Anoppisi kolme ärsyttävinta tapaa.

1. selittää jatkuvasti ihmisistä, joista en tiedä mitään 2. valittaa että minun vanhempani viettävät enemmän aikaa lapsieni kanssa, mutta ei kuitenkaan vietä yhtään hetkeä lapsien kanssa, jos tulemme kylään. 3. ilmaisee jokaisesta asiasta mielipiteensä vaikkei ole kysytty

1.) Ei pysty pitämään kiinni aikatauluista, tulee aina kylään reippaasti myöhemmin kuin sovittu (ehtii kuitenkin omiin tärkeisiin menoihin kuten junaan ajoissa).



2.) Selittää ummet ja lammet omasta työstään, ei ole kiinnostunut muiden töistä, ne ovat jotenkin vähempiarvoisia



3.) Negatiivisista asioista ei puhuta, varsinkaan sellaisista mitkä liittyvät suosikkilapseen.

1. Sanoo suoraan, ettei halua lapsenlapsia

2. Sanoo suoraan, ettei halua lapsenlapsia

3. Sanoo suoraan, ettei halua lapsenlapsia

Mutta nämä nyppii:



- Jaarittelu kaiken maailman ihmisistä ja heidän jutuistaan. Joo ei, ei kiinnosta kuulla 20 minuutin kertomusta anopin hierojan kesämökin sisustuksesta tai (hierojan) miehen sairaudesta.



- uskoo kaikenmaailman hömppiin ja tuputtaa niitä. "Se söi kolme lääkekuuria ja vasta homeopaattinen yskänlääke auttoi". "Kokeile hopeavettä siihe ihottumaan". Onneksi uskoo, kun sanoin, että lapsille ei saa antaa mitään yrttilääkkeitä tai muuta, homeopatiaa käyttäköön niin paljon kuin lystää.



- EIpä tule kolmatta mieleen... Hyviä puolia paljon enemmänkin.

1. Joka kerta kun tapaamme, alkaa nalkutus kuinka meidänkin pitää rakentaa talo. Joka ikinen kerta! Ei ymmärrä paljonko talon rakentaminen pk-seudulla maksaa.



2. Jos emme "ymmärrä" ostaa mitä hän haluaa, alkaa taas nalkutus, joka toisinaan yltyy huudoksi. Lapsi kuulema tarvitsee ehdottomasti hoitopöydän, mutta turvakaukalo ei ole mikään välttämättömyys.



3. Piereskelee ja röyhtäilee melko estottomasti.

Ei käy meillä vaikka on useasti luvannut tulla, on kuulemma niin pitkä matka ja hankalaa jne, mutta samassa puhelussa kehuskelee kuinka on käynyt siskonsa lapsenlapsia katsomassa puolet kauempana. Silloin kun käydään anopin luona kertoo kuinka on reissaillut muiden sukulaisten ja tuttavien lapsia tapaamassa ja tyrkkää rahaa kouraan ja sanoo että osta lapsille jotain kun ei synttäreille pääse tulemaan......ja sukulaisille on aina kehunut mitä uutta lapsen lapset ovat oppineet, tiedot siis puhelimen välityksellä hankittuja ja on niiiin mummoa:D

möläyttely (yrittää olla ystävällinen mutta möläyttää välillä sen, mitä todella ajattelee) sekä "hyvät ideat".

No... Anoppihan muutti meille jokin aika sitten, on kuulemma niin heikkona, tosin jaksaa sitten monen tunnin lenkillä käydä joka päivä.



1. Ei ole kertaakaan näiden viikkojen aikana edes kysynyt, voisiko auttaa jossain, vaan istuu kädet ristissä pöydän ääressä ja tuijottaa kun minä teen.

2.Nukkuu puolet päivästä, käy kävelyllä ja "kotiin" tullessaan ainoa tervehdys on "Joko on ruokaa?"

3. Pitää meitä miniöitä... vähintäänkin huonoina. Ollaan kaikki laiskoja, hemmoteltuja, eikä mitenkään tarpeeksi hyviä hänen pojilleen.



Lisättäköön vielä, että pienempi meidän lapsista pelkää anoppia, se kun on tuommoinen ihmiskelo. Jokaista anopin toivetta pitäisi kyllä heti kunnioittaa ja toteuttaa jo melkein ennen kuin se on ääneen esitetty.

ehkäpä:

1.On liian TÄYDELLINEN. Välillä ihan hävettää kun tulevat käymään ja joku tiskaamaton astia on jäänyt altaaseen.

2.En osaa rentoutua appilassa. Eihän tämä nyt ole ärsyttävä piirre, mutta en vaan uskalla ottaa tarpeeksi ruokaa tai vÄlttämättä käydä vessassa kun vasta kun on pakko.

3 -

1. Kysyy kuulumisia, mutta ei jaksa kuunnella vastausta. Kuitenkin kun sitten en jaksa soitella taikka lähetellä viestejä lapsen jokaisesta neuvolakäynnistä, tulee mulle sanomista että kun ei pidetä yhteyttä. Sanois mun miehelle, eli pojalleen! Mikä sihteeri mä tässä olen.



2. Anoppi ja appiukko ei raaski lämmittää. Lapselle saa laittaa vaatetta kuin talvisotaan kun mennään kylään ja yleensä aina olen pukenut lapsen väärin. Viimeksi oli liukkaat sukat...



3. Kommentoi kaikkea äitiyteeni ja kasvattamiseen liittyen esimerkiksi puhui vauvalleni, joka oli sylissäni "niin äiti pitää sinua vain omassa sylissään kun ei uskalla antaa mummulle" taikka kun laitoin vauvaa paremmin sylissäni peiton sisään (kun on niin hemmetin kylmä) anoppi sanoo "niin äiti laittaa sinut peiton sisään ettei sinua saisi koskea". TAI sitten kun sattumalta on joka kerta ollut lapsilla eri vaatteet päällä mummulassa käydessä anoppi toteaa "äiti se ostelee teille vaatteita niin ettette kaikkia ehdi edes käyttääkään, mihinköhän ME joudumme vielä tuon vaatepaljouden kanssa"



Verenpaineet nousi tätä kirjoittaessa!

1. Puuttu asioihin jotka eivät hänelle kuulu ja ainoa oikea tapa toimia on hänen tapa.

2.Ei ole kiinnostunut muista kuin itsestään ja omista sairauksistaan.

3.Nuohoaa meillä kaapit sekä laatikot ja tuputtaa tavaroita kysymättä meiltä.

1. ryyppää monta kertaa viikossa omien kotona asuvien lastensa edessä.(eikä muuten oo mitään hienoa tissuttelua vaan kunnon lärvit)

2.ei arvosta minua äitinä OLLENKAAN.

3.luulee tietävänsä kaiken aina paremmin.

esim. kävelyllä muuttaa vauvan vaatetusta ja peittoja koko ajan sen mukaan, ajatteleeko vauvalla olevan kylä vai kuuma. Siis esim. tunnin lenkillä vauvalta otetaan takki pois, laitetaan takaisin, otetaan välipaita pois, otetaan peittoa pois, laitetaan takaisin, kokeillaan selkää... koko ajan. Lisäksi kääntää vaunuja koko ajan johonkin suuntaan, jotta aurinko ei paista kasvoihin ja kävelyreitti valitaan sen mukaan, mistä suunnasta aurinko paistaa, jotta vauvalla olisi hyvä.



Anopista on outoa, että pystyn tekemään tunnin ulkoilun vauvan kanssa vaihtamatta vaatteita kertaakaan. Siis minä olen hänestä outo, kun en koko ajan höösää ja pue ja riisu vaan annan vauvan nukkua.

1 Ei kysy. Ei kysy mitään, vaikka mitä merkittävää meille/ystävillemme tms. olisi tapahtunut. Esim. vaikka tietäisi olevan sairaana, ei kysy vointia.

Joku mainitsi surunvalitteluista, ei edes puolella sanalla minullekaan, ei silloin kun äitini kuoli eikä silloin kun isäni kuoli.

Ok, tiedän että tämä johtuu siitä, että "ei halua udella", mutta jotenkin tosi ärsyttävää.



2. Ainainen ruoanlaitosta puhuminen. No, mieheni on innokas ruoanlaittaja ja puhuu aiheesta mielellään. Mutta itseäni raivostuttaa, kun ei mistään muusta puhuta kuin ruoanlaitosta.



3. Unohtaa säännöllisesti syntymäpäiväni. Tämä ei haittaisi, jos hänellä yleensäkään ei olisi tapana muistaa syntymäpäiviä, mutta muistaa kyllä mieheni syntymäpäivän ja myös tyttärensä ja tämän miehen syntymäpäivän.

Asumme lähekkäin ja usein menemmä yhteisellä kyydillä sukujuhliin ja -tapaamisiin. Anoppi siis tulee meidän kyydissä.



Minusta kutsuttuun tilaisuuteen mennään aikaisintaan siihen aikaan kun on kutsuttu, voi vaikka myöhästyä 5-10 minuuttia, mutta ainakaan ei mennä varttia vaille.



Anopilla on se käsitys, että joka paikkaan mennään ainakin puoli tuntia ennen kutsuajankohtaa. tästä sitten aina väännetään kättä, että monelta lähdetään, jotta ei olla siellä tuntia etuajassa.

ja auttanut meitä paljon ja olemme hyvissä väleissä, mutta kuitenkin:



1. hysteerinen kontrollintarve ja pelokkuus, keksii väkisin kaikkea mikä vaan voisi olla vialla ja yrittää kontrolloida jatkuvasti kaikkea ettei vaan mikään menisi vikaan. Tämä kerta kaikkiaan estää häntä ns. elämästä.



2. nalkutus, etenkin miehelleen, valittaa siis lähes jokaisesta liikkeestäkin minkä mies tekee, appi tekee aina kaiken väärin.



3. ei tapa, vaan asenne: arvostaa rahaa, hienoja tavaroita ja suurta palkkaa yli kaiken. Esim. meidän pitäisi lähteä tienaamaan jenkkeihin kun siellä voi tehdä helposti (?) rahaa (tämä siitä huolimatta, että lapsemme ovat ainoat lapsenlapsensa ja hänelle kaikki kaikessa).

1. Haukkuu lähes kaikki itse ostamani ja oman äitini ostamat vaatteet; vain hänen hankkimansa vaatteet ovat hyviä.



2. Haukkuu muita siitä, ettei kuuntele, muttei itse ikinä kuuntele, mitä hänelle yrittää selittää; esim. yökylään laitetuista vaihtovaatteista tms.



3. suosii oman tyttärensä lapsia.

Tarkoitin kohdassa 1. lastenvaatteita.

1.Ainainen valittaminen. Anoppi katsoo vierestä kun appiukko siivoaa, laittaa ruokaa tms. ja siinä vieressä sitten selostaa miten inhottavaa siivoaminen on ja kuinka tuosta ruuasta ei koskaan tule hyvää. Eikä itse tee mitn kun on joutunut kaikkea tekemään lasten ollessa pieniä (kaikki jo aikuisia)

2. Vaikeista asioista puhumattomuus. Kulissit kuntoon. Niiden pitää olla kunnossa myös perheen sisällä. Mistään vakavasta ei keskustella. Jätetään kertomatta ja tarvittaessa valehdellaan.

3. Piilojuopottelu ja tupakointi. Julkisesti parjaa ja haukkuu kyseisiä paheita harrastavia. Mutta itse on jatkuvasti kännissä kuin käki ja tupakoi nurkan takana.

No ei vaan. Anoppi on ihana ihminen, mutta kaikilla on tapoja, jotka ärsyttävät jotain.



1. myöhästely (on ihme jos se on joskus jossain ajoissa)

2. siisteys (en ole itsekään kovin tarkka, mutta esim. likaiset astiat kaapissa ällöttävät)

3. nokan tunkeminen JOKA asiaan