Anoppisi kolme ärsyttävinta tapaa.

1. Tietää lasten kasvatuksesta kaiken, koska on kasvattanut 2 omaa lasta (30 vuotta sitten)



2. Panikoi, hermoilee ja höseltää, pelkää aina myöhästyvänsä joka paikasta ja perillä onkin oltava vähintään tuntia etuajassa



3. On surkea ruuanlaittaja ja leipoja

on elämässä. Että ihan kahvipakan ja pipareiden takia ahdistut ja saat paskiksia.

Mahdat sinä olla vaikea ihminen. Huh huh.

1. Ostelee meille lakanoita, pyyhkeitä ja jopa verhokankaan, kysymättä mitään meidän maustamme.

2. Ei voi koskaan tulla käymään meillä niin ettei sillä ois jotain tuliaisiksi. Vaikka oon monta kertaa sanonut, että meille voi tulla ilman tuliaisiakin.

3. Joskus, kun olen tiukasti kieltäytynyt ottamasta vastaan sen tuomia kahvi ja piparipaketteja ja sanonut, että tällä kertaa en ota, niin sitte kotiin lähtöä tehdessään, supattelee jotain appiukon korvaan ja suurieleisesti marssii vilelä lastenhuoneeseen ja sujauttaa lapsille parikymppiä omiin meneoihin ja suurieleisesti ilmoittaa, että tätä äiti ei ainakaan häneltä voi kieltää.

1. tyttären lapset on tärkeämpiä kun pojan lapset

2. tyttären lapsia hoidetaan ja hyysätään, pojan perheen luona käy ehkä 2 krt vuodessa nopeasti kylässä

3. vaikeista asioista ei keskustella. niistä vaietaan. jospa niitä sitten ei ole olemassakaan??

Kuulostaa ihan mun kummitädin touhuilta, sillä on just tomnmonen meiniki. Satutteko asumaan Turussa?

1. Käy vessassa ovi auki, vaikka asiasta on sanottu monta kertaa.



2.Kertoo aina suolentoiminnastaan ruokapöydässä



3.Nuuskii paikkojamme kun olemme pois paikalta



ja pakko laittaa vielä neljäskin



4. Joka helkkarin kerta kysyy, joko tiedän, mitä töitä aion ruveta tekemään "isona". Ja muistanhan sitten hankkia ammatin, josta saa paljon rahaa. Olen tällä hetkellä kotona, minulla on jo yliopistotasoinen koulutus ja suurinosa rahoistamme on minun. Silti tuntuu, että minun pitäisi nyt kiireesti opskella lisää ja saada työ josta saisi valtavasti rahaa. Mieheni ja minä olemme tämänhetkiseen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväisiä.

Ja todellakin mieluummin vaikka joku välinpitämätön ja tosi itsekäskin kuin joku väkisin nokkaansa muiden asioihin tuppaava ja toisten yksityisasioihin sekaantuva epäluotettava juoruaja, joka ei aiheuta kuin mielipahaa lähipiirilleen. Eivät ole anoppivitsit ihan turhasta kummunneet. ;)

Se kiroilee, tupakoi(kotonaan sisälläkin), valittaa aina rahatilanteestaan tai terveydentilastaan.

Ärsyttävimmät tavat:



1. On tajuttoman pihi

2. Vetää perseet olalle jokaisissa perhejuhlissa

3. Vetää marttyyrinroolia jos ei saa tahtoaan läpi

Anoppilla on ihmeellisiä syy-seuraus luuloja, vaikka on ihan koulutettu ja järkevä ihminen. Ei siis mikään tyhmä. Mutta jos hänellä on joku oire, vaikka sydämestä ottaa, niin saattaa ajatella, että hänen käyttämänsä kosteusvoide aiheuttaa sen. Huomaan, että myös hänen tyttäressään on sama vikaa.

Anoppini mm.

-röyhtäilee koko ajan, parin minuutin välein (ei voi tälle kai mitään, mutta ruokahalu lähtee multa aika tehokkaasti)

-puhuu ruotsia kaikille ja on sitä mieltä, että vain ruotsia puhumalla voi olla kunnon ihminen (esim. mulla espanjansuomalainen kaveri kylässä, pajattaa täböllä suoraan sille RUOTSIA, "nu förstår hon svenska å"). Osaa siis myös suomea, ettei ole siis osaamattomuudesta kiinni

-jos joskus vielä erehtyy soittamaan mulle jotain asiaa(ei usein,kun on tajunnut, etten tykkää, yleensä asiat mieheni välityksellä) aloittaa puhelun "Täällä xxx hei, soitanko pahaan aikaan" minä:"ei, voin kyllä puhua. Mitäs mielessä" anoppi:"kertoo asian", minä"vastaan lyhyen asiallisesti asiaan", anoppi on hiljaa ja on hiljaa ja on hiljaa(no joo röyhtäisee muutaman kerran) ja on hiljaa, mutta ei lopeta puhelua. Saattaa toistaa vastukseni muutaman kerran ja sitten on hiljaa, röyhtäilee. on hiljaa... Mun täytyy aina lopettaa puhelu ja joka kerta mulle tulee sellainen olo, että mitä nyt tein väärin ja mitä helvettiä. Muuten röyhtäily ja hiljaisuus varmaan jatkuis hamaan maailmanloppuun saakka...



Anoppini ei ole oikeasti paha ihminen, haluaa meille pelkkää hyvää ihan varmasti, mutta en vaan voi sietää koko henkilöä mm. edellämainittujen asioiden takia... Poden tästä huonoa omaatuntoa.

Anoppini mm.

-röyhtäilee koko ajan, parin minuutin välein (ei voi tälle kai mitään, mutta ruokahalu lähtee multa aika tehokkaasti)

-puhuu ruotsia kaikille ja on sitä mieltä, että vain ruotsia puhumalla voi olla kunnon ihminen (esim. mulla espanjansuomalainen kaveri kylässä, pajattaa täböllä suoraan sille RUOTSIA, "nu förstår hon svenska å"). Osaa siis myös suomea, ettei ole siis osaamattomuudesta kiinni

-jos joskus vielä erehtyy soittamaan mulle jotain asiaa(ei usein,kun on tajunnut, etten tykkää, yleensä asiat mieheni välityksellä) aloittaa puhelun "Täällä xxx hei, soitanko pahaan aikaan" minä:"ei, voin kyllä puhua. Mitäs mielessä" anoppi:"kertoo asian", minä"vastaan lyhyen asiallisesti asiaan", anoppi on hiljaa ja on hiljaa ja on hiljaa(no joo röyhtäisee muutaman kerran) ja on hiljaa, mutta ei lopeta puhelua. Saattaa toistaa vastukseni muutaman kerran ja sitten on hiljaa, röyhtäilee. on hiljaa... Mun täytyy aina lopettaa puhelu ja joka kerta mulle tulee sellainen olo, että mitä nyt tein väärin ja mitä helvettiä. Muuten röyhtäily ja hiljaisuus varmaan jatkuis hamaan maailmanloppuun saakka...

Anoppini ei ole oikeasti paha ihminen, haluaa meille pelkkää hyvää ihan varmasti, mutta en vaan voi sietää koko henkilöä mm. edellämainittujen asioiden takia... Poden tästä huonoa omaatuntoa.

*reps* :DDD

Sori, mutta kuulostaa Piilokameralta tai joltain farssilta. :D

Mullakin on ihan kiva anoppi. Mieheni on ollut naimisissa aikaisemminkin, ja silloinen miniä sai kokea kai aika kovia anopin taholta. Sietää minua paremmin, on kai tyytyväinen, että poika vielä vaimon sai. :) Kuitenkin:



-on todella nuuka: mm. omistaa upeita vaatteita (lahjaksi saatuja, koska entiset ovat rikki), mutta ei koskaan käytä niitä, koska kuluvat;

sekä kuivaa käytetyt talouspaperipalat patterilla uutta käyttöä varten



-kertoo aina tavatessa samat lapsuus- ja nuoruustarinansa tuhannetta kertaa uudelleen juurta jaksain (päähenkilöinä kaikille tuntemattomia henkilöitä Savosta)



-ei ymmärrä, että miehensä on dementoitunut (vaikka tällä on diagnoosi ja hoitosuhde): on vihainen, kun appi ei muista eikä osaa enää tehdä mitään, liikkuminenkin on vaikeaa



-luottaa ihan liikaa entiseen lääkäriinsä, joka 10 vuotta sitten määräsi jotain lääkettä. Käyttää sitä vieläkin, eikä lopeta, vaikka tarve lääkkeelle on loppunut vuosia sitten. Lisäksi lääke rajoittaa valtavasti anopin elämää, mm. ruokavalion muodossa. Nykyisten lääkärien kehotus lääkkeen lopettamiseen kaikuu kuuroille korville.



Siitä tulikin aasinsilta: anoppi on melkein kuuro, muttei halua kuulla puhuttavankaan kuulolaitteesta, koska joskus jossain jollain on ollut sellainen, ja se oli ruma. Aamen.

1. tyttären lapset on tärkeämpiä kun pojan lapset 2. tyttären lapsia hoidetaan ja hyysätään, pojan perheen luona käy ehkä 2 krt vuodessa nopeasti kylässä 3. vaikeista asioista ei keskustella. niistä vaietaan. jospa niitä sitten ei ole olemassakaan??

Kuulostaa ihan mun kummitädin touhuilta, sillä on just tomnmonen meiniki. Satutteko asumaan Turussa?

Tää on kuin suoraan mun anoppi. Välillä jaksaa itse sitä paremmin ja välillä huonommin

1) Täydellinen empatiakyvyn puute yhdistettynä marttyyriuuteen ja kuvitelmaan siitä, että hän on hienotunteinen ja kiltti. Loukkaantuu kun hänen "hyvyyttään" ja "pyytettömyyttään" ei arvosteta.

2) Tekopyhyys. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen minulle paljastui, missä helvetissä mieheni eli lapsuutensa - erityisesti äitinsä valintojen ja käytöksen takia. Minulle anoppi on esittänyt "täydellistä äitiä" JA syyllistänyt minua mm. siitä, etten ole antanut lastani hänen kokopäivähoitoonsa ja kasvatettavakseen, vaan pitänyt päiväkotia parempana vaihtoehtona (mieheni ja minun yhteinen päätös).

1. Juoruaa aina kaikkien asiat kaikille. Siksi sille ei voi kertoa mitään

2. Kyselee koko ajan kaikkien ruokien ja leivonnaisten reseptejä (mitä minä tajoan)

Millä reseptillä teit nämä piparkakut ? No , piparkakkujen reseptillä...

3. Tuo kaikkea vanhaa romua meille

- on vanhemmiten tullut enemmän uskovaiseksi, ja paasaa toisinaan Israelin kansan kärsimyksistä ja palestiinalaisten pahuudesta

- on hysteerinen jos ei saa meitä puhelimella kiinni muutamaan tuntiin, varma siitä että jotain on tapahtunut

- ei keksi muuta ruokaa tarjottavaksi kuin perunat ja kastike



Mutta nämä kaikki ovat siis tosi pientä sen rinnalla, että minulla on kiva anoppi.

1. Antaa lapsille liikaa karkkia.

2. Antaa lapsille kaikessa periksi.

3. Antaa lapsille liikaa lahjoja, sipsejä, ..... kaikkea!

hyvä tyyppi periaatteessa, mutta:

-hössöttää liikaa lasten ympärillä, normaalistikin voisi puhua

-olettaa asioita ja järjestelee mm. vierailuja meidän puolestamme (eivät sovi meidän aikatauluihimme, joten niitä pitää sitten perua)

-lahjojen osto -pakko iskee aina joulun aikaan ja ostaa kaikille aikuisillekin kasapäin lahjoja, kaikenlaista tarpeetonta "söpöstelyä"

mutta tässä muutamia:



- Puuttuu ihan joka asiaan. Soittelee hysteerisenä ympäri sukua ja kertoo tekemisiämme (jos olemme ostamassa väärän merkkisen auton, lähdössä matkalle johon hänen mukaan meillä ei ole varaa tms)



- tili tuli tili meni. Rahat on yhteisiä, se lainaa jolla on. Kysymys "paljon teillä on tilillä" on verrattavissa kysymykseen "miten teillä menee." Anoppi on aina pa, elää kulutusluotolla.



- on hysteerinen meidän lasten terveydestä. Jokainen pierasu täytyy tutkia lääkärillä, voi olla syöpää.



- Meillä on liian monta lasta. Kolme lasta olisi ollut paras, sillä niin on hänelläkin. Ei olla enää tervetulleita heille koko perhe, meitä on liikaa (4 lasta).



- Ostohimo. Joku nyt ajattelee tietenkin että olen epäkiitollinen, mutta sitä rojua ei oikeesti mahdu meidän asuntoon. Lapsilla on n. 30 pikkuhousua per lärvi, kun ne on halpoja ja "niitä tarvii kokoajan" (ai mihin muka, ei ne ehdi edes kulua, eikä niitä voi kierrättääkään). Mulle osti 3 halpisyöpaitaa pari viikkoa sitten vaikka miltei tapellen kielsin, en tarvinnut ainuttakaan.



- aikasemmin se soitti n. 3 tunnin välein, kysyäkseen mitä me teemme. Ei tee enää kun tietää etten vastaa. Pitää mun äitiä outona kun se ei soita päivittäin edes.



- en tiedä KETÄÄN yhtä pahaa juoruämmää. Mitään salaisuuksia ei kannata kertoa. Hän saattaa meillekin soittaa kertoakseen jonkun kummin kaimasta jota emme tunne, jonkun juorun.



Ja onhan näitä. Mä yritän niin kovasti kunnioittaa anoppia, mutta en pysty. Mitä vähemmän tekemisissä ja mitä vähemmän kertoo asioistaan, sen parempi.

1. ei halua olla mummi.

2.ei muista lapsia syntymäpäivinä.

3. ei halua tavata ainoita lapsenlapsiaan.

on elämässä. Että ihan kahvipakan ja pipareiden takia ahdistut ja saat paskiksia.

Mahdat sinä olla vaikea ihminen. Huh huh.

1. Ostelee meille lakanoita, pyyhkeitä ja jopa verhokankaan, kysymättä mitään meidän maustamme.

2. Ei voi koskaan tulla käymään meillä niin ettei sillä ois jotain tuliaisiksi. Vaikka oon monta kertaa sanonut, että meille voi tulla ilman tuliaisiakin.

3. Joskus, kun olen tiukasti kieltäytynyt ottamasta vastaan sen tuomia kahvi ja piparipaketteja ja sanonut, että tällä kertaa en ota, niin sitte kotiin lähtöä tehdessään, supattelee jotain appiukon korvaan ja suurieleisesti marssii vilelä lastenhuoneeseen ja sujauttaa lapsille parikymppiä omiin meneoihin ja suurieleisesti ilmoittaa, että tätä äiti ei ainakaan häneltä voi kieltää.

Sähän tässä näytät ahdistuvan ja saavan niitä paskiksias. Johtuisko siitä, kun sulla ei oo anoppia, niin päätit tulla sitte tänne narisemaan ja purkamaan pahaa oloas muhun.

Pointti on se, et mua säälittää se, kun anoppi pienestä eläkkeestään venyttää penniä ja ostaa poikansa perheelle sellaista, mitä me ei oikeestaan tarvitais. Meillä on kaikin puolin hyvät välit anopin ja apen kanssa.