiaan.

en oikein edes ymmärrä ap:n ongelmaa. Anoppi ostaa ei niin ap:n mielenmukaisen puvun - entä sitten? Ap:han voi itse ostaa ihan millaisen puvun haluaa, eikös?

Miksi ihmeessä tehdä tekemällä ongelmia sinne, missä niitä ei ole? Vai olisiko anopin siis ensin pitänyt pyytää lupaa puvun ostoon, sitten kysyä tarkat mallit, värit jne ja sitten arvon ap olisi ollut tyytyväinen? Ymmärtäisin ärtymyksen jos anoppi vaatisi kuitin kanssa rahaa puvusta..

Sinänsä olen todella kiitollinen, että hän ostelee vaatteita ja hyvin usein ne ovatkin hyviä, joskaan ei minun makuuni, mutta siis käytössä ovat.



Tähän mennessä ei onneksi ole ostanut mitään ulkovaatteita, koska tiedän hänen hankkivat vaatteet juurikin tarjoustalosta tai muusta vastaavasta ja itse pidän ulkovaatteista, joissa kosteussuoja jne. Se ei sinänsä haittaa, että ostaisi kysymättä minulta toppapuvun, mutta jos ostaisin rinnalle toisen puvun, alkaisi kamala syyllistäminen siitä miten mikään ei kelpaa jne. Se taas tuntuu pahalle, koska mielestäni kyllä olen kiitollinen, mutta esim. kaikkea anopin ostamaa rihkamaa ja koriste-esinekrääsää en halua omaan kotiini laittaa esille. Tästä sitten saan kiertoteitse kuulla jatkuvasti miten mikään ei kelpaa, vaikka toiset hyvää hyvyyttään ostaa. Huoh.

Jos on rahaa vähän ja/tai pienet säilytystilat niin ei tee mieli täyttää kaappeja turhalla roinalla.



Silloin ottaisin mielummin kakskymppisen jolla anoppi osallistuis sellaisen puvun hankintaan, jota tulis käytettyä.