Miksi ihmiset höyryää sairaalakassista?

jotka lopettaa itsestään välittämisen kun tulevat raskaaksi. No jos paino nousee niin sekin vielä menee, koska osahan saattaa olla turvotusta tai ei voi liikkua kipujen takia.



Mutta katsokaapa näitä pienten lasten äitejä. Rasvainen tukka ponnarilla ja hiki haisee ja harmaa naama ilman meikkiä. Ilme on pahantuulinen ja marttyyrimaisen kärsivä.



Jos paikalle tulee äiti, kenellä on puhdas ja hyvinleikattu hiusmalli ja kevyt meikki ja hoikka ja kauniit vaatteet, alkaa se kyräily ja supina ja selän takana morkkaaminen.



Tämä ketju osoittaa ihan samaa. Kun minä olen alkanut äidiksi ja en enää pidä huolta hygieniastani ja itsestäni, sitä ei saa tehdä kukaan muukaan.



Todella surullista, että naiset itse sulkevat itsensä tällaiseen rooliin. Ei tarvita islamin huiveja kun naiset itse piilottavat itsensä tämän äitiyden ankean huivin taakse.

jotka lopettaa itsestään välittämisen kun tulevat raskaaksi. No jos paino nousee niin sekin vielä menee, koska osahan saattaa olla turvotusta tai ei voi liikkua kipujen takia.

Mutta katsokaapa näitä pienten lasten äitejä. Rasvainen tukka ponnarilla ja hiki haisee ja harmaa naama ilman meikkiä. Ilme on pahantuulinen ja marttyyrimaisen kärsivä.

Jos paikalle tulee äiti, kenellä on puhdas ja hyvinleikattu hiusmalli ja kevyt meikki ja hoikka ja kauniit vaatteet, alkaa se kyräily ja supina ja selän takana morkkaaminen.

Tämä ketju osoittaa ihan samaa. Kun minä olen alkanut äidiksi ja en enää pidä huolta hygieniastani ja itsestäni, sitä ei saa tehdä kukaan muukaan.

Todella surullista, että naiset itse sulkevat itsensä tällaiseen rooliin. Ei tarvita islamin huiveja kun naiset itse piilottavat itsensä tämän äitiyden ankean huivin taakse.

viikkokaupalla av:llä? Muahhaa, päivän paras.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta. Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?

Joka ei tykkää paljon puhua eikä pukahtaa?

jotka lopettaa itsestään välittämisen kun tulevat raskaaksi. No jos paino nousee niin sekin vielä menee, koska osahan saattaa olla turvotusta tai ei voi liikkua kipujen takia.

Mutta katsokaapa näitä pienten lasten äitejä. Rasvainen tukka ponnarilla ja hiki haisee ja harmaa naama ilman meikkiä. Ilme on pahantuulinen ja marttyyrimaisen kärsivä.

Jos paikalle tulee äiti, kenellä on puhdas ja hyvinleikattu hiusmalli ja kevyt meikki ja hoikka ja kauniit vaatteet, alkaa se kyräily ja supina ja selän takana morkkaaminen.

Tämä ketju osoittaa ihan samaa. Kun minä olen alkanut äidiksi ja en enää pidä huolta hygieniastani ja itsestäni, sitä ei saa tehdä kukaan muukaan.

Todella surullista, että naiset itse sulkevat itsensä tällaiseen rooliin. Ei tarvita islamin huiveja kun naiset itse piilottavat itsensä tämän äitiyden ankean huivin taakse.

Mistään ei saisi kysyä tai keskustella kun heti väitetään kys. ihmistä suorastaan tyhmäksi.

aikaa ja hän tuhlaa sitä huvin vuoksi keskustelemalla hömppäkeskusteluja netissä esim. jossain aihevapaalla vauvakassista.

Antaa hänen hössöttää kun hänellä on aikaa. Surullista jos sinusta esikoisen aikaan mikään ei ollut hössöttämisen ja turhan arvoista ja jännittävää. Minusta on ihana katsoa esikoistaan odottavia nuoria naisia, jotka hössää ja höpsöttää ja vouhkaa. Se minusta kuuluu asiaan. Se on niin ainutlaatuista.

Mutta tunnen kyllä naisia, jotka ovat katkeroituneet ja kun oma elämä ei mennyt kuten haaveiltiin, kitistään, että mitä nämä uudet äidit tyhjää vouhkaa kun saattaa vaikka lapsi kuolla synnytyksessä. Parempi vain pukeutua mustiin ja olla synkkä varmuuden varalle kun minullakaan ei elämä mennyt niin hyvin.

Huh ja samat mammat opettaa omille tytöilleen saman asenteen. Itku pitkästä ilosta ja kyllä se kostetaan jos satut jostain hupakkona höpsöttämään. Parempi vain elää pienellä profiililla ja varautua pahimpaan niin saattaa olla, ettei käy huonosti.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta.

Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?

Laitosruoka on mautonta, koska sen pitää miellyttää monia sairaita ihmisiä ja vanhuksia. Siksi siinä ei käytetä juuri suolaa ja raaka-aineet ovat halpoja. Se nyt vain on helvetin pahaa. Anteeksi, jos teillä syödään saman makuista sapuskaa.

No ei syödä samanmakuista, meidän mies on ammatiltaan kokki, osaa varmasti laittaa ihan yhtä hyvää (lue parempaa) ruokaa kuin moni av-mamma.

Ei sairaalaruuan ole tarkoitus MIELLYTTÄÄ yhtään ketään, vaan pitää hengissä ja ravita joidenkin pökkelöisten ravintosuositusten mukaan. Siinä ei tosiaan ole pahemmin suolaa, voita, kermaa, mausteita tai muutakaan, minkä vuoksi se ei paljon miltään maistu. Mutta silti sitä voi ihan hyvin haukkumatta pari päivää syödä, on niin LAPSELLISTA valittaa sairaalaruuasta kun kaikki tietää että se ei voi eikä sen ole tarkoituskaan olla samaa kuin kotona (missä kaikilla av-mammoilla on kaikki TÄYDELLISTÄ).

Moni kyllä kaipaisi hiusten pesua ja hiukan pakkelia....



No, miehethän tunnetusti käy paljon vieraissa ja en kyllä yhtään ihmettele kun näitä hiuksia kampaamattomia, ankeita ämmiä näkyy olevan näin paljon.

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?

joka vähättelee toisten innostusta ja halua kyselläkin.

aikaa ja hän tuhlaa sitä huvin vuoksi keskustelemalla hömppäkeskusteluja netissä esim. jossain aihevapaalla vauvakassista.

Antaa hänen hössöttää kun hänellä on aikaa. Surullista jos sinusta esikoisen aikaan mikään ei ollut hössöttämisen ja turhan arvoista ja jännittävää. Minusta on ihana katsoa esikoistaan odottavia nuoria naisia, jotka hössää ja höpsöttää ja vouhkaa. Se minusta kuuluu asiaan. Se on niin ainutlaatuista.

Mutta tunnen kyllä naisia, jotka ovat katkeroituneet ja kun oma elämä ei mennyt kuten haaveiltiin, kitistään, että mitä nämä uudet äidit tyhjää vouhkaa kun saattaa vaikka lapsi kuolla synnytyksessä. Parempi vain pukeutua mustiin ja olla synkkä varmuuden varalle kun minullakaan ei elämä mennyt niin hyvin.

Huh ja samat mammat opettaa omille tytöilleen saman asenteen. Itku pitkästä ilosta ja kyllä se kostetaan jos satut jostain hupakkona höpsöttämään. Parempi vain elää pienellä profiililla ja varautua pahimpaan niin saattaa olla, ettei käy huonosti.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta.

Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?

hössöttämistä sairaalakasseisita, vaunuista, toppahaalareista jne. Ollaan silti ihan mukavia ja fiksuja äitejä.

ja sekös sinua harmittaa:)

Mun mies tois perhehuoneeseen ihan omat ruoat kun esikoisen olin synnyttänyt.

Mutta lapa sinä vain sairaalasafkaa naamaan kun saat siitä kiiltävämmän kruunun:)

Joku toinen samaan aikaan nauttii elämästä.

Laitosruoka on mautonta, koska sen pitää miellyttää monia sairaita ihmisiä ja vanhuksia. Siksi siinä ei käytetä juuri suolaa ja raaka-aineet ovat halpoja. Se nyt vain on helvetin pahaa. Anteeksi, jos teillä syödään saman makuista sapuskaa.

No ei syödä samanmakuista, meidän mies on ammatiltaan kokki, osaa varmasti laittaa ihan yhtä hyvää (lue parempaa) ruokaa kuin moni av-mamma.

Ei sairaalaruuan ole tarkoitus MIELLYTTÄÄ yhtään ketään, vaan pitää hengissä ja ravita joidenkin pökkelöisten ravintosuositusten mukaan. Siinä ei tosiaan ole pahemmin suolaa, voita, kermaa, mausteita tai muutakaan, minkä vuoksi se ei paljon miltään maistu. Mutta silti sitä voi ihan hyvin haukkumatta pari päivää syödä, on niin LAPSELLISTA valittaa sairaalaruuasta kun kaikki tietää että se ei voi eikä sen ole tarkoituskaan olla samaa kuin kotona (missä kaikilla av-mammoilla on kaikki TÄYDELLISTÄ).

Mieluummin tutustun siihen hössöttävään mammaan kuin teihin tuomitseviin ja ankeisiin akkoihin, jotka huorittelee huulipunaa käyttäviä äitejä.

aikaa ja hän tuhlaa sitä huvin vuoksi keskustelemalla hömppäkeskusteluja netissä esim. jossain aihevapaalla vauvakassista.

Antaa hänen hössöttää kun hänellä on aikaa. Surullista jos sinusta esikoisen aikaan mikään ei ollut hössöttämisen ja turhan arvoista ja jännittävää. Minusta on ihana katsoa esikoistaan odottavia nuoria naisia, jotka hössää ja höpsöttää ja vouhkaa. Se minusta kuuluu asiaan. Se on niin ainutlaatuista.

Mutta tunnen kyllä naisia, jotka ovat katkeroituneet ja kun oma elämä ei mennyt kuten haaveiltiin, kitistään, että mitä nämä uudet äidit tyhjää vouhkaa kun saattaa vaikka lapsi kuolla synnytyksessä. Parempi vain pukeutua mustiin ja olla synkkä varmuuden varalle kun minullakaan ei elämä mennyt niin hyvin.

Huh ja samat mammat opettaa omille tytöilleen saman asenteen. Itku pitkästä ilosta ja kyllä se kostetaan jos satut jostain hupakkona höpsöttämään. Parempi vain elää pienellä profiililla ja varautua pahimpaan niin saattaa olla, ettei käy huonosti.

Joo, kiva että tykkäsit. :) Joku kaltaisesi voi ajatella sitä pelkkänä materialismina, mutta itse ajattelen, että kyse on enemmänkin mukavuudesta.

Omat vaatteet ja kosmetiikka on vain kivempi käyttää kuin sairaalan kamala tavara. Muut synnyttäjät eivät kiinnosta minua. Ja tuskin kukaan normaali ihminen alkaisikaan kadehtia, jos minulla on mukana esim. fazerin sinistä, palmoliven saippuaa, ripsari ja oma aamutakki? :)

Juu, kaikki noi tavarat on ihan tavallisia ja ymmärrettäviä, mutta täytyy olla melko tampio, jos ei osaa noita pakata ilman viikkokausien pohdintaa ja av-palstan viestejä. Mitenköhän mä osasin ottaa saippuan ja suklaan mukaan, vaikken ollut ennen synnyttänyt tai muutenkaan ollut sairaalassa sitten oman syntymäni? Oonkohan mä joku poikkeuksellinen nero? Vai osaisko jotkut vaan ottaa elämän asiat vähän vähemmällä kohkausella?

hössöttämistä sairaalakasseisita, vaunuista, toppahaalareista jne. Ollaan silti ihan mukavia ja fiksuja äitejä.

Moni kyllä kaipaisi hiusten pesua ja hiukan pakkelia....

No, miehethän tunnetusti käy paljon vieraissa ja en kyllä yhtään ihmettele kun näitä hiuksia kampaamattomia, ankeita ämmiä näkyy olevan näin paljon.

kiinnosta oman pärstän pakkelointi. Joopa joo, olipahan taas juttu.

tuo perästäpäin tavaraa kotoa. Ja hei: se nyt on sellaista aika ymmärrettävää kohkausta, jota ihminen jännitystä purkaakseen harrastaa. Synnytys pelottaa ja jännittää ja mitä lähemmäs se tulee, sitä isommaksi se jännitys kasvaa. Joku purkaa sitä jännitystä silittelemällä moneen kertaan vauvan varusteita, toinen ompelee viisi sataa kestovaippaa, kolmas sisustaa kotia ja siivoaa hullun lailla. Ja aika moni pakkaa synnärilaukkua moneen kertaan. Tottahan he sen tajuavat JÄRJELLÄ, että mies (jos sellainen on) tuo kotoa tarvittaessa asioita, mutta kun se onkin stressinpurkua ja tunnereaktio enemmän kuin järkikysymys.

Se on pahaa, jopa niin pahaa, että sinäkin olet asian tiedostanut. Minä en laita suustani alas mitään pahaa, koska elämän on tarkoitus olla mukavaa.

Näitä ankeita ilontappajia näkyy meilläkin naisvaltaisella alalla töissä. Hrr, oikein kylmät väreet kulkee selkää pitkin heidän seurassaan. Tappavat kaiken ilon ympärillään kyttäyksellään.

Mieskin varmaan katsoo iloista naamaa mieluummin kuin kyttäävää ämmää, joka kitisee jos viereisen sängyn äiti käyttää huulipunaa ja pesee hiuksensa sairaalassa.

Mutta toki jokainen tavallaan. Jokainen voi elää elämänsä niin ankeasti kuin haluaa.

Moni kyllä kaipaisi hiusten pesua ja hiukan pakkelia....

No, miehethän tunnetusti käy paljon vieraissa ja en kyllä yhtään ihmettele kun näitä hiuksia kampaamattomia, ankeita ämmiä näkyy olevan näin paljon.

kiinnosta oman pärstän pakkelointi. Joopa joo, olipahan taas juttu.

yli tunnin matka, yliopistosairaalaan kaksi tuntia.



Olen joutunut jäämään osastolle varautumatta, eikä sieltä voinut edes ostaa hammasharjaa mistään! Kysyin kyllä. YÄK!!!!!



Kuivaihoisena tulin kutisevan hilseilevän kuivaksi jo vuorokaudessa, sen verran tehokkaasti ilmastoitu sairaala oli talviaikaan, eli kosteusvoiteet olisivat olleet välttämättömiä.



Samoin sampoo ja hoitoaine. Lukemista, tekemistä. Kun kotona on muitakin lapsia, on isällä muutakin tekemistä kuin juoksuttaa tavaroita.



Kerran muuten livistin "lenkille" sairaalasta ja kävin ostoksilla. Yliopistosairaalassa tämä ei onnistuisi, kun omat vaatteet vietiin jonnekin pois ja palautettiin vasta lähtiessä. Kävin siis muutenkin lähes joka päivä pienen ulkolenkin muutenkin, eihän siellä sisällä jaksa makoilla. Siviilit vaan päälle ja menoksi. Tämä siis raskausaikana.

Siis todellakaan en toivo kenellekään tai kenenkään lapselle mitään pahaa, itsehän jotkut kirjoittajat halusivat paistatella kauheilla synnärikokemuksillaan. Että ikään kuin kassista hössöttäminen olisi enemmän sallittua tai normaalia, jos lopputuloksena on katastrofaalinen synnytys. Mutta eihän sitä moni edes tiedä lähtiessään ja kassista kohkatessaan vielä.



Jos minä saisin päättää, niin kaikki synnytykset menisivät hienosti ja tuloksena olisi terveitä ja tyytyäisiä lapsia ja äitejä. Tiedän että olen onnekas kun olen saanut kaksi tervettä lasta suhteellisen vähillä traumoilla, mutta tiedän myös että olisin yhtä hyvin pärjännyt ilman sitä suurta laukkua myös hätätilan tullessa. Eli ihmisissä on eroa tilanteessa kuin tilanteessa.



Toivottavasti kukaan ei nyt SUURESTI PAHEKSU asiatonta rinnastusta, mutta multa on esimerkiksi kerran ulkomailla väkivaltaisesti ryöstetty koko omaisuus (lukuunottamatta vaatteita päällä) enkä siksi pidä materiaa niin kauhean välttämättömänä kun sain kuitenkin jäädä henkiin. Mutta ei siis tarvi vetää hernettä nenään jos nyt joku ajattelee että pidän itseäni tärkeämpänä kuin jotain vastasyntynyttä!

Näitä ankeita ilontappajia näkyy meilläkin naisvaltaisella alalla töissä. Hrr, oikein kylmät väreet kulkee selkää pitkin heidän seurassaan. Tappavat kaiken ilon ympärillään kyttäyksellään.

Mieskin varmaan katsoo iloista naamaa mieluummin kuin kyttäävää ämmää, joka kitisee jos viereisen sängyn äiti käyttää huulipunaa ja pesee hiuksensa sairaalassa.

Mutta toki jokainen tavallaan. Jokainen voi elää elämänsä niin ankeasti kuin haluaa.

Moni kyllä kaipaisi hiusten pesua ja hiukan pakkelia....

No, miehethän tunnetusti käy paljon vieraissa ja en kyllä yhtään ihmettele kun näitä hiuksia kampaamattomia, ankeita ämmiä näkyy olevan näin paljon.

kiinnosta oman pärstän pakkelointi. Joopa joo, olipahan taas juttu.

kitisee, josta ei kiinnosta sairaalassa meikkaaminen? On sulla oiekasti hiukan yleistys mennyt yli, jos ei ole kuin nämä kaksi äärilaitaa. Kuten edellä mainittu:meikkaan muuten JOKA päivä ja sairaalassa en meikannut. MIten tämä tekee minusta kitisevän ja miten tämä esti mielestäsi hiusten pesun?

Huomaatko, kirjoitat aivan höpöjä juttuja.

eli meikkaaminen ole jokaisen oma asia? Olen huomannut, että monet laiskat vihaavat laittautuneita naisia, koska ovat kateellisia. Ei se ripsivärin vaatima ranneliike niin paljon energiaa syö.. kannattaa kokeilla.