Miksi ihmiset höyryää sairaalakassista?

Itsellä sairaalakassin sisältö osoittautui tärkeäksi juuri silloin, kun kaikki ei mennytkään suunnitellusti. Kuopus joutui teholle ja olin sairaalassa viikon. Siinä tilanteessa en olisi jaksanut alkaa miettiä kotoa tuomisia (kaikki ajatukset oli hengestään taistelevassa vauvassa ja kotona äitiä odottavassa esikoisessa). Omaa henkistä selviämistä auttoi, että silloin kun en saanut olla vauvan vieressä, saatoin hengähtää käymällä suihkussa, laittamalla hiukset, pukeutumalla omiin vaatteisiin, syömällä karkkia (kun ruoka ei mennyt alas) jne.

Kuopus teholla, esikoinen ilman äitiä ja kuitenkin karkki maistuu ja oma ulkonäkö on tärkein... Väitänpä että jos kassia ei olisi ollut mukana niin ihan hyvin olisivat aivot toimineet siitä huolimatta. Toki kiva että ko. tavarat löytyivät valmiiksi eikä kenenkään tarvinnut tuoda, mutta silti. Meillä oli muuten sairaalassa ihan hyvää ruokaa (joo ei mitään michelintähtien arvoista mutta kumminkin), eiköhän toi laitosruuasta valittaminen pitäisi olla lähinnä teinien hommaa?

Laitosruoka on mautonta, koska sen pitää miellyttää monia sairaita ihmisiä ja vanhuksia. Siksi siinä ei käytetä juuri suolaa ja raaka-aineet ovat halpoja. Se nyt vain on helvetin pahaa. Anteeksi, jos teillä syödään saman makuista sapuskaa.

Minulla on lapsi meinannut kuolla vauvana ja en todellakaan kehtaisi kirjoittaa sinunlaista tekstiä. Se odotus päiväkausia oli niin kamalaa. Olisi ollut ihanaa jos joku olisi minulle tullut sanomaan, että pidä itsestäsi huolta, vaihda kaunis pusero ja kampaa hiuksesi ja muista syödä edes karkkia.

Häpeä. Toivottavasti elämässäi löydät sanat edestäsi.

Ja hienoa sinulle äiti, jonka lapsi oli teholla, että jaksoit huolehtia itsestäsi ja keräsit voimia, jotta jaksoit sen jälkeen kun vauvasi pääsi pois. Minä en jaksanut ja en tosiaan siitä mitään hyötynyt, kuten ei lapsetkaan. Olisi ollut ihanaa kun joku olisi työntänyt minua eteenpäin ja sanonut, että minun velvollisuus on tehdä muutakin kuin laihtua ja väsyä huolesta niin, että oli omakin hengenlähtö lähellä.

Hemmotelkaa itseänne ja hössöttäkää. Niin jaksaa vaikeat kaudet paremmin. Ja älkää välittäkö näistä katkerista mammoista.

Itsellä sairaalakassin sisältö osoittautui tärkeäksi juuri silloin, kun kaikki ei mennytkään suunnitellusti. Kuopus joutui teholle ja olin sairaalassa viikon. Siinä tilanteessa en olisi jaksanut alkaa miettiä kotoa tuomisia (kaikki ajatukset oli hengestään taistelevassa vauvassa ja kotona äitiä odottavassa esikoisessa). Omaa henkistä selviämistä auttoi, että silloin kun en saanut olla vauvan vieressä, saatoin hengähtää käymällä suihkussa, laittamalla hiukset, pukeutumalla omiin vaatteisiin, syömällä karkkia (kun ruoka ei mennyt alas) jne.

Kuopus teholla, esikoinen ilman äitiä ja kuitenkin karkki maistuu ja oma ulkonäkö on tärkein... Väitänpä että jos kassia ei olisi ollut mukana niin ihan hyvin olisivat aivot toimineet siitä huolimatta. Toki kiva että ko. tavarat löytyivät valmiiksi eikä kenenkään tarvinnut tuoda, mutta silti.

Meillä oli muuten sairaalassa ihan hyvää ruokaa (joo ei mitään michelintähtien arvoista mutta kumminkin), eiköhän toi laitosruuasta valittaminen pitäisi olla lähinnä teinien hommaa?

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Eikös tämä olekaan aihe vapaa? :O

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Eikös tämä olekaan aihe vapaa? :O

tällä hössöttää :)

lompakon kans kun menee synnyttämään.

Hmmm..mitä minulla tulee mieleen sellaisesta naisesta. Se, että nainen tykkää käyttää huulipunaa.

Mitä muuta teille muille tulee mieleen?

Lähdette siis siitä, että ette ota tavaraa mukaan kun "ilmankin säilyy hengissä"?

Minusta on kiva kun on mukavaa.. Usein on aika kiva kun elintaso on korkeammalla kuin juuri ja juuri siinä hengissä pysymisen tasolla. Vinkkinä vain. :)

Taitaa olla ensimmäinen kirjoittaja, jolta tuli totuus: synnytys on nimenomaan MATERIALISMIN esittelyn yksi muoto. Sillä mitä otetaan mukaan ei ole mitään tekemistä uuden ihmisen syntymän kanssa, vaan täytyy miettiä elintasoa niin kuin muutenkin koko ajan hiekkalaatikolla, puistossa, muskarissa jne. Olen iloinen että edes yksi kirjoittaja uskalsi myöntää totuuden.

Pitäisikö lakata elämästä omaa elämäänsä vauvan synnyttyä? Eikö saisi itseään laittaa edes pikkaisen vauvan synnyttyä? Pitäisikö lakata lukemasta kirjoja vauvan synnyttyä? Kuvia ei ainakaan saisi ottaa. Sudokua ei ilmeisesti saisi tehdä. Ei saisi ottaa omia vaatteita mukaan. Ei saisi yksinkertaisesti ottaa mukaan muuta kuin äitiyskortin.

Listaahan voisi jatkaa pitkästikin.

kyllä tietyn kuvan ihmisestä, jonka tärkein asia on saada huulipuna mukaan. No, jokainen tyylillään

Lähdette siis siitä, että ette ota tavaraa mukaan kun "ilmankin säilyy hengissä"? Minusta on kiva kun on mukavaa.. Usein on aika kiva kun elintaso on korkeammalla kuin juuri ja juuri siinä hengissä pysymisen tasolla. Vinkkinä vain. :)

Taitaa olla ensimmäinen kirjoittaja, jolta tuli totuus: synnytys on nimenomaan MATERIALISMIN esittelyn yksi muoto. Sillä mitä otetaan mukaan ei ole mitään tekemistä uuden ihmisen syntymän kanssa, vaan täytyy miettiä elintasoa niin kuin muutenkin koko ajan hiekkalaatikolla, puistossa, muskarissa jne. Olen iloinen että edes yksi kirjoittaja uskalsi myöntää totuuden.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta. Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Jos sinua ei kiinnosta muiden kasseihin tirkistely, niin miksi osallistut keskusteluun?

Toivottavasti tapanasi ei ole käydä jokaisessa keskustelussa, mikä ei sinua kiinnosta, kertomassa, että kyseinen keskustelu ei kiinnosta sinua. Ne voi katsos vain jättää lukematta. :)

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Eikös tämä olekaan aihe vapaa? :O

tällä hössöttää :)

Justhan tuo kirjoitti että eikö saa tavaroita kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää :D Eli, ei saisi tällä palstalla kysyä mitä kassiin laittaisi ;)

Kaikesta saa ihmetellä, mutta hei, tää on aihe vapaa, ihmetelkää ja kyselkää, mutta älkää kiertoteitse kieltäkö ihmisiltä sitä :)

Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Lähdette siis siitä, että ette ota tavaraa mukaan kun "ilmankin säilyy hengissä"? Minusta on kiva kun on mukavaa.. Usein on aika kiva kun elintaso on korkeammalla kuin juuri ja juuri siinä hengissä pysymisen tasolla. Vinkkinä vain. :)

Taitaa olla ensimmäinen kirjoittaja, jolta tuli totuus: synnytys on nimenomaan MATERIALISMIN esittelyn yksi muoto. Sillä mitä otetaan mukaan ei ole mitään tekemistä uuden ihmisen syntymän kanssa, vaan täytyy miettiä elintasoa niin kuin muutenkin koko ajan hiekkalaatikolla, puistossa, muskarissa jne. Olen iloinen että edes yksi kirjoittaja uskalsi myöntää totuuden.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta. Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Jos sinua ei kiinnosta muiden kasseihin tirkistely, niin miksi osallistut keskusteluun?

Toivottavasti tapanasi ei ole käydä jokaisessa keskustelussa, mikä ei sinua kiinnosta, kertomassa, että kyseinen keskustelu ei kiinnosta sinua. Ne voi katsos vain jättää lukematta. :)

lompakon kans kun menee synnyttämään.

Hmmm..mitä minulla tulee mieleen sellaisesta naisesta. Se, että nainen tykkää käyttää huulipunaa.

Mitä muuta teille muille tulee mieleen?

Lähdette siis siitä, että ette ota tavaraa mukaan kun "ilmankin säilyy hengissä"?

Minusta on kiva kun on mukavaa.. Usein on aika kiva kun elintaso on korkeammalla kuin juuri ja juuri siinä hengissä pysymisen tasolla. Vinkkinä vain. :)

Taitaa olla ensimmäinen kirjoittaja, jolta tuli totuus: synnytys on nimenomaan MATERIALISMIN esittelyn yksi muoto. Sillä mitä otetaan mukaan ei ole mitään tekemistä uuden ihmisen syntymän kanssa, vaan täytyy miettiä elintasoa niin kuin muutenkin koko ajan hiekkalaatikolla, puistossa, muskarissa jne. Olen iloinen että edes yksi kirjoittaja uskalsi myöntää totuuden.

Pitäisikö lakata elämästä omaa elämäänsä vauvan synnyttyä? Eikö saisi itseään laittaa edes pikkaisen vauvan synnyttyä? Pitäisikö lakata lukemasta kirjoja vauvan synnyttyä? Kuvia ei ainakaan saisi ottaa. Sudokua ei ilmeisesti saisi tehdä. Ei saisi ottaa omia vaatteita mukaan. Ei saisi yksinkertaisesti ottaa mukaan muuta kuin äitiyskortin.

Listaahan voisi jatkaa pitkästikin.

kyllä tietyn kuvan ihmisestä, jonka tärkein asia on saada huulipuna mukaan. No, jokainen tyylillään

Pidän ihan normaalina, että synnärilläkin ehostetaan. Siellä voi joutua olemaan päiviä ja itse meikkaan joka päivä.



Toisaalta, näin meidän kesken, en pidä mammoista, jotka eivät laittaudu, eivät laita tukkaansa, eivät pukeudu tyylikkäästi ja ovat muutenkin niin ankeita ihmisiä, että kärsivät kohdusta hautaan. Teillä on ankea ja tylsä elämä. Miltä se pettuleipä maistuu?

Äidin pitää lakata elämästä vauvan synnyttyä. Onko hengittäminen sallittua? ;)

Mutta turha tulla dramatisoimaan että kauheeta kun lapsi on teholla ja toinen yksin kotona. Ihan varmaan ei oo oikeesti hätä, jos sairaalakassin sisältö jaksaa noin paljon kiinnostaa. Eli ei tartte turhaan ylidramatisoida omaa synnytyskokemusta.

Anni kävi katsomassa lastenlastaan ja näki kun Elsa oli synnytysosastolla synnytyksen jälkeen.

Voi kamalaa, sillä oli oma villatakki päällä ja oli kuulemma meikkiäkin naamassa. Mitä siitäkin tulee, ei ainakaan kunnon äitiä. Ja kuulemma sen mies oli sille Elsalle ostanut timanttikorunkin synnytyksen jälkeen. Ei meidän Mauno sellaisia tehnyt kun lapsi se on paras lahja.

Annin kans puhuttiin, että kyllä se Elsa onkin ollut aina vähän huoramainen ja pitää kyllä lastensuojeluviranomaisiin ottaa yhteyttä kun se tuhraa vain huulipunan kanssa sairaalassa, eikä hoida vauvaansa. Tiiä, vaikka yrittäis meidän Maunoa kun tulee sieltä.

Kun minä menin synnyttämään, en ottanut matkaan kuin hammasharjan ja puhelinkortin. Hyvin sitä sai vauvan synnytettyä. Siellä mitään kirjoja tarvinnut kun äidille riitti se, että sai tuijottaa vauvaa päivät pitkät. Huono äiti siellä vain lukee. Ja meikkejä. Minä en ole huulipunaa käyttänyt sen jälkeen kun ekan raskautestin tein.

On se tuo kolmostalon Elsa ollut kyllä aina vähän lutka. Onneksi Anni näki sen siellä sairaalassa niin osas meille varoittaa, että kohta sen lapsi otetaan huostaan kun on niin huono äiti.

itselle synnytykseen lähtö ekalla kerralla oli aikamoinen yllätys kun tuli ennakkoon, onneksi kassi oli pakattu, ei ukkeli ois välttämättä osannu tuoda oikeita juttuja minulle saati sitten vauvalle. Ja vaatteet joissa menin, likaantuivat osaksi niin ettei niitä voinut laittaa pois lähtiessä päälle. Kukin hei tyylillään, mene sinä vaikka alasti, aivan sama :)

Pane se huulipuna pois kun minun mieheni tulee katsomaan minua. Saattaa nähdä syntiset punatut huulesi ja hänessä herää himo sinua kohtaan.

Lutka olet, et muuta ja synnärilläkin haluat vietellä minun mieheni.

Pidän ihan normaalina, että synnärilläkin ehostetaan. Siellä voi joutua olemaan päiviä ja itse meikkaan joka päivä.

Toisaalta, näin meidän kesken, en pidä mammoista, jotka eivät laittaudu, eivät laita tukkaansa, eivät pukeudu tyylikkäästi ja ovat muutenkin niin ankeita ihmisiä, että kärsivät kohdusta hautaan. Teillä on ankea ja tylsä elämä. Miltä se pettuleipä maistuu?

Pidän ihan normaalina, että synnärilläkin ehostetaan. Siellä voi joutua olemaan päiviä ja itse meikkaan joka päivä.

Toisaalta, näin meidän kesken, en pidä mammoista, jotka eivät laittaudu, eivät laita tukkaansa, eivät pukeudu tyylikkäästi ja ovat muutenkin niin ankeita ihmisiä, että kärsivät kohdusta hautaan. Teillä on ankea ja tylsä elämä. Miltä se pettuleipä maistuu?

synnärillä. En kokenut tarpeelliseksi. Että näin.

Lähdette siis siitä, että ette ota tavaraa mukaan kun "ilmankin säilyy hengissä"? Minusta on kiva kun on mukavaa.. Usein on aika kiva kun elintaso on korkeammalla kuin juuri ja juuri siinä hengissä pysymisen tasolla. Vinkkinä vain. :)

Taitaa olla ensimmäinen kirjoittaja, jolta tuli totuus: synnytys on nimenomaan MATERIALISMIN esittelyn yksi muoto. Sillä mitä otetaan mukaan ei ole mitään tekemistä uuden ihmisen syntymän kanssa, vaan täytyy miettiä elintasoa niin kuin muutenkin koko ajan hiekkalaatikolla, puistossa, muskarissa jne. Olen iloinen että edes yksi kirjoittaja uskalsi myöntää totuuden.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta. Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

niitä kasaan ilman että pitää täällä asiasta kysellä ja hössöttää?

Jos sinua ei kiinnosta muiden kasseihin tirkistely, niin miksi osallistut keskusteluun? Toivottavasti tapanasi ei ole käydä jokaisessa keskustelussa, mikä ei sinua kiinnosta, kertomassa, että kyseinen keskustelu ei kiinnosta sinua. Ne voi katsos vain jättää lukematta. :)En mä käykään, sinä taidat olla itse väärässä ketjussa :D

No niin, mutta tapanasi on käskeä ihmisiä häipymään keskustelusta, jos heidän mielipiteensä ei kiinnosta. Kaikki tämä tieto yhdessä kertookin sinusta kaiken oleellisen.

Pidän ihan normaalina, että synnärilläkin ehostetaan. Siellä voi joutua olemaan päiviä ja itse meikkaan joka päivä.

Toisaalta, näin meidän kesken, en pidä mammoista, jotka eivät laittaudu, eivät laita tukkaansa, eivät pukeudu tyylikkäästi ja ovat muutenkin niin ankeita ihmisiä, että kärsivät kohdusta hautaan. Teillä on ankea ja tylsä elämä. Miltä se pettuleipä maistuu?

Ehdin mm. lukea aika monta lehteä, kirjoitella vauvakirjaa. Tarvitsin myös kameraa ja kynsisaksia. Ja omia shampootaja hoitoainetta! Vaihtovaatteet oli ihan kivat jne....

Itsellä sairaalakassin sisältö osoittautui tärkeäksi juuri silloin, kun kaikki ei mennytkään suunnitellusti. Kuopus joutui teholle ja olin sairaalassa viikon. Siinä tilanteessa en olisi jaksanut alkaa miettiä kotoa tuomisia (kaikki ajatukset oli hengestään taistelevassa vauvassa ja kotona äitiä odottavassa esikoisessa). Omaa henkistä selviämistä auttoi, että silloin kun en saanut olla vauvan vieressä, saatoin hengähtää käymällä suihkussa, laittamalla hiukset, pukeutumalla omiin vaatteisiin, syömällä karkkia (kun ruoka ei mennyt alas) jne.

Kuopus teholla, esikoinen ilman äitiä ja kuitenkin karkki maistuu ja oma ulkonäkö on tärkein... Väitänpä että jos kassia ei olisi ollut mukana niin ihan hyvin olisivat aivot toimineet siitä huolimatta. Toki kiva että ko. tavarat löytyivät valmiiksi eikä kenenkään tarvinnut tuoda, mutta silti.

Meillä oli muuten sairaalassa ihan hyvää ruokaa (joo ei mitään michelintähtien arvoista mutta kumminkin), eiköhän toi laitosruuasta valittaminen pitäisi olla lähinnä teinien hommaa?

Mitenköhän tähän vastaisin:

Mun mielestä ruoka meidän synnärillä on normaalitilanteessa ihan hyvää. En valita siitä. Mun ruokahaluni kertakaikkiaan katosi vaikeassa tilanteessa. En yksinkertaisesti saanut mitään alas, vaikka hyvää ruokaa olikin. Karkista sain pahimmalla hetkellä energiaa. Oli hyvä juttu, että edes jotain sain alas.

Teholla en saanut olla vauvani vieressä koko aikaa. En esimerkiksi silloin, kun tehtiin toimenpiteitä tai samaan tilaan tuotiin uusi tehohoidettava vauva tms. Samoin yön ajan, illasta aamuun vanhemmille oli kielto tulla paikalle. Oli siis pakostakin hetkiä, jolloin en päässyt lapseni luo. Noina hetkinä olin tyytyväinen, että sain edes jotain konkreettista tekemistä. Esimerkiksi lämpimään suihkun ja hiusten pesun. Mielestäni pelkästään suihkussa käyminen ei tarkoita sitä, että ulkonäköni olisi minulle tärkeintä. En mä nyt siellä mitään kampauksia itselleni luonut, kaukana siitä, perushygieniasta yritin jaksaa huolehtia.

Jokainen, joka on joutunut viettämään aikaa sairaalassa synnyttäneiden osastolla ilman vauvaa, vauvan kamppaillessa hengestään toisaalla, minne itse et edes pääse, tietää kuinka kamalia ja pitkiä nuo hetket ovat.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta.

Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?